KULLANKERÄT 2008 vuonna 2010

Hyvää pe aamua tänne

Ollaanpas hiljennytty kovasti,mutta ymmärtäähän sen että taaperoelämä vie ajan =)

Miul ol eile joku pesänrakennus kohtaus ...siivosin ja leivoin koko pvän enkä meinannu illallakaa osata rauhottuu,outoo
Tänää sit jatkan jotta saan kaik tehneeks enne ku miehein kotiutuu :heart: Taitaa olla nyt lääkitys täl eukolla kohillaan

Hitsi ku nää muksutki kasvaa silmis...esikoisella o jo tyttöystävä (molemmat 13v...söpöstä :heart: ) ja typy 11v o pahas murkussa ja voi niit kiukkui ulkonäöstä joka aamu :kieh: ! 2 luokkalaineki o kasvanu silmissä sekä tietty äipän Himpuvauva ku on jo tomera taapero varustettuna isolla tahdolla

No mutta muksaa vkonloppua kaikille :wave:

 

Pakko tulla kertomaan, että meillä osataan laskea kahteen! Ja nyt sitten lasketaankin kaikkea mahdollista - koko ajan

 

Pakko tulla kertomaan, että meillä osataan laskea kahteen! Ja nyt sitten lasketaankin kaikkea mahdollista - koko ajan

Kai sul on jo paikka matikkalukioon vetämässä?

 

Pakko tulla kertomaan, että meillä osataan laskea kahteen! Ja nyt sitten lasketaankin kaikkea mahdollista - koko ajan

Kai sul on jo paikka matikkalukioon vetämässä?

Ehkä mä kuitenkin odottelen vielä hetken sitä numero kolmeakin =)



Meillä muuten neidillä korvatulehdus :| Onneks mentiin näyttämään niitä varmuudeksi. Neuvolalääkäri sanoi, että punoittavat mutta ei kirjoita antibioottia turhaan. Nyt sitten oli toisessa korvassa kuitenkin jo pahaksi äitynyt tulehdus. :headwall:

 

Täällä on taas porukka hiljentyny...no touhua piisaa varmasti jokasella
Mekin vihdoinki käytiin neuvolassa viime vkolla ja pienihän tuo poikanen on.... Painoa oli himpun vajaa 10kg ja pituutta 80senttiä sai kaks piikkiä kun sai sen tutkimusrokotteenkin ja noista ei tullu mitään oireita, onneks
Poika on alkanu pölöttään entistä enemmän vaikkei sanoja sanokkaan. Tanssii jos vähänki kuuluu musiikkia ja kädetkin pyörii siinä menossa Tänään kun pakkailin omia vkonloppukamojani (oon lähdössä vkonlopuks itekseen entiselle kotipaikkakunnalleni) ni poika haki muovipussin jonne keräs omia tavaroitaan kun on huomenna menossa mummulaan yöks. Ja iha järkeviä kamoja oli ku laitto kosteuspyyhkeet ja pari vaippaa...sitte innostus loppu
Hoidossa oleminen sujuu edelleen hyvin ja nyt menee suoraapäätä leikkiin kun sen sinne vie, heiluttaa vaan perään enää Hoitopäiviä meillä on ollu nyt melko vähän, alle kymmenen sekä joulu että tammikuussa. Ens kuussa alkaa normi rytmi ku on 15 hoitopäivää tai hiukka alle.
parin viikon päästä poika menee papan hoitoon parina päivänä kun lähden tytön kanssa laivalle ja mies töissä. Reissu on pieni hyvitys siitä kun tytön joululoma meni pieleen sen sairaalareissun takia. Kiva päästä iha tyttöporukalla tekeen pieni reissu, onkin ekaa kertaa kun mennään iha kaksin jonnekki tuolleen
Mutta hyvää vkonloppua kaikille kullankerille

 

Jaahas, kai se nyt sitten on sinne matikkalukioon laitettava paperit menemään. Tänään laskettiin karjalanpiirakkapalat yllättäen jo kolmeen

Mites muuten, joko alkaa Kullankerillä olla uhmaa ilmassa? Meillä on ihan selkeästi alkanut kuukauden sisällä "itse" -vaihe. Ja "ei tykkää" sanotaan joka asiaan, mikä ei satu neitiä miellyttämään. Tästä se varmaan lähtee sitten

 

Huhuuu! Missä kaikki???? :/

 

Mä olen täällä, mutta mulla ei ole mitään hyvää sanottavana, niin parempi olla hiljaa :ashamed:
Mutta missä on Elppa?!

 

Mä olen täällä, mutta mulla ei ole mitään hyvää sanottavana, niin parempi olla hiljaa :ashamed:
Mutta missä on Elppa?!

Kyllä täällä on tilaa negatiivisillekin jutuille. Eli anna tulla vaan =)

 

vaikka eipä kukaan mua kyselly :kieh: ...

Täällä poika on ollu hereillä klo8-17.30, eli tänään ei sitten tehny mieli nukkua päikkyjä. Ja mä oon täällä yksin, mies kun on oulussa koulutuksessa, jännitin koko päivän tätä iltaa! kun eka ilta yksin lasten kanssa, mutta onneks tuo rakas poikani sammui yöunille puol kuus, joten jäi ihanasti aikaa olla Emman kanss.

Ja nyt talossa hiljasta. B) ...ja taidan nyt hakee jädee kun salkkarit alkaa...joten :wave:

 

Täällä myös minä vaik ei muakaan kyselty. Täysin väsynyt vaan. Muutto hoidettu ja sen päälle tuli sit aivan hirveä flunssa, joka on nyt Rasmuksella ja mies tuos vissiin seuraavana tyrkyllä sairastumaan.

Maidon juonnista ajattelin vielä kommentoida. Meillä nyt toista viikkoa Rasmus on juonut nyt jo jopa 1-2dl maitoa päivässä. Mut itse en näe mitenkään tähdelliseksi noiden kalkkitablettien aloittamista, koska Rasmus kyllä syö jugurtteja/viilejä yms. oikein hyvin ja puurotkin keitän joko osittain tai kokonaan maitoon, joten kyllä tuo poika varmasti tarpeeksi sitä kalkkia saa. + on oikein juuston ystävä, niin meillä syödään kyllä sitäkin. Ja luulen, et kyl se tuosta kohta sitä maitoa jo taas vähän paremmin juo, koska eihän se tuossa kolmisen viikkoa sitten suostunu juomaan sitä yhtään, ja nyt sitä menee jo pari desiä päivässä.

Muuten ei meillä kummempia.... isomahainen Rebel

 

Täällähän minä, täällähän minä...

Vähän vaikeaa ollut viimeajat, syytä en tiiä. Totaalipohja iski tossa viime viikon to-pe. Mies vetäs kolmen päivän lomareissun; eli läks keskiviikkona katsomaan matsia kaupunkiin ja tuli perjantaiaamuna takaisin; mulla romahti maailma täysin. Kävin työterkalle vähän jutskaamassa, ja eilen vielä lekurille. BDI-II- lomakkeesta reilusti yli 20 pojoa, joten psykiatrille tässä joutaa koko eukko.

Se minusta!

Alex on ihan loistojätkä! Karsea määrä sanoja (omia versioita tietty) tulee, hauvat ja autot on ihan ykkösiä. Hippasen noloa kävellä ulkona pojan kanssa kun koira haukahtaa jossain niin meidän Pätkis pärähtää haukkumaan niin että korvat soi Oli pari viikkoa sitten kovassa vatsataudissa ja nyt yskässä/nuhassa, mutta reipas tuo on edelleenkin. Mä olen nyt yksin kotona pari viikkoa ja poika hoidossa. Yritän saada vähän elämästä kiinni, joten aikaa täälläkin käyntiin olis!

Rebel- Tuus ihmeessä hakemaan toi kävelytuoli teille ennenku ehit kakkosen pierasta!

Terkut kaikille :heart:

(edit: piti vielä täsmentää että mies asuu edelleen kotona; ei poissaoloaikanaan vastannut kuin kerran puhelimeen ja silloinkin tuhannen tuiskeessa ja sepittäen erittäin valheellista tarinaa - joten selvittelyt jatkuu, ja mies joutaa päihdehuoltoon, minne on huomenna menossa ensimmäistä kertaa, oma-aloitteisesti)

 

Elppa :/ :hug: (kaks ekaa ukolles, viimenen Sulle)
Kerran on munkin mies moisen tempauksen tehnyt (jäi ilmottamatta yöksi kaverilleen eikä vastannut puhelimeen, kotiutui kyllä seuraavana aamuna), sen jälkeen ei. Ja tästä on jo vuosia aikaa. Ehkä miehetkin joskus ottaa opikseen, toivoa sopii. Yrittäkää kuitenkin selvitellä tilannetta/välejänne, vaikka ulkopuolisen avuilla, jos ei kahdestaan onnistu. Ei se mitään ota, jos ei annakaan. Aina kannattaa yrittää.

Mä tein ruokaremontin vuoden vaihteessa. Mullahan siis on reippaanlaisesti noita liikakiloja päässyt kertymään jo ennen lasten saamista. Ikuna elämässäni en ole laihduttanut, mutta nyt ajattelin kokeilla. Tai siis ei mitään kuuria vaan kokonainen muutos ruokavalioon- ja tapoihin. Ja tadaaa *rumpujen pärinää* -8kg jo :saint: Nesteitähän ne nyt aluksi on, mutta kuitenkin. Hieno alku. Eikä edes vaivaa makeat/rasvaset herkut. Näköjään se on aika pitkälti ihan asennekysymys.

Mitäs muuta? Niin ne huonot fiilikset liitty työjuttuihin, mutta ei niistä sen enempää.
Milla on viimein ruvennut sanomaan sanoja, joka päivä tulee melkein joku uusi. Se siis puhuu sittenkin! (ei sillä, että olisin epäillytkään)

 

Täällä ollaan, vaikka ei vissiin kukaan kaivannutkaan :snotty:

Pikkusen paskat fiilikset ollu pari päivää, miehen kaverilta kuoli 8kk ikäinen lapsi :'( ihan kauheeta. Tota sitten pyöritelly päässäni öin ja päivin ja miettiny omalle kohdalle miten selviäisin ja huonostihan siinä kävis ei kenenkään vanhemman kuuluis joutua hautaamaan omaa lastaan :'(

Meillä mennään miehen kans pelkkää alamäkee koko ajan, vaikka ei se sitä tunnu ite tajuavan, mutta ite oon jo totaalisen kyllästynyt, rikki, poikki ja väsynyt :/ en tiedä auttaisko tässä pariterapiat vai mitä pitäis tehdä.
Joten Elppa tiedän tasan miltä susta tuntuu, meillä tota tapahtuu aivan liian usein.

Lomaa odotellessa, alkaa jo tuleen taas pieniä merkkejä työuupumuksesta, kun koko ajan saan tehdä kahden ihmisen hommia ja juosta tukka putkella. Ihan hanurista koko työ |O

Ja tänään sain taas kunnon muistutuksen, että ne tikut kannattais laittaa silmiin, että pysyy hereillä. Torkahdin tohon sohvalle hetkeks töitten jälkeen ja likka touhus yksinään. No siitä kun sitten raotin silmiäni, niin olkkarin lattia oli kuorrutettu paketillisella kosteuspyyhkeitä (nypitty yksitellen paketista pois) ja paketillisella vaippoja, keittiöstä löyty talouspaperirulla tuhannen palasina ja mun rahapussista levitetty kaikki miljoona kuittia ja korttia pitkin lattiaa :kieh: :headwall: |O piti muutaman kerran laskee sataa ja noitua oma väsymys |O

Ammulle :flower: hienosta suorituksesta. Ite pitäis kans tehdä jotain näille ihroille, mutta kun ei oo voimia, motivaatioo eikä vaan huvita.

Mutta nyt sänkyyn :wave:

 

Aattelinpa minäkin taas raapustaa jotain hengissä olon merkiksi. Oon aina välillä käyny kyllä kyttäilemässä kuulumisia. Ensiks Elpalle :hug: asioilla on tapana lutviutua tavalla tai toisella, ehkä miehes tosiaan ottais opikseen.

Ammulle :flower: hienosta painonpudotuksesta!! Aika paljon lyhyessä ajassa. Itse tein todellisen ruokaremontin vuosi sitten uutena vuotena ja vuoden saldo on nyt -24kg. Moneen vuoteen en ole ollut normaalimitoissa,kun mäkin aloitin liikakilojen keräilyn jo ennen lapsia, mutta nyt ollaan ja on vähän voittajafiilis!! Vielä muutaman kilon puristan ja sitten alkaa olla se haasteellisin osuus edessä eli kuinka se saadaan pysymään normaalilukemissa. Mua tsemppas kovasti yks valokuva mikä musta oli otettu vähän juniorin syntymän jälkeen ja päätin,että tuolta en aio enää ikinä näyttää missään olotilassa. Sitä kuvaa kun aina silloin tällöin vilkuili niin motivaatiota tuli kummasti lisää

No sitten kuulumisia. Meillä on alkanu myös uhma ja meillä kasvaa erittäin kovapäinen ja periksiantamaton miehenalku ja joka on miehiseen tapaan hyvin tietoinen itsestään Muutamia sanoja tulee,mutta edelleen höpöttää enimmäkseen omaa kieltään. Muuten kaikki menee aika normisti. Elämänsä ensimmäisen kuumeflunssan junnu sairasti viime viikolla, ei tosiaan oo aikaisemmin sairastanu kuin kaksi vatsatautia.

Itse olen tällä hetkellä opintovapaalla ja suorittelen työharjoittelua saadakseni opinnot pulkkaan keväällä. Uutta työpaikkaa metsästelen ja pieniä toiveita olis saada pesti tuolta missä suoritan työharjoittelua. Se olis kyllä kuin lottovoitto, mutta en uskalla hirmuisesti siitä kuitenkaan haaveilla. Muuten aika meneekin nykyään lenkillä,uimassa,zumbassa ja ennen kaikkea lasten kanssa ulkoillessa (vanhempi poika innostui hiihtämisestä, tosin näillä pakkasilla jääny vähän vähemmälle) ja lasten perässä juoksemiseen

 

Ja tänään sain taas kunnon muistutuksen, että ne tikut kannattais laittaa silmiin, että pysyy hereillä. Torkahdin tohon sohvalle hetkeks töitten jälkeen ja likka touhus yksinään. No siitä kun sitten raotin silmiäni, niin olkkarin lattia oli kuorrutettu paketillisella kosteuspyyhkeitä (nypitty yksitellen paketista pois) ja paketillisella vaippoja, keittiöstä löyty talouspaperirulla tuhannen palasina ja mun rahapussista levitetty kaikki miljoona kuittia ja korttia pitkin lattiaa :kieh: :headwall: |O piti muutaman kerran laskee sataa ja noitua oma väsymys |O

Mun kitarisat vilkkui valkosena varmaan naapurikuntaan asti,kun meidän juniori levitti tomusokerit ja vehnäjauhot pitkin keittiön lattiaa...Mä vaan vähän ummistin silmiäni...

 

Ja tänään sain taas kunnon muistutuksen, että ne tikut kannattais laittaa silmiin, että pysyy hereillä. Torkahdin tohon sohvalle hetkeks töitten jälkeen ja likka touhus yksinään. No siitä kun sitten raotin silmiäni, niin olkkarin lattia oli kuorrutettu paketillisella kosteuspyyhkeitä (nypitty yksitellen paketista pois) ja paketillisella vaippoja, keittiöstä löyty talouspaperirulla tuhannen palasina ja mun rahapussista levitetty kaikki miljoona kuittia ja korttia pitkin lattiaa :kieh: :headwall: |O piti muutaman kerran laskee sataa ja noitua oma väsymys |O

Mun kitarisat vilkkui valkosena varmaan naapurikuntaan asti,kun meidän juniori levitti tomusokerit ja vehnäjauhot pitkin keittiön lattiaa...Mä vaan vähän ummistin silmiäni...

Joo, ei sais, mutta
(vahingonilo paras ilo?? :ashamed: ) Sehän on vaan positiivista, kun junioreilta löytyy oma-alotteisuutta ja aktiivisuutta!

Ja tsemppiä parisuhdepaineihin, kellä sellasia on. Tuntuu tuo oma jöröjukka taas ihanan inhimilliseltä, kaikesta huolimatta (tai ehkä just siks) :heart:

Ja sitten töihin... :wave:

 

:hug: kaikille joide ukko käyttäytyy ääliömäisesti!

Elppa oliks se sellain masennus lomake jost puhuit?? Mie sain siit 31 vai 32 tuos enne jouluu ja nyt o mammal lääkitys kohdillaa

Miehe juomisest....ain luullu et ite en moist kokis,mut nii se vaa enne jouluu selvis et mies vetänt alkoo vkot lähes 2vuotta ja yhä pahenevas tahdis töis jote siitä johtu ettei kotiasiat tai vaimo saati muksut kiinnostanu :'(
Saatii asiat puhuneeks ja mies lopetti työpaikkajuopottelun omast halustaan ja nyt sitte meil kuherrellaa :heart:
Sano vaa et miks pitää melkei menettää rakkaansa enneku tajuu oman tilanteesa ja sen vakavuuden...olin jo nimittäi iha lähdössä lapsineni ku tunsin et kaik ei oo ollekaa hyvi vaik en syytä sillo tienny.

Viljami alkanu vihdoin sanoo sanoja...muutamii :attn: *tuulettaa*

MP Oot ollu ajatuksissani monasti :attn:

 

Elppa täytyy yrittää päästä teille päin. On vaan tuota autoa mulla itselläin niin huonosti käytössä... :ashamed: Niin, ja ei se kakkonen taida kyl ihan pierasemmalla kyl tulla :/ :kieh:

 

Nonnii, nyt on meilläkin likka siirretty isojen tytskyjen sänkyyn! Meni nukkumaan sinne ihan innoissaa eikä edes yrittäny nousta pois. Viereisessä sängyssä toki jouduin "vahtimaan häntä."
Nii ja ei sittenkään raaskittu siirtää sänkyä toiseen huoneeseen. Tyttö nukkuu nyt isän puolel ja pinnis mun puolella odottelee vaavia....
Makkari on sen verran iso et sinne mahtuis kolmaskin lastensänky.

Emmalla tulee jo paljon sanoja, lauseitakin. Äsken hermostui kun ei saanut kenkää jalkaan ja karjahti isosti "Ei mene kenkä!"

Meillä eivielä hoksattu tuota sotkemisen jaloa ihanuutta. Toki sotkee lelujensa kanssa mut ei mitään jauho skenaarioita ole ollut tms...
Jos lattialta löytyy roska ni usein vie sen käskemättä roskiin. Löysi teipin palan lattialta ja nypläsi sitä kauan irti ja ku ei saanu ni huusi et "ei mene, pois pois!" Sai kuitenki sen ja vei roskiin. Siisti neiti! :heart:

 

Heippa!

Täällä lasketaan seitsemään ("neetmä") -taitaa tyttö tulla isiinsä... Äitillä kun matikkapäätä ei ole sitten yhtään...

Ja uhmaa todellakin on täällä! Kaikki pitää saada tehdä ITE; syödä, pukea, juoda iltamaito ym. Vaippakin pitää kiskoa ite päälle, ja jos erehdyt auttamaan, ni siitähän vasta riemu repeää...hoh-hoh.

Ja meillä puhutaan jo tosi paljon, viiden sanan lauseita ihan kevyesti . Ja neiti osaa Oravalla, veitikalla -laulun alusta loppuun...

Mouse

Jaahas, kai se nyt sitten on sinne matikkalukioon laitettava paperit menemään. Tänään laskettiin karjalanpiirakkapalat yllättäen jo kolmeen

Mites muuten, joko alkaa Kullankerillä olla uhmaa ilmassa? Meillä on ihan selkeästi alkanut kuukauden sisällä "itse" -vaihe. Ja "ei tykkää" sanotaan joka asiaan, mikä ei satu neitiä miellyttämään. Tästä se varmaan lähtee sitten

 

Hei taas pitkästä aikaa. Lueskelin jonkin verran tuossa juttuja ja huomasin, että useammalla on parisuhteessa jotain häikkää?
Meillä (lue:minulla) on kanssa jotain ongelmaa, ilmeisesti omassa pienessä päässäni ja tuli ajatus, että voiko olla nyt joku kausi, että vetää porukan mielen matalaksi?
Meillä ainakin uhma, valvomiset ja työn yksipuolisuus on mulla johtanu siihen, että tuntuu siltä että masentaa. Pitäs saada jotain vipinää. Musta tuntuu, että multa on viety elämä, niin kamalalta kun se kuulostaakin. Eihän se ole vauvan, eikä miehen vika, vaan minun itseni, enkä tiedä edes miksi todellakin olen näin ärsyttävä akka :kieh:
Vituttaa melkein 24/7, ei ole mitään tekemistä, eikä täällä uudella paikkakunnalla ystäviä. Olin ennen tosi eläväinen, matkustelin, ajelin pitkin suomea ihan huvikseen autolla, kävin yöt kalalla ja pilkillä ja vaikka mitä! Nyt käyn töissä ja kotona. Jeee :x
Varat ei riitä matkustamiseen perheenä, eikä ole ketään sukulaista jolle voisi antaa pojan vaikka yhdeksi yöksi hoitoon joten jumissa ollaan. Ja tottakai kaikki tämä paska kaatuu miehen niskaan ja oikein hävettää kun ripitän sitä koko ajan ihan järjettömistä asioista..
Pyydän kyllä anteeksi niitä jälkeenpäin mutta voisin jo ihan alussa kun siltä tuntuu niin pitää turpani kiinni tai olen kohta ihan oikeasti yksin.
Apua apua, onko muilla näitä tunteita ja mitä hittoa mä teen itselleni
Musta välillä tuntuu, että ois hyvä jos täällä suomessakin ois muka joku parisuhdeterapia-ohjelma, jossa seurattas pariskunnan elämää ja joku muka psykologi arvostelis mitä parisuhteessa tehdään puolin ja toisin väärin. Äh.

 

heippa ja hyvaa alkavaa vuotta tannekkin!

Taalla vaan nautitaan kotona olosta ja mahan kasvattelusta! rv 23 menossa! Kaikki mennyt tahan menessa hyvin, kuten esikoisenkin kanssa! Tuttia viela syodaan, tosin vain nukkumaan mennessa. En ole viela sen lopettamista ajatellut. Ensin pitaa tama tissin syominen lopettaa. Tosin nyt tuntuu et taitaa olla maito loppunut. Pari kertaa paivassa viela muistuu mieleen, mut ei sita sitten kauan jakseta maistella. ei vain taida tulla enaan mitaan!!!
Omaa huonetta ei ole neidille, kun asutaan kaksiossa! Ja muutenkin nukkuu puolet yosta meidan sangyssa. On meidan sangyn viereen laitettu yhden hengen sanky ja siihen voi sit toinen vanhemmista tarvittaessa yolla siirtya jos sangyssa alkaa ahdistamaan. Ja varsinkin kun tama maha tasta viela kasvaa!
Sanoja on viela vain 3, mutta ei se ole niin helppoa kun on kaksi kielisessa perheessa!
Vaan hyvaa kevaan odotusta kaikille!

 

T-Bird- et oo yksin ajatustes kanssa. Aika lailla kiteytit mun oman pääni sisällön tohon sun tekstiisi. Tuntuu lähinnä koneelta tää elämä, kokoajan väsyttää, mikään ei enää oikein huvita, ruokakin maistuu pahalta!! Perheneuvolaan voi olla yhteydessä, mä ajattelin kans samaa kunhan käyn huomenna psykiatrisedälle juttelemassa, ja katsotaan mitä mieltä hän on asiasta. Mulla on onneksi toi ns. akuuttivaihe ohi, eli tällaista tasaista paskaa tällä hetkellä koko touhu. Onneksi toi mies on ymmärtäväinen ja painii parhaillaan omien (henkisten enimmmäkseen) ongelmiensa kanssa, joten tukena ollaan toisillemme, vaikka joskus tuntuukin että ihan (vertauskuvallisesti) avokämmenellä vetelen sitä turpaan, kun puran kaiken hälle :ashamed: Ei tässä oikein muutakaan ole, joka ymmärtäis tän lapsen sairastelu-uhma-ei nukuta vaan huudetaan öisin- jne. vaiheet, työelämän siinä lomassa ja parisuhteenkin ylläpidon vaikeudet

Onneksi tänne saa puhua

T-Bird - sä saat vaikka mun puhelinnumeron tai meseosotteen - mulle saa aina purkaa, mä puran sit samalla mitalla takas ja huomataan miten pateettisia tässä ollaan itse kukin

 

Tiktu:

Lelle (joka on siis lempinimi) sanoo oman nimensä Titi (tästä voi arvailla oikeaa nimeä

Mun villi veikkaus on, että hän on Suomen ainoa vuonna 2008 kastettu (väestörekisterin nimipalvelun mukaan) Leticia :wave:

Täällä Hämeen hitain reagoi vihdoin

Upeaa päättelyä, Ammu, mutta ei meiltä löydy Leticiaa. Sinänsä ihan kiva nimi tuokin, mutta Lellellä on vähemmän eksoottinen, eli suoraan sanottuna täysin suomalainen nimi.

Mahankasvattelu sujuu täällä oikein hyvin, nyt on meneillään rv 27. En löydä valitettavaa oikeastaan mistään Vointi on hyvä ja parisuhdekin voi hyvin.

:hug: teille, jotka painiskelette parisuhteen/tylsien rutiinien/entisen elämän kaipuun tms. kanssa. Mitä se sitten onkaan, mikä pistää mielen matalaksi. Ehkä se on vaan JOKIN VAIHE, joka menee ohi?? Vähän niin kuin vauvoilla/lapsilla on niitä vaiheita, niin mahtuuhan niitä omaan päähänkin & parisuhteeseen, eikö?