Kummalla tavalla mieluummin asuisitte? (sis kuvat)

Valitsisin tietysti a.vaihtoehdon.

Mutta tämä johtuukiin siitä, että itse vietin lapsuuteni todellakin korvessa.
Täten olemme myös rääkänneet lapsiamme, jotka ovat hyvin liikkuvaisia ja lyhyemmät matkat kulkea silti heillä on mitä itselläni lapsena.
Ihan omast asenteestahan se on kiinni ja mistä tykkää.
Vietin opiskeluvuodet ja sinkkuaikani kaupungissa ja kova hinku oli takaisin maalle.

Täältä pääsee muutaman kilometrin päästä moottoritielle, josta erääseen isohkoon kaupunkiin.
Lähikaupat riittää ja palvelut n.15 km päästä. Kerran pari vkoon kotimatkalla töistä isoimmat ostokset marketista.
Pihasta saa kesäisin paljon syötävää ja suunnitelmissa on kanojakin hommata

Mies töissä arkena autoilee alle tunnin suunta ja itse voin hävyttömän halvan asuntolainan & osittaisen etätyön vuoksi olla enemmän kotona. Tiukkaa ei tee ja olemme remontoineet taloa mieleiseksi.
Myös lasten kuljetukset ja hoito järjestyy rahalla, sitä jää käyttöön täällä "maalla" asuessa vaikka yksityiseen hoitajaan tarvittaessa.

Kummasti nuo isommat lapset ovat oppineet kulkemaan jalan, pyörällä ja potkurilla. Kyyditään tarvittaessa ja pidän autoilusta. Julkisilla pääsen myös riittävän hyvin tarvittaessa työpaikalle, kiitos liukuvan työajan.
Vaikka niitä jalkakäytäviä ei joka tien reunassa ole.. täällä liikenne on hyvin hiljaista ja tien reunalla sujuvasti kulkee, pyöräilee.
Hengissähän itsekin olen, miksi omat lapseni olisivat avuttomampia kulkemisien suhteen?

Mutta jokainen parhaalla mahdollisella tavalla eläköön.

 

Esim yhdessäkään kohteessa, mitä mä olen löytänyt, ei ole ollut koulua alle 5km päässä.

Lapsen kannalta voi olla jopa etu, että se matka on yli 5 km, silloin nimittäin pitää lakisääteisesti järjestää koulukuljetus. Se kuljetus voi olla kyllä ihan bussikyyti jostain kauempaa, kunhan matkan kokonaisaika kävelyineen ja odotuksineen jää päivässä alle 2½ h. Jos matka jää alle 5 km, niin silloin pitää itse hoitaa kuljetukset tai lapsen kulkea matka itsenäisesti. Tosin ensimmäisille luokille kunta saattaa myöntää kuljetukset yli 3 km matkalle. Aika surkeaa kävellä tai pyöräillä kouluun säässä kuin säässä se melkein 5 km.

Kumpikaan noista vaihtoehdoista ei kyllä innosta. Ei ainakaan 50 km työmatka, paitsi jos se olisi pääasiassa jotain motaria, missä ei kauaa mene. Lasten koulumatkat olisi yksi tärkeimmistä kriteereistä paikkaa valitessa.

 

Meillä molemmat vanhemmat osaavat ajaa autoa ja molemmat omistavat kortin. Joten ei olisi ongelma eikä ollut ongelma.

Mä en vieläkään ymmärrä, miten lapsen elämä onnistuu siellä maalla, koska kyllä se olisi niin, että kumpiki vanhempi olisi pois sen 10h päivässä. Miten tänä aikana siis lapsi pääsisi kavereille ja harrastuksiin?

En myöskään ymmärrä, että koulu vaikka loppuu klo 13 tai 14 usein, niin mitä se lapsi voi tehdä sen jälkeen? Mulla siis vielä lapsi on kotihoidossa.

 

Mä en vieläkään ymmärrä, miten lapsen elämä onnistuu siellä maalla, koska kyllä se olisi niin, että kumpiki vanhempi olisi pois sen 10h päivässä. Miten tänä aikana siis lapsi pääsisi kavereille ja harrastuksiin?

En myöskään ymmärrä, että koulu vaikka loppuu klo 13 tai 14 usein, niin mitä se lapsi voi tehdä sen jälkeen? Mulla siis vielä lapsi on kotihoidossa.

Leikkivät kavereidensa kanssa mm. harrastavat erikerhoissa ( jopa maalla on elämää ja järjestetään niitä). Ei lasten viihtymisessä ollut mitään ongelmaa kun asuttiin maalla, enemmän nuo nurisee nyt kun kaikki on lähellä ja mahdollisuuksia on enemmän.

 

Siis budjetti on 450 000 e, ja mietit jotain perinnetalon ostamista? Tuolla rahalla sais jo rakennettua kunnon lukaalin johonkin syrjempään, ei edes ihan korpeen tarvitsisi mennä. Ei kannata mitään vanhaa rötisköä ostaa, tulee hirveen kalliiks.

 

Valitsisin tietysti a.vaihtoehdon.

Mutta tämä johtuukiin siitä, että itse vietin lapsuuteni todellakin korvessa.
Täten olemme myös rääkänneet lapsiamme, jotka ovat hyvin liikkuvaisia ja lyhyemmät matkat kulkea silti heillä on mitä itselläni lapsena.

Mies töissä arkena autoilee alle tunnin suunta ja itse voin hävyttömän halvan asuntolainan & osittaisen etätyön vuoksi olla enemmän kotona. Tiukkaa ei tee ja olemme remontoineet taloa mieleiseksi.
Myös lasten kuljetukset ja hoito järjestyy rahalla, sitä jää käyttöön täällä "maalla" asuessa vaikka yksityiseen hoitajaan tarvittaessa.

Kummasti nuo isommat lapset ovat oppineet kulkemaan jalan, pyörällä ja potkurilla. Kyyditään tarvittaessa ja pidän autoilusta. Julkisilla pääsen myös riittävän hyvin tarvittaessa työpaikalle, kiitos liukuvan työajan.
Vaikka niitä jalkakäytäviä ei joka tien reunassa ole.. täällä liikenne on hyvin hiljaista ja tien reunalla sujuvasti kulkee, pyöräilee.
Hengissähän itsekin olen, miksi omat lapseni olisivat avuttomampia kulkemisien suhteen?

Mä asuin nuoruudessa "maalla" = 25km linnuntietä Helsingin keskustasta. Muista hyvin, että äitini piti aina hakea koulun jälkeen, enkä koskaan voinut olla kavereiden kanssa, koska he lähtivät koulukyydillä kotiin.

Kuinka iso lapsi pystyy kulkemaan maantien syrjässä, kun ei ole mitään pyöräteitä? 8kk vuodessa aamuisin on ihan pilkkopimeää, kun päiväkoti/koulu alkaa.

Mä en voi tehdä etätöitä, enkä halua jäädä kotiin. Ystänäni muuttivat "maaseudulle" ja ideana oli, että se nainen voi tehdä osa-aikatöitä. Ei se sitten onnistunut, koska 2 auton ylläpito syö niin paljon rahaa, että hänen oli pakko aloittaa kokopäivätyöt. He kummatkin sitten ovat pois kotoa väh. 10h päivässä.

 

Lapsen kannalta voi olla jopa etu, että se matka on yli 5 km, silloin nimittäin pitää lakisääteisesti järjestää koulukuljetus. Se kuljetus voi olla kyllä ihan bussikyyti jostain kauempaa, kunhan matkan kokonaisaika kävelyineen ja odotuksineen jää päivässä alle 2½ h. Jos matka jää alle 5 km, niin silloin pitää itse hoitaa kuljetukset tai lapsen kulkea matka itsenäisesti. Tosin ensimmäisille luokille kunta saattaa myöntää kuljetukset yli 3 km matkalle. Aika surkeaa kävellä tai pyöräillä kouluun säässä kuin säässä se melkein 5 km.

Kumpikaan noista vaihtoehdoista ei kyllä innosta. Ei ainakaan 50 km työmatka, paitsi jos se olisi pääasiassa jotain motaria, missä ei kauaa mene. Lasten koulumatkat olisi yksi tärkeimmistä kriteereistä paikkaa valitessa.

Mä yritän välttää sitä,että lapsi joutuu menemään bussilla kouluun, mielestäni se on aika kamalaa ja sinne bussipysäkillekin pitäisi kävellä pimeää tiensyrjää lähes 1km.
Olen kuullut niin paljon huonoa noista koulukyydeistä.
Koulukyyti on yhtä höykytystä – ”Poliisin pitäisi puuttua” | Länsiväylä


Tämä on just vähän ristiriitaisita, kun joka tuutista toitotetaan, että "kehyskunnat houkuttaa lapsiperheitä ja siellä on palveluita".

Mä meinasin muuttaa ekaksi paikkaan A, mutta sitten kävi ilmi, että paikallinen koulu oli niin täynnä, että tämän uuden asutusalueen lapset olisi pitänyt mennä 20km matka toiseen kouluun täysi eri alueelle. Lisäksi paikalliset asukkaat juuri valittivat, että koulumatka on tosi vaarallinen paikallisen koulun oppilaille, kun on kovaa rekkaliikennettä eikä osittain ole jalkakäytäviä.

Sitten meinasin muuttaa paikkaan B, kunnes kävi ilmi, että paikallinen koulu on homeessa ja se suljettiin, eikä kaupungilla ole edes budjettia korjaukseen suunnitteilla.

Just nyt olisi kiikarissa tosiaan eräs toinenkin asunto eräästä kehyskunnasta (ihan taajamassa, kaikki palvelut lähellä, mutta siellä ei ole koulua! Se on homeessa, suljettu ja useimmat epäilee se olevan korjauskelvoton.

 

Leikkivät kavereidensa kanssa mm. harrastavat erikerhoissa ( jopa maalla on elämää ja järjestetään niitä). Ei lasten viihtymisessä ollut mitään ongelmaa kun asuttiin maalla, enemmän nuo nurisee nyt kun kaikki on lähellä ja mahdollisuuksia on enemmän.

Miten vaikka alle 10v lapsi pääsee sinne kaverin luokse, kun ei ole pyöräteitä, ja bussi menee 2 kertaa päivässä?

Miten sinne kerhoon pääsee, kun vanhemmat käyvät töissä 8h päivässä + työmatkat tunti suuntaansa? Mitä lapsi tekee koulun jälkeen klo 12,13 tai 14 ja kuka antaa välipalan?

Olisi kiva, jos kertoisit ihan konkreettisesti esimerkkejä.

 

Siis budjetti on 450 000 e, ja mietit jotain perinnetalon ostamista? Tuolla rahalla sais jo rakennettua kunnon lukaalin johonkin syrjempään, ei edes ihan korpeen tarvitsisi mennä. Ei kannata mitään vanhaa rötisköä ostaa, tulee hirveen kalliiks.

Budjetti tulee sen perusteella, mitä päätetään hankkia. Tarkoituksena ei ole tuhlata rahaa ihan vain sen takia, että pitäisi tuhlata rahat. En todellakaan edes haluaisi asua missään "lukaalissa", vaan tykkään perinnetaloista. Tiedän toki, että ne ovat rahasyöppöjä ja "ikuisia" projekteja.

Mitä eroa lopulta on korvella ja syrjäseudulla? Mikä on korpea PK-seudulla ja mikä syrjäseutua? Tuo paikka maalla, jota ole katsonut, olisi 37km linnuntietä Helsingi keskustasta.

 

Miten vaikka alle 10v lapsi pääsee sinne kaverin luokse, kun ei ole pyöräteitä, ja bussi menee 2 kertaa päivässä?

Miten sinne kerhoon pääsee, kun vanhemmat käyvät töissä 8h päivässä + työmatkat tunti suuntaansa? Mitä lapsi tekee koulun jälkeen klo 12,13 tai 14 ja kuka antaa välipalan?

Olisi kiva, jos kertoisit ihan konkreettisesti esimerkkejä.

Jos elämästä haluaa tehdä vaikean, siitä voi tehdä sellaisen. Kuten varmaan huomaat itsestäsi.

Maallakin toimii iltis, samoin kuin kaupungissa.

 

Miksi se lähempänä kaupunkia oleva vaihtoehto pitäisi olla moderni kivitalo, onko tähän joku syy...? Esim. rintamamiestalojakin on tarjolla vaikka millä mitalla, tuurilla jotain erikoisempaakin.
Olin haaveillut johonkin korpeen muuttamisesta, ja tuo kokemus kyllä avasi silmät, että ei taitaisi sopia ainakaan mulle sitten kumminkaan.)

Jos haluamme asua kaupungin laitamilla, niin silloin me rakennamme uuden talon ja siinä on tietyt määräykset. Emme voi rakentaa sellaista taloa kuin minä tykkäisin.
Mä en tykkää rintamamiestaloista, en sellaisesssa halua asua.
Tuo varmaan olisi silmät avaava kokemus, kun muuttaisi hetkeksi "maalle". Siinä vaan olisi aika hankalaa järjestää elämänsä hetkellisesti kokeilun vuoksi.

Sipooseen en voi muuttaa, koska ystäväni, joska asuu Vantaalla lähellä Sipoon rajaa, ajoi entiseen työpaikkaansa lähes 1.5h ruuhka-aikana.

Helsinkiin en halua muuttaa, koska idea on juuri muuttaa johonkin "kylämäisempään" paikkaan kuin nykyyään asuu.

 

Jos elämästä haluaa tehdä vaikean, siitä voi tehdä sellaisen. Kuten varmaan huomaat itsestäsi.

Maallakin toimii iltis, samoin kuin kaupungissa.

Sun mielestä siis vaikka 7v lapsi pärjää hyvin, jos vanhemmat on poissa sen 10h päivässä? Sori, että olen tyhmä, mutta en todellakaan tiedä, miten noi iltikset toimii. Oletan sen olevan joku iltakoulu?

Olisiko lapsi pois kotoa klo 07, kun lähtee kouluun ja minä hakisin sen iltakoulusta joskus klo 18, kun pääse kotiipäin?

 

Ei maalle! Me asuimme maalla kun esikoinen oli vauva-eskari-ikäinen, lähikaupunkiin muutimme kun kuopus syntyi. Koskaan en enää maalle lähtisi, koko sen 15 vuotta kun siellä asuimme, kaipasin lähemmäs kaupunkia.
Lapsille tulee pitkät hoito- ja koulupäivät, kaverit on kaukana. Missä välissä ehditte lapsia kuskata vielä kavereille kylään, harrastuksiin? Ei ollut hääviä, sanon omasta puolesta.

 

Noitten kuvien perusteella tykkäisin kovasti tuosta talosta B, mutta se pitäs siirtää tonne tontille A. Ahdistun, jos naapuri näkee tontille, mun pitä saada rauhassa pompia alasti hakemassa suihkun jälkeen pyykit narulta päälle ja puhua omalla pihalla pelkäämättä, että naapuri kuulee.
Meiltä on 60 km kaupunkiin ja matkaan menee 45 minuuttia, eli ajallisesti ei yhtään pitempi matka esim. lähimpän kauppakeskukseen, mitä kaverilla, joka asuu lähiössä eikä oo omaa autoa ja joutuu tulemaan kahdella bussilla joka jumalan postipakettia esim. noutamaan pakettiautomaatista. Meillä lähisiwaan 6 km ja paketit saa hakea sieltä, mut käytännössä käyn useamman kerran viikossa lähimmässä kauppakeskuksessa -useamin siis kun julkisilla kukevat kaupunkilaiset.

 

Mä en nyt ymmärrä ap:n ongelmaa, selvästi jo valinnut asumisen kaupungisn kupeeta...

 

Jos haluamme asua kaupungin laitamilla, niin silloin me rakennamme uuden talon ja siinä on tietyt määräykset. Emme voi rakentaa sellaista taloa kuin minä tykkäisin.

Ostakaa tontti joltain vanhalta okt-alueelta. Niissä on yleensä löyhät rakennusmääräykset. Tietysti sopivia tontteja valmiilta aluilta tulee harvemmin myyntiin, mutta varmasti siellä suunnallakin joskus. Siis joko purettavan talon alta tai isommasta tontista lohkottu tontti.

Näin mekin tehtiin. Minusta vanhat alueet erilaisine taloineen ovat paljon viehättävämpiä, kuin samalla kaavalla rakennetut uudet alueet. Tosin ei kaikilla uusilla alueillakaan ole niin tiukkaa, kyllä osaan niistä pystyy rakentamaan melko vaihtelevia taloja, myös perinnetalon tyyppisiä.

 

Parasta on asua pienen kaupungin sivukylällä. On metsää, on peltoo, on tilaa temmeltää, tilaa hengittää, oma rauha. On kyläkoulut, on kyläkauppa, liikuntamahdollisuudet, lenkkipolut, marjametät, kalapaikat, uimapaikat aivan vieressä. Silti kaupunkiin matkaa vain 5km, jossa kaikki mitä ihminen tarvitsee. Isoon kaupunkiinkaan ei ole matkaa kuin reilu puolen tunnin ajomatka. Sieltä voi lentää vaikka jenkkeihin jos haluaa päästä isompiin ympyröihin. Maailma on pieni nykyään, ostoksetkin voi tilata netistä suoraan kotiovelle. Ei tänäpäivänä ole pakko enää asua metropolialueilla. Maalla on sitäpaitsi helkutin paljon mukavampaa.

 

Noitten kuvien perusteella tykkäisin kovasti tuosta talosta B, mutta se pitäs siirtää tonne tontille A. Ahdistun, jos naapuri näkee tontille, mun pitä saada rauhassa pompia alasti hakemassa suihkun jälkeen pyykit narulta päälle ja puhua omalla pihalla pelkäämättä, että naapuri kuulee.
Meiltä on 60 km kaupunkiin ja matkaan menee 45 minuuttia, eli ajallisesti ei yhtään pitempi matka esim. lähimpän kauppakeskukseen, mitä kaverilla, joka asuu lähiössä eikä oo omaa autoa ja joutuu tulemaan kahdella bussilla joka jumalan postipakettia esim. noutamaan pakettiautomaatista. Meillä lähisiwaan 6 km ja paketit saa hakea sieltä, mut käytännössä käyn useamman kerran viikossa lähimmässä kauppakeskuksessa -useamin siis kun julkisilla kukevat kaupunkilaiset.

Kai tiedät, ettei kaupungin laitamilla (tarkoitan nyt sitä 0-25km sädettä) ole isoja tontteja, koska kaupungin idea on olla tiiviisti rakennettu, samoin lähiöt.
Kaupungissa tai lähiössä on siis turha vaatia, ettei naapuria saisi nähdä.

Onko sulla pieniä lapsia? Käytkö sä töissä arkisin joka päivä 10h?

 

B! En tykkää asua metsissä ja lapsillekin lyhyemmät matkat paljon paremmmat.

 

Mä en nyt ymmärrä ap:n ongelmaa, selvästi jo valinnut asumisen kaupungisn kupeeta...

En ole, vaan tykkäsin tarjota jonkun rauhallisemman ja kylämäisemmän kasvupaikan lapselleni. Lisäksi tykkään itse perinnetaloista ja -maisemista. En vain ymmärrrä, miten järjestää se käytönnön elämä siellä.

 

Kai tiedät, ettei kaupungin laitamilla (tarkoitan nyt sitä 0-25km sädettä) ole isoja tontteja, koska kaupungin idea on olla tiiviisti rakennettu, samoin lähiöt.
Kaupungissa tai lähiössä on siis turha vaatia, ettei naapuria saisi nähdä.

Onko sulla pieniä lapsia? Käytkö sä töissä arkisin joka päivä 10h?

Ei ole enää pieniä lapsia, nuorin on 3. luokkalainen.
Olen käyny aikoinaan töissä niin, että ensin ajoin fillarilla 6 km ja sitten auton kyydissä 60 km. Ei mahdotonta ollenkaan. 6 km:n työmatkan kuljin kävellen ja potkukelkalla, koska pääsi nopeemmin kun linja-autolla joka kiersi joka hevonkuusen.
Viimeiset 14 vuotta olen ollu yrittäjä ja työkohteet nyt on missä on. Niin kauan kun ei ollu kuin maataloutta ja oli eläimiä, ei tarvinnu lähteä mihinkään, tän hetkinen työkohde on 600 km:n päässä. Jossain vaiheessa säänöllinen työmatkani oli 300 km, viikonlopu työ, niin että lähdin perjantaina tulin kotiin sunnuntai-iltana.

Ja mitä tulee naapurin näkemiseen, niin kaupungissa valitsisin ehdottomasti kerrostalon juuri siksi, ettei ole pihaa, jota pitäis kokoajan kykkiä laittamassa, koska naapurit kyttää ja millä ei kuitenkaan vois tehdä vapaasti mitään, koska naapurit kyttää. Tiheään asutulla putaloalueela ja varsinkin rivarissa yhdistyy omakotitalon ja kerostalon honot puolet, muttei saa kummankaan hyötyjä. Ja 20 km kaupungista (ainain ranikon vanhoista kaupungeista, Naantali, Turku, Porvoo, Raahe, Oulu, Pori...löytyy ihan täyttä maaseutua)

 

Kai tiedät, ettei kaupungin laitamilla (tarkoitan nyt sitä 0-25km sädettä) ole isoja tontteja, koska kaupungin idea on olla tiiviisti rakennettu, samoin lähiöt.
Kaupungissa tai lähiössä on siis turha vaatia, ettei naapuria saisi nähdä.

Onko sulla pieniä lapsia? Käytkö sä töissä arkisin joka päivä 10h?

Kai sinä tiedät, että on muitakin kaupunkeja kuin Helsinki? Ihan mistä tahansa muualta kuin pk-seudulta löytyy suuria kohtuuhintaisia tontteja ja ihan maaseutuakin tuolta säteeltä.

Ja kyllä tuolla etäisyydellä Helsingistäkin löytyy isoja tontteja, ne vaan maksaa niin paljon, ettei budjettinne riittäisi edes siihen tonttiin.

 

Valitsen vaihtoehdon B.

Talo A ei ole sen paremmin olemukseltaan kuin sijainniltaankaan kiehtova. Jätän maalaistalot mieluummin maanviljelijöille. Lisäksi tontille vievälle tielle joutuisi luultavasti etsimään jonkun maatalon isännän ajamaan talvisin lumia eikä mistään voisi tietää millaisen kännäävän humppaveikon siihen hommaan löytäisi. 20 sentin paksuisessa lumikerroksessa aamuseiskalta pimeässä aamulla töihin ajaessa voisi olla lievä noituminen mielessä...

 

Vaihtoehto A, oon landelta kotoisin ja en ole ikinä sopeutunut kaupunkiin. Joku omakotitaloalue olisi ihan järkyttävä painajainen.

 

Ei ole enää pieniä lapsia, nuorin on 3. luokkalainen.
Olen käyny aikoinaan töissä niin, että ensin ajoin fillarilla 6 km ja sitten auton kyydissä 60 km. Ei mahdotonta ollenkaan. 6 km:n työmatkan kuljin kävellen ja potkukelkalla, koska pääsi nopeemmin kun linja-autolla joka kiersi joka hevonkuusen.
Viimeiset 14 vuotta olen ollu yrittäjä ja työkohteet nyt on missä on. Niin kauan kun ei ollu kuin maataloutta ja oli eläimiä, ei tarvinnu lähteä mihinkään, tän hetkinen työkohde on 600 km:n päässä. Jossain vaiheessa säänöllinen työmatkani oli 300 km, viikonlopu työ, niin että lähdin perjantaina tulin kotiin sunnuntai-iltana.

Ja mitä tulee naapurin näkemiseen, niin kaupungissa valitsisin ehdottomasti kerrostalon juuri siksi, ettei ole pihaa, jota pitäis kokoajan kykkiä laittamassa, koska naapurit kyttää ja millä ei kuitenkaan vois tehdä vapaasti mitään, koska naapurit kyttää. Tiheään asutulla putaloalueela ja varsinkin rivarissa yhdistyy omakotitalon ja kerostalon honot puolet, muttei saa kummankaan hyötyjä. Ja 20 km kaupungista (ainain ranikon vanhoista kaupungeista, Naantali, Turku, Porvoo, Raahe, Oulu, Pori...löytyy ihan täyttä maaseutua)

Tutulla on Raahessa lampaita pihalla laiduntamassa vaikka keskustaan ei ole kuin 1,5km. Aika tiiviisti kaupunki-alue rajoittuu meren ja 8-tien väliin. Sen ympärillä on paikoitellen ihan täyttä maaseutua ja metsää. Eikä puhuta kuin muutamista kilometreistä.