Kumpi tärkeämpi mies vai lapset?

Ennen lapsia olin sitä mieltä että totta kai se parisuhde on tärkein.
Mutta lasten myötä kyllä mieli on muuttunut. Eli jos mun ois pakko valita mies tai lapset niin valitsisin lapset.
Eilen nukkuvia lapsiani katsellessa ajattelin jos nyt elämääni tulisi suuri rakkaus joka sanoisi että valitsee minut mutta lapsiani ei huoli. Niin valitsisin lapset. Vaikka olisin kuinka hullaantunut siihen ihmiseen.
Mikään rakkaus ei ole niin voimakasta kun se mitä tunnen lapsiani kohtaan
:heart:

 

mun mielestä lasten pitää tulla aina ensin eikä puolison, lapset on kuitenkin sun lihaa ja verta ja riippuvaisia susta

Jeesus opettaa, että aviopuolisot ovat yksi kokonaisuus, yksi liha.

Mitä tää tarkottaa?

 

Miehestä luopuisin. Lapset ehdottomasti tärkeämpiä!

 

mun mielestä lasten pitää tulla aina ensin eikä puolison, lapset on kuitenkin sun lihaa ja verta ja riippuvaisia susta

Jeesus opettaa, että aviopuolisot ovat yksi kokonaisuus, yksi liha.

Mitä tää tarkottaa?

Yksi liha, yksi ihminen, yhtä ja samaa eli jos tapan itseni tapan miehenikin. Meitä ei voi erottaa, ei mikään.

 

Miksi täällä ei saa vastata mies, kun kerran galluppi tehdään, eihän siinä ole mitään järkeä, jos pitää koko ajan jankuttaa yhtä ja samaa. Kun on vapaus ajatella, niin on se ja Suomessa on ajatuksenvapaus tietääkseni.

 

mun mielestä lasten pitää tulla aina ensin eikä puolison, lapset on kuitenkin sun lihaa ja verta ja riippuvaisia susta

Jeesus opettaa, että aviopuolisot ovat yksi kokonaisuus, yksi liha.

Mitä tää tarkottaa?

Yksi liha, yksi ihminen, yhtä ja samaa eli jos tapan itseni tapan miehenikin. Meitä ei voi erottaa, ei mikään.

Mutta lapsista viis...
No, mua ei Jeesuksen opit kiinnosta, joten luopuisin tottakai miehestä. Lapsistani en suostuisi luopumaan ikinä. Mies pärjäisi ilman minua ja minä ilman miestä (eihän me mitään toisistamme riippuvaisia zombieita olla) mutta lapset ei pärjää ilman mua tai isiä, enkä mä pärjää ilman lapsia.
Ja tässähän ei ollut sitä vaihtoehtoa, että lapset jäisi isälle, vaan vaihtoehdot oli joko lapset tai mies.

 

No sitten ei ehkä kannata hankkia lapsia ollenkaan.....

No olipas nätisti sanottu :/. Ei kai kukaan voi toisen puolesta päättää, mitkä tunteet on oikein ja mitkä väärin. Ja eiköhän se ole lapsiakin ajatellen vain hyvä, jos vanhempien suhde toimii? Toki saattaa olla, että tunteideni kanssa käykin toisin, jos joskun päätän lapsen hankkia (ja sellaisen saisin), mutta itseni tuntien epäilen hieman.

 

mun mielestä lasten pitää tulla aina ensin eikä puolison, lapset on kuitenkin sun lihaa ja verta ja riippuvaisia susta

Jeesus opettaa, että aviopuolisot ovat yksi kokonaisuus, yksi liha.

Mitä tää tarkottaa?

Yksi liha, yksi ihminen, yhtä ja samaa eli jos tapan itseni tapan miehenikin. Meitä ei voi erottaa, ei mikään.

no ei se ihan niin oo. siinä ku heitän ton ukon pihalle niin ei kuulu enää mun elämään. okei..on meillä yhteinen lapsi mutta muuten mulla ei oo mitään velvollisuuksia enää sitä kohtaan. :kieh: :kieh: :heart:

 

Tähän ketjuun pakko vastata harmaana. Jos mun mieheltäni kysyttäis samaa, niin tiedän että minä olen hänelle rakkaampi kuin oma lapsensa (aiemmasta liitosta) Yhteinenkin lapsi on ja hän on miehelle erittäin tärkeä ja rakas. Rakas toki tuo edellisen liiton peruja olevakin tenava, mutta kun lapsen äiti on jo pian 10v tehnyt kaikkensa ettei isä saa olla lapsensa kanssa ja tekee edelleen elämämme tosi vaikeaksi, niin tiedän että minä olen tärkeämpi kuin tuo lapsi.

Mies nimittäin tietää ettei mulla ole kovinkaan lämpimiä tunteita tätä lasta kohtaan ja olen sanonutkin sen suoraan, silti mies vei minut vihille. On sanonut asian suoraan että me ollaan hänelle rakkaampia kuin kukaan muu, edes oma lapsi (tämä josta kyse)

 

mun mielestä lasten pitää tulla aina ensin eikä puolison, lapset on kuitenkin sun lihaa ja verta ja riippuvaisia susta

Jeesus opettaa, että aviopuolisot ovat yksi kokonaisuus, yksi liha.

Mitä tää tarkottaa?

Yksi liha, yksi ihminen, yhtä ja samaa eli jos tapan itseni tapan miehenikin. Meitä ei voi erottaa, ei mikään.

Eli jos miehesi kuolee niin kuolet sinäkin. Jossain uskonnoissa tuo on viety niin pitkälle että lesket poltetaan elävältä kuolleiden miestensä kanssa.
Hieno ajatus :xmas:

 

Miehen saa aina uusittua, lapsia ei.

samaa mieltä

 

Tähän ketjuun pakko vastata harmaana. Jos mun mieheltäni kysyttäis samaa, niin tiedän että minä olen hänelle rakkaampi kuin oma lapsensa (aiemmasta liitosta) Yhteinenkin lapsi on ja hän on miehelle erittäin tärkeä ja rakas. Rakas toki tuo edellisen liiton peruja olevakin tenava, mutta kun lapsen äiti on jo pian 10v tehnyt kaikkensa ettei isä saa olla lapsensa kanssa ja tekee edelleen elämämme tosi vaikeaksi, niin tiedän että minä olen tärkeämpi kuin tuo lapsi.

Mies nimittäin tietää ettei mulla ole kovinkaan lämpimiä tunteita tätä lasta kohtaan ja olen sanonutkin sen suoraan, silti mies vei minut vihille. On sanonut asian suoraan että me ollaan hänelle rakkaampia kuin kukaan muu, edes oma lapsi (tämä josta kyse)

:|
Miksi ihmeessä sulla on jotain sitä lasta vastaan?
Miehessä on jotain vikaa tunnepuolella, jos ei omaa lastaan rakasta yli kaiken, eikä osaa erottaa ex-vaimoon kohdistuvia negatiivisia tunteita tunteistaan lastaan kohtaan. Entäs jos te eroatte? Mies ottaa uuden vaimon, rakastaa tätä yli kaiken, eikä rakasta enää teidän yhteistä lastanne?

 

Ja tässähän ei ollut sitä vaihtoehtoa, että lapset jäisi isälle, vaan vaihtoehdot oli joko lapset tai mies.

Nii-in ja vastaukseni on mies.

 

Miehestä en luopuisi.. lapsista kyllä, lentäväthän ne poiskin joskus, mieheni pysyy ainiaan. :heart:

oon tätä miettiny ja lapsia saa saman miehen kanssa lisää..

 

mun mielestä lasten pitää tulla aina ensin eikä puolison, lapset on kuitenkin sun lihaa ja verta ja riippuvaisia susta

Jeesus opettaa, että aviopuolisot ovat yksi kokonaisuus, yksi liha.

Mitä tää tarkottaa?

Yksi liha, yksi ihminen, yhtä ja samaa eli jos tapan itseni tapan miehenikin. Meitä ei voi erottaa, ei mikään.

Eli jos miehesi kuolee niin kuolet sinäkin. Jossain uskonnoissa tuo on viety niin pitkälle että lesket poltetaan elävältä kuolleiden miestensä kanssa.
Hieno ajatus :xmas:

Kyllä, olen ajatellut tuota kyseistä uskontoa ja haluaisin, että minut poltettaisiin samalla, kun mieheni kuolee.

 

Miehessä on jotain vikaa tunnepuolella, jos ei omaa lastaan rakasta yli kaiken, eikä osaa erottaa ex-vaimoon kohdistuvia negatiivisia tunteita tunteistaan lastaan kohtaan. Entäs jos te eroatte? Mies ottaa uuden vaimon, rakastaa tätä yli kaiken, eikä rakasta enää teidän yhteistä lastanne?

"Sua vain yli kaiken mä raa-a-kaa-as-tan", laulaa Munkkiniemen kreivi tyttärelleen.

 

miehestä luopuisin

 

Tähän ketjuun pakko vastata harmaana. Jos mun mieheltäni kysyttäis samaa, niin tiedän että minä olen hänelle rakkaampi kuin oma lapsensa (aiemmasta liitosta) Yhteinenkin lapsi on ja hän on miehelle erittäin tärkeä ja rakas. Rakas toki tuo edellisen liiton peruja olevakin tenava, mutta kun lapsen äiti on jo pian 10v tehnyt kaikkensa ettei isä saa olla lapsensa kanssa ja tekee edelleen elämämme tosi vaikeaksi, niin tiedän että minä olen tärkeämpi kuin tuo lapsi.

Mies nimittäin tietää ettei mulla ole kovinkaan lämpimiä tunteita tätä lasta kohtaan ja olen sanonutkin sen suoraan, silti mies vei minut vihille. On sanonut asian suoraan että me ollaan hänelle rakkaampia kuin kukaan muu, edes oma lapsi (tämä josta kyse)

:|
Miksi ihmeessä sulla on jotain sitä lasta vastaan?
Miehessä on jotain vikaa tunnepuolella, jos ei omaa lastaan rakasta yli kaiken, eikä osaa erottaa ex-vaimoon kohdistuvia negatiivisia tunteita tunteistaan lastaan kohtaan. Entäs jos te eroatte? Mies ottaa uuden vaimon, rakastaa tätä yli kaiken, eikä rakasta enää teidän yhteistä lastanne?

Onneksi tää ei ole sun päänsärkys. Kaikkia lapsia ei vaan voi rakastaa (tarkoitan nyt omia tunteitani tätä lasta kohtaan. Siedän hänet, kun on mieheni verta ja lihaa, mutta rakkautta ei voi pakottaa tulemaan) Ei pelkoa että mieheni mua jättäis. Pitkä juttu, mutta näin se vaan on.

 

helppo on niiden vastata suoraan lapset joiden suhde muutenkin rakoilee. olen minäkin yhdesti miehen heittänyt pihalle ja silloin lapsen kanssa jäin kaksin. jos suhde ei ole hyvä niin helppohan se valinta on, mutta oletteko miettineet, että jos suhde oikeasti on hyvä ja kaikinpuolin toimiva? mitä olen lähipiiriäni katsellut niin hankala on nykyään löytää miestä jonka kanssa oikeasti menee hyvin ja ehkä olen sinisilmäinen, mutta en keksi lähipiiristäni yhtään parisuhdetta joka vetäisi edes lähelle vertoja omaani... tiedän että ystäville napistaan usein niistä huonoista asioista helposti, mutta tuntuu että jokainen on eron partaalla lähes koko ajan.. itse en voisi kuvitella eläväni ilman miestäni. me ollaan tiimi, se perustiimi johon lapset olemme tuoneet YHDESSÄ. tämä on MEIDÄN elämä ja yhdessä meillä on lapsia, ei ne ole minun lapsia tai hänen lapsiaan, vaan MEIDÄN yhteisiä lapsia.. aina sanotaan että kyllä toimivan perhe-elämän perusta on toimiva parisuhde ja niin se mielestäni onkin. en voisi kuvitella olevani onnellinen ilman miestäni, vaikka lapset minulle jäisivätkin. tosin en voisi kuvitella enää olevani onnellinen jos lapsistani joutuisin luopumaan..

mutta pointti on kuitenkin se että, turhaa tuomitsette äitejä jotka eivät olisi valmiita luopumaan miehestään, vaan sen takia että oma parisuhteenne ei ole sitä parasta mahdollista laatua. kyllä mäkin ekan ukkoni lemppasin helpostikin, vaikka yhteinen lapsi meillä olikin, mutta nyt kun minulla oikeasti on se parisuhde jonka jokainen toivoisi, niin en kyllä luovu siitä onnestanikaan aamen.

 

Miehestä luopuisin. Mainittakoon, että ei ole lapseni isä.

 

mun mielestä lasten pitää tulla aina ensin eikä puolison, lapset on kuitenkin sun lihaa ja verta ja riippuvaisia susta

Jeesus opettaa, että aviopuolisot ovat yksi kokonaisuus, yksi liha.

Mitä tää tarkottaa?

Yksi liha, yksi ihminen, yhtä ja samaa eli jos tapan itseni tapan miehenikin. Meitä ei voi erottaa, ei mikään.

Luojan kiitos osaan ajatella itse parisuhdeasioissa eikä tarvitse mennä joittenkin Raamatun oppien mukaan.

 

Lapset etusijalla, mutten miehestäkään olisi valmis luopumaan. Toki jos olisi ihan pakko valita, mies lähtisi.

Etkö sä täl viikol eronnu???

En tiedä enää itekään! :kieh:

 

Mies on tärkeempi mun elämän kannalta, mutta lapsista en "luopuisi".

 

Toivottavasti ei koskaan tarvitse valita...

Mutta jos olisi joku onnettomuus, jossa pitäisi pelastaa joko mies tai lapset, niin eiköhän jokainen palastaisi lapsensa ilman muuta. Mutta entäpä sitten, jos ehtisi pelastaa VAIN yhden ihmisen, ja lapsia olisikin kaksi tai kolme tai useampi. Kenet heistä pelastaisi?

Olen joskus miettinyt tuollaista, tosin hulluksihan siinä tulee jos rupee näin pohtimaan. Onneksi nyt ainakin saa olla onnellinen jokaisesta perheenjäsenestään, sekä miehestä että lapsista, eikä ketään heistä tarvitse pois antaa...

 

mun mielestä lasten pitää tulla aina ensin eikä puolison, lapset on kuitenkin sun lihaa ja verta ja riippuvaisia susta

Jeesus opettaa, että aviopuolisot ovat yksi kokonaisuus, yksi liha.

Mitä tää tarkottaa?

Yksi liha, yksi ihminen, yhtä ja samaa eli jos tapan itseni tapan miehenikin. Meitä ei voi erottaa, ei mikään.

Eli jos miehesi kuolee niin kuolet sinäkin. Jossain uskonnoissa tuo on viety niin pitkälle että lesket poltetaan elävältä kuolleiden miestensä kanssa.
Hieno ajatus :xmas:

Kyllä, olen ajatellut tuota kyseistä uskontoa ja haluaisin, että minut poltettaisiin samalla, kun mieheni kuolee.

Siinä vaiheessa, kun tulitikku raapaistaisiin ja lapsesi itkisivät siinä vieressä, muuttaisit mielesi.