Alkuperäinen kirjoittaja Siniliida:
Mun mielestä, tää taas on mun mielipide, mut sellasen naise/miehen ei tule valittaa siitä, kuinka paljon menee kumppanin lapsen elatuksiin tai muihin menoihin kuussa rahaa, jos on uusperhetielle lähtenyt.Tää aloittajan tapaus kuulostaa siltä, että leidi vetää herneet nenään, jos kaikki lapset sairastuu kerralla ja vaatii lääkkeet ja isän pitäiskin osallistua niihin, vaik on jo maksanut jopa 300e viidestä elareita...
Jaa taidat olla näitä "pakettiajatus"-ihmisiä, eli jos on kerran lapselliseen mieheen rakastunut, pitää ottaa vain kaikki kakka lasten äidiltä/viranomaisilta vastaan?? Et taida siis itse edes kuulua tähän uusperheellisten palstalle kirjoittavien väkeen?
En minä ainakaan tiennyt mieheen tutustuessa, miten itsekeskeinen tuo miehen lasten äiti on. Mistä ihmeestä sen olisin voinut tietää, ei ole aikaisempaa uusperhekokemusta? En todellakaan voinut kuvitella, miten vinksahtaneita ja itsekeskeisiä iältään aikuiset ihmiset voivat olla.
Tuo elatusmaksuhan on vahvistettu joko sossussa tai käräjillä, ap:n tapauksessa se on melko pieni, mutta suhteessa tuloihin. Et kai kuvittele, että eroperheen etävanhempi lopettaa oman elämänsä eroon? Ettei hän voisi enää asua yhdessä toisen ihmisen kanssa, koska suurin osa tuloista menee elareihin. Se että miehellä on lapsia, on hyväksyttävä. Mutta ei sitä, että jatkuvasti haukutaan ja sen lisäksi vaaditaan lisää rahaa ja rahaa ja rahaa. Kun kerran yhdessä eletään, molemmat osallistuvat yhteisen kodin menoihin. Ei kuulu uuden puolison tehtäviin kustantaa muiden lapsia tai maksaa kaikkia talouden menoja.
Minun käsittääkseni elatusmaksujen, lapsilisän ja lähivanhemman osuuden tulisi kattaa kaikki lapsen menot. Ja ap:n tapauksessahan tuo minimin alle jäävä osuus tuli sossun kautta. Ei siis siten, että aina kun äiti keksii uuden harrastuksen/muun menon, ollaan etävanhemmalta kerjäämässä rahaa ja kiristetään sen lapsen kustannuksella. Jollei ole varaan ratsastaa, niin sitten ei ole. Siihen ei ole mahdollisuutta monella ydinperheelliselläkään. On olemassa muitakin edullisia harrastuksia, kuin lenkkeily. Ei eroperheen lasta tule opettaa siihen, että kaikkeen on varaa ja raha kasvaa puussa. Tai pidetä kiinni siitä edesmenneen ydinperheen elintasosta. Ruokakaupastakin saa 60?:llä jo vaikka mitä, mutta jos ostaa vain kallista sisäfilettä, loppuu tosiaan tuo summa kesken.
Kyllä meillä ainakin on keskusteltu, että mitäs jos tulisi yhteinen lapsi, miten paljon olisi varaa laittaa häneen. Vai siis pitäisikö minun unohtaa haaveet omasta lapsesta, koska miehellä on jo kaksi + kalliisti sisustava ex?
Ja todellakin tiedän, mitä nuo tenavat "maksavat". Meillä kun ei tule lasten mukana kuin likaiset vaatteet, eli kaikki lastenhuoneen sisustuksesta, vaatteista ja harrastusvälineistä lääkkeisiin ja erikoisruokavalioon maksetaan ihan omasta pussista, välillä jopa minun, vaikkei se minulle kuuluisikaan. Eli elareista emme koostu mitään, äiti ei vaihtovaatteita mukaan pakkaa. Ja hyvä niin, eipä tarvitse kuunnella miten tahallaan saksilla leikellään puhkikuluneeet, äidin mielestä uudet, sukat.
Lapset siis ovat meillä vain joka toinen vkl, tuntuu hölmöltä ostaa kaikkea kaksin kappalein noin pieneksi aikaa, mutta minkäs teet. Ja enempää tapaamisia ei siis äidin tahdosta ole eikä tule. Kitinät rahan kerjäämisestä loppuivat viimein käräjöintiin, joiden tuloksesta etä olisi ollut jo aikaisemmin valmis sopimaan. Mutta äiti väenvängällä sai tahtonsa läpi, eikä loppujen lopuksi kostunut asiasta yhtään mitään.