Kun ei tunnu pahalta, vaikka 15 vuotta sitten olen tehnyt abortin

antanut adoptioon?

 

Juuri näin mäkin ajattelen, kuin ap kertoi ajattelevansa. Hyvä, että tätäkin puolta tuodaan esiin! Olen aina ajatellut, että kauheinta mitä mulle ois voinu nuorena/teininä sattua olis ollu lapsen saanti. Olin aivan varma, että tekisin heti abortin, enkä mä edes oikein tajunnut, miten se voisi olla ongelma, jos vahinkoraskaudesta pääsee eroon. Eli minulla olisi varmaan aikuisena asiasta samat ajatukset, jos niin olis käyny. Silloin kun lapsi olisi edes piirun verran haluttu, ajatukset olisivat varmaan toiset, mutta jos ei, niin

mikä siinä on joillain niin vaikea uskoa, ettei kaikki aina halua kertakaikkiaan kaikkina elämänsä aikoina lasta, siis etenkään nuorena?

 

Niin meinaan, että silloin se abortti on helppo tehdä, jos lasta ei yhtään halua. Ja pään vaivaa siitä tulee vain jos olisikin halunnut sen lapsen... Menetetty mikä menetetty, miksi sitä pitäisi surra, kun EI HALUNNUT lasta? Lapsen itsensäkö takia? Niin, en kyllä osaa ajatella sitä vain noin. Onhan sitä monia asioita, joita silloin pitäisi jäädä murehtimaan, ehkä kaikkia niitä siittiöitä, jotka hävisivät kilvassa kun yksi lapsi sai syntyä. Olivathan nekin eläviä olentoja.

 

Minä tunnen täysin samoin kuin ap. Tai siis en tunne. Tein abortin 15-vuotiaana 10 vuotta sitten ja nyt olen 2 lapsen äiti. En koskaan ole katunut aborttia, se on ollut silkka helpotus ja erittäin järkevä päätös. Aikanaan katsoin paljonkin näitä aborttikuvia ja videoita mutta ei ne siltikään "kolahtaneet"

 

minulla olisi huomenna raskaudenkeskeytys edessä...tai sen ensimmäinen vaihe. Olen kauhusta jo etukäteen järkytyksissä, miehen kanssa ei oikein pysty asiasta puhumaan ja tunne aavistuksen "painostusta" asiasta hänen kohdaltaan.
Minulla on jo useampi lapsi ja tätä raskautta yritettiin ehkäistä ja silti vain kovaa kyytiä yrittää maailmaan tulla. Olen väsynt ja kauhuissani kummasta vain vaihtoehdosta, keskeytyksestä tai vauvan pitämisestä. On niin paljon asioita jotka puoltaa keskeytykseen ja silti emmin asiaa...pelkään todella jos kadun, jos masennun...tuntuu että tukehdun. Olen täysin umpikujassa.

 

Minä tunnen täysin samoin kuin ap. Tai siis en tunne. Tein abortin 15-vuotiaana 10 vuotta sitten ja nyt olen 2 lapsen äiti. En koskaan ole katunut aborttia, se on ollut silkka helpotus ja erittäin järkevä päätös. Aikanaan katsoin paljonkin näitä aborttikuvia ja videoita mutta ei ne siltikään "kolahtaneet"

MIten mahtaa olla niillä jotka ei sitten myöhemmin ookaan enää saaneet lapsia kun ois halunnu?

 

minulla olisi huomenna raskaudenkeskeytys edessä...tai sen ensimmäinen vaihe. Olen kauhusta jo etukäteen järkytyksissä, miehen kanssa ei oikein pysty asiasta puhumaan ja tunne aavistuksen "painostusta" asiasta hänen kohdaltaan.
Minulla on jo useampi lapsi ja tätä raskautta yritettiin ehkäistä ja silti vain kovaa kyytiä yrittää maailmaan tulla. Olen väsynt ja kauhuissani kummasta vain vaihtoehdosta, keskeytyksestä tai vauvan pitämisestä. On niin paljon asioita jotka puoltaa keskeytykseen ja silti emmin asiaa...pelkään todella jos kadun, jos masennun...tuntuu että tukehdun. Olen täysin umpikujassa.

No MIKSI sitten olet menoissa siihen?? Oisko muka todennäkösempää että tulisit katuun sitä että annoit lapsesi elää??? Miksi hankit itsellesi ehdoin tahdoin mielenterveysongelmia, jotka painaa psyykeäsi taatusti koko loppuiän?

 

tein abortin 17-vuotiaana, 8 vuotta sitten, en kadu. itkin silloin kauhusta kun testin tein.




Nyt on ammatti opiskeltuna ja olen naimisissa, ja niiiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen kun raskaana olen oikea aika

Älä sitten itse jos kaikki ei aina meekään miten suunnittelit ja halusit...kaikenlaista yllättävää kun voi vielä tapahtua.

jaa, ja sekö johtuisi vain ja ainoastaan abortista?

 

minulla olisi huomenna raskaudenkeskeytys edessä...tai sen ensimmäinen vaihe. Olen kauhusta jo etukäteen järkytyksissä, miehen kanssa ei oikein pysty asiasta puhumaan ja tunne aavistuksen "painostusta" asiasta hänen kohdaltaan.
Minulla on jo useampi lapsi ja tätä raskautta yritettiin ehkäistä ja silti vain kovaa kyytiä yrittää maailmaan tulla. Olen väsynt ja kauhuissani kummasta vain vaihtoehdosta, keskeytyksestä tai vauvan pitämisestä. On niin paljon asioita jotka puoltaa keskeytykseen ja silti emmin asiaa...pelkään todella jos kadun, jos masennun...tuntuu että tukehdun. Olen täysin umpikujassa.

No MIKSI sitten olet menoissa siihen?? Oisko muka todennäkösempää että tulisit katuun sitä että annoit lapsesi elää??? Miksi hankit itsellesi ehdoin tahdoin mielenterveysongelmia, jotka painaa psyykeäsi taatusti koko loppuiän?

sanoppa muuta :/
mieheni sanoi että hän sanoo oman mielipiteen ja sitten minä teen lopullisen päätöksen..hänen mielipide oli että ehdottomasti ei vauvaa!
vielä tänäänkin asiaa kysyin ja hän on keskeytyksen kannalla.
Sanoi että ei jaksa uutta lasta kun niitä jo neljä on...ja nuorin on vielä nuori ja oli pahasti koliikkinen..ja totta hän puhuu mutta minä se olen jolle se kaikki tapahtuu :/
pelkään että jos teen päätöksen pitää tämä vauva että en itse jaksa, jos tulee taas koliikki, jos mieheni väsyy ja jättää meidät kun niin jo aijemmin raskaus uutisen tullessa vihjaili..että ei tiedä kuinka jaksaisi enää samaa kun reilu vuosi takaperin ja raskautenikin oli hyvin vaikea! saas nähdä miten mun huomenna käy..pystynkö tähän.

 

minulla olisi huomenna raskaudenkeskeytys edessä...tai sen ensimmäinen vaihe. Olen kauhusta jo etukäteen järkytyksissä, miehen kanssa ei oikein pysty asiasta puhumaan ja tunne aavistuksen "painostusta" asiasta hänen kohdaltaan.
Minulla on jo useampi lapsi ja tätä raskautta yritettiin ehkäistä ja silti vain kovaa kyytiä yrittää maailmaan tulla. Olen väsynt ja kauhuissani kummasta vain vaihtoehdosta, keskeytyksestä tai vauvan pitämisestä. On niin paljon asioita jotka puoltaa keskeytykseen ja silti emmin asiaa...pelkään todella jos kadun, jos masennun...tuntuu että tukehdun. Olen täysin umpikujassa.

No MIKSI sitten olet menoissa siihen?? Oisko muka todennäkösempää että tulisit katuun sitä että annoit lapsesi elää??? Miksi hankit itsellesi ehdoin tahdoin mielenterveysongelmia, jotka painaa psyykeäsi taatusti koko loppuiän?

sanoppa muuta :/
mieheni sanoi että hän sanoo oman mielipiteen ja sitten minä teen lopullisen päätöksen..hänen mielipide oli että ehdottomasti ei vauvaa!
vielä tänäänkin asiaa kysyin ja hän on keskeytyksen kannalla.
Sanoi että ei jaksa uutta lasta kun niitä jo neljä on...ja nuorin on vielä nuori ja oli pahasti koliikkinen..ja totta hän puhuu mutta minä se olen jolle se kaikki tapahtuu :/
pelkään että jos teen päätöksen pitää tämä vauva että en itse jaksa, jos tulee taas koliikki, jos mieheni väsyy ja jättää meidät kun niin jo aijemmin raskaus uutisen tullessa vihjaili..että ei tiedä kuinka jaksaisi enää samaa kun reilu vuosi takaperin ja raskautenikin oli hyvin vaikea! saas nähdä miten mun huomenna käy..pystynkö tähän.

Ja sä teet just niinkun mies käskee.. hohhoijaa. No miltäs se tuntuu sitten olla loppuelämä sellasen ukon kanssa joka painosti aborttiin?

Toivottavasti tulet järkiisi, ja kuuntelet myös sydäntäsi, ja teet lapsenkin elämän huomioivan päätöksen! Muista myös kolmantena vaihtoehtona adoptio. Kun annat raskauden jatkua, lapsi saa jokatapauksessa pitää elämänsä!

 

sanoppa muuta :/
mieheni sanoi että hän sanoo oman mielipiteen ja sitten minä teen lopullisen päätöksen..hänen mielipide oli että ehdottomasti ei vauvaa!
vielä tänäänkin asiaa kysyin ja hän on keskeytyksen kannalla.
Sanoi että ei jaksa uutta lasta kun niitä jo neljä on...ja nuorin on vielä nuori ja oli pahasti koliikkinen..ja totta hän puhuu mutta minä se olen jolle se kaikki tapahtuu :/
pelkään että jos teen päätöksen pitää tämä vauva että en itse jaksa, jos tulee taas koliikki, jos mieheni väsyy ja jättää meidät kun niin jo aijemmin raskaus uutisen tullessa vihjaili..että ei tiedä kuinka jaksaisi enää samaa kun reilu vuosi takaperin ja raskautenikin oli hyvin vaikea! saas nähdä miten mun huomenna käy..pystynkö tähän.

Ja sä teet just niinkun mies käskee.. hohhoijaa. No miltäs se tuntuu sitten olla loppuelämä sellasen ukon kanssa joka painosti aborttiin?

Toivottavasti tulet järkiisi, ja kuuntelet myös sydäntäsi, ja teet lapsenkin elämän huomioivan päätöksen! Muista myös kolmantena vaihtoehtona adoptio. Kun annat raskauden jatkua, lapsi saa jokatapauksessa pitää elämänsä!

Ja vielä piti sanoo, että mieshän voi aivan hyvin jättää vaikka tekisitkin abortin jos tollasia uhkailee! Jos se todella välittää susta niin eihän se jätä vaikket teekään aborttia hänen mielikseen!

 

minulla olisi huomenna raskaudenkeskeytys edessä...tai sen ensimmäinen vaihe. Olen kauhusta jo etukäteen järkytyksissä, miehen kanssa ei oikein pysty asiasta puhumaan ja tunne aavistuksen "painostusta" asiasta hänen kohdaltaan.
Minulla on jo useampi lapsi ja tätä raskautta yritettiin ehkäistä ja silti vain kovaa kyytiä yrittää maailmaan tulla. Olen väsynt ja kauhuissani kummasta vain vaihtoehdosta, keskeytyksestä tai vauvan pitämisestä. On niin paljon asioita jotka puoltaa keskeytykseen ja silti emmin asiaa...pelkään todella jos kadun, jos masennun...tuntuu että tukehdun. Olen täysin umpikujassa.

No MIKSI sitten olet menoissa siihen?? Oisko muka todennäkösempää että tulisit katuun sitä että annoit lapsesi elää??? Miksi hankit itsellesi ehdoin tahdoin mielenterveysongelmia, jotka painaa psyykeäsi taatusti koko loppuiän?

sanoppa muuta :/
mieheni sanoi että hän sanoo oman mielipiteen ja sitten minä teen lopullisen päätöksen..hänen mielipide oli että ehdottomasti ei vauvaa!
vielä tänäänkin asiaa kysyin ja hän on keskeytyksen kannalla.
Sanoi että ei jaksa uutta lasta kun niitä jo neljä on...ja nuorin on vielä nuori ja oli pahasti koliikkinen..ja totta hän puhuu mutta minä se olen jolle se kaikki tapahtuu :/
pelkään että jos teen päätöksen pitää tämä vauva että en itse jaksa, jos tulee taas koliikki, jos mieheni väsyy ja jättää meidät kun niin jo aijemmin raskaus uutisen tullessa vihjaili..että ei tiedä kuinka jaksaisi enää samaa kun reilu vuosi takaperin ja raskautenikin oli hyvin vaikea! saas nähdä miten mun huomenna käy..pystynkö tähän.

Ja sä teet just niinkun mies käskee.. hohhoijaa. No miltäs se tuntuu sitten olla loppuelämä sellasen ukon kanssa joka painosti aborttiin?

Toivottavasti tulet järkiisi, ja kuuntelet myös sydäntäsi, ja teet lapsenkin elämän huomioivan päätöksen! Muista myös kolmantena vaihtoehtona adoptio. Kun annat raskauden jatkua, lapsi saa jokatapauksessa pitää elämänsä!

en voisi antaa omaa lastani adoptioon..sitä todella katuisin...eikä mieheni varsinaisesti painosta..sanoi mielipiteensä ja siihin hänellä on oikeus! itse vain kamppailen kuinka jaksaisin..selviäisin rahallisesti, jos ero tulisi, kunka selviäisin viiden lapsen kassa...itsekkään kun en täysin terve ole ja tukiverkosta ei juurikaan ole. uskokaa pois, tämä ei ole helppo päätös!

 

en voisi antaa omaa lastani adoptioon..sitä todella katuisin...eikä mieheni varsinaisesti painosta..sanoi mielipiteensä ja siihin hänellä on oikeus! itse vain kamppailen kuinka jaksaisin..selviäisin rahallisesti, jos ero tulisi, kunka selviäisin viiden lapsen kassa...itsekkään kun en täysin terve ole ja tukiverkosta ei juurikaan ole. uskokaa pois, tämä ei ole helppo päätös!

No eikö se mies auttas sitten muka ollenkaan uuden lapsen kanssa, tai ylipäätään lasten kanssa? Pärjäisit kyllä yksinkin, niin on monet muutkin selvinneet...yhteiskunta tukee yksinhuoltajia avokätisesti.

 

joskus toivon että äitini olisi tajunnut tehdä abortin kun alkoi odottamaan minua 17-vuotiaana. Kiersin syntymäni jälkeen isovanhemmilta toisille isovanhemmille ja sijaiskodista sijaiskotiin. Perkele mikä muija... Jos alaikäisenä olisin tullut paksuksi niin abortti olisi ollut minulle ainoa vaihtoehto. keskenkasvuisten turha leikkiä äitiä. Kun 20-vuotiaana tein positiivisen testin niin hypin ilosta, hetki oli oikea ja äitiys toivottu.

 

joskus toivon että äitini olisi tajunnut tehdä abortin kun alkoi odottamaan minua 17-vuotiaana. Kiersin syntymäni jälkeen isovanhemmilta toisille isovanhemmille ja sijaiskodista sijaiskotiin. Perkele mikä muija... Jos alaikäisenä olisin tullut paksuksi niin abortti olisi ollut minulle ainoa vaihtoehto. keskenkasvuisten turha leikkiä äitiä. Kun 20-vuotiaana tein positiivisen testin niin hypin ilosta, hetki oli oikea ja äitiys toivottu.

oho...toivot siis että et olisi syntynyt?
oliko sun elämä niin kauheaa?

 

joskus toivon että äitini olisi tajunnut tehdä abortin kun alkoi odottamaan minua 17-vuotiaana. Kiersin syntymäni jälkeen isovanhemmilta toisille isovanhemmille ja sijaiskodista sijaiskotiin. Perkele mikä muija... Jos alaikäisenä olisin tullut paksuksi niin abortti olisi ollut minulle ainoa vaihtoehto. keskenkasvuisten turha leikkiä äitiä. Kun 20-vuotiaana tein positiivisen testin niin hypin ilosta, hetki oli oikea ja äitiys toivottu.

oho...toivot siis että et olisi syntynyt?
oliko sun elämä niin kauheaa?

No olis kymmenet ihmiset säästyny murheilta

 

joskus toivon että äitini olisi tajunnut tehdä abortin kun alkoi odottamaan minua 17-vuotiaana. Kiersin syntymäni jälkeen isovanhemmilta toisille isovanhemmille ja sijaiskodista sijaiskotiin. Perkele mikä muija... Jos alaikäisenä olisin tullut paksuksi niin abortti olisi ollut minulle ainoa vaihtoehto. keskenkasvuisten turha leikkiä äitiä. Kun 20-vuotiaana tein positiivisen testin niin hypin ilosta, hetki oli oikea ja äitiys toivottu.

oho...toivot siis että et olisi syntynyt?
oliko sun elämä niin kauheaa?

No olis kymmenet ihmiset säästyny murheilta

Taidat kuitenkin olla tyytyväisempi ettet joutunu abortin uhriks.. muutenhan sä et täällä enää edes kirjotteliskaan. Elämään kuuluu murheita, niiltä nyt ei kukaan säästy. Silti useimmat elää mieluummin sitä elämäänsä. Kuten kaikesta päätellen sinäkin.

 

minulla olisi huomenna raskaudenkeskeytys edessä...tai sen ensimmäinen vaihe. Olen kauhusta jo etukäteen järkytyksissä, miehen kanssa ei oikein pysty asiasta puhumaan ja tunne aavistuksen "painostusta" asiasta hänen kohdaltaan.
Minulla on jo useampi lapsi ja tätä raskautta yritettiin ehkäistä ja silti vain kovaa kyytiä yrittää maailmaan tulla. Olen väsynt ja kauhuissani kummasta vain vaihtoehdosta, keskeytyksestä tai vauvan pitämisestä. On niin paljon asioita jotka puoltaa keskeytykseen ja silti emmin asiaa...pelkään todella jos kadun, jos masennun...tuntuu että tukehdun. Olen täysin umpikujassa.

No MIKSI sitten olet menoissa siihen?? Oisko muka todennäkösempää että tulisit katuun sitä että annoit lapsesi elää??? Miksi hankit itsellesi ehdoin tahdoin mielenterveysongelmia, jotka painaa psyykeäsi taatusti koko loppuiän?

sanoppa muuta :/
mieheni sanoi että hän sanoo oman mielipiteen ja sitten minä teen lopullisen päätöksen..hänen mielipide oli että ehdottomasti ei vauvaa!
vielä tänäänkin asiaa kysyin ja hän on keskeytyksen kannalla.
Sanoi että ei jaksa uutta lasta kun niitä jo neljä on...ja nuorin on vielä nuori ja oli pahasti koliikkinen..ja totta hän puhuu mutta minä se olen jolle se kaikki tapahtuu :/
pelkään että jos teen päätöksen pitää tämä vauva että en itse jaksa, jos tulee taas koliikki, jos mieheni väsyy ja jättää meidät kun niin jo aijemmin raskaus uutisen tullessa vihjaili..että ei tiedä kuinka jaksaisi enää samaa kun reilu vuosi takaperin ja raskautenikin oli hyvin vaikea! saas nähdä miten mun huomenna käy..pystynkö tähän.

Älä nyt vaan aborttia tee ja ole miehes orja! Kyllä sä pystyt lapsen saamaan
ja turha se on etukäteen piruja maalata seinille!
Mun kaveri odottaa viidettä lasta eivätkä ole edes naimisissa(tod.näk. mies
ei halua mennä naimisiin) ja mies täysi sovinisti. Silti viides tulossa,
kaverini ei pysty listimään lapsiaan.

 

Niin meinaan, että silloin se abortti on helppo tehdä, jos lasta ei yhtään halua. Ja pään vaivaa siitä tulee vain jos olisikin halunnut sen lapsen... Menetetty mikä menetetty, miksi sitä pitäisi surra, kun EI HALUNNUT lasta? Lapsen itsensäkö takia? Niin, en kyllä osaa ajatella sitä vain noin. Onhan sitä monia asioita, joita silloin pitäisi jäädä murehtimaan, ehkä kaikkia niitä siittiöitä, jotka hävisivät kilvassa kun yksi lapsi sai syntyä. Olivathan nekin eläviä olentoja.

ensinnäkin siittiö on siittiö. Jos pelkkä siittiö uiskentelee yksinään, se
ei ole sama kuin hedelmöitetty munasolu, jossa on tapahtunut tämä
yhdistyminen.

Oletjo ajatellut koskaan että lapsi haluaa syntyä ja sen on tarkoitus
syntyä?
Et tietenkään, koska ajattelet vain sitä että s i n ä et halua lastasi.
Ikäänkuin jumalan virassa olisit.

 

Niin meinaan, että silloin se abortti on helppo tehdä, jos lasta ei yhtään halua. Ja pään vaivaa siitä tulee vain jos olisikin halunnut sen lapsen... Menetetty mikä menetetty, miksi sitä pitäisi surra, kun EI HALUNNUT lasta? Lapsen itsensäkö takia? Niin, en kyllä osaa ajatella sitä vain noin. Onhan sitä monia asioita, joita silloin pitäisi jäädä murehtimaan, ehkä kaikkia niitä siittiöitä, jotka hävisivät kilvassa kun yksi lapsi sai syntyä. Olivathan nekin eläviä olentoja.

ensinnäkin siittiö on siittiö. Jos pelkkä siittiö uiskentelee yksinään, se
ei ole sama kuin hedelmöitetty munasolu, jossa on tapahtunut tämä
yhdistyminen.

Oletjo ajatellut koskaan että lapsi haluaa syntyä ja sen on tarkoitus
syntyä?
Et tietenkään, koska ajattelet vain sitä että s i n ä et halua lastasi.
Ikäänkuin jumalan virassa olisit.

Siittiöhän on elämän alku, miten sinä oikein teet eroa sen ja hedelmöittymisen kanssa? Elävähän sekin on. Sekään ei saanut syntyä, vaikka sitä varten oli luotu.

Ihan uskomushan tuo on, että lapsi haluaa syntyä. Et sinäkään sitä tiedä, niin kuin en tiedä minäkään, onko siinä sellaista aspektia lainkaan. Voit uskoa niin, mutta mitään hyötyä siitä ei ole. Pikemminkin haittaa, koska silloin suret asiaa jota et voi tietää, kannattaako sitä edes surra. Ja kasaat vielä tulisia hiiliä toisten ihmisten pääle, joiden elämä ei ole sinun käsissäsi.

Päätän omasta elämästäni, ei siinä (nyt sanon vähän ikävästi) tarvitse ajatella syntymätöntä lasta, ellei halua.

 

Siittiö yksin ei ole syntymässä mihkään eikä siitä voi tulla ihmistä ilman munasolua!! Sen sijaan tsygoottikin on jo uusi ihmisyksilö.

 

Siittiö yksin ei ole syntymässä mihkään eikä siitä voi tulla ihmistä ilman munasolua!! Sen sijaan tsygoottikin on jo uusi ihmisyksilö.

Tsygoottikin voi abortoitua ihan itsekseen, eli ei niistäkään aina tule ihmistä. Siittiöille on aika epäreilua, ettei niistä kaikista voi tulla ihmistä, vaikka nekin varmaan haluiasivat yhtyä munasoluun ja syntyä. Sikiöllekin on aika epäreilua tulla keskenmennyksi.

Niin, minusta päätösvalta on meillä ihmisillä, sinusta ei. Jos olet uskovainen, et voi asettua jumalan asemaan ja tuomita toisten päätöksiä. Se tuomiovaltahan on vain jumalalla, eikö?

 

Päätä omasta elämästä, mutta älä tuhoa toisten elämää!!

 

Siittiö yksin ei ole syntymässä mihkään eikä siitä voi tulla ihmistä ilman munasolua!! Sen sijaan tsygoottikin on jo uusi ihmisyksilö.

Tsygoottikin voi abortoitua ihan itsekseen, eli ei niistäkään aina tule ihmistä. Siittiöille on aika epäreilua, ettei niistä kaikista voi tulla ihmistä, vaikka nekin varmaan haluiasivat yhtyä munasoluun ja syntyä. Sikiöllekin on aika epäreilua tulla keskenmennyksi.

Niin, minusta päätösvalta on meillä ihmisillä, sinusta ei. Jos olet uskovainen, et voi asettua jumalan asemaan ja tuomita toisten päätöksiä. Se tuomiovaltahan on vain jumalalla, eikö?

Sinähän olet päättämässä toisten elämästä ja tuhoat sen heti alkuunsa,
ihminen ei voi hallita elämän ja kuoleman lakeja.

 

Päätä omasta elämästä, mutta älä tuhoa toisten elämää!!

Sitä ei voi tuossa kohtaa välttää, jos päätös on ettei halua lasta.