Kun ei tunnu pahalta, vaikka 15 vuotta sitten olen tehnyt abortin

Siittiö yksin ei ole syntymässä mihkään eikä siitä voi tulla ihmistä ilman munasolua!! Sen sijaan tsygoottikin on jo uusi ihmisyksilö.

Tsygoottikin voi abortoitua ihan itsekseen, eli ei niistäkään aina tule ihmistä. Siittiöille on aika epäreilua, ettei niistä kaikista voi tulla ihmistä, vaikka nekin varmaan haluiasivat yhtyä munasoluun ja syntyä. Sikiöllekin on aika epäreilua tulla keskenmennyksi.

Niin, minusta päätösvalta on meillä ihmisillä, sinusta ei. Jos olet uskovainen, et voi asettua jumalan asemaan ja tuomita toisten päätöksiä. Se tuomiovaltahan on vain jumalalla, eikö?

Sinähän olet päättämässä toisten elämästä ja tuhoat sen heti alkuunsa,
ihminen ei voi hallita elämän ja kuoleman lakeja.

Asiaan enempää puuttumatta, kieltäisitkö hedelmöityshoidot, syöpähoidot, elvytyksen jne. jos ihminen ei saa"hallita"elämän ja kuoleman lakeja??

 

Erottele asiat toisistaan, kyllähän sairauksia saa hoitaa!
Ja elvyttää jos on tarve, ne ovat nyt eri asioita mitä tarkoitin.
Se että elämä lopetetaan väkivaltaisesti, ei ole oikein.

 

eli jos on joskus tehnyt abortin, ei hälle olisi koskaan suotava lapsia ? mitä ihmeen logiikkaa tää nyt on.
sen tajuan, että mukavuussyistä ei aborttia mun mielestä tehdä, kaikki kun tietää miten lapsia tehdään. mutta sen ymmärrän, jos kyseessä on esim. ehkäisyn pettäminen, raiskaus, lapsen vakava vammaisuus, tekijä itse lapsi (alle 16v).

ja joo, mainittakoon, itse kaksi keskeytystä tehneenä, nykyään parin muksun äitinä, tulee aikoja joilloin menneet palaa mieleen, mutta silti tajuan tehneeni oikein. en olisi itse lapsena ollut valmis synnyttämään vammaista lasta (ei mikään lievä kehityshäiriö) saati kasvattamaan. toinen kerta taas oli silloisen seurustelukumppanin painostuksesta tehty, se ehkä mieltä vaivaakin. mutta kun kuulin mitä hälle nykyään kuuluu, ei käynyt kateeksi.

aikansa kutakin, turhaan vuosikymmeniä pitäisi murehtia asioita, elämästä pitää nauttia.

 

Minä tunnen täysin samoin kuin ap. Tai siis en tunne. Tein abortin 15-vuotiaana 10 vuotta sitten ja nyt olen 2 lapsen äiti. En koskaan ole katunut aborttia, se on ollut silkka helpotus ja erittäin järkevä päätös. Aikanaan katsoin paljonkin näitä aborttikuvia ja videoita mutta ei ne siltikään "kolahtaneet"

MIten mahtaa olla niillä jotka ei sitten myöhemmin ookaan enää saaneet lapsia kun ois halunnu?

mulle aikanaan sanottiin, etten enää lapsia tulisi saamaan kun toinen keskeytys oli tehty. se kolahti ja olin masentunut ja murheissani asiasta. työstin aikani ja hyväksyin asian, lapsia ei tule.
tuolla mulla nukkuu 2 pientä iloista tapausta joita en pois ikinä antais.
voitte vaan kuvitella miten paljon arvostan heitä ja sitä että lapsia sain, vaikkei pitänyt.

 

Mulle on tehty 2 aborttia, 17 ja 15 vuotta sitten. Eikä kaduta yhtään. Nyt mulla on kaksi ihanaa lasta, joita rakastan yli kaiken.

Jotenkin kuvottavaa. En usko että lapsiaan mukavuussurmanneilla on hajuakaan aidosta äidinrakkaudesta. Itserakkaus menee lopulta lasten elämienkin edelle.

Tuollaiset sitten saa lapsia kun vihdoin on olevinaan "aika oikea", ja joillekin niitä ei suoda koskaan..

JOS, olisin synnyttänyt lapsen/lapset, niin saattaisi olla niin, ettei kukaan meistä olis enää hengissä. "Isä" oli lievästi sanottuna mielenvikainen ja väkivaltainen... Itse olin 16- ja 18-vuotias kun keskeytykset tapahtuivat, enkä ymmärtänyt mistään mitään. Luojan lykky on, että pääsin irti suhteesta ja miehestä (joka on nyt kuollut) ja sain mahdollisuuden "kunnon" elämään.

Noniin, eli sinäkin selvisit, miksei lapsesi olisi selvinneet ihan yhtä hyvin?
Sinä et taida olla ihan paras paheksumaan jonkun toisen väkivaltaisuutta ja mielenvikaisuutta...

Kuule, elämä ei oo aina ihan niin simppeliä. Olisin loppuiän sidottu tuohon maailmaan, jos olisin lapset synnyttänyt. Ja noissa piireissä oli ihan normaalia, että jopa 15-16 vuotiaat saivat lapsia ja nyt nuo lapset elävät samaa elämää, mitä vanhempansa aikoinaan (päihteitä, väkivaltaa ja rikoksia). Miehet mätkivät eukkojaan ja lapsiaan ja se oli ihan hyväksyttävää, ja muutama äiti on jopa päässyt hengestään. Muistan kun poikaystäväni äiti näki, kun sain mieheltäni kunnolla turpaan (kropassa ei ollut yhtään kohtaa, missä ei olis ollut mustelmaa) ja hän puolusti poikaansa. Hänen miehensä oli hakannut häntä ja tilanne oli hänestä ihan ok.

Jos olisin jäänyt tilanteeseen ilman koulutusta ja alaikäisenä, niin mitä olisin voinut tarjota lapsilleni? Tuskin mulla olis ollut rohkeutta ja voimavaroja karata kotoa (ja asua n. puoli vuotta maan alla), jos mulla olis ollut pieniä lapsia. Nyt mulla on ammatti, hyvä mies ja lapsilla turvallinen ja hyvä koti.

 

Miks sitä katua tai surra pitäis? Itehän mä sen halusin. Ei kukaan muu. Oma valinta ja hyvä näin! Ja ei, en ole harkinnut apua tai terapiaa, koska en sitä tarvitse. Enemmän mielestäni sitä tarvitsee nämä ilkkujat ja "lapsentappajista" puhujat. Jokainen tekee elämällään juuri niinkuin itse haluaa, ei niinkuin naapuri tai palstamamma haluaisi.

 

Joku sanoi, että mullaon 15-vuotias lapsi taivaassa. No, voihan sen näinkin sanoa. Taivaan Isä on pitänyt pienestä parempaa huolta, kuin mihin minä olisin kyennyt. Ajatuksissa oli jo tuolloin, että en tiedä voinko enää koskaan saada lapsia, mutta päädyin aborttiin. Tiedän ne kauhukuvat siitä, millainen toimenpide on, mutta en osaa syyllistää itseäni niillä.

En ole missään vaiheessa ajatellut, että niitä lapsia vaan sitten tulee, kun haluaa. Silti Taivaan Isä halusi antaa minulle terveen ihanan lapsen, kiitos hänelle.

 

Mulle on tehty 2 aborttia, 17 ja 15 vuotta sitten. Eikä kaduta yhtään. Nyt mulla on kaksi ihanaa lasta, joita rakastan yli kaiken.

Jotenkin kuvottavaa. En usko että lapsiaan mukavuussurmanneilla on hajuakaan aidosta äidinrakkaudesta. Itserakkaus menee lopulta lasten elämienkin edelle.

Tuollaiset sitten saa lapsia kun vihdoin on olevinaan "aika oikea", ja joillekin niitä ei suoda koskaan..

niin saa tai sitten ei.. ei lapsettomuus ole mikään ranagaistus tehdyistä aisoista.. se on vain paskaa tuuria..
itse olen tehnyt abortin 9v sitten ja en kadu.. joskus mietin asiaa mutta en kadu, koska se oli järkevin valinta siinä kohti elämää.. mulla on nyt 3v poika jota en olisi saanut jos olisin silloin valinnut toisin

 

niin saa tai sitten ei.. ei lapsettomuus ole mikään ranagaistus tehdyistä aisoista.. se on vain paskaa tuuria..
itse olen tehnyt abortin 9v sitten ja en kadu.. joskus mietin asiaa mutta en kadu, koska se oli järkevin valinta siinä kohti elämää.. mulla on nyt 3v poika jota en olisi saanut jos olisin silloin valinnut toisin

Ai miten niin et ois saanu enää sitä toista?
Ja nyt jos sulla ois se ensimmäinen lapsi niin et osais tätä toista kaivatakaan ja tuskin katuisit että oisit antanu ensimmäisen elää...