Kaipaisin kommentteja ja vertaistukea, ovatko muut selvinneet vastaavasta tilanteesta. Homman nimi on se, että olemme reilu kolmekymppinen pariskunta ja asuneet avoliitossa muutaman vuoden. Mies tekee töissä pitkiä päiviä (tulee klo 19-20 joka ilta) ja itsekin teen ylitöitä säännöllisesti. Meillä on kolme kissaa, ei vielä lapsia. Ongelma on se, että saan yksin vastata lähes kaikesta. Miehen ainoa panos on rahallinen, maksaa hieman suuremman osan esim. vuokrastamme (hänellä paremmat tulot, olemme sen näin sopineet). Saan yksin hoitaa kaiken siivoamisen, tiskikoneen täytöt ja tyjennykset, pyykit, you name it. Mies ei tee mitään kotitöitä pyytämättä ja pyytämälläkin harvoin. Jos esim tyhjentää tiskikoneen, tyhjentää sen hirveän marmatuksen kanssa ja valittaa, että eikai tällä tyhjennyksellä niin kiire voi olla ja voisi tyhjentää myöhemminkin. Jos uudet tiskit pitäisi saada sisään, olisi kiva saada se kone tyhjäksi aika pian..
Toinen vakava ongelma on, ettei miestä kiinnosta enää seksielämämme millään tavalla. Aina särkee jostakin ja on stressi ja huono fyysinen kunto, mikä kuulemma ärsyttää niin ettei huvita ajatella makuuhuonejuttuja. Mies kuitenkin osallistuu puolimaratoneille. Viimeksi teimme jotakin tyyliin vuosi sitten. Miehellä ei siis seiso, ei minun kanssa eikä itsensäkään kanssa. Ei siis pysty. Itsekseen on kuulemma joskus pystynyt, koska minun kanssa tulee vielä lisäksi kamalat suorituspaineet. En todellakaan ala hankkia mitään pysyviä ehkäisymuotoja jos saan nykyään kerran vuodessa!
Kun hän on tulee kotiin, hän ei tee mitään muuta kun lysähtää sohvalle tai tietokoneelle. Jos itse tulen ensimmäisenä kotiin, laitan astiat koneeseen ja koneen käyntiin. Sen jälkeen laitan jotain pientä syömistä. Mies ei kotiin tullessaan edes siivoa kissojemme hiekkalaatikoita, vaihda niiden juomavesiä, ei anna ruokaa. Huomaan, kuinka kissat ja MINÄ haluaisimme häneltä huomiota ja läsnäoloa kun hän tulee kotiin. Ei mitään.
Joskus viikonloppuisin mies saattaa laittaa ruokaa ja toisinaan käy ruokakaupassa. Olen aivan poikki ja oikeastaan aivan pöyristynyt, että eilenkin mies oli tullut kotiin ennen minua seitsemän aikaan ja lysähtänyt tapansa mukaan sohvalle. Tulin vähän myöhemmin ja rupesin samantien kotihommiin ja imuroin vielä siihen päälle. Itse en kehtaisi vain maata kun toinen siivoaa!!! Mies kehtaa, no problem. Jos pyydän osallistumaan, vastaus on ärsyyntyneen kuuloinen joojoo. Minä vien hänen autonsa katsastukseen, kissat eläinlääkäriin jne. Aina.
Miehellä on nyt viime viikkoina alkanut myös olla menoja joka viikonloppu ja onpa vielä lähdössä risteilyllekin poikien kanssa. Olisin asian kanssa fine jos mies lähtisi minunkin kanssa ja osallistuisi kotihommiin, nyt se vain odottaa että olen tehnyt suursiivouksen kun hän palaa risteilyltä. Mies on laiska myös omassa hygieniassaan nykyään. Käy suihkussa varmaan kerran viikossa jos silloinkaan jos ei käy lenkillä. Lenkkipäivinä onneksi käy sentään. Muistan joskus kun laskin miehen alushousut niin vaikka olimme kasvokkain, maailman etovin löyhkä tunkeutui nenääni. Meinasin voida huonosti ja todellakin halut katosi. Silloinkin kun mies vielä antoi, hän ei siis ollut kummoinen sängyssä. Ei nuole, aina samassa asennossa, aina sängyssä, aina illalla, aina yöpaita päällä. En ole koskaan tavannut ennen noin estynyttä tyyppiä. Ajattelin aluksi, että kyllä hän kehittyy ja miehessä oli muita hyviä puolia. Sen jälkeen seksi loppuikin sitten kokonaan ja kotitöiden tekeminen myös.
Nyt pienetkin asiat ärsyttävät, risteily miesten kanssa sai minut raivon valtaan, koska minun kanssa mies ei ole lähdössä yhtään mihinkään. Tunnen itseni lähinnä piiaksi, joka siivoaa kotona kun mies tekee mitä lystää. Yhteistä aikaa ei kuitenkaan ooe molempien töiden takia kuin todella minimaalisesti, vain viikonloppuisin. Onhan mies aikaisemmin ainakin jättänyt menoja väliinkin minun takiani, en tiedä jättääkö enää. Ei näköjään, kun on koko ajan jossain.
Haluaisin naimisiin ja lapsia, mutta olen alkanut epäillä, haluanko niitä sittenkään tämän miehen kanssa. Mies on puhunut kihloista jo vuosi sitten, muttei vieläkään ole kuulemma ollut varaa ostaa minulle sormusta. Häitäkään ei ole suostunut suunnittelemaan ja kun on näin kauan vitkuttanut ja muutenkin vaikea, en tiedä jos enää edes haluan niitä suunnitella. Hyvinä hetkinä voi olla tosi kivaa, mutta yhteisen ajan puutteen takia olemme jotenkin etääntyneet toisistamme. Mies ei koskaan ole ollut hyvä keskustelija.
Pidin itseäni aikaisemmin suht vetävänä tapauksena, ja moni mies osoitti huomiota, vaikken perinteisesti kaunis olekaan. Nyt itsetuntoni alkaa madella pohjalukemissa, koska mies on tyrmännyt aloitteeni järjestäen. Aluksi ei tuntunut missään, ajattelin että ehkä se ensi kerralla. Mutta ei. Kun torjuntoja jatkui reilu puoli vuotta, aloin yrittää vähemmän. Nykyään jos mieleni tekee tehdä aloite musitutan itseäni, että taas tulee turpiin että ei kannata. Mietin yhdessä vaiheessa jopa rakastajaa, mutta en voi uskoa, että kukaan suostuisi minulle antamaan. Miehen kanssa koen nimenomaan, että hän suostuisi )eikä enää edes suostu), puhumattakaan, että hän oikeasti haluaisi minua niin kuin kaikki entiset mieheni. Olemme tämän takia kuin kämppiksiä, mitä nyt mies joskus väittää että häät voisi olla vuoden parin kuluttua. Ei kuulemma kuuntelisi juttujani hetkeäkään, jossei tähtäisi avioliittoon kanssani. No hyvä juttu... En oel neää varma, haluanko mitään avioliittoa tollaisen kanssa. Olen sen sanonutkin, mutta puheella ei ole ollut mitään vaikutusta käytökseen. Mies kuvittelee, että jos nyt painaa töitä kuin pieni eläin, voisi sitten pitää lasten kanssa sapattivuotta. Sinänsä ajatus on kaunis, mutta eihän me saada lapsia, kun mies ei edes pysty antamaan!! Olen miettinyt kaikkea, mutta ei vaikuta olevan kiinnostunut miehistäkään.
Mitä tässä kannattaisi tehdä? Tuo täydellinen haluttomuus on vaikeaa ja huolestuttavaa, mutta tuntuu tyhmältä tuhota suhde kotitöiden takia. Mies ei kuitenkaan ainakaan nykyisten keskustelujen perusteella ole muutatnut käytöstään. Ehdotti itse, että teemme listat ja siivousvuorit, jossa on kaikki ero toimenpiteet. Tein listan ja merkitsin, mitä minä teen tällä hetkellä. Olin jopa itse hämmästynyt, oma nimeni oli kymmenien asioiden perässä, miehen hoitamat jutu oli laskettavissa yhden käden sormin. Teemme molemmat lähes yhtä pitkiä päiviä, mies nyt vielä vähän pidempiä, mutta mielestäni se ei todellakaan oel syy sille, että mies makaa sohvalla kun minä töiden jälkeen siivoan. Mies ei siivoa viikonloppuisinkaan kun on vapaalla. Teenkö uuden listan kotitöistä? Muuttaisiko se mitään? Voiko tätä tilannetta enää mikään muuttaa? Olen jo niin ärsyyntynyt ja väsynyt, etten enää jaksa katsoa tätä asiaa neutraalisti.
Ainiin. Mie sväittää olevansa halukas, mutta kun ei pysty. En ole mitään haluja kyllä koskaan huomannut. Vituttaa.
Toinen vakava ongelma on, ettei miestä kiinnosta enää seksielämämme millään tavalla. Aina särkee jostakin ja on stressi ja huono fyysinen kunto, mikä kuulemma ärsyttää niin ettei huvita ajatella makuuhuonejuttuja. Mies kuitenkin osallistuu puolimaratoneille. Viimeksi teimme jotakin tyyliin vuosi sitten. Miehellä ei siis seiso, ei minun kanssa eikä itsensäkään kanssa. Ei siis pysty. Itsekseen on kuulemma joskus pystynyt, koska minun kanssa tulee vielä lisäksi kamalat suorituspaineet. En todellakaan ala hankkia mitään pysyviä ehkäisymuotoja jos saan nykyään kerran vuodessa!
Kun hän on tulee kotiin, hän ei tee mitään muuta kun lysähtää sohvalle tai tietokoneelle. Jos itse tulen ensimmäisenä kotiin, laitan astiat koneeseen ja koneen käyntiin. Sen jälkeen laitan jotain pientä syömistä. Mies ei kotiin tullessaan edes siivoa kissojemme hiekkalaatikoita, vaihda niiden juomavesiä, ei anna ruokaa. Huomaan, kuinka kissat ja MINÄ haluaisimme häneltä huomiota ja läsnäoloa kun hän tulee kotiin. Ei mitään.
Joskus viikonloppuisin mies saattaa laittaa ruokaa ja toisinaan käy ruokakaupassa. Olen aivan poikki ja oikeastaan aivan pöyristynyt, että eilenkin mies oli tullut kotiin ennen minua seitsemän aikaan ja lysähtänyt tapansa mukaan sohvalle. Tulin vähän myöhemmin ja rupesin samantien kotihommiin ja imuroin vielä siihen päälle. Itse en kehtaisi vain maata kun toinen siivoaa!!! Mies kehtaa, no problem. Jos pyydän osallistumaan, vastaus on ärsyyntyneen kuuloinen joojoo. Minä vien hänen autonsa katsastukseen, kissat eläinlääkäriin jne. Aina.
Miehellä on nyt viime viikkoina alkanut myös olla menoja joka viikonloppu ja onpa vielä lähdössä risteilyllekin poikien kanssa. Olisin asian kanssa fine jos mies lähtisi minunkin kanssa ja osallistuisi kotihommiin, nyt se vain odottaa että olen tehnyt suursiivouksen kun hän palaa risteilyltä. Mies on laiska myös omassa hygieniassaan nykyään. Käy suihkussa varmaan kerran viikossa jos silloinkaan jos ei käy lenkillä. Lenkkipäivinä onneksi käy sentään. Muistan joskus kun laskin miehen alushousut niin vaikka olimme kasvokkain, maailman etovin löyhkä tunkeutui nenääni. Meinasin voida huonosti ja todellakin halut katosi. Silloinkin kun mies vielä antoi, hän ei siis ollut kummoinen sängyssä. Ei nuole, aina samassa asennossa, aina sängyssä, aina illalla, aina yöpaita päällä. En ole koskaan tavannut ennen noin estynyttä tyyppiä. Ajattelin aluksi, että kyllä hän kehittyy ja miehessä oli muita hyviä puolia. Sen jälkeen seksi loppuikin sitten kokonaan ja kotitöiden tekeminen myös.
Nyt pienetkin asiat ärsyttävät, risteily miesten kanssa sai minut raivon valtaan, koska minun kanssa mies ei ole lähdössä yhtään mihinkään. Tunnen itseni lähinnä piiaksi, joka siivoaa kotona kun mies tekee mitä lystää. Yhteistä aikaa ei kuitenkaan ooe molempien töiden takia kuin todella minimaalisesti, vain viikonloppuisin. Onhan mies aikaisemmin ainakin jättänyt menoja väliinkin minun takiani, en tiedä jättääkö enää. Ei näköjään, kun on koko ajan jossain.
Haluaisin naimisiin ja lapsia, mutta olen alkanut epäillä, haluanko niitä sittenkään tämän miehen kanssa. Mies on puhunut kihloista jo vuosi sitten, muttei vieläkään ole kuulemma ollut varaa ostaa minulle sormusta. Häitäkään ei ole suostunut suunnittelemaan ja kun on näin kauan vitkuttanut ja muutenkin vaikea, en tiedä jos enää edes haluan niitä suunnitella. Hyvinä hetkinä voi olla tosi kivaa, mutta yhteisen ajan puutteen takia olemme jotenkin etääntyneet toisistamme. Mies ei koskaan ole ollut hyvä keskustelija.
Pidin itseäni aikaisemmin suht vetävänä tapauksena, ja moni mies osoitti huomiota, vaikken perinteisesti kaunis olekaan. Nyt itsetuntoni alkaa madella pohjalukemissa, koska mies on tyrmännyt aloitteeni järjestäen. Aluksi ei tuntunut missään, ajattelin että ehkä se ensi kerralla. Mutta ei. Kun torjuntoja jatkui reilu puoli vuotta, aloin yrittää vähemmän. Nykyään jos mieleni tekee tehdä aloite musitutan itseäni, että taas tulee turpiin että ei kannata. Mietin yhdessä vaiheessa jopa rakastajaa, mutta en voi uskoa, että kukaan suostuisi minulle antamaan. Miehen kanssa koen nimenomaan, että hän suostuisi )eikä enää edes suostu), puhumattakaan, että hän oikeasti haluaisi minua niin kuin kaikki entiset mieheni. Olemme tämän takia kuin kämppiksiä, mitä nyt mies joskus väittää että häät voisi olla vuoden parin kuluttua. Ei kuulemma kuuntelisi juttujani hetkeäkään, jossei tähtäisi avioliittoon kanssani. No hyvä juttu... En oel neää varma, haluanko mitään avioliittoa tollaisen kanssa. Olen sen sanonutkin, mutta puheella ei ole ollut mitään vaikutusta käytökseen. Mies kuvittelee, että jos nyt painaa töitä kuin pieni eläin, voisi sitten pitää lasten kanssa sapattivuotta. Sinänsä ajatus on kaunis, mutta eihän me saada lapsia, kun mies ei edes pysty antamaan!! Olen miettinyt kaikkea, mutta ei vaikuta olevan kiinnostunut miehistäkään.
Mitä tässä kannattaisi tehdä? Tuo täydellinen haluttomuus on vaikeaa ja huolestuttavaa, mutta tuntuu tyhmältä tuhota suhde kotitöiden takia. Mies ei kuitenkaan ainakaan nykyisten keskustelujen perusteella ole muutatnut käytöstään. Ehdotti itse, että teemme listat ja siivousvuorit, jossa on kaikki ero toimenpiteet. Tein listan ja merkitsin, mitä minä teen tällä hetkellä. Olin jopa itse hämmästynyt, oma nimeni oli kymmenien asioiden perässä, miehen hoitamat jutu oli laskettavissa yhden käden sormin. Teemme molemmat lähes yhtä pitkiä päiviä, mies nyt vielä vähän pidempiä, mutta mielestäni se ei todellakaan oel syy sille, että mies makaa sohvalla kun minä töiden jälkeen siivoan. Mies ei siivoa viikonloppuisinkaan kun on vapaalla. Teenkö uuden listan kotitöistä? Muuttaisiko se mitään? Voiko tätä tilannetta enää mikään muuttaa? Olen jo niin ärsyyntynyt ja väsynyt, etten enää jaksa katsoa tätä asiaa neutraalisti.
Ainiin. Mie sväittää olevansa halukas, mutta kun ei pysty. En ole mitään haluja kyllä koskaan huomannut. Vituttaa.
Viimeksi muokattu:
On nimittäin niinku mun elämästä puhuisit..(valitettavasti)..:/