ends
Ongelma on siinä, että epigeneettinen ohjelmoituminen voi juontaa juurensa jo isovanhemmista. Eli jos esivanhemmat ovat kärsineet ruoan puutteesta, voi lapsenlapsesta tulla lihava. Äidin ekan kolmanneksen aikana jos äiti dieettaa, sikiö luulee syntyvänsä alienergiseen maailmaan ja kytkee lihomisgeenit päälle. Se genetiikasta.Erittäin ylipainoiset lapset saavat minut surulliseksi, koska tiedän että asia tulee aiheuttamaan ongelmia heidän elämässään. Painoon kannattaisi ehdottomasti puuttua mahdollisimman aikaisin, koska ennaltaehkäisy on helpompaa kuin lihavan lapsen laihduttaminen. Mutta puuttuminen pitäisi tehdä niin, että lasta ei syyllistetä painosta, eikä häntä saada jotenkin ajattelemaan että koko asia on hänen vikansa. Koska vanhemmilta ne ruokailutottumukset opitaan, ja jos kotona ei ole herkkuja, niin lapsi ei niitä herkkuja pysty syömään (ainakaan ennen kuin alkaa itse käydä kaupassa omilla rahoilla).
Sanoisin, että minun ohjeeni olisi kai että lapselle kannattaisi syöttää tarpeeksi laadukasta ruokaa ja paljon vihanneksia (ei eineksiä tai light-tuotteita!), ja jättää herkut kauppaan ihan koko perheen osalta. Vanhempien pitäisi itsekin noudattaa terveellisiä ruokailutottumuksia, eikä esim. syödä salaa öisin herkkuja. Lapsi kyllä huomaa sen.
Varmaan helpommin sanottu kuin tehty...
Synnytystapakin vaikuttaa: jos saa syntymässään terveen mikrobiomin, on laihempi kuin ne, joilla on esim. antibiootein "kavennettu" mikrobiomi. Nykyisin tiedetään, että lihavilla on esimerkiksi akkermansia muciniphila-bakteeristossa ongelmia (Akkermansia muciniphila - Wikipedia, the free encyclopedia) ja itse asiassa ulosteen siirrolla EHKÄ voidaan saada ihminen laihtumaan (ts. tuhotaan entinen suolistofloora ja siirretään terveen laihan sukulaisen ulostetta lihavaan).
Fruktoosi tiedetään olevan lihavuuden taustalla ja lastenruoathan pursuavat Pilteistä ja Bonista lähtien fruktoosia.
Vanhemmat siis voivat vaikuttaa merkittävästi lapsen tulevaisuuteen. Tärkeintä olisi olla luonnonmukainen, imettää pitkään ja valita sellaisia safkoja, jotka eivät sotke pysyvästi aivokemiaa tai suolistoflooran toimintaa. Kannattaa tarkkailla luontoa, miten esi-isät ovat eläneet ja pärjänneet, sillä geenimme ovat adaptoituneet n. 1000 vuotta sitten vallinneisiin olosuhteisiin (geenit mukautuvat hitaasti ympäristöön, vaikkakin geenien toiminnan rajoissa voimme hetkellisesti kestääkin rajumpiakin muutoksia).