Lapsen hoito/ anoppi

Tämä nyt ei suuri ongelma ole (ainakaan vielä), mutta voi muodostua sellaiseksi tulevaisuudessa. Eli siis:

Lapsemme serkku on jatkuvasti anoppilassa hoidossa (monta kertaa viikossa). Aina kun menemme sinne lapsemme kanssa, on siellä hänen serkkunsakin. Se on kivakin asia, mutta meidän lapsi ei saa koskaan mummon huomioo, syliä jne. Meidän lasta ei ole mummo kertaakaan edes syöttänyt toisin kun tätä toista jne... No ok, tämäkään ei vielä niin häiritse, mutta me emme kehtaa pyytää hoitoapua kun tiedämme, että anoppi on jo tarpeeksi väsynyt serkun hoitamisesta. Haluan, että anoppi saa huilahtaa välillä. Pitäsi kai puheeksi ottaa, mutta miten... Ehkä ärsyttää kun miehen sisko ei nää tätä tilannetta.
No ongelmansa kullakin... :saint: Jos joku viitsis jotain edes kommentoida

 

kysy ihmeessä hoitoapua..jospa anoppis sanois tälle sun miehen siskolle "ei" koska teijän mukula tulee hoitoon.
ja jos anoppi kieltäytyy niin anna vihjase että serkku on siellä kokoajan.
meilläpä oli tuo ongelma myös,ja anoppi hoitaa sillontällön meidän vauvaa pari tuntia

 

kysy ihmeessä hoitoapua..jospa anoppis sanois tälle sun miehen siskolle "ei" koska teijän mukula tulee hoitoon.
ja jos anoppi kieltäytyy niin anna vihjase että serkku on siellä kokoajan.
meilläpä oli tuo ongelma myös,ja anoppi hoitaa sillontällön meidän vauvaa pari tuntia

Kiitos vastauksesta.
Täytys vaan rohkeesti kysyä. Se on vaan niin vaikeeta pyytää hoitoapua kun anoppi on ihan väsynyt. En haluais häntä enempää väsyttää. Ja toisaalta ollaanhan me toistaseks pärjätty ilman apua, mutta tosiaan tulevaisuudessa voi olla toisin...

 

Olisko vielä muita joilla samanlaisia "ongelmia"? :xmas:

 

Mutta anopin tehtävähän ei ole hoitaa lasta vaan lasten vanhempien! Nykyään jatkuvasti kuulee valitusta kun isovanhemmat ei hoida lapsia, itse ne lapset kuuluu hoitaa ja jos tarvii hoitajaa palkkaa sellaisen!

 

Mulla on ollut aikoinaan ihan samanlainen "ongelma". Siskoni lapset olivat aina useita kertoja viikossa vanhemmillani hoidossa milloin mistäkin syystä enkä sitten halunnut rasittaa vanhempiani omien lasteni hoitamisella. Olen kyllä saanut lapset mummolaan hoitoon, jos olen pyytänyt, mutta en ole juurikaan pyytänyt muutoin kuin pakollisten työasioiden vuoksi.

 

Olisko vielä muita joilla samanlaisia "ongelmia"? :xmas:

Ehkä, mutta toisesta näkökulmasta. Pyrin pitämään kiinni niistä sopimuksista, joita teen ensiksi, eli jos minulta kysyy jotain hyvissäajoin, asia tod näk onnistuu. Se että pidän yhteyttä johonkin sukulaiseen ei sulje pois muita sukulaisia, toivottavasti sukulaisetkaan eivät näin ajattele.

 

Kokeile pyytää anoppi teille, ja jos sopii niin voihan hän jäädä teille yksin lapsen kaa ja sanoa toisille että on sinä päivänä varattu. Kannattaa kokeilla.

 

Mutta anopin tehtävähän ei ole hoitaa lasta vaan lasten vanhempien! Nykyään jatkuvasti kuulee valitusta kun isovanhemmat ei hoida lapsia, itse ne lapset kuuluu hoitaa ja jos tarvii hoitajaa palkkaa sellaisen!

Tulihan tähän tämäkin Eihän se olekaan isovanhempien velvollisuus, mutta jos yksi tekee siitä hänelle velvollisuuden, se on aika väärin että mummo ei sitten jaksa olla muiden lastenlapsien kanssa... Tietysti mummon pitäisi itse tuossa laittaa raja ja yrittää olla tasapuolisempi, lisäksi kaikki oman jaksamisen ja ehtimisen mukaan, ei muiden vaatimusten mukaan.

 

Mutta anopin tehtävähän ei ole hoitaa lasta vaan lasten vanhempien! Nykyään jatkuvasti kuulee valitusta kun isovanhemmat ei hoida lapsia, itse ne lapset kuuluu hoitaa ja jos tarvii hoitajaa palkkaa sellaisen!

Kyse oli vissiin satunnaisista kerroista...
Eikös toi ap laittanut että JOS sattuvat tarvitsemaan hoitoapua...
se ei tarkoita että isovanhemmat kasvattavat lapset!

 

Mutta anopin tehtävähän ei ole hoitaa lasta vaan lasten vanhempien! Nykyään jatkuvasti kuulee valitusta kun isovanhemmat ei hoida lapsia, itse ne lapset kuuluu hoitaa ja jos tarvii hoitajaa palkkaa sellaisen!

Ei anopin tehtävä olekkaan hoitaa. Luulen vaan, että mielellään meiänkin poikaa välillä hoitais, jos hänelle jäisi aikaa ja voimia...
Ja olisi kiva, että poika saisi viettää aikaa mummon kanssa. Saisi mummon huomioo välillä.

 

Kokeile pyytää anoppi teille, ja jos sopii niin voihan hän jäädä teille yksin lapsen kaa ja sanoa toisille että on sinä päivänä varattu. Kannattaa kokeilla.

Tää on muuten hyvä idea! Täytyypä pistää mieleen...

 

Vastaan nyt harmaana.syystä.
Niin meillä on nyt ollu sellainen ongelma,et meidän lapset on suvun pienimmät tällähetkellä. Ja anoppini on todella auttavainen ihminen. Ja hän on aikoinaan auttanu muita paljon kun ovat apua tarvinneet, mutta nytten ku me olemme tarvinneet anopin apua. No anoppi on ihan mielellään tullut apuun ja ihan omasta tahdostaan. Niin nämä muut sukulaiset on nyt alottanu sen naljailun ja piikittelemisen,et ku mummo on hoitamassa meillä... Ihan vaan siksi ku heidän lapset eivät ole niinäpäivinä voineet mennä mummolaan koulunjälkeen.
Minua suututtaa ja surettaa se että he eivät näe nokkaasa pidemmälle,et me todellakin tarvittiin se apu ja anoppi on auttanu heitä ihan varmasti samanverran (jos ei enempiki) aikoinaan.

Koitappa olla sitten mieliksi.

 

Kokeile pyytää anoppi teille, ja jos sopii niin voihan hän jäädä teille yksin lapsen kaa ja sanoa toisille että on sinä päivänä varattu. Kannattaa kokeilla.

Tää on muuten hyvä idea! Täytyypä pistää mieleen...

Toimii varmaan vielä paremmin jos pyydät ajoissa ja annat anopille useamman vaihtoehdon jotta hän voi itse valikoida mikä päivä sopis parhaiten.

 

Mä tiedän yhden perheen jossa on kymmenen lasta. Ja tämä äiti on poiminu sieltä oman ''lellikkisä''. Ja muut lapset saavat pärjätä ilman apua kun hänen pitää olla auttamassa sitä yhtä kultaneitiäsä...
Todella raivostuttavaa seurata sivusta sitä katkeruutta mikä siittä syntyy muille lapsille.

 

Olisko vielä muita joilla samanlaisia "ongelmia"? :xmas:

Ehkä, mutta toisesta näkökulmasta. Pyrin pitämään kiinni niistä sopimuksista, joita teen ensiksi, eli jos minulta kysyy jotain hyvissäajoin, asia tod näk onnistuu. Se että pidän yhteyttä johonkin sukulaiseen ei sulje pois muita sukulaisia, toivottavasti sukulaisetkaan eivät näin ajattele.

Eihän se minulta olekkaan pois. Mutta kyllähän se pojalta on pois. Kun ihan oikeasti on saanut olla mummon sylissä vain muutaman kerran. Toinen lapsi on melkein joka päivä. Mutta en haluais tästä nyt kättä vääntää, enkä tehdä isompaa ongelmaa kun mitä se meille TÄLLÄHETKELLÄ on.
Tulevaisuudessa nuo serkukset voivat olla omastakin mielestään hyvin eriarvoisessa asemassa... Mutta tiedäpä noista nyt vielä...

 

Miksi se serkku niin usein on mummolassa?
Onko mummo palkallinenhoitaja hänelle?

 

Vastaan nyt harmaana.syystä.
Niin meillä on nyt ollu sellainen ongelma,et meidän lapset on suvun pienimmät tällähetkellä. Ja anoppini on todella auttavainen ihminen. Ja hän on aikoinaan auttanu muita paljon kun ovat apua tarvinneet, mutta nytten ku me olemme tarvinneet anopin apua. No anoppi on ihan mielellään tullut apuun ja ihan omasta tahdostaan. Niin nämä muut sukulaiset on nyt alottanu sen naljailun ja piikittelemisen,et ku mummo on hoitamassa meillä... Ihan vaan siksi ku heidän lapset eivät ole niinäpäivinä voineet mennä mummolaan koulunjälkeen.
Minua suututtaa ja surettaa se että he eivät näe nokkaasa pidemmälle,et me todellakin tarvittiin se apu ja anoppi on auttanu heitä ihan varmasti samanverran (jos ei enempiki) aikoinaan.

Koitappa olla sitten mieliksi.

Kurjaa... Nää on aina niin tälläsiä hankalia asioita.
Ei osata ajatella toisten kantilta. Ei muisteta menneitä (sitä mitä itse joskus saanut) jne. Ajatus takkuaa... Mutta sulle :hug:

 

Tulihan tähän tämäkin Eihän se olekaan isovanhempien velvollisuus, mutta jos yksi tekee siitä hänelle velvollisuuden, se on aika väärin että mummo ei sitten jaksa olla muiden lastenlapsien kanssa... Tietysti mummon pitäisi itse tuossa laittaa raja ja yrittää olla tasapuolisempi, lisäksi kaikki oman jaksamisen ja ehtimisen mukaan, ei muiden vaatimusten mukaan.

Musta ei taida koskaan tulla tasapuolista mummoa Ja mä toivon, että mun lapsenikin saavat puolisonsa ymmärtämään sen, että mä autan enemmöän sitä, joka on enemmän avun tarpeessa. Me ollaan systerin kanssa molemmat yksinhuoltajia, molemmilla on 2 lasta (suurinpiirtein samanikäisetkin ) , molemmat ovat menettäneet puolisonsa. Mä menentin jo ennen esikoisen syntymää, systeri vasta 6 vuotta esikoisensa syntymän jälkeen. Mä en koskaan edes päässyt kokeilemaan, millaista olisi kasvattaa ja hoitaa lasta kahden huoltajan perheessä, joten jouduin jo alusta lähtien sopeutumaan tilanteeseen. Systerin elämä taas meni aivan sekaisin, kun hän jäi yksinhuoltajaksi, ja mun siskoni on tarvinnut paljon enemmän tukea yksinhuoltajuudesta selviytymiseensä kuin minä. Siksi musta on ollut ihan ok - vaikka joskus onkin ne systerin lapsenvatitarpeet vähän naurattanut - että vanehmpani ovat hoitaneet paljon enemmän siskoni lapsia kuin mun lapsiani. Vielä nytkin, vaikka kummankin lapset ovat jo aika isoja, systeri tarvitsee viikoittain jonkinlaista apua arjen pyörittämiseen kun taas meikä ei tarvitse sitä käytännöllisesti katsoen lainkaan.

 

Meillä täydellisen sama ongelma :hug: kyllä sitä ollaan itketty monet kerrat ja tuntuu ettei anoppi oikein edes tunne tätä meidän nuorimmaista. Mutta kai se sitten on vaan näin mentävä, en keksi mikä olisi tähän ratkaisu. Tällä hetkellä ollaan miehen kanssa tosi väsyneitä ja ihan todella välillä hoitoapua tarttettais. Erokin on välillä käynyt mielessä, kun tuntuu ettei parisuhdetta ole päässyt hoitamaan aikoihin (mutta siis turha ero olisi ja onneksi vaan välillä väsyneenä ajatuksena).

 

Miksi se serkku niin usein on mummolassa?
Onko mummo palkallinenhoitaja hänelle?

Hyvä kysymys. Ei ole palkallinen hoitaja. Miehen sisko on usein kyllä itsekin siellä anoppilassa, viettää aikaansa siellä, mutta siis anoppi hoitaa lasta koko ajan, sisko kattelee telkkaria tms. Sitten vie kauppareissujen ajaksi, kun menevät miehen kanssa ravintolaan syömään, kun käy jumpassa jne. Anoppi tulee töistä klo 16.30. Ja yleensä miehen sisko on jo valmiina lapsen kanssa odottamassa...
En halua kuitenkaan olla katkera. Ja haluan säilyttää hyvät välit. Eikä se niin haittaa jos ei hoitoapua saada, mutta haluan, että lapsi saa mummon syliä.

 

Keittiönoita.
Ihanasti kirjoitettu. Mut jotenki tuntuu et ihmiset ei osaa asettua toisen asemaan ollenkaan. Kuvitellaan et toisella on aina helpompaa kuin itsellä. Ja et toisen saama apu olis väärin.

 

Meillä täydellisen sama ongelma :hug: kyllä sitä ollaan itketty monet kerrat ja tuntuu ettei anoppi oikein edes tunne tätä meidän nuorimmaista. Mutta kai se sitten on vaan näin mentävä, en keksi mikä olisi tähän ratkaisu. Tällä hetkellä ollaan miehen kanssa tosi väsyneitä ja ihan todella välillä hoitoapua tarttettais. Erokin on välillä käynyt mielessä, kun tuntuu ettei parisuhdetta ole päässyt hoitamaan aikoihin (mutta siis turha ero olisi ja onneksi vaan välillä väsyneenä ajatuksena).

:hug:

 

Vastaan nyt harmaana.syystä.
Niin meillä on nyt ollu sellainen ongelma,et meidän lapset on suvun pienimmät tällähetkellä. Ja anoppini on todella auttavainen ihminen. Ja hän on aikoinaan auttanu muita paljon kun ovat apua tarvinneet, mutta nytten ku me olemme tarvinneet anopin apua. No anoppi on ihan mielellään tullut apuun ja ihan omasta tahdostaan. Niin nämä muut sukulaiset on nyt alottanu sen naljailun ja piikittelemisen,et ku mummo on hoitamassa meillä... Ihan vaan siksi ku heidän lapset eivät ole niinäpäivinä voineet mennä mummolaan koulunjälkeen.
Minua suututtaa ja surettaa se että he eivät näe nokkaasa pidemmälle,et me todellakin tarvittiin se apu ja anoppi on auttanu heitä ihan varmasti samanverran (jos ei enempiki) aikoinaan.

Koitappa olla sitten mieliksi.

Kurjaa... Nää on aina niin tälläsiä hankalia asioita.
Ei osata ajatella toisten kantilta. Ei muisteta menneitä (sitä mitä itse joskus saanut) jne. Ajatus takkuaa... Mutta sulle :hug:

Kiitos. Elämä on joskus vaikeaa ja epäeilua.

 

Tulihan tähän tämäkin Eihän se olekaan isovanhempien velvollisuus, mutta jos yksi tekee siitä hänelle velvollisuuden, se on aika väärin että mummo ei sitten jaksa olla muiden lastenlapsien kanssa... Tietysti mummon pitäisi itse tuossa laittaa raja ja yrittää olla tasapuolisempi, lisäksi kaikki oman jaksamisen ja ehtimisen mukaan, ei muiden vaatimusten mukaan.

Musta ei taida koskaan tulla tasapuolista mummoa Ja mä toivon, että mun lapsenikin saavat puolisonsa ymmärtämään sen, että mä autan enemmöän sitä, joka on enemmän avun tarpeessa. Me ollaan systerin kanssa molemmat yksinhuoltajia, molemmilla on 2 lasta (suurinpiirtein samanikäisetkin ) , molemmat ovat menettäneet puolisonsa. Mä menentin jo ennen esikoisen syntymää, systeri vasta 6 vuotta esikoisensa syntymän jälkeen. Mä en koskaan edes päässyt kokeilemaan, millaista olisi kasvattaa ja hoitaa lasta kahden huoltajan perheessä, joten jouduin jo alusta lähtien sopeutumaan tilanteeseen. Systerin elämä taas meni aivan sekaisin, kun hän jäi yksinhuoltajaksi, ja mun siskoni on tarvinnut paljon enemmän tukea yksinhuoltajuudesta selviytymiseensä kuin minä. Siksi musta on ollut ihan ok - vaikka joskus onkin ne systerin lapsenvatitarpeet vähän naurattanut - että vanehmpani ovat hoitaneet paljon enemmän siskoni lapsia kuin mun lapsiani. Vielä nytkin, vaikka kummankin lapset ovat jo aika isoja, systeri tarvitsee viikoittain jonkinlaista apua arjen pyörittämiseen kun taas meikä ei tarvitse sitä käytännöllisesti katsoen lainkaan.

Tietysti jos toi on kaikille ok ja hyvä tilanne, niin mikäs siinä. Mut ap.n tilanne ei ihan siltä kuulostanut kai. Ja tosiaan se auttaminen pitää lähteä omasta halusta, ei siitä että joku sitä vaatii.