Lapsen pyörästä apurattaat pois?

Milloin ja miten sen olette tehneet? Mistä olette päätelleet, että lapsi on valmis? Meillä lokakuussa 5 v täyttävä tyttö, joka oikeastaan vasta viime kesänä alkoi pyöräilemään apurattailla, eikä tänä kesänä ole hirveän innokas ollut pyöräilemään. Säikähti kerran isompaa alamäkeä, kun ei muistanut, miten jarrutetaan ja jouduin pysäyttämään paniikkiin menneen tytön.

Kuitenkin tänä kesänä apurattaiden kanssa pyöräily on sujunut hyvin ja nyt nostimme apurattaita niin, että vain toinen yltää kerrallaan maahan riippuen, mihin suuntaan tyttö kallistaa. Likka säikähtää joka kerta, kun pyörä kallistuu toiseen suuntaan ja iskee jalat maahan ja haluaa sen jälkeen vain taluttaa pyöräänsä. Mietin, oisko viisainta laskea apurattaat takaisin ja odottaa, että tytön luottamus taas kasvaa vai yrittää innostaa nyt vain pyöräilemään, vaikka vähän jännittääkin tilannetta?

Mites teillä on tämä hoidettu?

 

Apupyörät pois ja harjoittelemaan, ensin tasaisella omassa pihassa, taitojen kasvaessa pitemmälle.Tuo apupyörien nostaminen on ihan turhaa.

 

Pyörän tulis olla niin pieni että jalat yltää tukevasti maahan. Sitte vaan apurattaat pois ja potkuttelemaan. En oo kokenu mitään hyötyä tuosta apurattaiden korottamsiesta, ainoastaan sen että on paljo raskaampi ajaa kun pyörä on vinossa.
Meillä lapsi ajeli pari viikkoa pikkuveljensä potkupyörällä ja kun oltiin laittamassa sen omaa pyörää takas niin ilmoitti että apurattaat tästä pois ja oppi kyllä sitten kahden kaatumisen jälkeen ajamaan. Kyseessä 4-vuotias ja 12-tuumanen on tuo meidän pyörä.

 

Meidänkään lapsi ei hyötynyt appareiden nostelusta. Meni niin kauan apupyörillä kunnes meno oli jo varmanoloista ja vauhdikasta, sitten halusi ne itse pois, ja muutaman tuskallisen yrityskerran jälkeen oppi ajamaan ilman niitä. Ikää oli hällä jo 6 v.

 

Apupyörät on kivat aluksi, mutta lapsi oppii väärällä tavalla nojaamaan niihin, eli oppii väärän ajotavan. Vähän sama kuin kellukkeet uidessa: aluksi ne on hyvät, mutta jos yrittää vuosikausia opetella kellukkeiden avulla uimaan, ei opi sitä oikeaa tapaa hallita kehoa.

 

Itse pohdin ihan samaa. Tyttö 4,5v ajaa 12" pyörällä tosi kivasti jo, eli pystyy jo polkemaan lenkillä mukana jne. Toki alamäet menee tooooodella varovasti, eli 30 cm välein jarrutellen, mutta ehkä parempi kuitenkin niin

Mutta sitä pohdin itsekin, että milloin apparit pois? Nytkö, kun alla on vielä pikkupyörä...kyllä tuo pyörä ensi kesänä on jo tuhottomasti liian pieni, sillä lapsi saattaisi kyetä jopa tuolla 16" pyörällä polkemaan jo nyt.

Toisaalta kun en millään haluaisi tappaa tuota pyöräinnostusta...jos otankin apparit pois, eikä lapsi olekaan vielä lainkaan valmis? Hmmm...hankalaa.

 

Itse pohdin ihan samaa. Tyttö 4,5v ajaa 12" pyörällä tosi kivasti jo, eli pystyy jo polkemaan lenkillä mukana jne. Toki alamäet menee tooooodella varovasti, eli 30 cm välein jarrutellen, mutta ehkä parempi kuitenkin niin

Mutta sitä pohdin itsekin, että milloin apparit pois? Nytkö, kun alla on vielä pikkupyörä...kyllä tuo pyörä ensi kesänä on jo tuhottomasti liian pieni, sillä lapsi saattaisi kyetä jopa tuolla 16" pyörällä polkemaan jo nyt.

Toisaalta kun en millään haluaisi tappaa tuota pyöräinnostusta...jos otankin apparit pois, eikä lapsi olekaan vielä lainkaan valmis? Hmmm...hankalaa.

No saahan ne apupyörät takaisin jossei lapsi innostu? Väistämättähän se aluks muutaman kerran muksahtaa kun on tottunu nojaamaan niihin apupyöriin niin se aluks unohtuu ettei niitä oo. Kannataa siksi ehkä ensinnä koittaa nurmikolla niin on pehmeä alusta muksahdella. Ja antaa lapsen rauhassa rauhassa kävellä/potkutella sen pyörän kanssa, jos sitä pyörää alkaa akuinen pitämään pystyssä niin efekti on sama kuin apurattaissa.

 

[QUOTE="Vieras";28722580]No saahan ne apupyörät takaisin jossei lapsi innostu? Väistämättähän se aluks muutaman kerran muksahtaa kun on tottunu nojaamaan niihin apupyöriin niin se aluks unohtuu ettei niitä oo. Kannataa siksi ehkä ensinnä koittaa nurmikolla niin on pehmeä alusta muksahdella. Ja antaa lapsen rauhassa rauhassa kävellä/potkutella sen pyörän kanssa, jos sitä pyörää alkaa akuinen pitämään pystyssä niin efekti on sama kuin apurattaissa.[/QUOTE]

Saa toki, mutta mistä mä tiedän, että onko kyse nyt siitä, ettei lapsi todellakaan vielä ole valmis, vai siitä, että "kaikki sitä nyt alkuun muksahtelee" jne. Siinäpä vasta pulma.

Ja juu, ehdottomasti mennään tuohon nurtsille, sillä muutoin kyllä jäisi pyörä sen ekan kaatumisen jälkeen nurkkaan.

Taidetaan tänään kokeilla, jos lapsi haluaa

 

Entä jos otat vähäksi aikaa polkupyörästä apupyörien lisäksi polkimet pois. Fillari toimisi potkupyöränä, tasapaino voi hakea siten. Sit kun lapsi liikkuu useamman metrin niin että jalat ei kosketa maata, laitat polkimet takaisin. Lapsesihan osaa jo polkea.

Meillä ei ollut apupyöriä ollenkaan. Suoraan potkupyörästä polkupyörään.

 

Ja jos aikuisen tarttee tukea lasta liikkeellelähdössä yms kohdissa niin ota kiinni lapsesta (esim. kainaloiden alta) älä pyörästä. Näin lapsi oppii ne kohdat missä aikuisen tarvitsi auttaa ja oppii korjaamaan liikkeitään. Mutta jos pyörän tasapainoa korjataan pyörästä lapsi ei opi mikä meni pieleen.

 

[QUOTE="vieras";28722602]Entä jos otat vähäksi aikaa polkupyörästä apupyörien lisäksi polkimet pois. Fillari toimisi potkupyöränä, tasapaino voi hakea siten. Sit kun lapsi liikkuu useamman metrin niin että jalat ei kosketa maata, laitat polkimet takaisin. Lapsesihan osaa jo polkea.

Meillä ei ollut apupyöriä ollenkaan. Suoraan potkupyörästä polkupyörään.[/QUOTE]

Mutta kun sitten ei ole niitä jarrujakaan. Ja tuo pyörä on runkokooltaan kuitenkin sitten senvertaa iso (vaikka onkin 12"), ettei molemmat jalat yllä maahan saakka.

Mutta pikkusiskon pyörä on vähän pienempi ja sen kanssa tuo saattaisi jopa toimia. Pitääpä mittailla.

Tai sitten käyn ihan vaan ostamassa sen potkupyörän...ei ne montaa kymppiä maksa

 

Mutta kun sitten ei ole niitä jarrujakaan. Ja tuo pyörä on runkokooltaan kuitenkin sitten senvertaa iso (vaikka onkin 12"), ettei molemmat jalat yllä maahan saakka.

Mutta pikkusiskon pyörä on vähän pienempi ja sen kanssa tuo saattaisi jopa toimia. Pitääpä mittailla.

Tai sitten käyn ihan vaan ostamassa sen potkupyörän...ei ne montaa kymppiä maksa

Jossei jalat yllä maahan niin ei taida olla mahdollista oppia ajamaan ilman apupyöriä. Miks epäilet että pyörä olis ens kesänä liian pieni jos nytkään ei jalat yllä maahan vaikka jpenkki on alhalla? Saahan sitä penkkiä nostettua?

 

[QUOTE="Vieras";28722637]Jossei jalat yllä maahan niin ei taida olla mahdollista oppia ajamaan ilman apupyöriä. Miks epäilet että pyörä olis ens kesänä liian pieni jos nytkään ei jalat yllä maahan vaikka jpenkki on alhalla? Saahan sitä penkkiä nostettua?[/QUOTE]

Siis tarkennan vähän: yltää kyllä maahan esim. varpaat, mutta ei niin tukevasti, että pystyisi kunnolla jarruttamaan jalkojen avulla, jos polkimet siis ottaa pois.

Siksi on varmasti jo ensi kesänä liian pieni, että lapsi saa nyt jo melkoisesti sotkea polkimilla eteenpäin päästäkseen ja sitä kautta pyörä on aika raskas poljettava. Kun ottaa isomman pyörän käyttöön, ei tarvitse polkea ihan tuhatta ja sataa ja rullata siis niillä kintuilla mitään miljoonavauhtia, kun on isommat pyörät alla.

Toki tuosta saa siis tangon ja satulan ylös, mutta kyllä se aika paskamaista on polkea pyörällä, jonka rengaskoko on kovin pieni.

Lapsi todennäköisesti pystyisi jo polkemaan tuolla 16" pyörälläkin (naapurin puoli vuotta vanhempi tyttö moisella jo polkee) joka olisi siis sen itse polkemisen kannalta kätevämpi. Mutta toisaalta sitten saas hankalampi opetella hallitsemaan ilman appareita, koska on ison kokonsa vuoksi myös huomattavasti painavampi.

 

voi hyvänen aika, anteeksi vaan.. tarvitseeko asiasta tehdä noin vaikeaa? Apupyörät vaan pois ja harjoittelemaan, eikai siinä mitään "kypsyyskausia" tarvitse analysoida, kyllä lapsi oppii kun tarpeeksi harjoittelee

 

[QUOTE="voi";28722702]voi hyvänen aika, anteeksi vaan.. tarvitseeko asiasta tehdä noin vaikeaa? Apupyörät vaan pois ja harjoittelemaan, eikai siinä mitään "kypsyyskausia" tarvitse analysoida, kyllä lapsi oppii kun tarpeeksi harjoittelee [/QUOTE]

No mulla on takana yhden lapsen kokemus siitä, ettei se ihan noinkaan mene, miten sen kuvailit.

Esikoinen oppi tosiaan vasta 6v iässä polkemaan ilman appareita. Apparit oltiin kyllä otettu ns. hyvissä ajoin pois, mutta kun rohkeus ei riittänyt, niin se ei riittänyt. Ja siitä harjoittelusta tuli hyvin pian ikävää ja innostus pyöräilyyn loppui hyvin lyhyeen.

Ei se tietenkään kaikkien lasten kanssa näin vaikean kautta mene, mutta meillä meni.

 

Mutta kun sitten ei ole niitä jarrujakaan. Ja tuo pyörä on runkokooltaan kuitenkin sitten senvertaa iso (vaikka onkin 12"), ettei molemmat jalat yllä maahan saakka.

Mutta pikkusiskon pyörä on vähän pienempi ja sen kanssa tuo saattaisi jopa toimia. Pitääpä mittailla.

Tai sitten käyn ihan vaan ostamassa sen potkupyörän...ei ne montaa kymppiä maksa

Ei siihen potkupyörään jarruja tarvita. Ette lähde alamäkeen ensimmäisenä. Entä jos potkupyöräilyä opettelisi sillä pienemmällä pyörällä? Satula vaan ylös.

 

varmasti on erilaisia lapsia, mutta kyllähän ne apparit saa nopeasti takaisinkin jos näyttää että vielä niitä kaipaakin.

 

Meillä vanhimman tyttären poikakaveri otti tytön pyörästä apupyörät pois ja toiseksi vanhin tytär 17v opetti siskonsa ajamaan yhden päivän aikana.Ikää tytöllä kylläkin jo 6v. Hyvin vähän tyttö oli aiemmin ajanut, koska pyörä oli raskas polkea apupyörien kanssa ja meidän piha ei ole paras mahdollinen paikka harjoitteluun.Nyt tyttö pyöräilee innolla aina kun mahdollista

 

Mä muistan kun olin jotain 3-4 vuotias niin äidin pyörällä opin ajamaan.

 

Meillä on lapset itse sanoneet, että nyt äitiiiii, aparit pois!!!

Eli itse ovat tahtoneet siirtyä oppimaan uutta asiaa ja se on heille mahdollistettu. Aparit otettu pois ja kokeiltu. Jos asiasta on tullut "elämää suurempi ahdistus", niin ollaan laitettu aparit takaisin. Ja taas tovi menty niillä, kunnes lapsi on ilmoittanut, että poistoon...

Meillä on parhaillaan tämän nuoremman kanssa menossa tämä vaihe. Neljävuotias on pariin kertaan sanonut että aparit pois ja näin on tehty. On tuntumaa haettu, harjoiteltu ja kupsahdettukin, sitten jälleen laitettu takaisin. Nyt viimeksi ihan äsken irrotettiin aparit ja meno näyttää jo sen verran hyvältä että tässä ei menee enää kauaakaan, kun viillettää ilman...

Mutta. Apareiden poistamisen jälkeen on todellakin jalkojen yltettävä satulasta ihan jalkapohjaa myöten maahan. Ja jos on mahdollista lähteä valitsemaan kahden erikokoisen pyörän välillä, niin mieluusti harjoitteluun se pienempi, millä sotkee menemään kuin vanhalla singerillä - kuitenkin se meno on varmempaa sillä kuin isomalla, missä huomio ja voima menee polkemiseen eikä tasapainoon hakemiseen ja tiedostamiseen. Ja - runsaasti iloista mieltä ja kannustusta !

 

Nyt en muista oliko tyttö 4, 5 vai 6, mutta meillä homma meni näin: kesällä tyttö ei millään oppinut polkemaan ilman appareita. Se oli ihan mahdotonta itkua ja hammasten kiristystä, eikä tasapainoa ollut juuri ollenkaan. Unohdettiin sitten se harjoittelu vielä siltä kesältä. Talven aikana tyttö oppi luistelemaan ja löysi tasapainon siihen hommaan. Keväällä kun taas yritettiin ilman appareita, meni puoli tuntia ja tyttö hoksas miten siinä pitää toimia . Eli meillä auttoi selkeästi se, että kun löysi luisteluun tarvittavan vartalonhallinnan, niin pyöräilykin helpottui.

 

Nonni, nyt on käyty pyöräilemässä ilman appareita ja niin siinä kävi, kun ajattelinkin. Eli ei kovin hyvin.

Lapselle kerrottiin, että mikäli hän haluaa, niin hän voisi kokeilla ajaa ilman apupyöriä. Hän innostui kovasti. Kerroin, että pitää sitten ajaa nurtsilla, koska kun opetellaan, niin kaadutaan moooonta kertaa. Ja että siksi mekon kanssa pitää laittaa legginssit, ettei siis se kaatuminen satu polviin. Tämä selvä lapselle, mentiin laittamaan legginssit ja irrottamaan apparit pyörästä.

Pyörä vietiin nurtsille ja intoa puhkuen kiivettiin pyörän päälle. Todettiin, että satula on liian korkealla, sitä pitää laskea. Näin tehtiin ja ei muuta, kuin uutta yritystä. Neuvoin lasta, miten päästä liikkeelle, mutta kun ekaa kertaa vasta yritettiin, niin eihän siitä mitään tullut. Lapsi kaatui. Mitään ei käynyt, joten pyörä ja muksu pystyyn ja uutta yritystä putkeen.

Tällä kertaa avitin vähän enemmän ja lapsi pääsi liikkeelle. Noin puolen metrin päästä hän kaatui. Mitään ei tälläkään kertaa sattunut, mutta pyöräily loppui siihen ja piste. Lapsi itkien ilmoitti, ettei hän halua enää koskaan pyöräillä.

Jotta sillälailla. Koitettiin jonkinmoista keskustelua asiasta saada aikaan, mutta melkolailla turhaan.

Uskon kyllä siihen, että lapsi oppii, kunhan tarpeeksi harjoittelee. Mutta eipä taida oppia silloin, jos ei motivaatiota siihen harjoitteluun löydy. Eikä sitä nyt sitten tuolta lapselta todellakaan löydy.

Taidan käydä ostamassa sen potkupyörän...jospa sillä sitten päästäis hommassa eteenpäin.

 

Minä suosittelen lämpimästi potkupyörää. Me ostimme tytölle sellaisen, kun oli 2,5 v. Sillä sitten ajeli 4,5 vuotiaaksi, kunnes saimme naapurilta halvalla aivan mahtavan lastenpyörän. Tosin siinä pyörässä ei ollut apurattaita. Minulla kesti apurattaiden osto niin kauan, että tyttö halusi heti kokeilla pyörällä ajoa ilman. 10 minuutin harjoittelun jälkeen, ilman yhtäkään kaatumista, tyttö osasi ajaa pyörällä. Seuraavana päivänä sitten oppi jarruttamaan.

Meillä siis sillä potkupyörällä ajettiin ihan pidempiäkin lenkkejä. Tyttö ajoi jo vajaa 3 vuotiaana reilun 2 km pyörätiellä ja itse ajoin omalla pyörällä. (Oli tosin peräkärry tytölle, jos sattuisi hyytymään.) Ja muutenkin pitkiä kävelylenkkejä tein niin, että tyttö potkutteli pyörällä ja minä hölkkäsin perässä.

 

Lapset on tässä(kin) asiassa niin yksilöitä.

Meillä esikoinen oli tämän suhteen arka ja vasta 5-vuotiaana ilmoitti, että haluaa koittaa yrittää ilman appareita. Apurattaita oltiin jo hieman nostettu ja homma lähtikin sit tosi hienosti liikkeelle. Aluksi muutama kaatuminen (tienpientareelle onneksi), mutta jo kolmantena päivänä poljettiinkin sitten porukalla mummolaan (25 km) =)

Poika on rohkeampi. Pojan ollessa vajaa 3v, oli mies pojan pyynnöstä ottanut apurattaat pojalta pois (olin itse reissussa ja ehkä olisin vastustellut, jos olisin ollut kotona :saint ja oli vaan pihanurmikolla työntänyt pojalle vauhtia. Pari kertaa poika oli muksahtanut, mutta innokkaasti yrittänyt uudestaan homma alkoi sujumaan hienosti. Nyt on sitten pari vuotta jo polkenut pitkin metsäreittejä iskänsä kanssa.

Meillä pyöräillään paljon ja on tosi kiva, että muksutkin polkee pidempiä matkoja ihan mieleissään

 

Noin puolen metrin päästä hän kaatui. Mitään ei tälläkään kertaa sattunut, mutta pyöräily loppui siihen ja piste. Lapsi itkien ilmoitti, ettei hän halua enää koskaan pyöräillä.

Jotta sillälailla. Koitettiin jonkinmoista keskustelua asiasta saada aikaan, mutta melkolailla turhaan.

Uskon kyllä siihen, että lapsi oppii, kunhan tarpeeksi harjoittelee. Mutta eipä taida oppia silloin, jos ei motivaatiota siihen harjoitteluun löydy. Eikä sitä nyt sitten tuolta lapselta todellakaan löydy.

.

meillä toimii kaveripaine, eli jos löydät pari innokasta lasta siihen viereen treenaamaan luovuttamatta, niin ehkä into tarttuu ja pettymykset nielaistaan helpommin.

ja välillä on mielestäni lapselle aika hyväkin juttu, että joku asia vaatii paljon treeniä ja epäonnistumista ennenkuin sujuu. sitä muistelisin sitten myöhemminkin moneen kertaan, että muistatkos kun opit pyöräilemään, miten vaikeaa oli aluksi, miten kauan meni, miten teki mieli luovuttaa ja tuntui, ettei ikinä opi. harmitti ja potutti ja kiukuttelit ja kieltäydyit. ja sitten kuitenkin taas harjoittelit ja lopulta opit ja nyt olet jo tosi taitava.