Moi!
Toukokuussa kirjoittelin viimeksi...
OI-hoitojen lääkkeet aiheuttivat itselleni niin valtavasti huonoja oireita sekä fyysisesti, että henkisesti niin otimme huilitauon hoidoista. Aiempi hoitotaho myös ohjasi meitä vahvasti IVF-polulle, mutta ilman minkäänlaista tietoa mikä aiheuttaa keskenmenot ja tuo hoitosuunnitelma kuulosti väärältä. Varsinkin, kun käytetyt lääkkeetkin tuntuivat olevan epäsopivia ja aiheuttavan niin paljon haittaa ettei ne voineet edes toimia.
Itse valittu kesätauko, olon ja kokonaisvaltaisen fiiliksen parantuminen fyysisesti ja henkisesti sai motivaation hakeutua toiseen hoitopaikkaan ja selvittämään toisen lääkärin näkemys menneestä parista vuodesta toistuvien keskenmenojen ja tehtyjen hoitovalintojen osalta.
Onneksi tämä tehtiin, sillä IVF ei näillä meidän tiedoin ole tarpeen.
Aiemmat lääkitykset ja OI-hoidot ovat olleet kohdallamme turhia ja tärkeimmät lapsettomuustutkimukset keskenmenojen selvittämiseen liittyen oli ohitettu edellisen lääkärin toimesta tyystin. Näitä testejä itse kyselimme pariinkin otteeseen, mutta ne koettiin turhina.
Nyt kuukauden aikana on tehty loput jäljellä olevat testit uudessa ja toivottavasti viimeisessä hoitopaikassa, eli kohdun limakalvosta koepala josta tutkittu mikrobi-ja bakteeritasapainoa ja piilevää endometrioosia sekä veren vasta-aineet ja valkosoluja.
Nyt on keskenmenoille löytynyt syyt ja vahvat perusteet, joita voidaan erittäin yksinkertaisesti hoitaa. Ensimmäistä kertaa kohta kolmen vuoden aikana on hiukan uskoa ja toivoa. Eikä yrittäminen pelota keskenmenoa ajatellessa.
Haluan kertoa, että ensimmäinen hoitotaho ei kuunnellut eikä keskittynyt hoitojen tuloksiin, lääkärit vaihtuivat vaikka olimmekin yksityisellä ja monissa asioissa myös johdettiin harhaan tai sellainen ajatus meille kaikesta näin jälkikäteen varsinkin jäi. Myös erilaisten hoitojen ja lapsettomuustutkimuksiin kuuluvien testien osalta annettiin väärää kuvaa. Meitä ainakin ohjattiin IVF-polulle turhaan ja testattiin paljon turhia testejä, pääasia että laskutettavaa saatiin kertymään.
Ja lopuksi, erittäin suuret kiitokset tälle keskusteluryhmälle ja muutamalle teistä, jotka laittoivat yksityisesti viestiä ja antoivat omakohtaisen kokemuksen kautta tukea ja uutta ajateltavaa.
Ilman teitä en olisi välttämättä jaksanut enää hakeutua uuden lääkärin vastaanotolle aloittamaan lapsettomuustarinaa jälleen uudestaan.
Väliaikatietoa täältäkin suunnasta taas...
Syyskuussa tosiaan tilanne oli se, että IVF ei osaltamme ole seuraavana jonossa - vaan ensin tulisi saada vasta-aineet (HLA), piilevän endometrioosi (progesteroni- resistenssi), sekä tappajasolut hallintaan raskauden mahdollistamiseksi.
Marraskuussa meillä sitten kävikin jo plussa, joka sekin valitettavasti meni kuitenkin kesken. Alkuraskautta seurattiin tarkkaan mutta valittavasti keltarauhastuki oli ihan alkuviikoilla riittämätön, samalla selvisi ettei tavanomaiset keltarauhasvalmisteet (terolut, lutinut, lugesteron, crinone yms) imeydy ollenkaan, ainut toimiva valmiste on pistettävä Prolutex
Nyt olemme todenneet, että jaksaminen alkaa olla lopussa ja IVF edessä, pääosin jaksamisen vuoksi ja jospa IVF yhdistettynä alkiodiagnostiikkaan nopeuttaisi lapsettomuushoitopolkumme lopun lähestymistä. Joko toivottavasti loppuun asti onnellisesti päätyvällä raskaudella ja terveellä vauvalla, tai sitten loppupäätelmänä ettei vauvaa meille suotu.
IVF tullaan toteuttamaan luteaalivaiheen stimulaatiolla, mahdolliset alkiot tutkitaan (PGT-A) ja jos terveitä alkioita löytyy päästään joskus keväämmällä siirtämään huurunenä eli PAS edessä.
Muiden kokemuksia varsinkin luteaalivaiheen stimulaatiosta ottaisin mieluusti vastaan.
Käyn säännöllisesti lukemassa ja seuraamassa.
Ihanaa kun saadaan onnistumisia ja eniten mahtavaa, että porukka jaksaa aina vaan yrittää ja pahoissakin paikoissa itsensä kerätä <3 Muiden fiilikset pystyy usein jakamaan taustalla.
