Lapsipula Suomessa. Mikä on sinun osuutesi?

Jos täällä vain maahanmuuttajat lisääntyvät, niin SUOMALAISET kuolevat äkkiä sukupuuttoon. Ei ne mamut ole suomalaisia.

Kantaväestö ja maahanmuuttajat usein pariutuvat keskenään ja sitä kautta kyllä myös suomalaiset lisääntyvät, mutta joka tapauksessa ihmetyttää maahanmuuton vastustus ja samaan hengenvetoon ongelman vähättely ja nuorten äitien, saati sitten suurperheellisten parjaus.

Ihmettele ihan rauhassa.

Mä olen sitä mieltä, että kun monta kulttuuria kohtaa, niin ongelmilta ei voida välttyä.
Olen myös sitä mieltä, että lapsilukua voitaisiin rajottaa max. 2 lasta per nainen.

 

Valinta tehtiin kun molemmat miehen kanssa todella lasta haluttiin ja koettiin että ollaan siihen valmiita. Olin 21 kun lapsemme syntyi. Yksi ammatti, toista opiskelin. Vakityöpaikkaa siis ei ollut.
1 lapsi meillä, toinen tulee joskus, ehkä Eli tärkeämpää kai sitten perustaa perhe.

 

Minä olen ihmetellyt, että miksi älykkäät eivät ymmärrä lisääntyä. Hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut pariskunnat tekevät tilastollisesti vain yhden lapsen.

Ymmärtävät olla lisääntymättä. Näinhän tämä on aina mennyt.

Vai ovat liian mukavuudenhaluisia? Asioilla on monta puolta ja itse tunnen pari akateemista pariskuntaa joista nainen on sanonut suoraan että lapsen halusi koska se vähän niinkuin kuuluu kuvaan, mutta ei halua enempää koska haluaa olla taas mahdollisimman pian vapaa omiin juttuihinsa ja yhden lapsen kanssa meneminen ja oleminen, sekä se kuuluisa hoitoon saaminen, on paljon helpompaa. Mietityttää onko tämä useammallakin jaettu mielipide.

mulla on useampi 30 vuotta lähestyvä (lapseton) kaveripariskunta, eivät tosin akateemisia mutta suht hyvissä, vakituisissa viroissa kuitenkin, talot joko uusia tai täysin remontoituja jne. Ja jokainen heistä sanoo juurikin näin ettei halua luopua siitä omasta mukavuudesta ja vapaudesta.

 

koulujärjestelmähän meillä ajaa tätä hommaa aina vaan syvemmälle suohon. Kauhea kiire vaan saada tietoa päähän ja ammatti, ilman kun et ole suomessa mitään. Työmarkkinoilla tai missään. Arvostus nousee sitä mukaa mitä kauemmin ja parempaa alaa opiskelee, ja mitä parempi liksaiseen duuniin pääsee. Meriittejä kerätään ihan muilla saroilla kuin elämänkoulu ja perhe ja ihmissuhteet.

Tuli tästä mieleen miten Fokuksen keskustelussa sanottiin että naisella verenpaine nousee kun hän tulee töistä kotiin, miehellä käy päinvastoin. Kertoo mielestäni jotain siitä mitä suoritusyhteiskunta vaatii ihmiseltä joka yrittää yhdistää työn ja perheen, saati sitten jos pitää yhdistää työ, perhe ja opiskelu.

Paljon vaaditaan ja pitkälläkään opiskelulla ei välttämättä pääse hyville palkoille, joillain tutkinnoilla valmistutaan usein suoraan kortistoon. Silti on parempi olla korkeasti koulutettu kuin esim. amiksen käynyt keskipalkkainen duunari? Outo maailma..

 

Ap kysyy "Miten itse teit valintasi? Oliko tärkeämpää perustaa perhe vai saavuttaa vakaa taloudellinen asema kera vakituisen työpaikan?" ja tässäkin ketjussa suurin osa pälleistä vastaa tyyliin "3 lasta."

Täällä on luetun ymmärtäminen tunnetusti välillä hieman hakusessa

 

Jos täällä vain maahanmuuttajat lisääntyvät, niin SUOMALAISET kuolevat äkkiä sukupuuttoon. Ei ne mamut ole suomalaisia.

Kantaväestö ja maahanmuuttajat usein pariutuvat keskenään ja sitä kautta kyllä myös suomalaiset lisääntyvät, mutta joka tapauksessa ihmetyttää maahanmuuton vastustus ja samaan hengenvetoon ongelman vähättely ja nuorten äitien, saati sitten suurperheellisten parjaus.

Ihmettele ihan rauhassa.

Mä olen sitä mieltä, että kun monta kulttuuria kohtaa, niin ongelmilta ei voida välttyä.
Olen myös sitä mieltä, että lapsilukua voitaisiin rajottaa max. 2 lasta per nainen.

Kysyn siis sinultakin suoraan mitä kirjoitin johonkin toiseen kommenttiin vastaukseksi edellisellä sivulla: Mitä teemme Suomen taloudelle jos ikärakenne jatkaa vääristymistään? Kuka maksaa eläkkeet vai lakkautetaanko sosiaalijärjestelmä tai kenties koko valtio ja jaetaan suomalaiset pitkin Eurooppaa?

 

Musta Suomen, tai minkään muunkaan maan, väkilukua ei ole mitään järkeä yrittää väen väkisin kasvattaa tai edes pitää ennallaan.

Koko maailmaa ajatellen ei varmastikaan, mutta mitä tapahtuu Suomen taloudelle jos lasten määrä jatkaa laskuaan? Jaetaanko suomalaiset alkuun muualle Eurooppaan ja lakkautetaan koko maa, koska tulee hieman liian kalliiksi maksattaa miljoonan eläkkeet sadallatuhannella veronmaksajalla. Noin suhteessa, en tiedä lukuja.. Vai lakkautetaanko eläkkeet ja koko sosiaalijärjestelmä ja siirrytään Amerikan malliin?

Tuo on aika pikkumurhe jos mietitään tulevaisuutta pidemmälle. Suomi Oy pysyy pystyssä jos on pysyäkseen ja suurin siihen vaikuttava tekijä ei löydy pariskuntien lakanoiden välistä, vaan globaaleista tekijöistä. Huolehditaan niistäkin lapsista hyvin, joita on ilman, että pyritään lisääntymään "mahdollisimman paljon". Ei se ihmisten lukumäärä mitään pelasta, vaan mitä ihmiset tekevät ja mikä maailman tilanne kaiken kaikkiaan on.

 

Minä olen ihmetellyt, että miksi älykkäät eivät ymmärrä lisääntyä. Hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut pariskunnat tekevät tilastollisesti vain yhden lapsen.

Ymmärtävät olla lisääntymättä. Näinhän tämä on aina mennyt.

Vai ovat liian mukavuudenhaluisia? Asioilla on monta puolta ja itse tunnen pari akateemista pariskuntaa joista nainen on sanonut suoraan että lapsen halusi koska se vähän niinkuin kuuluu kuvaan, mutta ei halua enempää koska haluaa olla taas mahdollisimman pian vapaa omiin juttuihinsa ja yhden lapsen kanssa meneminen ja oleminen, sekä se kuuluisa hoitoon saaminen, on paljon helpompaa. Mietityttää onko tämä useammallakin jaettu mielipide.

Ei kellään ole velvollisuutta tehdä lapsia. Ehkä korkeasti koulutetuilla on muutakin elämää kuin lisääntyminen.

Kuka puhuu velvollisuudesta? Ja miksei matalammin koulutetulla voi olla muuta elämää kuin lisääntyminen? Ei jaon aina tarvitse olla mustavalkoinen.

Tekeekö se mielipiteestä vähemmän mustavalkoisen, jos sen esittää kysymysmuodossa tyyliin "Vai ovat liian mukavuudenhaluisia?" Muutan lauseeni "Ehkä korkeasti koulutetuilla on muutakin elämää kuin lisääntyminen." muotoon "Olisiko kyseisillä ihmisillä muutakin elämää kuin lisääntyminen?" Toki tähän voi sitten vastata, että kyllä lasten vanhemmillakin voi olla muuta elämää.

Lähinnä kyse siitä, onko järkevää ihmetellä muiden ratkaisuja Suomen väkiluvun pienenemisen perusteella. Yleisellä tasolla toki voi ajatella, että on hyvä tehdä lasten hankkiminen ihmisille helpoksi, mutta kannataako siihen ottaa esimerkiksi tuttavien luonteenpiirteitä ja henkilökohtaisia valintoja. Se on mielestäni vähän ikävää ja tuomitsevaa. Herättää moinen ärsyttävä arvostelu tunteita, jotka johtavat näihin mustavalkoisiin kommentteihin.

 

Hohhoh - voiko sitä muuta sanoa.

"Ihmisiä on muutenkin liikaa, roudataan niitä tänne Suomeen niin saadaan hommat tasapainoon" on ihan yhtä hyvä mielipide kuin "Täällä on niin paljon ruokaa, pakataan kassit täyteen ja lähetetään Expressinä Afrikan mantereelle, siellä ne sitten syö ja ovat tyytyväisiä, kyllä kaikki ongelmat ratkeavat".

Huolestuttavaa, äärimmäisen huolestuttavaa, kuinka vähän ihmiset loppupeleissä tietävät maahamuuttoasioista ja niiden vaikutuksesta kunkin maan tilanteeseen. Rajat auki -meiningillä menevät eivät varmaan käsitä sitä, että monen maahamuuttajan kulttuuri on täysin erilainen kuin suomalainen kulttuuri ja arvot. Maahanmuuttajat tekevät myös keskimäärin enemmän lapsia. En ymmärrä, miksi kukaan haluaa Suomeen vaikkapa Britannian mallia, jossa laskennallisesti 2050 on enemmän muslimeja kuin muiden uskontokuntien edustajia. Jo nyt Briteissä käydään keskustelua sharia-lain osittaisesta hyväksymisestä.

Että tervetuloa tänne vaan, kunhan vehkeet ja lapsentekokyky löytyy, niinkö. Ei! Ennemminkin haluaisin itse nähdä valtiolliselta tasolta voimakasta kannustusta opiskelijoiden perheellistymistä kohtaan. Kunnon tuet perheille ja vot - kummasti niitä suomensuomalaisiakin sikisisi lisää.

 

Musta Suomen, tai minkään muunkaan maan, väkilukua ei ole mitään järkeä yrittää väen väkisin kasvattaa tai edes pitää ennallaan.

Koko maailmaa ajatellen ei varmastikaan, mutta mitä tapahtuu Suomen taloudelle jos lasten määrä jatkaa laskuaan? Jaetaanko suomalaiset alkuun muualle Eurooppaan ja lakkautetaan koko maa, koska tulee hieman liian kalliiksi maksattaa miljoonan eläkkeet sadallatuhannella veronmaksajalla. Noin suhteessa, en tiedä lukuja.. Vai lakkautetaanko eläkkeet ja koko sosiaalijärjestelmä ja siirrytään Amerikan malliin?

tällähetkellä suomen väkiluvusta 18% on yli 64-vuotiaita ja luku nousee kokoajan ja lasten osuus on pienenemäänpäin.

 

Musta Suomen, tai minkään muunkaan maan, väkilukua ei ole mitään järkeä yrittää väen väkisin kasvattaa tai edes pitää ennallaan.

Koko maailmaa ajatellen ei varmastikaan, mutta mitä tapahtuu Suomen taloudelle jos lasten määrä jatkaa laskuaan? Jaetaanko suomalaiset alkuun muualle Eurooppaan ja lakkautetaan koko maa, koska tulee hieman liian kalliiksi maksattaa miljoonan eläkkeet sadallatuhannella veronmaksajalla. Noin suhteessa, en tiedä lukuja.. Vai lakkautetaanko eläkkeet ja koko sosiaalijärjestelmä ja siirrytään Amerikan malliin?

Tuo on aika pikkumurhe jos mietitään tulevaisuutta pidemmälle. Suomi Oy pysyy pystyssä jos on pysyäkseen ja suurin siihen vaikuttava tekijä ei löydy pariskuntien lakanoiden välistä, vaan globaaleista tekijöistä. Huolehditaan niistäkin lapsista hyvin, joita on ilman, että pyritään lisääntymään "mahdollisimman paljon". Ei se ihmisten lukumäärä mitään pelasta, vaan mitä ihmiset tekevät ja mikä maailman tilanne kaiken kaikkiaan on.

Miten yksittäinen suomalainen tai edes Suomi valtiona pystyy vaikuttamaan lasten hyvinvointiin vaikkapa Afrikan maissa tai Intiassa? Vai tarkoitatko että Suomi pitää huolen omistaan ja muut huolehtikoot omista ongelmistaan? On mahtava ideaalinen utopia kutistaa maailma niin pieneen että kaikki todella vaikuttaa kaikkeen ja kodittomat lapset voidaan jakaa tasaisesti maailmanlaajuisesti hyviin perheisiin ja kaikki lives happily ever after, mutta todellisuus on kuitenkin hieman karumpi.

Pitäisikö tosiaan vain luovuttaa eikä edes yrittää pitää Suomea pystyssä jossain määrin elinkelpoisena valtiona?

 

Jaa, musta tämä on tosi outo asetelma, minä en olisi ollut valmis äidiksi edes 24-vuotiaana, tunsin olevani valmis 27-vuotiaana, silloin olin opiskeluni opiskellut, vakkarityöpaikasta ei ollut tietoa, eikä myöskään omistusasunnosta, 90-luvun lama, kun oli ollut juuri päällä.

Olen saanut esikoiseni, keskenmenon jälkeen 29-vuotiaana, ja 2 seuraava lasta keskenmenojen ja avioeron jälkeen uuden puolison kanssa 34- ja 36-vuotiaana. Lienen siis oman osani tehnyt.

Olen aina halunnut 3 lasta, mutta sen verran mulla on myös vastuuntuntoa, että talouden pitää olla kunnossa, että lapsia voi tulla. Tämä ei todellakaan tarkoita omaisuutta, vaan sitä, että itse pystyn lapseni elättämään. Ja kun tuossa alussa kirjoitin, että en tuntenut olevani valmis aikaisemmin. Siinä on kyse varmaan monesta asiasta, siitä, että tuntee parisuhteen olevan valmis, siitä, että on myös saanut kokea itse niitä asioita joita haluaa. Ja vielä - lapsen / Lasten hankkiminenhan on kahden ihmisen yhteinen päätös!

 

Lapsia on kolme. Uranluomisesta, eikä taloudellisen aseman vakauttamisesta ei voi mainita syiksi myöhäiselle" lastentekoiälle ". Joskin urani taloudellisen huipun ja vakinaisen työpaikan kerkisinkin saada ennen lapsia.
Syyt olivat toisaalla. Halua kyllä olisi ollut, mutta aina ei elämä kuljeta niin. Kaikkien tielle ei osu ihmisiä, jotka olisivat samalla sekä siitos& sitoutumiskykyisiä. Ja vaikka olisivatkin, ei tie heidän kanssan olisi sujuvaa astella.

 

Meillä on kolmas tulossa, tän hetkisen ammattini opiskelin siinä samalla kun tehtiin ja saatiin kaksi ekaa lasta. Ja ensimmäisen syntyessä olin 24v.

 

Minä olen sitten vissiin yksi syyllisistä - lapsia 1. Jos lääketieteeseen olisi uskottu, ei olisi tätäkään... Luoja kai päätti toisin.

Ammatti ehdittiin molemmat hankkia, ja vähän omaisuuttakin työllämme ennen ainokaisen tuloa. Sisaruksia toivottiin, vaan ei enää saatu

 

Tekeekö se mielipiteestä vähemmän mustavalkoisen, jos sen esittää kysymysmuodossa tyyliin "Vai ovat liian mukavuudenhaluisia?" Muutan lauseeni "Ehkä korkeasti koulutetuilla on muutakin elämää kuin lisääntyminen." muotoon "Olisiko kyseisillä ihmisillä muutakin elämää kuin lisääntyminen?" Toki tähän voi sitten vastata, että kyllä lasten vanhemmillakin voi olla muuta elämää.

Lähinnä kyse siitä, onko järkevää ihmetellä muiden ratkaisuja Suomen väkiluvun pienenemisen perusteella. Yleisellä tasolla toki voi ajatella, että on hyvä tehdä lasten hankkiminen ihmisille helpoksi, mutta kannataako siihen ottaa esimerkiksi tuttavien luonteenpiirteitä ja henkilökohtaisia valintoja. Se on mielestäni vähän ikävää ja tuomitsevaa. Herättää moinen ärsyttävä arvostelu tunteita, jotka johtavat näihin mustavalkoisiin kommentteihin.

Henkilökohtaisia valintoja juurikin peräänkuulutan. Kysyn koska kiinnostaa tietää mitä ihmiset itse ajattelevat asiasta. Kysyn siksi koska asia ilmaistaan tyyliin korkeasti "koulutetut ovat liian järkeviä siihen", mutta itse olen tuttavapiirissäni törmännyt muihinkin syihin, kuten oli dinakin kokenut.

Jokainen tekee henkilökohtaiset päätöksensä eikä kenelläkään ole velvollisuutta ajatella koko valtiota saati sitten maailmaa. Tarkoitukseni ei ollut tuomita tai arvostella ketään, vaan esitin kysymyksen koska asia nostettiin esille yhdestä näkökulmasta.

 

Musta Suomen, tai minkään muunkaan maan, väkilukua ei ole mitään järkeä yrittää väen väkisin kasvattaa tai edes pitää ennallaan.

Koko maailmaa ajatellen ei varmastikaan, mutta mitä tapahtuu Suomen taloudelle jos lasten määrä jatkaa laskuaan? Jaetaanko suomalaiset alkuun muualle Eurooppaan ja lakkautetaan koko maa, koska tulee hieman liian kalliiksi maksattaa miljoonan eläkkeet sadallatuhannella veronmaksajalla. Noin suhteessa, en tiedä lukuja.. Vai lakkautetaanko eläkkeet ja koko sosiaalijärjestelmä ja siirrytään Amerikan malliin?

Tuo on aika pikkumurhe jos mietitään tulevaisuutta pidemmälle. Suomi Oy pysyy pystyssä jos on pysyäkseen ja suurin siihen vaikuttava tekijä ei löydy pariskuntien lakanoiden välistä, vaan globaaleista tekijöistä. Huolehditaan niistäkin lapsista hyvin, joita on ilman, että pyritään lisääntymään "mahdollisimman paljon". Ei se ihmisten lukumäärä mitään pelasta, vaan mitä ihmiset tekevät ja mikä maailman tilanne kaiken kaikkiaan on.

Miten yksittäinen suomalainen tai edes Suomi valtiona pystyy vaikuttamaan lasten hyvinvointiin vaikkapa Afrikan maissa tai Intiassa? Vai tarkoitatko että Suomi pitää huolen omistaan ja muut huolehtikoot omista ongelmistaan? On mahtava ideaalinen utopia kutistaa maailma niin pieneen että kaikki todella vaikuttaa kaikkeen ja kodittomat lapset voidaan jakaa tasaisesti maailmanlaajuisesti hyviin perheisiin ja kaikki lives happily ever after, mutta todellisuus on kuitenkin hieman karumpi.

Pitäisikö tosiaan vain luovuttaa eikä edes yrittää pitää Suomea pystyssä jossain määrin elinkelpoisena valtiona?

En mä tajua, mistä väänsit tuon alkupätkän tekstiisi. Väsyttää jo sen verran, että meni ihan ohi. Pointtini vain, että ei se ihmisten lukumäärä Suomessa mitään ratkaise loppupeleissä. On niin paljon isompia voimia, jotka jylläävät ja vaikuttavat esim. Suomen talouteen ja ihmisten elämään ylipäätään. Totta kai Suomea kannattaa pitää pystyssä, mutta ei tulevaisuuden potentiaaliset ongelmat vauvatalkoilla ratkea.

 

tällähetkellä suomen väkiluvusta 18% on yli 64-vuotiaita ja luku nousee kokoajan ja lasten osuus on pienenemäänpäin.

Iso prosentti.

 

Tekeekö se mielipiteestä vähemmän mustavalkoisen, jos sen esittää kysymysmuodossa tyyliin "Vai ovat liian mukavuudenhaluisia?" Muutan lauseeni "Ehkä korkeasti koulutetuilla on muutakin elämää kuin lisääntyminen." muotoon "Olisiko kyseisillä ihmisillä muutakin elämää kuin lisääntyminen?" Toki tähän voi sitten vastata, että kyllä lasten vanhemmillakin voi olla muuta elämää.

Lähinnä kyse siitä, onko järkevää ihmetellä muiden ratkaisuja Suomen väkiluvun pienenemisen perusteella. Yleisellä tasolla toki voi ajatella, että on hyvä tehdä lasten hankkiminen ihmisille helpoksi, mutta kannataako siihen ottaa esimerkiksi tuttavien luonteenpiirteitä ja henkilökohtaisia valintoja. Se on mielestäni vähän ikävää ja tuomitsevaa. Herättää moinen ärsyttävä arvostelu tunteita, jotka johtavat näihin mustavalkoisiin kommentteihin.

Henkilökohtaisia valintoja juurikin peräänkuulutan. Kysyn koska kiinnostaa tietää mitä ihmiset itse ajattelevat asiasta. Kysyn siksi koska asia ilmaistaan tyyliin korkeasti "koulutetut ovat liian järkeviä siihen", mutta itse olen tuttavapiirissäni törmännyt muihinkin syihin, kuten oli dinakin kokenut.

Jokainen tekee henkilökohtaiset päätöksensä eikä kenelläkään ole velvollisuutta ajatella koko valtiota saati sitten maailmaa. Tarkoitukseni ei ollut tuomita tai arvostella ketään, vaan esitin kysymyksen koska asia nostettiin esille yhdestä näkökulmasta.

Monet vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat suurta vastuuta ja huolta ympäristöasioista ja lisääntymättömyys on heiltä yksi ympäristöteko. Monet heistä nimenomaan ajattelevat valtiota ja koko maailmaa ja jättävät lisääntymättä.

 

Minä olen ihmetellyt, että miksi älykkäät eivät ymmärrä lisääntyä. Hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut pariskunnat tekevät tilastollisesti vain yhden lapsen.

Jaa, jos minä tekisin oman otantani, se näyttäisi kovin toisenlaiselta, asutaan Espoossa alueella, jossa asuu erittäin korkeasti koulutettuja, erittäin hyvissä työpaikoissa ja asemissa olevia ihmisiä. Ja kaikilla keskimmäiseni luokan lapsilla on joko 1 tai 2 sisarusta, osalla jopa 3. Sama juttu kuopuksen päiväkodissa. Naureskelin tänään, kun jätin kuopusta eskariin, että siellä oli tokaluokkalaisten kokoontumisajot, itselläni oli tokaluokkalainen mukana, ja lapseni luokalta oli 3 muuta vanhempaa tuomassa lasta sen tokaluokkalaisen mukana.

Asuinalue varmaan vääristää kyllä tilastoja, tämä on pientaloaluetta, jossa siis asuu varmasti enemmän niitä lapsiperheitä, mutta kyllä näillä hyvätuloisilla korkeasti koulutetuilla ihmisillä näyttää olevan lapsia!

 

Minä kohtasin sekundaarisen lapsettomuuden ihan siinä hedelmällisimmässä iässäni joten en ole korttani kekoon kantanut tässä lisääntymislajissa. Nykyään en enää ole hedelmällisimmässä iässäni.

 

Mielestäni ei ole kenenkään velvollisuus lisääntyä, ja sitä paitsi kyse on jokaisen henkilökohtaisesta asiasta. Jos jotakin asiaa pitäisi puolustella ja perustella, niin silloin se olisi lapsen haluaminen, ei niiden tekemättä jättäminen! Jos jokainen länsimaalainen tarvitsee viidestä seitsemään maapalloa erinäiselle kulutukselleen, niin kai jo järkikin sanoo, että ei voi olla hyvä idea hankkia viittä lasta. Toisaalta, mikä on ihmisen yhteiskuntavastuu? Yhä edelleen ajattelen, että jos välttämättä haluaa ne viisi lasta ja se onnistuu, niin kyllä se silloinkin on ihmisen oma asia.

Mä olen 28-vuotias, ja korkeakouluopinnot on (pahasti) kesken. Aloitin tosin vasta pari vuotta sitten, joten kyse ei ole ollut laiskuudesta saatika ylenmääräisestä kunnianhimosta.
Lapsia on nolla, ja alunperin oli tarkoitus se siinä pitääkin. Nyt ollaan viimeiset pari vuotta käyty kiivasta keskustelua lisääntymishaluisen mieheni kanssa että mitäs tehdään, kun kompromisseja tämän asian suhteen on vähän hankala tehdä. Näyttää siltä, että kohta olisi tarkoitus täyttää maa .

Uskon, että pohjimmainen syy keski-iän kasvulle eka synnytyksen suhteen on valinnanvapaus, kutsuttakoon sitä sitten vaikka mukavuudenhaluksi. En ole kyllä perinteinen äitihahmo muutenkaan ja voisin hyvin pysyä velana, mutta ehkä elämän koko runsaus ja globalisaation tuoma maailman kutistuminen antaa monille kaksikymppisille niin paljon muuta ajateltavaa, että perhe on usein aika kaukainen ajatus. Lisäksi nuoruus on jatkunut paljon siitä mitä se oli vaikkapa 80-luvulla, nythän vielä 35-vuotiaskin on "nuori".

Joskus se voi olla kohtalokasta, jos päättääkin nelikymppisenä että haluaa lapsen eikä se enää onnistu, mutta siinä tapauksessakaan on huono olla jälkiviisas, jos aiemmin ei vain ollut oikea hetki; ei lapsia voi tehdä "varastoon".

 

Neljä. =) :heart: :heart: :heart: :heart:

 

Minä olen ihmetellyt, että miksi älykkäät eivät ymmärrä lisääntyä. Hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut pariskunnat tekevät tilastollisesti vain yhden lapsen.

Jaa, jos minä tekisin oman otantani, se näyttäisi kovin toisenlaiselta, asutaan Espoossa alueella, jossa asuu erittäin korkeasti koulutettuja, erittäin hyvissä työpaikoissa ja asemissa olevia ihmisiä. Ja kaikilla keskimmäiseni luokan lapsilla on joko 1 tai 2 sisarusta, osalla jopa 3. Sama juttu kuopuksen päiväkodissa. Naureskelin tänään, kun jätin kuopusta eskariin, että siellä oli tokaluokkalaisten kokoontumisajot, itselläni oli tokaluokkalainen mukana, ja lapseni luokalta oli 3 muuta vanhempaa tuomassa lasta sen tokaluokkalaisen mukana.

Asuinalue varmaan vääristää kyllä tilastoja, tämä on pientaloaluetta, jossa siis asuu varmasti enemmän niitä lapsiperheitä, mutta kyllä näillä hyvätuloisilla korkeasti koulutetuilla ihmisillä näyttää olevan lapsia!

Ehkä tämä alue on sitten niin hyvätuloisten aluetta, että siinä vaiheessa ainakaan tulot eivät ratkaise lasten määrää; ts. ollaan ohitettu se hetki, kun ollaan hyvätuloisia, mutta ei niin hyvätuloisia etteikö esimerkiksi lapsen myötä tuleva asunnonvaihto keikauttaisi taloutta päälaelleen.

 

Eiköhän mun osuus ole hoidettu, 5 lasta :heart:

peesi, 4 lasta :heart: