Lokakuun lapsoset -15 ~*Heinäkuu*~

Moi taas!

Täytyi ihan tulla kiittämään Viipulaista tuosta kirjoituksesta. Niinkuin Omppu sanoi tuli levollinen fiilis eikä siitä ainakaan haittaa ole - ihan riippumatta siitä, millainen siitä synnytyksestä sitten lopulta muodostuu. Yksi täsmäkyssäri olis Viipulaiselle, että mitkä konstit olet kokenut hyviksi kivunlievityksessä sekä siinä, että synnytys etenee? (tuohan on jo yksi tärkeä "konsti" mitä kuvasit, että antaa kehon tehdä työtään ja luottaa siihen.)

Omppu kiva kuulla, että loma palautti voimat! Toivottavasti pystyt ottamaan neuvolan kommentit painonnoususta sillä lailla "sopivan kevyesti". Toki hyvää tarkoittavat, mutta jos ei sulla ole raskausdiabetesta / sokeriaineenvaihdunnassa ongelmaa, niin mitä noista kiloista! Jokaisen kroppa toimii omalla laillaan raskaudessa. Tuntuu pahalta, että naisia väännetään oppikirjamalleihin ja annetaan vielä puhuttelut päälle. Jos oisin sinä, tsekkaisin, onko niissä syömisissä jotain, mitä itse ajattelisit voivasi/haluavasi muuttaa tai tuntuisko hyvältä lisätä liikuntaa, mut jo ei, niin sekin on ok. Itse joudun nyt mittailemaan viikon ajan niitä sokereita koko ajan (tänään 8 kertaa) ja alun kiukkuamisen jälkeen olen tyytyväinen siihen, että oma olo on parempi, kun syön pieniä annoksia usein ja katson vähän tarkemmin mitä syön. Mut jos ei ois sokeriongelmaa menisin varmaan rennommalla otteella :D

Ariel ja PikkuKettu 28+2
 
Hei kaikille!

Synnytyksestä on ollut puhetta... Mulla on vähän vähemmän kokemusta niistä - vain yksi viidestä on tullut normaalisti alakautta. Tosin kaksi synnytystä on lähtenyt itestään käyntiin, kolme suunniteltua sektiota (ja yksi kiireellinen).
Mutta sen verran haluan siihen kommentoida, että avoimin mielin siihen puuhaan kannattaa lähteä (y) Voihan sitä etukäteen kuvitella/suunnitella/miettiä synnytyksen varalle mitä vain, mutta kun välttämättä se ei menekään niiden odotusten mukaisesti...
Mulla kaksi ekaa käynnisty vesien menolla (onneksi molemmista meni vedet kotona), mutta muuta ei sitten itestään tapahtunutkaan. Eli käynnistelemään jouduttiin, kun vuorokausi vesien menosta oli kulunut. Esikoista käynnisteltiin oksitosiinitipalla ja avautuminen olikin melko vauhdikasta, mutta pysähty totaalisesti 6cm.
Kivunlievitystä en saanut, keinutuoli ja etunoja lantiota heilutellen toimi mulla. Tosin olisin toivonut kivunlievitystä (niin no, ilokaasua sain, mutta siitä tuli vain huono olo), mutta eivät antaneet, kun eivät tienneet, mitä mun kanssa tehtäisiin...
Lopulta vauvan sydänäänien romahtaessa tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta. Siinä tilanteessa se oli jo itellekin helpotus, vaikka olin niin alatiesynnytystä toivonut.
Kakkosta käynnisteltiin zytotecillä ja kolmas annos (olikohan puolikas tabletti kohdunsuulle) sai supistukset alkamaan. Ja sit mentiin rytinällä... Tällä kertaa avauduin (vauhdilla) koko 10cm ja jäi kivunlievitykset saamatta, kun jo tuli ponnistamisen tarve. Pää syntyi, sit jumittui :( Lähes tunnin työstämisen jälkeen vauva saatiin kokonaan ulos - tuloksena erbin pareesi vasempaan käteen.
Ja kyse ei ollut isosta vauvasta.
Kolmatta kun odotin, otettiin mitat ja todettiin, että alakautta ei mulla ole toivoakaan enää synnyttää (ahdas lantio ja pahasti eteenpäin taittunut häntäluu). Ja niinpä loput on tulleet suunnitellusti sektiolla.
MUTTA tämä ei ollu tarkoitettu pelotteeksi, vaan nämä oli kokemuksia muiden joukossa. Tämän vuoksi sanon, että kannattaa mennä avoimin mielin. Kroppa tietää ja "tekee työt", ja henkilökunta on avainasemassa, jos kaikki ei menekään oppikirjojen mukaan.
Kaikenkaikkiaan mä edelleen -kaikesta huolimatta- valitsisin alatiesynnytyksen, jos se vaan olisi turvallista mun kohdalla. Eli mitään kammoa ei noista jäänyt, päinvastoin.

viipulainen kyseli tuntemuksia vauvan koon suhteen... Ei niin minkäänlaista mielikuvaa :unsure: Mulla on neljä ollut 3,5kg molemmin puolin ja yks lähemmäs 4,5kg, enkä ole osannut kenestäkään arvailla kokoa. Tosin tuo 4,5kg painoinenkin arvioitiin viikkoa aikaisemmin äitipolilla yli kiloa pienemmäksi :p Johtuen varmaan siitä, että tyttö oli syntyessään vain 48cm pitkä... Ja mittojen perusteellahan noita arvioita tehdään. Että olihan lyhyt ja lihava vauva :love: Hänen istukkansa oli myös melko iso - painoa oli kilo! Eli ravinteita oli tosiaan saanut :LOL:
Ite oon ollut syntyessäni pieni (vajaa 3kg ja 46,5cm täysaikaisena), ja nykyinen mies on ollut ihan normi (3,5kg ja 50cm), vaikkahan nyt onki tommonen lähes 2 metrinen hujoppi, niin eipä kait tämä vauvelikaan nyt ihan jätti tule olemaan...

Mä unohdin eilen neuvolan :whistle: Yht'äkkiä iltapäivällä tuli mieleen, että aamupäivästä olis ollu... Nooh, sattuuhan sitä :rolleyes: Täytyy soitella uutta aikaa, eipä tässä ny mitään ihmeempiä oloja tai muutakaa oo, niin ei mua nyt niin kauheesti häiritte.

Omppu kyseli perhevalmennuksesta. Mä meinasin lentää pyrstölleni, kun viime viikolla posti toi "kutsun" noihin... Ymmärtäisin ehkä, jos ne tulis jotenki järjestelmän kautta, mutta kun kuori oli selkeesti kirjoitettu ton äitiysneuvolan terkkarin käsialalla... Meinaakohan se, että vielä viiden lapsen jälkeenkin tarviin moista??? Kun mun mielestä noi mun muksut on pääsääntöisesti ihan täyspäisiäki vielä :p
No joo, ei siis osallistuta.

Nyt ruuanlaiton pariin...

Kiisuli ja murunen 28+
 
  • Tykkää
Reactions: viipulainen
Synnytys
Itse odottelen synnytystä innolla. Esikoisen synnytys tuntui niin luontevalta ja jäi tosi hyvä fiilis. Ainoa jännittämäni asia en epiduraali, kun ekassa synnytyksessä osui hermoon tms niin oli yhtä rääkkäystä. Siitä jäi traumat. Siitäkin huolimatta olen ajatellut nytkin ottavani saman ja yritän luottaa että onnistuu tällä kertaa. Muut kivunlievitykset ei vaan kuulosta mun jutulta. Epiin asti meen lämpöpusseilla ja ilokaasulla, niin pärjäsi mukavasti viimeksikin useamman tunnin. Tietty täytyy edetä kuitenkin fiiliksen mukaan
Toisekseen positiivista jännitystä aiheuttaa se, että toivon tällä kertaa synnytyksen käynnistyvän itsekseen. Viimeksi käynnistettiin viikoilla 38+6 vauvan painoarvion vuoksi. En siis ole kokenut kotona niitä fiiliksiä, kun supparit alkaa jne. Tällä kertaa mieluusti kokisin ja olisin rauhassa kotona. Viimeksi olin synnytyssalissa käynnistämisestä saakka, koska eteni hyvin.

Yhteenveto: kuuntele itseäsi, kehoasi ja vauvaa niin hyvin menee!

Kylläpä pätkä potkii, kun sai evästä.... oiskin suursiivouksen aika kun loma vihdoin alkoi
 
Heipä hei arvon naiset! :)

Voi teitä, oon niin liikutusherkkä että teijän kiitokset pisti mut ihan nyykimään:giggle:

Täsmäkyssäriin Arielille

Poikahan käynnistettiin ja pärjäilin ennen epiduraalin ottamista liikuskelemalla, kyykkimällä, heijaamalla ja hengittelemällä. Silloin oli tosiaan oksitosiini tippa päällä, niin supistukset ei olleet luonnollisia ja todella hulppeita. Että jos kelleen tulee tämä käynnistämistapa eteen ja on toivonut lääkkeetöntä luomusynnytystä, suosittelen olemaan silti avoin näillekkin vaihtoedoille. Itse otin epiduraalin ja vaikkei se itsellä juuri muuten auttanut, niin rentouduin toviksi ja se auttoi avautumaan supernopeasti loppuun. :)

Tytön synnytys taasen käynnistyi sponttaanisti vesienmenolla. Supistukset alkoi hissukseen ja 2h vesienmenosta tulivat säännöllisesti.
Itse olen hiljainen (melkein kai mykkä :D ) synnyttäjä, joten tein rentoutusharjoituksia supistusten aikana.
Kun huomasin supistuksen olevan alkamassa, aloin heti keskittyä hengittelyyn ja siihen etten jännitä reisiä ja erityisen tärkeää on rentouttaa leuat. Jos puree hampaita yhteen, on vaikea hengittää ja koko yläkroppa jännittyy huomaamatta.
Mies apuun näissä hetkissä painamaan esim. alaselkää tai lonkkia, missä nyt milloinkin se supistuskipu inhottavimmalta tuntuu.
Tein myös mielikuvaharjoitusta, klisee kyllä, mutta automaattisesti kuvittelin itseni supistusten aikana merelle kellumaan aalloissa:LOL:
En siis ollut mitenkään tietoisesti valinnut tällaista maisemaa tai elementtiä itselleni etukäteen, niinkuin moni tekee, se tuli jostain tuolta takaraivosta.
Ja sitten oli lantion heijausta ja lämpöpussi ihan juuri ennen ponnistusta.

Noiden rentoutus ym. ansiosta tosiaan olin niin omissa maailmoissani, eikä jostain syystä tehnyt kovinkaan kipeää, että en tajunnut edes että olin viittä vailla ponnistusvalmis akka.:D
Olin jopa avautunut about 30min aikana 4cm reiluun 8cm ja yleensä moinen senttimäärä pitäisi kai saada jotain ärräpäätä aikaan. Kätilö kun sanoi, että "herranen aika nyt äkkiä saliin sähän synnytät ihan just, miks et sanonu et suhun sattuu?!" niin sain kätilön nauramaan todetessani "mutku ei muhun sattunu, mut ilmankos noi pari vikaa supistusta oli vähän tujumpia":giggle::LOL:

Ja tosiaan lämpöpussia kummempaa en tytöstä käyttänyt sairaalan tarjoamista apukeinoista ja synnytys kesti säännöllisistä supistuksista 4h ja olin jo tohaamassa ympäri vuodeosastoa 3h päästä:whistle:

Aika pitkälti siis kannattaa vaan kokeilla, vaikka kaikkea mitä tulee itselle mieleen ja keinoja mitä kätilö ehdottaa (eivät ole ekana niitä lääkkeitä tyrkkimässä, vaan se että kertovat mitä on tarjolla on juurikin sitä varten, että synnyttävä äiti on kartalla niistä lääkkeistäkin sitten jos siltä alkaa tuntua), ponnistusvaiheessakin kannattaa mennä sen oman fiiliksen mukaan, eli puoli istuva asento ei kaikille ole paras. Itselle on toiminut, mutta tiedän monia jotka ovat olleet kyljellään, kyykyssä, seisaalleen jne.

Ja äänen käyttö toki sallittu, sellainen matala örinä voi oikeasti helpottaa avautumisen aikana kipuihin, ihan rohkeasti vaan, ite aion ainaki kokeilla ellen taas vaivu johonkin synnytystranssiin ja leiki mykkää tietämättäni:ROFLMAO::ROFLMAO:

Hahah kattokaa ny mitä mä taas kirjotan romaania:geek::LOL:
Mut jos tosta aukeisi taas lisää ja takuulla muidenkin kokemuksista löytyy lisää hyviä vinkkejä. (y)


Mä en kans jotenkin malttais oottaa että pääsee jännäämään lähtöjä ja itkee herkistellä synnytyskertomuksille. :cry::love::love:


Sit vähän omaa napaa

Mul on jatkuvasti kuuma. Hikoon ku pien sika ja helteet ei oo ees vielä alkanu:notworthy: Nooh, onneks on suohku ja dödö:p

Vaava kääntyny pää alespäin, aamulla heräsin siihen ihanaan tunteeseen klo.05.00 kun Hippu hankasi jalallaan oikeaa kylkikaartani..hyi että miltä se tuntuu, kyllä siihen tottuu mutta nää ekat kerrat on jotenkin niin friikkejä aina:D

Supistuksia tullu taas pari päivää ja nyt kun tyypin pää on oikein etevästi kohti exittiä, niin paine on aika rusentavaa toisinaan.
Eilen taas tuli muutama tujakka supistus jonka jälkeen tuli kiirus vessaan:whistle:
Mä raavin ristin seinään, jos tää kaveri muka pysyy yliajalle täällä, nyt tässä vaiheessa en hirveästi enää osaa edes asennoitua siihen, että lasketunajan päivän näkisin, mutta kahtotaan, ei sitä koskaan tiä näistä ihmistaimista.:giggle:

Täällä ois 4vk virallisen äippäloman alkuun ja kotona oon jo nyt. :)
Tästä tulee siis piiiitkä kotijakso:)

Eipäs tässä kummempaa, hassua, että ens viikolla poksuu kymppi taas rikki. Kivaa viikkoa kaikille:love:

Viipulainen ja Hippu 28+5
 
Heips!

Synnytyksestä ollut kirjoittelua. Mulla takana kaksi alatiesynnytystä, esikoisen synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli ja oli positiivinen kokemus, en tiedä johtuiko siitä kun menin synnyttämään avoimin mielin ja luotin kätilöihin täysin :) Synnytys oli pitkä, yli 24 h ja ponnistusvaihe 1 h 20 min... silti aivan ihana kokemus :) Kuopuksen synnytys taas... siitä ei sitten jäänytkään niin hyvää fiilistä, ja tämän takia oon itse asiassa tänään menossa iltapäivällä käymään synnytyssalissa juttelemassa kummikätilön kanssa. Tarkoitus ois vaan jutella tuosta edellisestä synnytyksestä ja mahdollisista toiveista tulevaa synnytystä kohtaan. Ei pelkopolikäynti,mutta vähän tollasta psyykkausta kuitenkin. Kuopuksen synnytys kesti 10 h, siitä 3 h oltiin sairaalassa, ponnistusvaihe kesti 20 min. Ponnistusvaihe oli kivulias ja poika jäi hartioista jumiin. Muistan kun siinä ponnistusvaiheessa ajattelin, että ikinä en enää tänne tuu... hehhee. Ja kun kaikki oli ohi, mun eka ajatus oli, että aivan mahtavaa että tää on nyt ohi eikä tätä tarvi kokea enää ikinä. Kätilö sanoi, että poika oli just ja just sen kokoinen että mahtui mun lantiosta tulemaan (3900g) kuulemma yli 4 kg vauva ei mahdu tulemaan... Siksi meenkin nyt rv 36-37 kokoarvioultraan, jossa katotaan tämän vauvan painoarviota. Jos vaikuttaa isolta niin käynnistetään ennen laskettua aikaa. En sitä käynnistystäkään haluais... mutta minkäs teet... No, lähinnä tosta ponnistusvaiheesta meen nyt tuon kummikätilön kanssa puhumaan ja mulla ois toivomuksena ainakin, että saisin kokeilla erilaisia ponnistusasentoja eikä mun tarvis väkisin siinä puoli-istuvassa ponnistaa. Vauvan kokokin jännittää tosi paljon...

Sokerirasituksesta jäin kiinni paastoarvosta, joka oli just siinä rajalla mitä saa olla (5,3) Muut arvot oli hyviä.Mutta tadaa, GDM-diagnoosin sain ja ottaa kyllä päähän... Nyt pitäis viikko seurata sokereita kotona.

Hankinnoista, kauheasti en aio hankkia tavaraa, ekoina kuukausina vauvalle riittää äidin syli ja tissi, pinnistä ei hommata, saa nukkua mun vieressä kuten isoveljensäkin nukkuivat vauvana. :) Kantoliina meiltä löytyy, samoin vaatteita, niitä vaaleanpunaisiakin on tullu tosiaan hankittua... Tuplavaunut pitäisi vielä ostaa, jotta pieni isovelikin pääsee kyytiin, ei jaksa kävellä kuitenkaan niin pitkiä matkoja ja liikutaan paljon kävellen. Mitäs muuta... äitiyspakkausta odotellessa :)

Täällä päin sataa vettä....Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Carnevalkeksi ja typy 26+3
 
Hei vaan kaikille,

Mukava oli lukea kaikkien kuulumisia, kun oli taas tullut vähän enemmän tekstiä :)
Ja erityisesti itseänikin kiinnostaa kovasti toisten synnytys kertomukset.

Synnytyksestä, itse olen aivan tietämätön. Esikoinen kun syntyi sektiolla. Esikoisen aikaan en ollut edes kovin "kiinnostunut" synnytyksestä, ajattelin silloin, että kyllä se sitten menee omalla painollaan ja menee niinkuin menee :D
Mutta nyt olen miettinyt, että pitäisköhän ottaa edes vähän selvää mitä tuleman pitää.
En siis edes yhtään tiedä mitä normaalisti synnytyksessä tapahtuu, millaisia erilaisia kivunlievityksiä on edes saatavilla yms.. muuta.
Mutta ainakaan vielä en ole ehtinyt / saanut aikaiseksi luettua minkäänlaista tietoutta.
En kuitenkaan edelleenkään halua tietää liikaa, jos nyt näin voi sanoa.
Koska, jos asiat ei menekään niin kuin olen lukenut / kuvitellut voi minuun iskeä paniikki :D
Olen mieluummin vähän tämmönen mennään sillä mitä eteen tulee ja eiköhän se vauva sieltä ulos pullahda tavalla tai toisella!
Vaikka toki jännittää hyvällä tavalla jo nyt mitä synnytys tuo tullessaan, kun kaikki on uutta.

Eilen kävin ylimääräisessä lääkärin tarkastuksessa supistusten takia ja niinhän siinä oli käynyt, että vaikka mielestäni supistukseni ei ole olleet mitenkään kivuliaita, niin paikat oli pehmentynyt ja yhdellä sormella auki.
Mikä oli lääkärin mielestä aika huolestuttavaa näille viikoille senkin takia, koska olen ns. ensi synnyttäjä.
Eli jotain supistukset ovat saaneet aikaan.
Ja sairaslomaa tuli suoraan äitiysloman alkuun saakka, huoh..
Millä sitä jaksaa, aikalailla rennosti ja mahdollisimman paljon maatessa pitäisi olla, toki ei ihan vallan vuode lepoon määrätty!

7 viikkoako tässä nyt vielä olisi viralliseen äitiysloman alkuun.
Eli tylsää tulee olemaan.
Otan tässä nyt muutaman päivän ihan rennosti ja katsotaan sitten, jos kotona

Jotain pikku hommia alkaisi tekeen.
Niitäkun riittäisi ihan kivasti :)

Mites viipulainen, sinullahan on supistellut jo kauan ja eikös paikatkin ollu jonkun verran auki/pehmennyt?
Oletko siitä huolimatta touhunnut normaalisti vai rajoittanut tekemisiäsi?
Itse mietin, että kuinka kirjaimellisesti tuo lepo tulee ottaa :D
En tietenkään halua, että vauva syntyy ennen aikojaan, mutta en vain ole mitään löhöilijä tyyppiä ja tämmöinen on kauheen hankalaa, kun tekisi koko ajan mieli puuhastella jotakin :)
Ehkä alan shoppaileen netissä :D

Hankintoja, toki ei ole enää kauheasti tehtävänä. Vaatteita on ainakin alkuun jo ihan tarpeeksi, vaikka kovasti tekisi mieli ostaa lisää koko ajan!
Isommat hankinnat on tehty.
Ammeen jalat, hoitopöydän pehmuste ja yhdet lakanat vauvan sänkyyn on enää hommaamatta + tietysti vaipat, tuttipullo varmuuden vuoksi ja tutteja tms.. mutta ne ajattelin ostaa sitten vasta myöhemmin.

Toisaalta haluaisin laittaa jo kaiken valmiiksi vauvaa varten, mutta tuntuisihan se vähän hassulta katsella kolme kuukautta valmiiksi kasattua pinnasänkyä :D
Mutta kun tässä vähän olen lepäillyt, taidan aloittaa vaunujen ja istuimen päällisten pesun.
Ja vauvan vaatekaapin tyhjennyksen. Ja sitten voisi alkaa peseen vauvan vaatteita sinne ❤
Ja sitten pitäisi käydä esikoisen lelut läpi ja karsia hiukan tilaa esikoisen huoneeseen.
Sellaiset lelut millä tyttö ei enää leiki saa mennä hetkeksi varastoon odottelemaan sitä aikaa, kun vauva kasvaa isommaksi :)

Anteeksi, etten osaa vieläkään kännykällä tummentaa tekstiä jotta näkisitte selvemmin mistä minä höpisen :)
Mutta jostain syystä tämän uuden ja parannellun :D version jälkeen en löydä kännykällä hymiöitä enkä muokkaustyökaluja :(

Kosmo ja papu 28+0 poksis
 
Kosmolle pikavastaus luurilla. :)

Eli joo, supistuksia ollu ja ollu nyt taas pienen tauon jälkeen taas aika paljon. Pikat oli pehmeät ja ainakin parille sormelle auki kun kävin silloin pari viikkoa sitten näytillä.
Suht fiilis pohjalta oon menny, ei oo mustakaan pelkäks olijaksi ja on tässä nämä kaksi naperoakin, että eipä tässä paljoa vaan olla lorvita. :D
Tosin jos alkaa tuntua ilkeältä tai tuntuu että supistaa niin otan kyllä rennosti loppupäivän ja rauhllisesti seuraavan. Raskaat kotihommat tekee mies, ei sillä että olis antanu mun niitä tehäkkään sen jälkeen ku plussasin, mutta nyt on ihan hyperi vaahtoaja. :D
Itellä näitä supistuksia nyt tulee vaikka vaan makaisin koko päivän, vähemmän toki mutta siksi en nyt ihan lääkärin määräystä ole vielä suostunu täysin noudattamaan ku niitä vaan tulee. Pitää kahtoa saisinko sen lisäkäynnin neuvolasta kahen viikon päästä lekurille, jos tilanne on muuttunut edellisestä ni sit kai on pakko lopettaa puuhastelut ja ostaa aikuisten värityskirja. ;)
 
Hei kaikki!

Olenkin ollut näköjään pitkään hiljaa, pahoittelut! Lomaa ois jäljellä vielä reilu kaksi viikkoa ja sitten vielä kolmeksi viikoksi töihin.

Supistuksista on puhuttu. Mulla harkkasupistukset ovat ollet ongelmattomia tähän asti. Viime yönä kuitenkin niitä tuli neljä tuntia yhtä kyytiä. Vaikkei olleet kivuliaita, niin todella tukalan olon teki ja havahduin joka kerta horteesta. Välit vaihteli parista minuutista tuntiin niin että aluksi olivat tosi tiheitä ja pikkuhlijaa harvenivat. Vauva sätki hulluna aina supparin jälkeen, tuli aika ikävä olo itselle. Mietin jo synnärille soittamista, mutta sinnittelin ja soittelin neuvolaan tänään. En kyllä siinä tullut hullua hurskaammaksi, käski soittaa terveyskeskukseen, jos painaa mieltä. Mun oma terkkari oli lomalla, tuo oli joku muu. Seuraava neuvola ois maanantaina. Kävin sit antmassa virtsanäytteen, kun kuulemma virtsis voi aiheuttaa supistuksia. Ei mulla kyllä mitään oireita oo.

Supisteli pitkin päivää ja piti tukalaa oloa edelleen, nyt illalla on helpottanut. Jos ensi yönä toistuu sama, soittelen ja kyselen kyllä synnäriltä. Vähän jännittää kuitenkin, mitään tälläistä ei ollut esikoisen kohdalla, säännöllisiä supistuksia tuli vasta kun synnytys alkoi.

Synnytyksestä muuten. Nyt tulee julman pitkä teksti, älä lue, jos ei kiinnosta :D . Mulla on luottavainen mieli, kuten ekallakin kertaa. Toivon epiduraalia, vaikka se ei aivan mennyt putkeen ekalla kerralla.

Mulla siis synnytys alkoi viimeksi säännöllisillä supistuksilla puolen yön jälkeen. Kun aloin niitä kellottamaan, ne tulivat jo alle 10 min välein. Vähitellen ne voimistuivat ja kipua tuli lisää. Mulla oli TENS käytössä, mutta tajusin pian ettei siitä ole selässä mitään muuta kuin haittaa, kun supparit tuntuivat etupuolella. Olo helpotti hieman, kun otin laitteen irti.

Lapsivedet meni poksahtaen aamuyöllä kello neljä. Kuudelta soiteltiin synnärille ja sanoivat että niin kauan kotona, kun pystyy kivulta olemaan. Kasilta oltiin synnärillä, supistusväli kolme minuuttia ja sattui! Auennut olin muutaman sentin. Sain epiduraalin, mutta se pistettiin kolme kertaa, kun ei mennyt oikeaan osoitteeseen. Kipua se ei lopultakaan lievittänyt, kun kanyyli oli liian syvällä ja suuntasi puudutteen mun jalkoihin.

Avautumisvaihe kestikin sitten ilta seiskaan asti. Oma teoriani on, että homma ois käynyt nopeammin jos puudute ei ois turruttanut kaikkea tuntoa mun jaloista, en voinut liikkua yhtään. Lapsi ei laskeutunut alas, vaikka aukesinkin hyvin.

Lopulta pistettiin oksitosiinia tippumaan ja mua myös valmisteltiin sektioon, koska supistukset heikensivät lapsen sykettä. Epiduraalin kanyylin asentoa korjattiin ja jonkin verran lepoakin sain, kun puudute vihdoin tehosi myös kipuihin. Supistukset saivat mut oksentamaan koko päivän ajan, mutta se meni siinä sivussa, kun olo aina helpotti oksun jälkeen :D .

Torkuin jonkun hetken ilmeisesti siinä illansuussa ja kätilö tuli tsekkaamaan tilannetta, ajatteli että ei tää edelleenkään etene. Olinkin sitten itseni tietämättä (puutunut ja tunnoton ahteri) vääntänyt tortut pedille (hienoa jakaa tääkin kokemus... :D ) ja kätilöhän hyppi riemusta! Jaaha, jotain tapahtuukin. Ihmetteli vain, että enkö itse tunne mitään painetta, vauva syntyy nyt! Päästin itkut että vihdoin se tapahtuu! Reilu puoli tuntia ja vauva oli maailmassa. Ponnistusvaihe sujui hyvin, en ollut rättiväsynyt ja ymmärsin ohjeita. Lisäksi puudutetta sen verran niukasti, että tunsin hyvin supistukset ja pystyin niitten mukaan ponnistamaan. Pieni repeämä tuli, johon muutama tikki, mutta ei mitään isompaa ongelmaa.

Anteeksi kauhean pitkä vuodatus :D . Mutta joku sanoi, että lukee mielellään synnytyskertomuksia.

Nyt vaan toivon, ettei toi supistelu jatku eikä ole ainakaan mitään huolestumisen aihetta. Tsemppiä kaikille loppukesään! Myös loppusuora alkaa häämöttää. :)

Nenevaan ja Mytty 29+0
 
Ei mulla mitää asiaa oo, mutta pakko kommentoida - mä repesin täysin tolle viipulaisen aikuisten värityskirjalle :ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO:
Oikeesti mulle tuli mielikuvia väritettävistä... noh, jääköön sanomatta... Mutta kuitenkin :barefoot: Tulisko niistä isompia, jos värittäis mustaksi? Vai pitääskö isommat värittää juurikin mustiksi :whistle:
Sorry, mä oon vähän levoton tänään... Näemmä :rolleyes:

Oikeesti, eihän noi supparit oo mikään naurun asia, että kovasti vaan tsemppejä teille, jotka jodutte niiden takia himmaileen! Ymmärrän "tuskanne" - ei mustakaan olisi vaan löhöileen loppuraskauden ajaksi. Toki vauvan parastahan siinä sitten pitää ajatella, paras paikka näille kun vielä on sielä kohdun suojissa vielä joitain viikkoja.

Itelläkin tuli eilen ihan yllättäen illalla sohvalla tv:ta kattelles peräjälkeen n.5min välein useampi pitkäkestoinen, kuitenkin kivuton, supistus. Meinas olla jo hankala olla, mutta onneksi loppuivat sitte ihan yhtä yllättäen, kun alkasivatkin.

Nyt lasten kanssa mustikkaan :love:


Kiisuli ja murunen
 
Perhevalmennuksesta
Ei osallistuta, en ole aiemminkaan osallistunut. Jotenkin en ole kokenut, että sieltä olisin saanut sellaista tietoa asioista, joita en voisi saada muutoinkin muualta, en oo myöskään ehkä sellainen ryhmä ihminen siinä mielessä, että innostuisin, vaikea selittää. :D

Kiisuli :sneaky::D:D
Ja ei mitään pahoitteluita, mulla on kieroutunu huumorintaju itellä aika pitkälti:p;)

On
Täällä poksuttiin tänään, eli 29+0 elikkäs kolmaskymmenes raskausviikko pärähti käyntiin :eek::love:

Ja mä sain VIIMEINKIN laitettuu ne pahuksen mammaraha hakemukset ja tulevan beben lapsilisähakemuksen kelalle, hyvä mä, vähänkö oon lusmunnu tänki kanssa.:D
Pistin äitiysloman ekaksi päiväksi 17.8 niin ei tarvinne säätää liiton kanssa, kun nyt saan liiton päivärahaa ja kaudet menee siellä vähän erilailla kuin jos olisi kelan "leivissä".(y)


Tänään on ollu taas niin supistusherkkä päivä ja oon huomannu, että erityisen paljon supistaa jos on kunnon matalapaine hiipiny ylle. Eilen Hippu porasi itteään ihan koko päivän alaspäin ja siis se tunne on niin inhottava, että oksat pois. Ja jostain syystä kyllä tuntuu, että saa hangattua tuota kohdunsuuta aika reilusti pusatessaan. Plääh.
Tänään tosiaan tuossa sohvalla pötkötellessäkin tuli sellainen 20min maratoni aika tuntuvaa settiä supisteluja, että mietin jo mitä tästä tulee, mutta loppui sitten kyllä ja taukoa olikin sitten 3h, nyt tulivat takaisin, mutta hyyyyvin vienoja ovat.

Minä ihan seurailen näitä nyt, kun en jaksaisi soittaa varaneuvolaan, johon ei ole edes suoraa numeroa vaan pitäisi soittaa yleiseen neuvontaa/ajanvaraukseen, jossa he ei edes tajua kun yritän sanoa, että oma neuvola on vielä kiinni ja hoitajani lomalla, yhdistävät silti suoraan suljettuun numeroon:mad: Ja päivystys nyt ei ole toistaiseksi minun paikkani. Aika varmana saan sen lekurivisiitin kun vaan saan oman hoitajani kiinni ensiviikosta alkaen.(y)

Mutta juu, huomenna varmaan mennään mustikkamettään rämpimään koko poppoo. Otetaan sisko ja siskonpoika messiin ja ryvetään urakalla ja otetaan eväät mukaan:love:

Viipulainen ja Hippu 29+0 *POOOKS*
 
Ompulle - kyllä Kelalle pitäis kelvata ne palkkakuitit, käy läimäyttämäs tiskille vaan :)
Mulla kans edelleen hiertää tuo ä-rahajuttu :mad: Ei oo herra pääjehu vieläkään suostunut siihen, että maksais sen. Noh, tuo mun lähin esimieheni lupas ottaa asian ihan henkilökohtaisesti omalle vastuulleen, että se tulee hoidetuksi, kun se kerran lakimääräinen on. No, paljopa se auttaa, jos maksaja ei maksa o_O Että jää nähtäväksi... Haen sitte liiton lakimiesten avulla takautuvasti, jos jään ilman rahoja. Grrrrrrr!

Imetys ehkäisykeinona... Noh, toisilla toimii, toisilla ei. Sitähän sanotaan, että pitäis riittää niin kauan, kun vauva on täysimetyksellä eikä kuukautiset ole vielä alkaneet. Mulla on toiminut, tosin mulla on kestänyt kierron alkaminenkin joka kerta 8-9kk.

Raskausdementiaa juu :D Ei ne neuvolas mitää sanoneet, johtuen siitä, etten oo -vieläkään- saanu ajalliseksi soittaa sinne :oops: Kait sitä pitäis, että saa uuden ajan. Mua vaan ärsyttää jo valmiiksi, ku tiedän saavani noottia - skippasin sokerirasituksen ihan tietoisesti :unsure: Olis pitäny hoitaa kahden edellisviikon aikana, mutta...

Ja noista pienimmistä vaatteista - kyllähän noi 50cm aika nopeesti pieneksi jää (riippuen toki vauvan syntymäkoosta), että se seuraava 56cm on kätevämpi koko. Mä oon kyllä hommannu jokusia noita pienimpiäki kokoja, jos sattuu, että on esim. kovasti pulautteleva vauva, että menee useampi body päivässä...

Eilen sain vähäsen mustikkaa pakkaseen asti ja tietysti piirakan tein, tänään pitäis lähtee hakemaan mansikoita, njami :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kiisuli ja murunen 29
 
  • Tykkää
Reactions: Omppu_
Plääh montaakaan asiaa taas muista mitä piti kirjottaa, karsee dementia.

Omppu kelan mukaan puolen vuoden tulot katsotaan äitiysloman eka päivästä taaksepäin, ei siitä millon tiedot on lähetetty.

Mulla kierto alko kun esikoinen täytti 5kk. Joillaki kierto alkaa kuukauden päästä, tosi yksilöllistä. Täysimetys on yleensä tehokas ehkäsy, mutta ei oo mahotonta että kierto alkas vaikka imettää. Me ei olla ehkäsyä käytetty, mutta esim kortsu tai minipillerit on ok kun imettää. Niistä puhutaan jälkitarkastuksessa.

Vaatekoot riippuu niin paljon vauvan koosta. Meillä oli vaan parit 50 ja sit enemmän 56 kokosia. Esikoinen oli 3820g ja 50cm. Oltas pärjätty pelkillä 56 vaatteillaki. Makuasia. :) Meillä ois paree tulla tyttö, kun löytyy vaan yks pojan vaate (y) ostin sen, ettei tarvi mekko päällä kotiutua, jos poju tulee.

Hankinnat
Meillä esikoisen pinnis on mutta ei ainakaan alkuun sitä koota. Esikoista oottaessa vouhotettiin ja koottiin ja liinotettiin se jo raskausaikana. Noh, siinähän se pölytty kun ekat 5kk nukuttiin perhepedissä :D se vaan oli meijän juttu. Vaatteita on omasta takaa, jos sukupuoli mätsää. Jotain ihan pientä oon hommannu. Superihanat vaunut ostin torista seisomalautoineen ja esikoisen vaunut tulee mummolakäyttöön. Manduca kantoreppu ostettiin ja mies on sillä nyt esikoista kantanu vauvaa odotellessa. Huippuostos! Muuten kaikki tarpeellinen löytyy ennestään ja turhakkeita pyrin välttämään. Sitteri löytyy, mutta otetaan käyttöön vasta kun aletaan kiinteitä maisteleen.

Kylläpä taas oli asiaa...

Jättiläismäinen metsis ja pätkä 25+6 eli perässä tullaan!
 
omppu itsekin hain esikoista odottaessani 6kk tulojen mukaan ja ne tosiaan ainakin silloin laskettiin äitiysloman alusta taaksepäin se 6kk. Niin kuin metsätähti kirjoitti tuossa yllä.
Eli silloin olin toimittanut kaiken muun tarvittavan valmiiksi kelaan, jotta kaikki oli oikein täytetty yms. ja sitten kirjanpitäjä toimitti kelaan juuri ennen äippäloman alkua tulotietoni puolenvuodenajalta.
Päätöksen sain sitten ihan muutamassa päivässä, kun kaikki muu oli jo valmiiksi siellä valmiina.
Ja olisiko kirjanpitäjä toiimittanut palkkatietoni vasta noin viikkoa ennen äippäloman alkua sinne, koska siinä vaiheessa tiedettiin varmasti mitä tulin siinä viimmeisenkin kuukauden aikana tienanneeksi.

sf-mitasta joku kyseli jo aikaisemmin, minulla oli tosiaan viime neuvola käynnilla rv 27+ jotain mitta jo 30cm se oli reilusti yläkäyrän yläpuolella.
Mutta ei kuulemma ollut mitään syytä huolestua tästä :)

Mä olen nyt koittanut hiukan lepäilläkin kotona ollessani, mutta kyllä tässä tulee jonkun verran touhuiltua.
Toki koitan pitkin päivää muistaa pötkötelläkin ja varsinkin silloin, jos tuntuu, että supistuksia alkaa tulla.
Ja toki esikoisen kanssa touhuilen normaalisti päivällä, jos tyttö ei ole hoidossa.

pienet vaatteet meillä ei esikoisen aikaan ollut kuin ne pakkauksessa olleet pienet vaatteet, en tainnut itse ostaa yhtään 50cm vaatetta, 56cm oli sitten jo muutama.
Tyttö toki sattui olemaan jo 54cm syntyessään, ettei meillä ne 50 cm kauaa olisi mennytkään, mutta ajattelin silloin, ettei niitä tarvita kuitenkaan kovin kauaa ja saahan niitä ostettua, jos vauva onkin kovin pieni.
Enkä nytkään ajatellut kauheasti niitä pieniä kokoja hommata, meillä jopa 56cm siirryttiin tosi pian pois. 62cm oli vasta enemmän ja pidempään käytössä.
Mutta tämähän on tosiaan niin vauvasta kiinni ja sitäkun ei voi etukäteen ennustaa minkäkokoinen vauveli sieltä tulee :)

Meillä on edelleen nimi ongelma ja se vaivaa mua enemmän, kuin miestä. Onhan tässä aikaa, niin kuin hän sanoo. Mutta mulla olisi täydellinen nimi tiedossa lähinnä toinen ja kolmas nimi, toki ensimmäinenkin, mutta tykkään myös miehen ensimmäisestä nimi vaihtoehdosta ja sekin sopii hyvin tähän toiseen ja kolmanteen nimeen.
Mutta mies ei ole varma tuosta kolmannesta nimestä, välillä se käy ja välillä ei.
En vain osaa keksiä muutakaan, kun niin tykkäisin siitä nimestä.
Ja nyt olen jäänyt miettimään, että jos ei päästä yhteisymmärrykseen lähiaikoina, joudunko keksimään jonkun toisen nimen kiireessä ja sitten käykin niin että en keksi mitään ja sitten keksin jonkun nimen mistä en itse niin tykkää ja muistan aina, että se ei ole se paras mahdollinen nimi (n)
Eiköhän me johonkin yhteisymmärrykseen päästä, mutta tää vaivaa mua :D
Taidan olla vähän hätäinen :D

kosmo ja papu 28+3 :love:
 
Heippa kaikille! Mukavaa kun täällä on juttua.

Imetys ehkäisykeinona: Sitä kai suositellaan jos ei ole mitään muuta keinoa mahdollista käyttää (esim kehitysmaissa). Toisilla toimii, toisilla tulee lapsille ikäeroa 10kk. Itsellä esikoisen jälkeen alkoi menkat kun termiitti oli hieman alle 4kk ja yksikään imetysväli ei ollut yli 2h. Pessimisti kun olen niin meillä käytettiin kyllä kumia heti kun seksiä alettiin uudelleen harrastamaan.

Äitiyspakkaus/äitiysraha
: Pitäis varmaan alkaa täyttämään niitä hakemuksia että sen saisi. Mä tunnun noudattavan tän raskauden suhteen "pää pensaaseen"- taktiikkaa. Siirrän asioita niin pitkälle kuin on mahdollista. Jos meille nyt sattuisi se vauva tulemaan...

Vakuutus: Vihdoin ja viimein tuli IF:stä vastaus ja meille on myönnetty odotusajan vakuutus. Kyllä siinä muutamia lisäselvityksiä tulikin täytettyä ja meni vielä johonkin lautakuntaan käsiteltäväksi. Onko muut miettinyt tai ottanut vakuutusta vauvalle?

Muuten alkaa töissä käymään jo hieman raskaaksi. Herkästi supistaa ja työpäivän jälkeen ei oikein ole enää voimia mihinkään. Tiistaina olisi äippäpolin aika ja ajattelin sieltä pyytää sairaslomaa tuohon elokuun alkupuolelle asti jolloin mun kesäloma alkaa. Yritän nyt ajatella että enää tämä työvuoro ja kolme muuta niin saan olla vuoden verran ainakin pois.

CVAD
 
Nopsaan tohon imetys/ehkäisy asiaan. :)
Elkää ainakaan automaattisesti luottako imetyksen ehkäisytehoon missään vaiheessa, ellei toki ole ihan sallittua uuden vaavan tulla tosi pian.
Ovulointi kun tosiaan tapahtuu ennen niitä ekoja kuukautisia. ;)
Ja minulla on molemmista alkanut kuukautiset tasan kuukausi jälkivuodon loppumisen jälkeen vaikka tyttöä täysimetin ja sama esikosta jota siis imetin sen reilu 2kk lapsentahtisesti kunnes siirryttiin pulloon.
Luulen että sama käy taas, äidilläkin ollu sama juttu meistä kaikista neljästä. :)

Kiva kun tullu juttua paljon, pitää tulla uusiksi kun on aikaa enempi, nyt pitää mennä paistaa mustikkapiirakkaa kun tänään käytiin marjametällä kyykkimässä. :)

Viipulainen ja Hippu 29+1
 
Ihana lukea kaikkien kuulumisia pitkästä aikaa!

Koetan nyt älypuhelimella saada jotain tekstiä aikaiseksi. Tietokone vaatii täydellisen korjauksen.

Synnytys alkanut täälläkin mietityttämään.
näin monen vuoden jälkeen on kuitenkin vähän "ensikertalais" olo .
Ilokaasu on se mihin ensisijaisesti tartun kuten muissakin synnytyksissä.
Epirudaali on vähän kiikun kaakun mielessä.

Olotilat olleet melko tasaiset.
lievää kuvotusta aamupäivisin, mitä nyt kyllä eilen illallakin oli.Johtunee vauvelin kasvusta lähemmäs kylkiluita?
Supistuksia on melko paljon.
reilu viikko sitten otettiin pissaviljely kun soitin jo synnärille että pienikin kävelymatka painaa alaspäin niin että supparitkin lisääntyy.
Kehoittivat ottaa nyt levon kannalta ja delegoimaan kotitöitä vähän muilkekin perheessä ;)
niinhän sitte oon tehnyt,mutta sen verran on painon tunne helpottanu että uskallan taas lähtee kävelyllekin.
Nostamisia saa kyllä vältellä..se tekee kipeetäkin alavatsalle.

Potkuja ja rytmejä on vauvalle kehkeytynyt omanlaisensa.
En oo ihan varma miten päin masussa kuitenkin on, koska tuntuu alhaalla,keskelöä,kyljessä ja ylhäälläkin liikehdintää :D
melkoinen liikkuja.
Öisin nukkuu kun mäkin ja kun käyn veskissä pari kertaa lirauttamassa pari tippaa , saattaa hetken potkia vielä makuulle mennessä ja rauhoittuu. :sleep:

Äitiysraha päätös on jo tullut ja mulla lasketaan se 2013 tulotietojen mukaan joka hyvä asia koska tänä vuonna en ole ollut töissä.

Viikot poksui lauantaina joten 30.viikko starttasi !
ajatella kuinka vähän enää viikkoja synnytykseen :p:p

Sarah ja poitsuli 29+2
 
Kuulumisia täältäkin pitkästä aikaa... On pitänyt kiirutta remontin kanssa. Olo on ollut hyvä, joten oon pakkeloinu, hionu, maalannu ja taas pakkeloinu, hionu, maalannu. Tänään sit viimisen huoneen kohdalla venäytin selkäni, joten pakollinen parin päivän tauko tulossa. Ja tässä olis kaks viikkoo aikaa muuttaa ennen kuin työt alkaa. o_O

Huomenna olis taas neuvola, ja kuulen tuomion sokerirasituksen tuloksista. Jännittää, mut minkäs sille sitten voi. Onneks aika on sentään heti aamusta. Ja toisaalta, jos radi-diagnoosi tulee, on ainakin pakko syödä terveellisesti, ja paino putois väkisinkin. Nyt tähän mennessä painoo on tullut 3-5kg, riippuen mihin aikaan viikosta punnitsen. Herkkupäivän jälkeen on tuota turvotusta pari päivää... :confused: Tietty toi neuvolakin on taas alkuviikosta, kun painoa on enemmän.

Synnytys mietityttää tottakai täälläkin jo. Matkaa sairaalaan tulee reilu 60km, pelottaa se matkakin jo, ja joutuuko mennä taksilla, lanssilla vai onko mies saatavilla kuskaamaan. Esikoisen synnytyksessä jouduttiin käynnistämään, leikkaa eppari ja vetämään imukupilla ipana ulos tunnin tuloksettoman ponnistamisen jälkeen. Plus menetin pari litraa verta, eikä syytä koskaan löytynyt. Ja se kipu... Ilman muuta otan kaiken lievityksen mitä vaan kehtaavat tarjota. Pikku neula selkäytimessä ei tunnu missään siinä kohtaa. :D Viimeksi siitäkin muuten tuli komplikaatio, eli päänsärky, jotenka jouduttiin laittamaan veripaikka vielä. Ei mikään seesteinen kokemus ollut, mutta tässä sitä taas ollaan... Toisekseen hirvittää mennä isoon sairaalaan, kun silloin kymmenen vuotta sitten sai vielä synnyttää ihanassa oman paikkakunnan sairaalassa. <3 Oli oma huone ja hoitajilla oli aikaa. Ja kaikki kaverit kävi katsomassa, ei ollut yksinäistä.

Harjotussupistuksia mulla ei ole ollut, kuten ei esikoisenkaan kohdalla. Oon saanu ihan rauhassa touhuta. Ainoostaan, jos koko päivän on jaloillaan ja kävelee vaikka shoppailemassa, alkaa alavatsa painaa ja särkeä.

Poika on aika vilkas liikkeissään, mut välillä on päiviä, kun tuntuu vaimeammin liikkeet. Oon päätellyt, että jäbä on sillon naama mun selkään päin, joten potkut ei tunnu niin terävästi. Toisina päivinä tuntuu, et tyyppi tulee vatsanahan kautta ulos. :LOL: Ja selkeesti hänellä on myös unirytmi. Yöni oon saanu nukkua lukuunottamatta selkäkipuja kylkeä kääntäessä. Paikallani istuessa poika aloittaa oman shownsa.

Huomista odotellessa
Marmosetti ja Pötkö 27+5
 
Moikka!

Kävin tänään neuvolassa ja jäi vähän tyhmä olo käynnistä, kun ei ollut oma terkkari ja tää sijainen oli vähän sellaista tekoempaattista "tee niin kuin susta itestä tuntuu hyvältä" tyyppiä. Lisäksi ei osannut sanoa miten päin vauva on (mua jotenkin se perätila huolettaa kovasti, vaikka tiedän että vauva ehtii kääntyillä vielä monta kertaa). Lisäksi kuunteli sydänääninä jopa mulle ihan ilmeistä istukan verisuonten kohinaa.... Piti varovasti mainita asiasta.

No todennäköisesti ja sydänäänten löytymispaikan perusteella vauva on jotenkin poikittain ja pää vasten mun kylkiluita. Blaah... Selittää tosin varmaan sitä, miksi mulla sattuu kovasti välillä hengittäminen kylkiluihin/kylkivälilhaksiin ja yöllä ei pysty oikealla kyljellä nukkumaan kun alkaa sattua niin paljon.

Onneksi seuraava neuvola on jo kahden ja puolen viikon päästä!

Painoa on nyt tullut kymmenisen kiloa (1,5 enemmän kuin koko edellisessä raskaudessa), vähän ärsyttää reilumpi painonnousu, vaikka tossa ei ole mitään epänormaalia. Vertaan typerästi edelliseen raskauteen jatkuvasti.

Vakuutuksesta, me otettiin vakuutus vauvalle Ifiltä, samoin kuin esikoisellakin on. Vähän se mua korpeaa, ettei kunnallinen puoli toimi aina niin kovin hyvin, mikä on sääli. Tosin vauvojen kohdalla kyllä kunnallinenkin reagoi yleensä aina nopeasti ja aikoja löytyy ja päivystyksessä pääsee nopeasti sisään. Jotenkin kuitenkin vakuutus tuo turvaa ja yksityisellä me ollaan esikoista käytetty. Päivystyskäynnin tarvetta hänellä ei ole onneksi vielä ollutkaan koskaan.

Hirmuiset pieksäjäiset on käynnissä mun alamahassa. Tyttö vissiin käyttää mun virtsarakkoa trampoliinina :LOL:. Tajuaisi nyt muljahtaa toisin päin, varmaan mun supertäysi ja tukalahko olokin helpottaisi. Viime päivinä on tuntunut, että olen kaulaa myöten täynnä vauvaa.

Pari viikkoa vielä lomaa, josta ensi viikko evakossa mun porukoilla ja kotona lattiaremppa... Jipii..

Nenevaan ja mytty 29+5
 
Vautsi, onpas tänne tullut paljon tekstiä! :)

Loma pidetty, vaikka eipä tuo oikein lomalle tuntunut... Mieheltä nimittäin katkesi akillesjänne juuri sinä päivänä kun jäin lomalle. Leikattiin ja nyt on menossa neljäs viikko, ettei jalalle saa varata lainkaan painoa. Käytännössä siis joutuu vaan makaamaan sohvalla, kun jalkaa pitäisi vielä pitää mahdollisimman paljon koholla. Huokaus. Mä olen siis joutunut hoitamaan ihan kaiken mahdollisen tässä reilut kolme viikkoa ja virta alkaa olla aika loppu. Kotona vauhtia pitää yllä 3- ja 6-vuotiaat pojat + koira, eli tekeminen ei lopu kesken... Eikä tää helpota kovinkaan merkittävästi ennen äitiyslomalle jääntiä, kun pitäis kyetä hoitamaan kaikki lasten hoitoon kuskaukset ja kauppareissut ym., kun mies ei voi ajaa edes autoa. Ja sit pitää paikkailla työpäiviä varmaan kotoa käsin, kun väkisinkin jäävät lyhyiksi kun matkoihin menee aikaa enkä halua pitää lapsia hoidossa ihan loputtoman pitkiä päiviä. Pahimmillaan jalka on paketissa yhteensä sen 12 viikkoa, eli on vähän siinä ja siinä että pystyykö mies kuskaamaan mut edes synnytykseen kun sen aika koittaa... Riippuu ihan miten nopeasti jalka alkaa sitten kuntoutua. Ja meiltäkin on sairaalaan matkaa se reilut 50km, eli oma kyyti olis kyllä ihan kiva. ;) No, kyllähän tää tästä taas lähtee sujumaan, mutta vähän helpommakin loppuraskauden olisin ihan mielelläni ottanut...

Muuten kaikki on ihan kivasti! :) Oma olo on ollut muuten hyvä, mutta liitoskivut on olleet aikamoisia. Kävely ja liikkuminen on ihan jees, mutta paikallaan seisominen ihan mahdotonta. Paine lantiossa ja nivusissa on silloin ihan valtaisa ja tuntuu ettei veri kierrä laisinkaan. Nyt tosin pari päivää on ollut vähän helpompaa, veikkaan että poitsu on kääntynyt pää alaspäin ja asettunut paremmin tonne lantion sisään. Potkut myös tuntuu nyt ihan tuossa kylkiluiden alapuolella. Muistan, että edellisessäkin raskaudessa olo helpotti ihan valtavasti loppua kohden, vika kuukausi oli jo oikeastaan ihan kivutonta aikaa. Kovasti taas toivon, että suuntaus olisi sama!

Synnytystä odotan ihan innolla! Edellisistä on jäänyt oikein hyvä fiilis, vaikka eka menikin todella pitkän kaavan mukaan. Mutta musta on siis tosi kiva päästä vielä kerran synnyttämään. ;) Ainut mikä jännittää, on istukan irtoaminen. Se on ollut molemmilla kerroilla tosi tiukassa ja on irronnut vasta viimeisellä "jos tää ei nyt lähde niin sit leikkuriin" nykäisyllä... Nyt aion sanoa tästä heti kätilöille, niin hommaa voi lähteä heti avustamaan lääkkeillä eikä turhaan odotella kauhean kauan jos ei lähde itsekseen irtoamaan.

Vakuutusta meillä ei ole ollut kummallakaan lapsella eikä oteta sitä nytkään. Julkinen on aina palvellut ihan kiitettävästi. Meillä terveyskeskukseen on aina saanut ajan samalle päivälle ja päivystyskin on ollut ihan ok. Meiltä on myös sen verran matkaa yksityisille lääkäreille, että julkinen on aina paljon lähempänä. Ja olen ajatellut, että kyllä sillä vakuutuksen hinnalla muutaman kerran käyttää yksityiselläkin jos tulee tarve. :) Toki ollaan ollut onnekkkaita, että lapset on olleet kohtalaisen terveitä, esikoisen loputonta korvakierrettä ja kuopuksen nivustyriä on lähinnä juostu hoitamassa. Monilla tutuilla vakuutus on ja toisille on kyllä ollut ihan huippujuttu!

Nihtisillan kierrätyskeskus, sehän on ihan tässä mun työpaikan kulmilla enkä ole tuollaisesta kuullutkaan! Kiitos Omppu vinkistä, pakko käydä joku päivä kurkkaamassa! :D

Menkat mulla on pysyneet pois aina siihen asti, kun päivän viimeinenkin imetyskerta on jäänyt pois. (On muuten aika ihanaa, en pistä yhtään pahakseni!) Tähän en kyllä silti missään nimessä uskalla luottaa, kun raskautumiset on muuten käyneet niin helposti. Nyt onkin ollut pohdinnassa, että mitäs sitten ehkäisyksi kun lapsiluku on nyt tämän odotuksen jälkeen täynnä. Kuparikierukkaa houkuttaisi kokeilla, sillä hormoniton vaihtoehto tuntuisi kivalle. Siitä ei vaan kovinkaan monella ole niin hyviä kokemuksia. Hormonikierukka pyörii sitten mielessä toisena vaihtoehtona, mutta siitäkin on tuttavapiirissä paljon huonoja kokemuksia. Tosin eihän sitä kokeilematta osaa sanoa, miten oma kroppa siihen reagoi. Pillereitä en tahdo. Nuvaring oli käytössä monta vuotta ja siitä toisaalta tykkäsin, mutta epäilen että se kyllä aiheutti ajoittain herkemmin hiivatulehduksia. Miten muut on meinanneet hoitaa ehkäisyn, jos uusi lapsukainen ei ole heti toiveissa?

Tulipahan paljon omia kuulumisia. Pitää perehtyä paremmin teidän juttuihin ja palata kommentoimaan toisella kertaa. :) Hurjaa, että tällä viikolla alkaa jo elokuu! Ja syyskuussa alkaa jo ihan varmasti syntymään lokakuisten vauvoja enemmänkin. <3 Apua, mihin tää aika häviää!
 
vakuutus meillä on esikoisella vakuutus pohjolasta, missä kaikki muutkin meidän vakuutukset on. Ja olisimme ottaneet vauvallekin, jos saisimme. Mutta tiesin jo hakiessani, etten tule sitä tällä kerralla saamaan, joten otamme vasta vauvan synnyttyä vakuutksen.
Mulla edellinen raskaus päätyi raskausmyrkytykseen ja hyvin harva vakuutusyhtiö myöntää enää vakuutusta syntymättömälle vauvalle sen jälkeen.
Toki kaikilla on omat toimintatapansa ja ymmärrän sen kyllä, mutta silti se pisti ärsyttään, kun kieltävä vastaus tuli :mad:

ehkäisy asiaa en ihan hirveästi ole vielä miettinyt, tai lähinnä sitä saako lisää lapsia tulla heti kun on tullakseen. Meillä ei ole mitään ehkäisyä ollut sen jälkeen kun kahdeksan vuotta sitten alettiin esikoista yrittämään, joten minä itse olen hyvä ehkäisy keino :confused:
Mutta toki siihenkään ei silti voi sokeasti luottaa, koska eihän sitä koskaan tiedä milloin se ihme tapahtuisi, että ilman hoitoja vauva saisi alkunsa, onhan niitäkin tapauksia paljon kuultu.
Joten, jossain vaiheessa täytyy itsekin ehkä alkaa vakavasti miettimään, saako lisää tulla jos on tullakseen vai aloittaako joku ehkäisy... hmm...

Tää kotona oleilu alkaa ärsyttään, olen koko ajan kiukkuinen ja sitä vielä lisää se, että nyt olen joutunut entisestään kiinnittämään huomiota syömisiini, koska en enää liiku päivän aikana samalla tavalla, kuin silloin kun olin töissä.
Joten sokerit nousee liian korkealle, jos en tarkkaan katso mitä suuhuni laitan ja olenkin joutunut karsimaan paljon eri ruoka-aineita ruokavaliostani :mad:
Tiedän, että kaikki tämä on vauvan parhaaksi ja kyse on vain lyhyestä ajasta, mutta silti välilllä kiukuttaa oikein kunnolla ja mieshän siitä joutuu kärsimään :whistle:
Joten sen puolesta mun mielestä on vain hyvä, että aika menee näin nopeasti eteeenpäin!
Viikonloppuna lähdetään onneksi tytön kanssa kaverini luo kylään, joten saadaan vähän maiseman vaihdosta ja kivaa tekemistä kaikille (y)
Ja mieskin saa levätä mun kiukuttelulta :D

onko muut huomannut vatsalihasten kipeytyneen vauvan potkiessa? Mä oon nyt kiinnittänyt huomioo siihen, että kun vauva oikein kunnolla pidemmän aikaa mönkii/pötkii niin tuntuu samalta kuin olisin juuri tehnyt paljon vatsalihasliikkeitä. Mietin vai, että aiheutankohan sen itse huomaamattani jännittämällä vatsaani vai aiheuttaakohan ne potkut sen olotilan.
Se ei vaan tunnu aina niin kovin mukavalta..

Jaha, nyt tarttis mennä laittaan jotain ruokaa itselleen, ettei vaan nälkä pääse yllättään..

Kosmo ja papu 28++6 HUI :eek:
Vaikka se onkin hyvä asia, että aika kuluu, niin on se silti myös pelottavaa :D
 
Niinhän siinä sitten kävi, että raskausdiabetesdiagnoosi paukahti. Kaks ekaa arvoo koholla -> lähete tyksin äippäpolille ja mittauksia monta kertaa päivässä. Ei mua sinänsä tulokset yllätä, eikä toisaalta harmitakaan. Diabetesjutut on tuttuja työn kautta, joten ei tässä kauheesti opettelemista ole. Sormien rei'ityskään ei haittaa. Tuleepa syötyä terveellisemmin, ja saa ylimääräisiä ultria, joita ei muuten enää tulis. (y) Toivottavasti arvot pysyy kurissa. Alku ainakin on erinomainen, tosin oon vasta syönyt tänään aamu- ja välipalan. Moniko teistä syö kaksi lämmintä ateriaa päivässä? Kun tuli lounaasta ja päivällisestä puhe. Meillä tuo lounas yleensä jää pois näin loma-aikaan, töissä tulee syötyä, mut sit taas välipala jää uupumaan. (n)

Muuten neuvolassa oli kaikki ok: verenpaine erinomainen 117/77, hb 124 ja sykkeet hyvät. Kohdunpohjan korkeus 28cm, yläkäyrällä siis. Huomenna poksuu 28+0. Ihan luottavainen fiilis tässä vaiheessa. :)

Nenevaan: aika tumpelo sijainen siellä neuvolassa... Mullakin oli tänään sijainen, mutta tosi pätevän oloinen, vaikka olikin vieraassa paikassa. Hän koitti myös tunnustella, miten päin poitsu on, muttei uskaltanut varmaks sanoa. Sanoikin, että vauva ehtii kääntyillä vielä monta kertaa.

Ehkäisyä oon miettiny ohimennen välillä. Mulle sopi hormonikierukka (Mirena) tosi hyvin, mutta pois otettaessa se oli jotenkin lujaa kiinni, ja mua jäi kammottamaan se kipu. Äkkiä se sinänsä oli ohi, mutta tuoreessa muistissa vielä kuitenkin. Toisaalta kierukka oli loistava huolettomuutensa ansiosta, ja normaalisti runsaat menkat oli kierukan aikana niukat ja lyhyet. Voisin ehkä harkita kierukkaa vielä jossain vaiheessa, mutta ehkäisykapselikin kiinnostais. Täytyy sitten neuvolassa jutella näistä lähempänä ajankohtaa.

Saako muuten syntymättömälle vauvalle vakuutusta, jos on todettu radi? Voishan sitä nimittäin katsella jos vakuutuksen hommais Ifistä, jossa mulla kaikki muutkin on. Esikoiselle otin vakuutuksen vasta hänen ollessa reilu 2v., eikä olla vielä sitä tarvittu. Mut sikshän vakuutukset on, kun ei voi koskaan tietää. o_O

Tulipa taas sepustus.

Marmosetti ja Pötkö 27+6
 
Ehkäisyä on meilläkin mietitty hieman, enkä kyllä yhtään tiedä mihin päädytään. Todennäköisesti ei enää kolmatta lasta olla tekemässä. Hormonittomat vaihtoehdot houkuttaisi. Tässä näiden raskauksien välissä ei käytetty muuta kuin kondomia ja sitäkin laiskasti. Mulla imetys piti menkat poissa 10 kuukautta eli ne alkoi vasta kun lopetin imetyksen kokonaan. Silloin käytettin siis kondomia kuitenkin tai sitten kyseenalaista ehkäisykeinoa eli keskeytettyä yhdyntää. Sen jälkeen aika pian olikin jo toisen lapsen yritys käynnissä. Ehtiköhän mulla nyt olla kolmet vai neljät menkat ennen kuin odotin sitten jo tätä myttyä.

Tänään on ollut aika noippea olo. Aamulla sumeni monta kertaa silmissä ja päivällä tuli joku ihme niska/pää/lapasärky. Olot helpotti parin tunnin päikkäreillä ja Panadolilla. Onneksi meillä on miehen kanssa loma samaan aikaan, nyt ois ollut tiukka päivä taaperon ja koiran kanssa keskenään. Edelleen oon kyllä aika uuvuksissa. Vauvalla oli kova meno päällä aamupäivän aikana, mutta sekin rauhoittui onneksi päiväunien aikaan ja on ollut paljon rauhallisempi nyt illalla. En tiedä johtuuko nuo silmissä sumenemiset tai pyörrytykset mun verenpaineesta, se on ollut todella hyvä tai peräti alhainen koko ajan, eilen oli kaikkien aikojen alimmillaan neuvolassa 109/77.

Toivottavasti huomenna on vähän skarpimpi olo, ois mun synttärit ja perhettä tulossa kakulle :) .

Nenevaan ja mytty 29+6
 
Marmosetti, käsittääkseni radi ei estä vakuutuksen saantia.
Ainakin pohjolan hakemusta täyttäessäni siinä oli kohta jossa kysyttiin "onko diabetesta (raskausajan diabetesta ei tarvitse mainita)"
Joten oletan, että sillä ei ole merkitystä.
Toki kaikilla vakuutusyhtiöillä saattaa olla erilaisia kriteerejä.

Kosmo ja papu 29+0
 
Nenevaan
Varmaan paineet heittelee tai on laskeneet vieläkin alemmas. Itsellä aamuisin ja illalla vippailee jos nousen, liikun liian ripeästi tai kyyristyn. Paineet olleet koko ajan oikein hyvät, mutta itse kyllä muistan saman tulleen alkuraskauden huippailujen jälkeen kuvioihin loppuraskaudessa. Jos kovasti huimailee tai tuntuu "tyhjäpäiseltä" koklaa salmiakkia tai lakua alkuu pientä määrää, jos se vaan on ok itsellesi. :)

Huomenna poksuu rv30+0!!:love:(y)(y)(y)
Hitto kuin osaa ihminen olla täynnä raskaana oloa. :confused: Juu, loppuraskaus ei oo mun juttu ollenkaan ja ootan että 35 viikkoa menee rikki ja alotan vadelmanlehtitee kuurin, vaikka ei se siis synnytystä käynnistä, mutta kyllä se muuhun jeesaa. En vaan aikasemmin uskalla, kun supistelee jo valmiiksi turhanpäin, niin se ainakin viimeksi tytön odotuksessa sai aikaan aika messeviä kunnon supistuksiakin. :D

Eilinen shoppailu reissu siis kostautui tosissaan tänään. Aamusta iltapäivään maha oli ku äärimmilleen puhallettu ilmapallo, jäätävän kireä ja teki tosi pahaa. Sitten kun loppui, Hippu valahti alakertaa vasten ja sitte tuntu ku keilapallo ois tungettu tuonne alakertaan ja supistuksia tuli.
Ääh...olo on tosi raihnanen ja saamaton, mutta hetken päästä taas ihan hyvä mieli. Tätä tää vaan minulla on ja onneksi enää oikeesti aika vähän aikaa odotusta jälellä. Toivon vaan että huominen kymppien poksuminen jää siltiki vikaksi täydeksi kympiksi:ROFLMAO::ROFLMAO:

Mites muiden jaksaminen?:)

Ainiin, viime viikollahan laitoin äitiyspäivärahahakemuksen Kelaan. Se päätös posahti laatikkoon eilen:eek: Niin kovin pian:notworthy:
Vaan kiva juttu, nyt tietää mitä on saamassa (vähän enemmän kuin nyt, kannatti olla työhullu hetken aikaa) ja pystyy suunitella vähän menoja ennakkoon. (y)

Vaan eipä tässä kummempaa, kone näköjään sekoaa ja en meinaa nähä mitä kirjoitan:poop::X3:

Viipulainen ja Hippu 29+6
 
Hellurei!

Kotiuduin juuri neuvolasta :) Kaikki on mallillaan, hemppa vähän laskenut sitten alkuraskauden, muttei vielä liiaksi, että joutuisin rautakuurille. Painonnousu on tasaantunut - nyt oli tullu vaan reilu 100g/vko, hyvä näin (y)
Vauva on perätilassa, mutta sen nyt olin tiedostanutkin - pää painaa niin mukavasti tuohon kylkiluiden/pallean väliin, ja on niin selvästi tunnettavissa käsiin... Ja tuon myötä närästys on löytänyt tiensä nyt myös tänne :eek: Ihan sama, mitä/miten syön - närästää.
Tuo pt nyt ei itsessään haittaa - ehtiihän tuo vielä kääntymään monta kertaa, eikä ole väliä, vaikkei kääntyisikään, kun sektioon olen jokatapauksessa joutumassa.

Viipulainen kyseli jaksamisesta. Mä voin edelleen mainiosti (jos ei tuota närästystä lasketa), eikä raskaus tunnu oikeastaan edes - näkyy kyllä sitäkin paremmin :LOL: Sf-mitta huiteli edelleen yli käyrien.
Ainoastaan tuo murusen könyäminen tuola masussa välillä tuntuu vähän ikävältä... Eilen illalla sielä oli semmosetki zembalot menossa, että mulla oli lopulta jo nahka aivan kipeänä siitä venyttämisestä ja iskuista - mieskin katteli ihan kauhuissaan, kun koko maha kieppui ja hytky :p Mutta muuten nautin edelleen ihan täysillä tästä :love:

Vakuutusta ei tälle pienelle olla ajateltu... En oo ottanu kenellekkään ennen syntymää. Meilläpäin on ihan kivasti toiminu noi kunnalliset terveydenhuoltopalvelut lasten kohdalla, etten oo kokenu tarpeelliseksi.

Eipä tässä kummempia, reilu viikko lapsilla lomaa koulusta ja sit on edessä paluu arkeen :sleep: Mihin tämä aika menee...???

Kiisuli ja murunen (huomenna 30:) )
 

Yhteistyössä