~ Lokakuun lapsoset -15 ~ *Maaliskuu*

Meillä taas on ollu vällyjen välissä hieman vilkkaampaakin mitä yleensä. Onko teillä eka lapsi? Siinä tapauksessa ottaisin miehen mukaan neuvolaan ja kysyisin siellä ihan reippaasti asiasta. Mies kuulisi ammattilaisen suusta miten asia on.

Munkin kutkuttais jo kuulla sydänääniä, mut ei auta ku odottaa torstaihin. :)
 
No höh, kurja homma. Mulla ainakin hormonit hyrrää siihen malliin, et huhhuh. Ja ekasta raskaudesta muistan et siinä keskivaiheilla vasta hyrräskin. Koita vedota siihen ukkoos, että odottava äiti on syytä pitää tyytyväisenä ja stressittömänä. ;)
 
  • Tykkää
Reactions: Unnaunna
Marmosetti, mulla on myös riittämiin painoa ihan ilman mitään kertyviä raskauskiloja! Olen koittanut katsoa syömisiäni ja toivon, että kiloja kertyy mahdollisimman vähän. Nyt kyllä pahoinvointi sekottanut normaalia ruokarytmiä, kun tuntuu, että napostelen ja hörpin koko ajan jotain pientä ettei ällötys lisäänny. Edellisissä raskauksissa on tullut 6 ja toisessa 8 kiloa, mikä on mun mielestä ihan kohtuullista. Toivon, että jäis samoihin lukemiin tai alle. Laihduttaa ei silti ole tarkoitus.

Kävin perjantaina ekassa neuvolassa. Terkkari oli asiallinen ja mukava, entuudestaan tiesin hänet kuopuksen neuvolakäynneiltä. Ei ultrattu eikä kuunneltu sydänääniäkään (niinkun arvelilinkin), eli vielä pitää varhaisultrassa nähdyn sydämensykkeen siivittämänä koittaa malttaa nt-ultraan asti taas uuden vahvistuksen saamiseksi. Lippuja ja lappuja tuli vino pino kotiin luettavaksi, ja varailinkin heti jo neuvolalääkärin, labra-ajan ja nt-ultran. Oli muuten jännä fiilis hiippailla siellä neuvolan käytävillä ilman lasta. Vähän sellanen salamyhkäinen olo, että toivottavasti kukaan tuttu ei näe..

Mulla on edellisten raskauksien jäljiltä kaapissa bolakoru. Malttamattomana odotan, että "turvalliset viikot" ois käsillä...uskaltaisi käyttää bolaa eikä tarvitsisi enää piilotella asiaa. Netin syövereistä googlailin, että ultraäänikokeissa on todettu, että sikiö voi reagoida ääniin jo 16-viikkoisena, vaikka korva valmistuukin vasta noin 24 viikon iässä :)

Vieläpä piti kysellä, onko palstalla muita vatsallaan nukkujia? Olen huomannut, että vatsallaan nukkuminen on alkanut tuntua epämukavalta, mutta silti löydän itseni aina nukkumasta mahaltani keskellä yötä. Olen myös miettinyt, millon ottaisin autossa turvavyön alentimen käyttöön. Hassuja pohdintona kolmatta odottavalta, mutta eipä kyllä minkäänlaista mielikuvaa, miten olen aiemmissa raskauksissa toiminut.

Tänään virpomispuuhia lasten kanssa :)
Lepposaa sunnuntaita ja mahakasta alkavaa viikkoa kaikille!

HaaveissaPulla 10+2
 
Mä taisin tänään ensimmäisen kerran vasta ajatella kunnolla, että meille tosiaan on tulossa vauva :heart:
Olen ollut aika pidättyväinen, jos joku on innoissaan puhunut meidän vauvasta olen vaan ollu että "joo, niin, mmmm, katotaan sitten myöhemmin..." ja jopa, kun mies on ilaisin jutellut ja silitellyt mahaa on tehnyt mieli sanoa, että "lopeta jo" toki en näin ole tehnyt.
Mutta tässä on nyt pari päivää ollut vähän parempi vointi jo ja oksennan vain enää aamuisin ja väsymyskin pikkuhiljaa helpottaa varsinkin, jos päivällä ehtii edes hetken levähtää. Toki mulla on ollut nyt pitkät vapaat töistäkin.
Tänään aamulla kuuntelin vauvan sydänääniä ja siinä sen tajusin, että kolmen päivän päästä on ultra ja ensimmäinen kolmannes ylitetty!
Ja siitä se ajatus tuli ja se ilo minkä sillä hetkellä koin :)
Ja nyt olen muutenkin huomannut tuota itkuherkkyyttä itselläni ja tämän huomion tehtyäni itkin varmaan 15 minuuttia onnesta kylläkin, mutta siitä ei millään meinannut tulla loppua :D
Kyllä sitä ihminen vaan on hölmö :D

Minäkin näen paljon kaikenlaisia unia, ihan laidasta laitaan, mutta yhtään vauva unta en ole nähnyt. Muuten kyllä hyvin todentuntuisia unia.
Ja esikoisenkin aikaan muistan nähneeni unta teini aikaisesta "rakkaudestani"
Se olikin se ainokainen, ennen kuin sitten mieheni tapasin. Joskus aamulla hyvin häiritsevää, kun on nähnyt niin todentuntuista unta hänesta.....

Täällä myös vatsan toiminta on ollut aika heikkoa, mutta johtuu varmaan tuosta ettei mikään ole pysynyt sisällä. Mutta josko nyt voisi pikkuhiljaa alkaa taas keskittyyn syömiseenkin ja kroppa alkaisi taas toimimaan.
Mun täytyy vaan yhä edelleen olla hirveen tarkka siitä mitä syön, koska mua närästää lähes kaikki, joten sen puolesta että se pysyisi kurissa, voin syödä vain muutamia ruoka-aineita :(

Kiva, että ollaan saatu vielä uusiakin mukaan, eiköhän tämä keskustelu täälläkin pysy yllä!

Oi, kumpa tuo ilma vielä muuttuisi taas hieman aurinkoisemmaksi, eikä olisi noin harmaata!!

Kosmo ja papu 11+3
 
Minä kanssa oon tottunu nukkumaan vatsallani, ja oon huomannu että se on alkanu olla vähän epämiellyttävää. Nukun aamuyöstä tosi huonosti, kun sopivaa nukkumisasentoa ei meinaa löytyä. Apua, jos jo nyt on näin niin millaista sit myöhemmin...

Täällä kanssa vatsa toimii huonosti ja on tosi turvonnut olo koko ajan. Maha pömpöttää jo ihan mukavasti. Ei kyllä pysty salailla enää kauaa... Omalle isälleni en oo saanut kerrottua vieläkään. Ehkä sit nt-ultran jälkeen rohkaistun, vaikka hänenkin reaktio jänskättää. Kukaan lähipiirissämme ei odota meiltä vauvauutisia... en usko että kukaan uskoo että ollaan kolmatta vielä saamassa, jos koskaan...

Huomenna seulontaverikokeisiin! Nt-ultra-aika tulee toivottavasti pian postissa! Pahoinvointi jatkuu, joten eiköhän masussa ole kaikki hyvin. :)

Carnevalkeksi js poks 10+0
 
Mä kans nukun usein (ja mieluiten) vatsallani ja tällä hetkellä se tuntuu vielä ihan hyvältä :) mulla on muuten tullut "paha" tapa oleskella käsi alavatsalla - siis housuissa :D en vaan voi sille mitään et haluun fiilistellä masua koko ajan..! :)

Viime viestin kirjoittamisen jälkeen ei muuten mennyt kauaakaan kun jouduin oksentamaan, ekaa kertaa ihan kunnolla tyhjensin mahan kun olin just syönyt.. Kaikki sai alkunsa kun sain suuhuni sohvatyynystä kissankarvapalleron ja rupesin sitä kakomaan pois.. :D vähän tuo yökkäysrefleksi herkässä....

Onks kellään muulla alkanut tuntumaan vihlontaa nivusissa, kai nää on jonkin sortin liitoskipuja..? Jos vähänkään pidemmäksi aikaa jämähtää istumaan, varsinkin jos on vielä jalat ristissä tai muuten huono asento, niin järkky vihlonta ylös noustessa. Esikoisesta oli liitoskipuja vasta joskus rv30 paikkeilla jonkin aikaa niin et kävely oli tosi hankalaa, sit helpotti ja loppuajan teki tuskaa ainoastaan se et käänsi sängyssä kylkeä. Ihmettelen et miten ne nyt jo alkaa... Toivottavasti helpottaa, en nyt välttämättä koko aikaa jaksais tämmöstä :D

Ja mahaa turvottaa täälläkin, vatsaa toimii jos toimii ja välillä on kyllä niiiiin tukala olo. Kahvin juonti onneks vähän vauhdittaa ja nyt oonkin onneks taas sitäkin pystynyt juomaan. Pääsiäisenä tiedossa sukuloimisreissu ja vielä ei oo tarkoitus raskautta paljastella, joten ahkeraa vatsalihastreeniä tiedossa kun koko ajan pitää vetää mahaa sisään :D jos antaa mahan olla ihan valtoimenaan niin on samanlainen kuin esikosta rv25...
 
seksistä: meillä mies ei kyllä jännitä petipuuhia ollenkaan, päinvastoin! Hän nyt jotenkin näkee mut aivan erityisen haluttavana, ihanan naisellisena jne. On aivan innoissaan kun rinnat on kasvaneet ja kuulemma vatsani on niin "suloisesti pyöristynyt" .. Ja tää on minusta ihan käsittämätön asia kun tunnen itse itseni kaikkea muuta kuin viehättäväksi! Olo on kuin kaasupallolla, piereskelen ja röyhtäilen kokoajan, närästää, oon ihan turvoksissa.. Naama kukkii, hiukset rasvoittuu, näytän peilistä ihan järkyttävältä! Kysyin mieheltä jo kerran, että eikö pelkää satuttavansa vauvaa jotenkin? Hymähti vain, että eikai hän nyt sitä kohtua pääse turmelemaan millään :D Meillähän on tosiaan miehelle ensimmäinen lapsi tulossa, minulle toinen.

painonnousu vähän stressaa mua ajoittain. Olen normaalipainoinen, mutta ennen esikoisen raskautta olin jo valmiiksi n. 10kg ylipainoinen ja raskausaikana paino nousi 20kg! Esikoisen synnyttyä raskauskilot lähti aika pian ja pikkuhiljaa vuosien saatossa olen saanut loputkin ylimääräiset tiputeltua pois, joskin jojoilen jatkuvasti painon kanssa muutaman kilon suuntaan ja toiseen. Toivon todella että saisin nyt pidettyä painonnousun maksimissaan 10 kilossa. Onnekseni en voi tällä hetkellä sietää suklaata! Oon aina ollut suklaan suurkuluttaja, nyt ajatuskin äklöttää. Eilen työkaveri toi töihin pussillisen suklaamunia, ja pelkkä pussin näkemin etoi :$

Facebook -ryhmästä: Minä myös kyllä mieluummin taidan pitää keskustelut tällä palstalla. Olin ensin kyllä aikeissa liittyä Facebook -ryhmään kun viikkoja on enemmän, mutta nyttemmin se ei enää niin kiinnostakaan :) toivottavasti tosiaan täällä keskustelut jatkuu!

haasu 9+3
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: He.Ti
Hauska kuulla että muutki tykkää täällä "naamattomana" jutella enemmän :)
Mietin vaan että mitähän tälle ketjulle ja keskustelulle sitten tapahtuu kun me "peränpitäjätkin" saamme muksumme pukattua ulos :D Voi olla että ainakin minulla tulee loppuajasta ainakin aika yksinäistä täällä jos vanhat merkit paikkansa pitää ;)

He.Ti ja Ryyte 9+5
 
Hellurei ja pahoittelen omaa saamattomuuttani kirjoittamisen suhteen, shame on me!:ashamed:

Ollut kiirusta kovasti ja jotenkin tuo ensi keskiviikon nt-ultran häämötys on saanut minut tosi varautuneeksi, naamakirjan ryhmässä olen enemmän käynyt, kun en ole jaksanut konetta juurikaan käyttää, lueskellut olen kyllä, mutta kirjoittaminen on jäänyt.

Seksistä:
Meillä ollaan ihan erityisen aktiivisia tällä hetkellä, mutta saa nähdä panikoituuko tuo ukko kulta keskiviikon ultran jälkeen kun (tai jos) siellä kaikki on kunnossa. :D
Vähän kyllä veikkaan, että jos herralla iskee pihistely pelkäämisen vuoksi, ei hän sitä kauaa kykene ylläpitämään, koska tämä on nyt joka päiväistä ja toisekseen, minulla hormoonit hyrrää niin en oikein osaa välttämättä antaa ihan helpolla periksi, ellei toinen tietysti ihan vakavissaan sanoisi ei, sitä aina pitää kunnioittaa. :)

Mutta tosiaan, rv12 poksahti perjantaina, eka etappi suoritettu ja toivon mukaan puhtain paperein. :)
Paniikki vaan iskee kun ei ole sydänääniäkään päässyt kuulemaan vielä, kun eka neuvola oli jo rv8. Eli vaikka liikkeitä olen ihan selvästi tuntenut, niin voisihan ne ihan hyvin olla hyvin rikkaan mielikuvituksen tuotetta, kun ei ole ammattilaisen todennusta pohjalla. Mutta silti odotan innolla ja mies varmaan itkee vuolaasti koko ultran ajan.:D:heart: Aika sekavaa vai mitä :LOL:

Liitoskipuja on alkanut tulla minullakin. Kovalla penkillä jos tulee vaikka istuttua yli vartti putkeen aloillaan, niin kipeää tekee lonkissa, nivusissa ja häpyluussa. Lievää onneksi vielä siihen verrattuna mitä se tulee olemaan sitten myöhemmin.

Minullahan oli tullut muutama kilo jo, mutta alkoi laskea ja oli taas lähtenyt kilo kun eilen kävin vaa'alla, en tajua kun kuitenkin tuntuu, että syön kuin porsas. Nyt on -1kg lähtöpainoon, eli aika haipakkaan on tippunut.
Kovasti toivon, että lasku stoppaa nyt ja alkaisi hiljalleen nousta. Muistan kakkosesta kun ei tullut itseeni mitään ylimääräistä, paino nousi vain 7kg, eli ei rasvavarastoa lainkaan, kaikki oli vaan vauvaa ja niitä lisukkeita kohdussa ja toki sitten tissit. Imetys, vaikka onnistuikin, oli hurjaa aikaa, kun paino laski alkuun melkein kilon viikossa, kunnes kolmen viikon jälkeen aloin vetämään rasvalisää, pähkinöitä ja kaikkea mikä olisi ollut terveellistä mutta kaloripitoista...ei auttanut, kun tytön ruokahalu tietysti vaan kasvoi kasvunsa myötä.
Se jatkuva huutava nälkä oli kamalaa ja lisäsinkin vielä kaikkea muutakin suklaasta leivoksiin ja protskupirtelöihin ruokavaliooni, että sain jotenkuten painon pysymään paikoillaan. Lopulta kun tyttö oli 5,5kk neuvola täti totesi, että lienee parempi alkaa hiljalleen lopettaa imetystä kun olin jo ihan loppu. Painoin juuri ennen synnytystä 64kg ja 5,5kk synnytyksestä enään 45kg ja omasta mielestäni olen ihanne painossani kun painan sen 53-55kg (olen 155cm), näytin todella hirveältä silloin ja kun imetys lopulta kuukautta myöhemmin oli loppunut kokonaan, alkoi paino nousta hissukseen normaaliksi.
Kroppani tosiaan veti ihan överiksi tuon kanssa ja eihän sama välttämättä toistu nyt, mutta pelkään sitä enemmän kuin sitä että itse imetys epäonnistuisi totaallisesti.
Varmaan olen ainoa jolla noin on käynyt, tai en ole ainakaan itse vielä törmännyt samanlaiseen kokemukseen. Että täällä on ainakin yksi jolle tulee tarpeeseen ne löllyvät pakarat :D

Mutta juu, se tuosta imetyshössötyksestä, kaiken sitä on jo miettinyt tässä vaiheessa päässään :D

Miehestä:
Aivan käsittämättömän ihana!
Minä kyllä saisin nyt kaiken mitä haluaisin, mutta onneksi olen tosi vaatimaton. :D
Mutta tuo osaa vaan yllättää siltikin vaikka en mitään suoraan pyydäkkään enkä edes kyllä tajua pyytäväni.
Suurin onni kun pahoinvointi on kaikonnut on ruoka, tietysti ja mies nappaa jaaritteluni seasta koko ajan sellaisia juttuja mitä ihan sekunnin ajan olen sanonut, että voi kun olisi hyvää ja seuraavassa hetkessä jo haaveilen jostain muusta syötävästä ja joka päivä mies on tuonut jotain niistä tarjolle. :p
Mies myös monesti nukahtaa päikkäreille kuunnellen mahaa ja siinä sitten itse jumitan kun en raaski herättää toista ja kiroan kun tekisi mieli maitoa (se on kuulkaas edelleen super kova juttu tuo maito) ja olen jumissa, taas!:D

Meillähän on ultra sitten aprillipäivänä, tuumittiin, että pitäisikö sen siivin jotain ilmoitella, siinäpä piireillä pohdittavaa, että onko jäynää vai totta:popcorn:

Jotenkin tuntuu että tässä viestissä ei ollut päätä eikä häntää, mutta eipä tässä omassa päässä ole sellaista ollut varmaan viikkoon muutenkaan, joten koittakaapa kestää toverit!:stick::D

Minä tulen keskiviikkona kertomaan tänne ultrakuulumiset sitten.
Kivaa alkuviikkoa kaikille ja älkää antako takatalven lannistaa! :)

Viipulainen ja Hippu 12+3:heart:
 
"Sande"
Moikka! Tosta facebookista: Mä oon melko huono ja laiska kirjottelemaan tai lueskelemaan mitään täällä keskustelu palstoilla, tännekkin löysin ihan vahingossa. Nyt kuitenkin kun löysin, niin tahdon olla hengessä mukana ja kuulla teidän muidenkin kuulumisia. Facebookissa kuvittelisin sen olevan helpompaa kun siellä tulee muutenkin pyörittyä :D Ongelma vaan on kun en löydä sitä ryhmää.. millä nimellä se on? Vai pitääkö mut kutsua siihen?
 
Meillä mies on ihan normi, mitä nyt tarjoaa apuaan herkemmin kaikkeen raskaampaan tekemiseen. Sunnuntaina sain noottia kun menin ittekseni kiinnittää traikkua ja se vaati pikkasen siirtelyä. Rehusäkkien kantaminen on kuulemma ehottomasti kiellettyä.

Koko aika pitäs olla syömässä ja pahoinvointi kääntyny ilta/yö aikaan.

Mulla on ultra torstaina eikä jännitä ei sitten yhtään vaikka olen yleensä ihan hermoraunio kaikista lääkärikäynneistä yms.

Ensi viikolla käyn hakemassa vuohipukin meille ja kesäkuun alussa tulee karitsoja. Jäi hevoskarsina vapaaksi kun kaverin hevonen lähti ja isäntä oli sitä mieltä että kavioeläimiä ei tule yhtään tähän pihaan enään :LOL: Halusi lampaita ja tuo vuohipukki löytyi vähän sattumalta kun olen semmoisesta aina haaveillut. Meillä on yksi erakkolammas tässä ennestään.

ZiiliZeija&Kääkkis 13+0
 
  • Tykkää
Reactions: Sarah77
HellouHuomenna eka ultra ja kotidoblerilla kuunneltu jo vauvan sydänääniä kaksi päivää :rolleyes:
Pahoinvointi on jo hellittänyt, mutta jonkinlainen pahoinvointi-vyöhyke voi iskeä esim jonkun ruoan jälkeen.
Väsymys on kyllä ollut viime päivinä huipussaan, mutta eiköhän tästä kohta ala piristymään =)
Välillä on tuntunut ikäänkuin pienenpieniä liikahduksia kohdussa.
Kovasti on tehnyt mieli vihannesruokia , vihannessosekeitoista lähtien ja sitten iskenyt kala tai kana himonkka :LOL:

Sarah ja 12+3 :heart:
 
Viipulainen Et ole yksin! Minulla ensimmäisessä raskaudessa tuli vain vähän alle 6kg painoa, vaikka söin kuin hevonen! Imetys kesti hieman reilu 2kk jolloin maidon tulo loppui painon nopean putoamisen vuoksi. 3kk synnytyksestä painoin 41kg jotenka näytin ihan nälkämaan lapselta tämän 158cm "pitkän" varteni ansiosta.
No, toisella kerralla tuli se "normaali" 15kg raskausaikana ja maitoakin riitti jopa melkein 2kk pidempään eli yht. imetin 4kk nuorimmaista... Ja edelleen söin kuin hevonen. Molempien lasten jälkeen minulla on mennyt 4-5 vuotta, että olen päässyt BMI:n kanssa sinne 20 tietämille, eli alipainoisesta normaalipainoiseksi.

Ja kyllä, oli ainakin meikäläiselle lihottaminen ihan yhtä hankalaa kuin jollekkin voi olla laihduttaminen! Ei mitään kivaa puuhaa kun ei nivelet kestä liikkua kun voiteluainetta ei ole.... Koita siinä sitten olla. Ja voin kertoa, ettei ole mitään kivaa kuultavaa jatkuvat kommentit siitä etten muka söisi tarpeeksi tai että pitäisi olla onnellinen siitä kun ei kilot tartu jne. Pah! Jokaisella on omat erikoiset piirteensä ja minulla se oli ikävä kyllä tämä. MUTTA onneksi nyt on jo iän myötä EHKÄ vähän tuo aineenvaihdunta hidastunut (toivotaaan!) että jospa sitä tällä kertaa selviäisi niihin "normaaleihin" raameihin imetyksen ja painon kanssa :D

He.Ti ja Ryyte 9+6
 
He.Ti
Siis et usko miten hienoa on kuulla etten ole yksin tämän ihmeellisyyteni kanssa, vaikka en kyllä samalla toivoisi samaa kellekkään.
Juuri tuo, ettei ole voimia liikkua, saati että se olisi miellyttävää kun kolottaa oli tosi kurjaa, kun olisi halunnut esikoisenkin kanssa telmiä.
Ja sitä kauhistelun määrää tosiaan. Sain lukuisat kerrat kuulla yhdeltä ravintoexpertiksi julistautuneelta tuttavaltani, että tarvitsen vaan proteiinia ja tivasi minua kertomaan mitä syön ylipäänsä päivän aikana. Turpavärkki sammui nanosekunnissa, kun luettelin yhden päivän syömiseni ja kysyin halusiko tietää mitä menee viikon aikana kaloreissa (olin senkin laskenut). :D
En tiedä vaikuttaako tähän se, että olen taas toistamiseen ihan samaan aikaan raskaana. Kuopuksen laskettu aika oli 3.10 ja keväällä minulla luonnostaan vilkastuu aineenvaihdunta ihan hulluksi, eli joudun normaalitilassakin keväisin syömään reilusti enemmän, jos mielin pitää painoni siinä missä se on ilman että kuihdun, niin tässä tilassa tuplasti haastavampaa. :kieh:
Ja minulla kesti saada se 10kg takaisin suunilleen 3-4vuotta ja jouduin oikeasti tekemään kamalasti duunia, että sain nostettua painoa, koska halusin tehdä sen niin, että saisin menetetyn lihasmassankin takaisin (sehän katosi kun ei ollut rasvaa mitä kuluttaa..huoh) enkä pelkkää rasvaa.
Vihasin niitä ihastelevia kommentteja, että "olisit iloinen ettei mikään tartu heti persuuksiin".
Mutta toivotaan nyt että kun tiedän mitä saattaa olla luvassa, onnistun pitämään tilanteen kurissa jo ennakkoon, vaikka onkin jo osoittautunut aika haastavaksi.

Jännitystä huomisesta on ihan kamalan vaikea edes kuvailla.
Mies oli kyllä ihana taas kun huomasi, että olin vaisu ja raahasi minut melkein väkisin pötköttämään sohvalle kanssaan ja halasi siinä sitten ja sanoi itsekkin jännittävänsä, mutta on kuulema ihan varma, että kaikki on hyvin, vaikka onkin yleensä taipuvainen ajattelemaan pahinta ihan vaan ettei pettyisi tällaisissa isommissa asioissa. :)

Pitäisi miettiä milloin kerrotaan lapsille vauvasta, varmaan kun rv15 on saavutettu, jotenkin se tuntuu turvalliselta viikolta. :)

Viipulainen ja Hippu 12+4
 
  • Tykkää
Reactions: He.Ti
Viipulainen itsekin luulin olevani ainoa ja muutenki tuntuu että sitä kuuluu aina johonki tilastopoikkeamaan :D Tyyliin, ennen raskauksia painoin enemmän kun viime raskaudessa enimmilläni, mutta silloin urheilin aktiivisesti ja se oli ihan lihasta :)
Tosin, ei mua hirveesti enää haittaa vaikka tulis syötyä 3000kcal/ päivä, eiköhän se imettäessä sula jos vanhat merkit paikkansa pitää :D
 
  • Tykkää
Reactions: viipulainen
Räntäsateista tiistai-iltaa!

Että pitikin tulla tälläiset kelit, pöh: / Ne aurinkoiset päivät sai tämän muuten niin vetämättömän olon tuntumaan edes pikkusen paremmalta...

Täälä on ollut puhetta painosta. Mulle on tullu joka raskaudessa tasaisesti 12-13kg ja kolmessa ekassa ne jäi kaikki synnärille ja imetysaikana putos vielä lisää. Kahdesta viimeisestä kilot oli vähän tiukemmassa - synnärille jäi vajaa 10kg ja loput jämähti varsinkin kuopuksesta varsin pitkäksi aikaa :( Nyt toivoisin painonnousun olevan maltillista, sillä huomattu on, että ikä todella tekee tehtävänsä tuo painonpudotuksen helppouden suhteen - ei ole enää niin helppoa, kuin nuorempana. Normaalipainon rajoissa olen, mutta ainahan sitä timmimmästä kropasta haaveilee:whistle:
Tosin näillä ällötysoloilla ei paljon tule mietittyä, mitä suuhunsa pistää (ja milloin), kunhan vain saisi edes hetken helpotusta ololleen... Joten naposteltua tulee :ashamed:

Seksistäkin ootte jutelleet... Meillä sitä on tällä hetkellä huomattavasti normaalia vähemmän, johtuen juurikin tuosta pahoinvoinnista. Ja kun se on voimakkainta aina iltaisin/öisin, niin ei siinä paljo mitkään sessiot kiinnosta. Tosin aina tilaisuuden tullen (siis kun pahoinvointi on vähäisempää) tulee kyllä kiehnättyä :heart:

Mies meillä on ihan omanlaisensa. On varmaan ymmärtänyt sanomattaki, että mulla palaa käämit heti, jos alkaa jotain hössöttämään :stick: Oon aina inhonnu sellaista hössöttämistä ja ylihuolehtimista, oli sitten kyse mistä tahansa.
Naureskelee mulle vaan, että "oon yks äijä" - viitaten mun jatkuvaan piereskelyyn ja röyhtäilyyn. Että niin henuusta meillä :LOL:

Onko muille tullut jotain himoja tiettyihin ruokiin tms.?
Mulle ei mihinkään yhteen erilliseen, mutta välillä tulee semmonen "pakko saada" -fiilis... Esim. eilen illalla tuli hirmunen himo saada nakkikeittoa! (ja normisti en siitä pahemmin perusta) Ei se auttanu muuta ku ruveta kuorimaan perunoita puoli kasilta illalla. Ja ysiltä söin tyytyväisenä nakkisoppaa :p
Noh, saipa muu perhe tänään lämmitellä itelleen ruokaa, mulle ei enää maistunu :x
Omenamehua tarvii kyllä joka päivä saada - ja sitte närästää.

Jos yrittäis käydä vähäsen vielä koirien kanssa lenkillä, ennenku tulee pimeä (se hyvä tuossa kellon siirrossa oli, että valosaa riittää myöhemmälle)... Kun just nyt ei niin oksetakkaan :)

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

-Kiisuli-
 
Ruoka ja mieliteot, mä haaveilen millon mistäkin ruuasta, enkä niitä välttämättä kuitenkaan tee. Vaihtelee ihan päivittäin, mutta lähinnä tekee mieli kaikkea suolasta, metvursti leipää, nakkia, makkaraa (normaalisti en syö nakkia ja makkaraa ollenkaan) mutta luulen tämän johtuvan siitä, että kaipaan suolaa.
Mutta ajatus noiden ruokien syömisestä kuitenkin ällöttää etten ole edes viitsinyt maistaa vaikka niitä välillä tekee mieli.
Nyt odotan uusien perunoiden saapumista kauppaan, sillä tällä hetkellä syön lähinnä perunaa, raejuustoa, viiliä, riisimuroja ja juon maitoa, sitä on saatava ja voisin juoda varmaan pari litraa päivässä hyvinkin. Mutta muistelin jostain lukeneeni, ettei litraa enempää saisi päivässä juoda??

Paino, on mulla tosiaan nyt tippunut sen 4-5 kg ja toki sellanen 10 kiloa kokonaisuudessaankin riittäisi mulle tuota painoa sitten tulevan, kun se tuosta alkaa nousta. Esikoisesta nousi 12 kiloa ja kaikki jäi synnärille.
Mutta en kaipaisi yhtään lisäkiloa raskauden jälkeen, jos ne vaan välttää voi :)
Että voisi sittenkin vielä sanoa olevansa normaalipainon puolella :D

Huominen ultra on alkanut jännittää, toivottavasti tulee uni ensiyönä :D täytyy tästä varmaan mennä sheivaamaan nuo villahousut sääristä, ettei se kätilö pelästy :D :D

Kosmo ja papu 11+6
 
Hei vaan kaikille! Pahoittelut, että en ole ollut aktiivinen palstalla. Seuraillut olen kuitenkin kirjoituksia koko ajan varovasti taustalla. Ikävää, että osa on jäänyt kelkasta matkan varrella. Syy hiljaisuuteeni on ollutkin juuri se, että olen pelännyt aivan kamalasti, että raskaus keskeytyy tai on tuulimuna. Itselläni ei ole juurikaan oireita, joten se on lisännyt epätodellista tunnetta raskaudesta.

Tänään kuitenkin käytiin ensimmäisessä ultrassa. Vasta ultrauksen puolessa välissä tajusin, että se on minun kohtu, jota ultrataan ja meidän tule muksu. Oikeasti tajusin sen kyllä vasta nyt illalla ja nyt harmittaakin, että suurin osa ajasta ultrauksessa meni ihmettelyyn. Siellä se pikkunen potki ja heilutteli pieniä käsiään. Tänään tuli juuri täyteen rv 11 ja pikkunen vastasi täysin viikkoja. Oikeasti meillä olisi ollut ultra vasta pääsiäisen jälkeen, mutta olemme aikeissa kertoa iloiset uutiset nyt pääsiäisenä sukulaisillemme, jotka asuvat kauempana. Luonnollisesti halusin siis olla täysin varma, että siellä muksu on ennenkuin innostan tulevat isovanhemmat sekä tädit, enot ja sedät.

Tästä nyt tuli jälleen kovin omanapainen kirjoitus. On ollut kyllä mukava lukea teidän kirjoituksia ja tästä lähin olen itsekin varmasti aktiivisempi osallistuja. On tämä vaan ihmeellistä ja vähän väliä täytyy ultrakuvia tuijotella!

Onnesta sekaisin Sarrra ja käpy 11+0

Ps. minut voi lisätä siihen listaan, en tiedä millä nimellä sitä kutsutte :)

Sarrra 26v, ensimmäinen, jkl
 
Ekv
VATSALLAAN NUKKUMISESTA: Oon kaivannut kyllä älyttömästi vatsallaan nukkumista! Selälläni en pysty yhtään nukkumaan ja kyljen kääntämiseen alkaa jo kyllästyä. Ihan hyvä kompromissi on kyllä sellanen kylki-vatsa-asento. Yritän selittää - siiiiis, jos esimerkiksi makaat oikealla kyljelläsi, oikea jalka on suorassa ja vasen "auki" ja koukussa sivulla. Eli oikeastaan on puoliksi vatsallaan ja paino kohdistuu lonkkaluuhun (joka mulla ainakin on sen verran ulkoneva, ettei vatsa lytisty). Tajusiko tästä mitään? Toinen huijausvatsa-asento on sellanen, että on ihan oikeasti vatsallaan, mut kädet ovat suorana kehon alla, lantioluiden kohdalla, jolloin paine ei myöskään kohdistu vatsaan. En tosin tota jälkimmäistää oo moneen viikkoon kokeillut.

SEKSISTÄ: Ollaan harrasteltu kerran koko raskauden aikana ja silloinkin keskellä yötä puoliunessa :D Pahoinvointi/huoli on mulla ollut ongelmana, mutta muutamia hillittömiä hormonimyrskyjäkin käväissyt, jolloin ois tosissaan tehnyt mieli. Mutta - täälläkin mies jännittää. Ja sillä on myös suuria vaikeuksia "tietää", onko tää seksuaalisuus nyt on vai off. Eli orientaatio-ongelmia. Mä en kyllä siinä oo hirveän suureksi avuksi, kun tunteet ja fiilikset vaihtelevat nanosekunnissa laidasta laitaan...
Oon kyllä kuullut sellaisesta tutkimuksesta, että miehet, jotka ovat nähneet oman äitinsä raskaana, pitävät raskaana olevaa naista himottavana. Oma mieheni on kuopus, eli pitää sitä lähinnä sympaattisena ja vähän pelottavana. Muita kokemuksia??
 

Yhteistyössä