Lokakuun lapsoset - 15 ~*Syyskuu*~

Aurinkoista huomenta!

Cvad hienoa, että anoppiasia on hoidettu, eikä siitä oo tullu sen suurempaa numeroa. Mua oma anoppi ahistaa kun on kauhee hössöttäjä eikä esim usko, että me ei tiedetä vauvan sukupuolta. Sen pitäs aina saada tietää kaikki heti.

Kääntäjille kauheesti tsemppiä. Ei varmasti oo helppoa. Toivottavasti sujuu hyvin ja beibit tajuaa kääntyä lähtökuoppiin!

Istukasta. En oo nähny esikoisen istukkaa ollenkaa. En oo aatellu onko tarpeen nähä, mutta en ainakaan halua sitä mukaan

Hankinnat ei taida puuttua kuin liivinsuojat ja imetysliivit. Niin ja pitää pyytää äitiä kutomaan myssy ja villatumput. Eiköhän me sitten pärjätä. Mitään turhaa en halua nurkkiin pyörimään

ON mua on kauheesti alkanu jänskättään se sukupuoli. Aiemmin ollu niin varma tyttöolo, mutta nyt alkanu tuntuu, että jos vaan huijaan itteeni. Kaikki sanoo, että pojan saan. Sukupuoltahan ei varmuudella nähny ultrassa, mutta meinas, että todennäkösemmin tyttö. Ens viikolla on se lisäultra sydämen vuoksi niin, josko pikkunen sit jo heltyis levittään jalkojaan Oon ollu niin malttamaton, että yritin jo välissä varata yksityiselle ultraakin, mutta onneks se oli koko viikon toisella vastaanotolla eri kaupungissa

Olo on helpottanu paljon, kun on saanu jäähä saikulle. Nukun paljon paremmin ja kivut on kohtuullisempia. Kahesti yössä käyn vessassa ja nukahan pian uudelleen. Maanantaina tuli niin voimakas kohunkannatinten repäsykipu, että luhistuin lattialle huuon saattelemana. Kyllä mieski säikähti ja hyökkäs salamana paikalle. Voimakkaita repäsyjä mulla tuli esikoiseltakin, mutta tuo oli ne kertaa kymmenen ja kesti toipua kunnolla monta tuntia. Inhotti, että sillain miehen säikäytin, kun se on aika herkkä pelkään, että jotain sattuu. On aikonaan ensimmäisen lapsensa menettäny, kun eksällään on istukka revenny juuri ennen laskettua aikaa. En haluais sen pelkäävän semmosia mun kohalla

Vielä synnytystoiveista oon vaan siinä nappula tietokannassa antanu palautetta, kun mua ei yhtään tuettu imetyksessä, päin vastoin ja että nyt tahdon tosissaan siihen tukea ja mahdollisuuden ihokontaktiin mahd. paljon. Mulla kun ei siis koskaan noussu maito kunnolla. Ite synnytys suju loistavasti ja siihen mulla ei erityisiä toiveita oo. Opiskelijan otan taas, jos tarjotaan.

Metsis ja pätkis 32+4

 

Metsätähti, hyvä että olot on parantunut sairaslomalle jäännin jälkeen. On tässä näitä viikkoja itsekullakin vielä jäljellä sen verran, että mukavampi ne on viettää hyvävointisena, kuin ihan rampana.
Kuten huomaa niin muutenkin tulee kaikenlaisia kipuja ja kolotuksia koko ajan, niin töitten kanssa kaikki olisi varmaan kaksinverroin ikävämpää.

Miehen työt, kyllähän se tuon uuden työn otti vastaan. Eihän siinä nyt ollut mitään epäilystäkään, vaikka hän sitä tässä pohti ja pyöritteli.
Vaikka raha ei kaikkea ratkaisekaan, niin kyllähän sillä suuri merkitys nykypäivänä on. Ja toki tässä työssä on paljon muutakin hyvää, eikä vain palkka
Isyysloma siirtyy kyllä johonkin hamaan tulevaisuuteen, mutta enköhän minä nyt vauvan ja tytön kanssa pärjää, onhan hän kuitenkin illat kotona.
Ja se synnytys, jos se ei osu ilta/yö tai viikonloppu aikaan niin mies ei pääse, mutta siskoni on jo lupautunut tulemaan tarpeen tullen mukaan

Istukka, saa juu munkin mielestä jäädä sinne minne ne kuuluu ja en halua moista nähdäkään

Synnytystoivelista, hmmm... pitäsiköhän mun perehtyä näihin synnytysjuttuihin enemmän, mä en edes tiedä mikä se on?
Enkä oikein mitään muutakaan, mä varmaan vaan meen sinne sairaalaan ihan hölmistyneenä, että mä tulin nyt, mitäs sitten tehdään
Usein mietin, että pitäsikö sitä jotenkin etukäteen ottaa selvää, mutta en sitten ole saanut vieläkään aikaiseksi.
Kiva, kun ne kysyy multa jotain niin vastaan kaikkeen varmaan vaan, että en mä tiedä, ihan sama

Imetys, on mullakin sellanen juttu mihin haluan oikeasti saada apua ja aion sitä vaatia, koska esikoisesta meilläkin se jäi ihan puolitiehen, kun ne oli sitä mieltä, että hyvinhän se onnistuu ja eihän se kyllä onnistunut...

Omat olot on ihan jees, supistuksetkin on selkeästi vähentyneet meinaako se vauva nyt vaan alkaa köllötteleen siellä pidempäänkin, eikä tullakaan aikasemmin, vaikka sitä niin kovasti on viimeset 7 viikkoa kaikki veikannut
Ja muutenkin tuntuu, että tää alkaa taas oleen ihan mukavaa oloa tämän vatsan kanssa, asioita pystyy taas tekemään ilman että joka paikkaa kolottaa ja särkee sen jälkeen monta päivää
Ja siitä syystä aionkin lähteä huomenna ostoksille, ikeaan ja muihin kaupoille ostamaan viimeiset hankinnat, jotta on sitten nekin kaikki hommattu ja saan sitten laittaa kaiken pikkuhiljaa valmiiksi.
Mun rajapyykki on yhä edelleen tuo kolmen viikon päästä häämöttävä äitipoli aika, olen vakaasti päättänyt että ilman vauvaa en sieltä pois tule
Joten siihen mennessä koitan hommata kaiken valmiiksi.
Katsotaan sitten kuinka mun käy

Kosmo ja papu 35+1

 

Äitiysloma hämöttää jo ihan nurkan takana! Neljä työpäivää jäljellä, vähiin alkaa käydä. Jipii!! Kyllä tää töissä istuminen alkaa jo tuntuakin vähän tukalalle, tuntuu ettei oikein löydy enää hyvää asentoa tässä tuolissa näin iltapäivästä. Jalat on myös tosi levottomat, ei varmaan veri oikeen kierrä kunnolla. Ja flunssaakin pukkaa, mutta josko nyt vielä muutaman päivän jaksaisi.

Teillä on Kosmo nyt kyllä jännät hetket tiedossa, että pääseekö mies synnytykseen mukaan vai ei. Onneksi tuuraaja on kuitenkin jo tiedossa. Ja niinhän se on, että kyllä se unelmaduuni kannattaa ottaa vastaan, vaikka ajankohta olisikin vähän hankala. Ei sellaisia kuitenkaan turhan usein taida tulla vastaan. Toivottavasti vauva siis päättää saapua maailmaan viikonloppuna!

Mun ainut toive synnytyksen suhteen on, että ammetta olis kiva päästä kokeilemaan. Lämpö on auttanut kipuihin hyvin, joten uskon että amme voisi olla mun juttu. Mutta sen näkee sitten, että onko siihen mahdollisuutta vai ei. Muuten en osaa ihmeempiä toivoa. Aiemmat kokemukset on olleet niin positiivisia, että uskon kyllä että kaikki menee ihan omalla painollaan tilanteen mukaan. Kun vaan sattuis mukava kätilö/kätilöt kohdalle, niin kaikki on hyvin!

Sf-mitta oli kasvanut edellisestä neuvolasta edes hieman (jee), oli nyt 27 cm. Eli alakäyrän alapuolella mennään, mutta eipä mulla muissakaan raskauksissa ole ollut mikään valtaisa vatsa. Kätilö oli sitä mieltä, että käsikopelolla vauva tuntuu tosi sirolle, mutta ei mitenkään huolestuttavan pienelle. Saattaisi olla nyt noin 2 kiloa, laskettuna aikana ehkä 3 kiloa jos kasvaa suunnilleen samaa vauhtia loppuun saakka. Rääpäle! <3 Tilaa liikkua on vielä reilusti ja hyörii jossain poikkitilan ja raivotarjonnan välimaastossa. Mutta suunta on kuitenkin oikea, joten eiköhän tuo sinne pikkuhiljaa asetu lähtökuoppiinsa.

Norppa ja luumu 34+0

 

Niin ja talvihaalarista tuli mieleen, että aikanaan toiselle lapselle hankin sellaisen turvakaukaloon laitettavan lämpöpussukan. Esikoisen kanssa en hoksannut että sellaisia edes on, mutta on muuten ihan älyttömän näppärä keksintö! Ainakin jos liikkuu paljon autolla. Vauva ei tarvi paljon muuta kun pipon päähän, sitten vaan pussin sisään ja menoksi. Turvakaukalokin tuntuu jotekin turvallisemmalta, kun lapsen saa vöillä tukevasti kiinni sinne pussin sisälle, eikä niitä vöitä tarvitse yrittää taiteilla sellaisen holtitomman topatun rääpäleen päälle. Uskon, että tälle tulee meillä taas paljon käyttöä, etenkin kun vauva syntyy nyt talvea vasten. Pussi on sitten myös helppo availla sisätioissa jos vauva vaikka nukahtaa autossa, niin ei turhaan tarvi irrotella ja herätellä lasta riisumista varten. Samaa sarjaa meillä oli kyllä lämpöpussukka myös rattaissa, säästyi paljolta pukemiselta kun lapset on aina nukkuneet päiväunet ulkona.

http://www.lastenmesta.fi/kategoria/60/eisbarchen-lampopussit?gclid=CjwKEAjw1MSvBRDj2IyP-o7PygsSJAC_6zodfZrdlDTB3dm20zW5m5Cip93AuLJmDqjCbMzsgiIV2hoC4mXw_wcB

Tuolta näyttää ainakin löytyvän iso valikoima noita lämpöpusseja, jos joku haluaa kurkata.

 

Iltaa (no yötä oikeestaan)!

Kiitti Norppa kun vinkkasit lämpöpusseista, kaveri sitä joskus kehui, mut pääsi unohtumaan koko juttu.

Onnea Kosmo miehelle uuteen työhön! Mahtijuttu. Toivotaan kuitenkin, että mies pääsee synnytykseen, vaikkei varasuunnitelmakaan hassummalta kuulosta! Kysyit muuten aiemmassa viestissä radin muuttumisesta loppuraskaudessa. Tein saman havainnon, että se on lievittynyt. Kätilö äippäpolilla tosin väitti, että asian pitäisi olla päinvastoin - mutta jostain luin, että se helpottaisi loppua kohti. Nyt mulla on neulat ja liuskat loppu enkä taida uusia hakea, kun arvot on ollu niin hyviä riippumatta mitä oon syöny - eli purin diagnoosin iteltäni (Toki pidän jonkun tolkun syömisessä ja käytän steviaa aina kun mahdollista sokrun sijaan.)

Ihanaa, kun niin moni täällä on luottavainen tulevan synnytyksen suhteen! Toivelistaa oon väkertänyt, ainakin amme ja ilokaasu ois listoilla. Jos selviäis ilman epiduraalia niin buenoa, mutta en ala luomusankarittareksi väkisin. Niin ja ei niitä vesirakkuloita selkään.

Hui Metsis mikä kipukohtaus, toivottavasti noita ei nyt kovin useita ilmaannu teidän molempien kannalta ajateltuna.

Oma napa rutisee! Iltaa kohti on hurjan pinkeä olo, jopa vaikea hengitellä, vain makuullaan pystyy olemaan. Liekö tuosta perätilasta johtuvaa? Ehkä raskainta koko raskaudessa tähän mennessä, tulee vähän sellainen paniikkiolo. Närästystä myös, mut onneksi Rennie toimii aika kivasti. Pikkuinen on ollut aktiivinen pari päivää, puskee päätään ja potkii mua tonne paakaroitteni suuntaan. Oon lukenut kaiken mahollisen ja mahottoman perätilasta, sektiosta jne., infoähky, joka ei yhtään selkiytä mieltä...

 

Päiväää!!!

kosmon poppoon ukkellille onnittelut työpaikasta!!!
Ja toivelistaan vaan semmosta mitä ei halua että tehdään tai haluaa että tehdään/kokeillaan.
Eli siis just jos ei haluais vaikka opiskelijoita, tai että he eivät mitään kanyyleja alkas laittaa. Ja sitten kivunlievitys juttuja, jos on jottai mitä haluais koklata tai ehdottomasti ei. Eli siis ihan semmonen ns. muistilista.
Mulla nyt on nuo kaks juttua ihan vaan kun istukan esittely on kätilöille hirmu rutiini ku tohkeissaan sitä pyörittelevät ja sitten taas tuo ilokaasun antaminen istukan irtoamista auttamaan ei oo mikään yleinen juttu eikä takuulla kaikkien tiedossa, kun viimeksi mun kätilö oli sen keinon kuullu ohimennen juuri eläkkeelle jääneeltä kolleegaltaan ja ajatteli ihan testata.

Kivunlievitys:
Mie koitan taas mennä ilman mittään. Onnistuin tytöstäkin, mutta jos tarvii esikoisen synnytyksen mukasesti oksitosiinitippaa ni tiiän ettei toivoakaan pärjätä ilman jotaki droppia.
Jos tämä soisi tulla yhtä kivasti ja nopsasti ni enköhän mää pärjäile.

Ilokaasua en halua käyttää itse avautumisvaiheessa, koska siitä tulee mulle jäätävän pahaolo eikä poista mitään kipuja.

Aquarakkulat pitäköön hyvänään, en niihin suostu.

Kohdunkaulan/suun puudutteet on aika nou kanssa, mutta en varmaksi sano etten ota, katsotaan mikä meninki sitten.

Epiduraali/spinaali vain ääritilanteessa, eli jos tarvitaan vauhdittaja tippaa (oksitosiinia), silloin ne supistukset muuttuu mulla niin rajuiksi, että ilman ei toivoakaan kestää, ellei nyt siis ole jo tyyliin 7-8cm auki paikat...sitten varmaan vaan kuristan kätilöä ja manaan maailmaa.

Omanapaaaa
Eilen poksui rv36+0

Toissapäivänä tuli juostua ku päätön kana, oli kaikkea mahollista menoa ja loppuhuipennus alkuillasta oli raahata tyttö himaan kävellen ikeasta. Long story. Oltiin siellä siis miehen ja anopin sekä tytön kanssa hakemassa pinnistä vauvalle ja tyttö veti ihan ranttaliksi. Mä sitten "lievän" ketutuksen vallassa vaan häivyin tytön kanssa ja jätin miehen ja anopin keskenään ku olin ne passittanu jo edeltä ettii oikeeta hyllyväliä.
Lähdin jäätävällä vauhdilla kävelemään sitte itkevä tyttö käsipuolessa kotiin sieltä (matkaa meille about 2km).

Ilta meni sitten supistellessa ihan kunnolla. Ei voinu aloillaan olla.
Eilen sitten aamupäivä meni samoissa kunnon supistuksissa ja siinä sessiossa multa sitten alko irtoon limatulppaa.
Nyt siinä oli veriviiruja ja välissä ku tuli ni oli vaaleanpunaista.
Tytön odotuksessa ku tuota veriviiruista alko tulla, niin 1,5vk päästä käynnistyi synnytys.
Päivällä vielä supisteli, mutta tosi miedosti enään ja kestot mitä sattuu.

Tänään on supistellu taas aamusta klo.9.00 saakka epäsäännöllisesti ja hailun pinkkiä limaa tullu pari kertaa vähän.

Saa ny nähä mitä täällä tapahtuu. Eräs mulle sano, että saan onnitella itteäni jos oon enää kasassa viikon päästä

En kyllä usko synnyttäväni ihan vielä. Vattuteenki alottanu vasta viikko sit.

Ja ei, miehelle mää en oo vielä mittää sanonu näistä ennakoivista supistuksista tai eritteistä, en jaksa kattoo ku se hyperventiloi ja kyttää mun nenänasentoa täällä neuroottisena

Sit ku oikeesti alkaa tuntua siltä, että jotai oikeesti alkas tapahtuu ihan lähipäivinä ni sit kerron toki ja kaavin ukkoni lattialta.

Kivaa viikonloppua mammat!!


Viipulainen ja Hippu 36+1

 

Neuvolassa taas käyty keskiviikkona, eipä siellä mitään ihmeellistä. Painostahan tuo taas jakso kun oli tippunut vähän. Ens kerralla pitää muistaa syödä kunnolla ennen kuin menee

Synnytystoivelista en mä saanu siihen kun sen verran et kohdunkaulanpuudute ois kiva jos ehtii laittaa (vieny kahessa viime synnytyksessä tosi kivasti kivut ja sen jälkeen onki tapahtunu tosi nopeasti edistyminen). Ja sit kaikki menee toivon mukaan yhtä nopeesti ku viimeksikin nih ei tarvii miettiä enempää
Ilokaasuun en koske koska siitä saa vaan huonon olon.

Supistukset muuttuneet yhä vaan kipeemmiksi, en silti usko että syntyy ennen LAta. Lisäksi ihan järkyttävää repivää kipua kyljissä, tosi usein ja sit ei pysty mihinkään suuntaan liikkua.

Maanantaina pitäisi lähteä viemään hevosta teurastamolle kahden tunnin ajomatkan päähän, henkisesti raskas reissu.
Tiistaina neuvolalääkäri ja sitten se maailman turhin streptokokki-B näyte tarvii mennä antaa tuonne kaupungille labraan, 30km suuntaan semmosen takia, meinasin et jos maanantaina kun ajan ohi paluumatkalla ni kävisin mut sit tajusin et mulla on traileri auton perässä ja sitä yhdistelmää ei saa mihinkään parkkiin lähelle.

 

Hellou!
Harmillista, kun puhelimella en voi otsikoita tummentaa eikä noita hymiöitä voi oikein käyttää.. Mutta yritän tehdä kuiten rivinvälit

Paljon on tullut taas tekstiä ja ihanaa, kun alkaa jo jännittään teidän muiden puolesta tuleva synnytys

TALVIHAALARISTA: Meillä on ostettu vähän käytetty Lassie Tecin puku kokoa 62, toivottavasti tuo puku mahtuu pojan päälle, kun pakkaset tulevat
Just peseskelen vauvan vaatteita kaappiin, ne on niin suloisen pieniä <3 Syntyessään meidän vauva on kuitenki joku 5kg, niin ei mitään mahkuja noiden 56-60cm vaatteiden mahtumisesta..

KOSMO: Onnea miehen uudesta työpaikasta! Minulla on ollut ensimmäisen mukana äiti ja seuraavien kahden synnytyksessä mies. Mulla mies haluaa olla mukana, mutta hyvin pärjäisin vaikka mukana olisi joku toinen Olen itse ollut siskon ja ystävän synnytyksissä mukana, tärkeintä on mielestäni olla tukena kaikessa mitä synnytyksessä vastaan tulee. Ja se fiilis, kun vauvan saa rinnalle! Oih ja voih.. Sitä tunnetta ei voi sanoin kertoa <3

VIIPULAINEN: Ääk! Sulla on jo synnytystä ennakoivia merkkejä ilmassa! Miten jännää! Mulla limatulppa on mennyt joko samana päivänä lapsivesien kanssa tai kahta päivää ennen. Toki se on hyvin yksilöllistä, mutta tsemppiä tulevaan koitokseen ei ole enää kaukana... Huh..

ZIILIZEIJA: Olet varmasti kovan paikan edessä maanantaina, voimia siihen koitokseen <3

ON: Rv 33+5, hitaasti tuntuu tämä oma raskausaika menevän.. Vauva liikkuu kovasti, ja kivut liikkeellä ollessa lisääntyy. Kaikki 3 on tullut onneksi ennen la:ta, joten toivottavasti tämäkin sen tekee vielä kuiten saa olla rauhassa sen 3-4 viikkoa... Vauva, en minä..

Mariann 33+5

 

Perjantaita!

Miten nopeeta nää viikot oikein menee - taas on perjantai

ZiiliZeijalle lohtuhalit ja tsempitykset täältä maanantaita ajatellen Noi on niiiiiiin raskaita juttuja... Ite laitoin mun vanhuksen viime syksynä teuraaksi, ja voi että se otti koville, vaikka miten sitä yritti itelleen järjellä selittää Vieläkin joskus papparaisen tyhjä karsina saa mielen matalaksi. Tosin nyt siinä karsinas asustaa meitin puput talvisajan. Ja nyt olis edessä tuon seniorikoiran nukutus... Huoh!

kosmo peukut pystyssä, että mies pääsee synnytykseen mukaan! Ja jos ei pääse, niin onhan syy kuitenkin sen verran positiivinen, ettei paremmasta väliä


*metsätähti* mä oon kans ruvennu nyt jännäileen vauvan sukupuolta Huvitti niin, kun tässä reilu viikko takaperin näin mun siskoa piiiiiiiitkästä aikaa, niin hän totes heti "Poika tuola on!" ja sitä seuraavana päivänä nähtiin miehen perhetuttu, ja hän heti itsevarmaan sävyyn "Ihan selvästi tyttömasu, teille tulee tyttö!" Mä vaan oon tyytyny tuumaamaan jokaiselle "tietäjälle", että "Kun nyt olis jompikumpi." Tunnen meinaan yhden perheen, jolle syntyi tämmönen "sukupuoleton" (en muista sitä virallista termiä), siis ettei ollut ulkoisia sukuelimiä lainkaan... Joinkin saatiin selvitettyä, että pojan kromosomisto olis, ja poika tästä lapsesta sitten "tehtiin". Toki se prosessi jatkunee aina lähemmäs aikuisikää... Että sinällään ihan sama, kumpi tulee, kun vain olis selkeesti jompikumpi
Mitään intuitiota sukupuolen suhteen mulla ei kyllä oo... Ei oo yhtään sen enempää tyttö- kuin poikaolokaan Ajattelin tästä jännityksestä huolimatta säästää sen tiedon sinne synnärille Ens perjantaina olis kyllä aika ä-polille, mutta ainakin tällä hetkellä ollaan sillä mielellä, ettei vieläkään haluta tietää

Voi viipulainen - sähän oot ottamassa ihan varaslähtöä siellä Huih! Mulla ei oo mitää käsitystä limatulpasta, vaikka kahdesti on synnytys käynnistyny vesien menolla (siis ihan kertahulahduksella) Täälähän saa ruveta ihan tosissaan jännäileen, koska meidän porukkaan syntyy ensimmäisiä vauvoja Aivan ihanaa! Ja justiinhan täälä varovaisesti iloittiin plussasta raskaustestissä ja voivoteltiin alkuraskauden pahoinvointia yms. Ja nyt odotellaan synnytyskertomuksia

Talvihaalarista mun on nyt ihan pakko hehkuttaa, vaikka justiinhan olin sitä mieltä, että sitä en nyt ihan vielä hanki, myöhemmin vasta... Noh, käytiin eilen siskon kanssa toivioretkellä Reiman Outlet -myymälässä (kerrottakoon, että hän katteli lapsenlapsilleen vaatetta - näin eri elämäntilanteissa me ollaan ), ja mun oli pakko, siis oikeesti IHAN PAKKO ostaa tommonen pieni toppahaalari (56cm). Mä en voinut jättää sitä sinne, ku oli ovh. 80euroo ja nyt sen sai 30!!!! Oli jotain näitä poistoja/ainoita kappaleita... Ja tosi hienolla kuosilla Ehkä enemmän poikasävytteinen väritykseltään, mutta kuten siskollekin sanoin, niin tuunaan sitte asukokonaisuuden vaikka pinkillä pipolla ja töppösillä, jos on tyttö (ja tähän sisko taas varmana tuumas, että "Ei pelkoa, poika se on." ). Tuo koko tietysti vähä arvelutti, mutta eipä ollut vaihtoehtoja, kun oli ainut kappale. Ja Reima nyt yleensä on aika reilua kokoa, ja kotona vertasin yhteen vanhempaan fleecehaalariin, joka on kokoa 62 (muistaakseni Lindexin haalari), niin kyllä tuo toppahaalari oli aavistuksen sitäki reilumpi joka suuntaan. Eli uskallan luottaa siihen, että vauvalle mahtuu tuo haalari sitte parikuisena (kun oletettavasti talvi alkaa). Tarttuhan tuolta sitte mukaan parit pikkupotkaritki. Ja kuopukselle sain puoleen hintaan ens kevääksi takin ja housut + asusteita. Oon siis kaikenkaikkiaan todella tyytyväinen shoppailureissun antiin

Omissa oloissa ei mitään uutta. Edelleen vointi on hyvä ja mieli korkealla Vauva punkeilee tasaseen tahtiin ja pää on porautunut jo melko syvälle alas, mutta ei niin, että haittais olemista.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kiisuli ja murunen 36

 

heippa taas kaikille, pitkästä aikaa... En oo taas ehtinyt/ jaksanut käydä kirjoittelemassa

Kiisuli ja *metsätähti* täällä kans alkanu toi vauvan sukupuoli jännittää viimeaikoina. Itsekinhän tyttöä olen ollu odottavinani kokoajan (osin toiveajatteluakin) ja mullakaan ei ultran perusteella lääkäri sanonut kuin että "tytöltä vaikuttaisi, mutta voi se olla poikakin" Olen vanhusten parissa töissä ja siellä kaikki latelee vanhan kansan uskomuksia yksi tytön puolesta ja seuraava pojan puolesta. Mies on alkanut myös nyt puhua pojasta, kun aikaisemmin ollaan kumpikin oltu enenpi tyttären kannalla. Eipä sitä toki 100% varmuudella tiedä ennen kuin lapsi on ulkona!

Kuinka muilla miehet aikoo pitää isyyslomaa? Meillä mies on vasta vaihtanut firmaa ja nyt kävi viikon alussa leikkauksessa, josta seurasi 2vk saikkua. Joten isyysloman aikoo pitää vasta joskus myöhemmin kun on "tarpeellista" . Mun äiti jää lokakuun alussa vuorotteluvapaalle töistä ja on nyt innoissaan tulossa meille mun kaveriksi hoitamaan vauvaa ja kotia. Hyvin siis tullaan varmasti pärjäämään ja saa isukki käydä ihan rauhassa rahaa tienaamassa

Täällä vauveli käänsi itsensä pää alaspäin pari viikkoa sitten. Viime tiistaina kävin neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Vauva kasvaa hyvin, syke oli hyvä ja mullakin on alkanu rautakuuri purra. Hb oli nyt 119, kun pari viikkoa aikasemmin sen oli 111. Vielä oon hyvin jaksanut olla töissä, ainoastaan nyt parin iltavuoron jälkeen on jonkin verran supistellut, väliin aika kipeästikin... Mulla on nyt töitä tän kuun loppuun saakka ja vielä olis 4 iltavuoroa työvuorolistassa, muutoin on saatu järkättyä mulle pelkkiä aamuvuoroja. Eiköhän noi vielä jaksa ja jos ei jaksa niin sit toki haen saikkua
Hankinnat alkaa olla tehty, vaatteita on sen verran että hyvin päästään alkuun ja sitten kun tosiaan tietää varmuudella kumpi sieltä tulee, niin pääsee osteleen lisää ihania pikkuruisia vaatteita Hirmuisesti mulla haluttais laittaa vauvalle omaa huonetta kuntoon, mutta senkin suhteen haluan odottaa että tuleeko siitä nyt sitten pikkutytön vai -pojan huone. Eihän sen kanssa mikään kiire edes ole kun vauva tulee nukkumaan meidän makkarissa aluksi kumminkin. Tänään ostin pari ensituttia ja pari tuttipulloa sekä paketin vaippoja. No tarttui sieltä kaupasta hoitoalusta (jota en aikonut edes hankkia) ja itkuhälytin myös matkaan

Synnytys on tosi tiheään mielessä. En jännitä itse synnytystä, oon hyvin luottavaisin mielin että kaikki menee yhtä hyvin kuin esikoisenkin kanssa, mutta matka synnytyssairaalaan jännittää... Sairaala on OYS, kuten esikoisellakin, mutta esikoisen aikaan asuin 35km päässä sairaalasta kun nyt matkaa sinne on melkein 200km. Pyörittelen ihan jatkuvasti päässäni ajatuksia, että miten osaan lähtee ajoissa että ehdin varmasti ja täytyykö mun soittaa ambulanssi vai voiko ajella rauhoksiin omalla autolla (siis mies ajaa) ja mitä jos synnytän ennen kuin kerkeän synnärille.. Tämmösiä onko muita joilla pitkä matka sairaalaan?

Tuntuu että te kaikki ootte jo niin pitkillä viikoilla että HUH, mutta minä tuun perässä ja tänäänhän se onkin vierähtänyt taas yksi viikko täyteen

haasu 33+0

 

Aamusella irtos taas tulppaa ja on vähän kumma olo.
Tiiä sitte tapahtuuko tässä mitään, mutta päätin ladata kameran ja laittaa vauvan kotiintulovaatteet pesuun. Onpahan ne sitte ainaki valmiina jos täällä lähtö tuliski.
Sais kyllä vauva oottaa mun mielestä ens viikon loppuun ku lapsetki ois sillon isällään ja ois vauva itekki virallisesti täysiaikanen, mut millon lapset ny vanhempiaan kuuntelis.

Kahtellaan..mie laitan raporttia.

Viipulainen ja Hippu 36+2

 

Helou taas!

Viipulaisella jännät paikat siellä! Toivotaan nyt kuitenkin, että täysiaikaiseksi malttaa

ZiiliZeija tsemppiä maanantaille, varmasti rankkaa luopuminen ja muutoinkin tommonen matka

Kosmo hienoa kaikesta huolimatta, että mies otti työn vastaan. Kyllähän hyviin mahdollisuuksiin kannattaa tarttua pidetään peukkuja, että pikkunen päättää tulla viikonloppuna. Kyllähän se on yleisempi aika synnyttää, kuin viikolla kai se jotenkin liittyy äidin rentoutumiseen ja alitajuntaankin.

Haasu et ihan viimeinen ole, koska minä susta vielä päivän jäljessä ja sama sairaala, tiiä vaikka treffattais osastolla viimeistään. Esikoisen tehtyäni olin yhtaikaa silloisen ryhmäläisen kanssa osastolla ja siellä treffattiin, kun foorumin kautta huomattiin olevamme vauvoinemme samassa paikassa

Kivunlievitykset mulla epiduraalista jääny traumat, kun meni ensin vikaan. Siitä eilisessä neuvolassa sitten puhuin, kun kukaan ei ikinä siitä mun kans oo puhunu. Nyt paremmilla mielin ja tilanteesta riippuen ehkä kallistun sitten spinaaliin. Viimeksi pärjäsin todella pitkään lämpöpusseilla ja ilokaasulla, joten niistä lähetään liikenteeseen. Aika sit näyttää, miten todellisuudessa tehdään Huippufiiliksillä ja malttamattomana ootan tositoimia.

Neuvolassa eilen ei mitään ihmeellistä. Ihana tuo mun neukkutäti teki superpikaultran, kun ihmeteltiin vauvan asentoa, kun kaikki tuntuu ihan erilleen, kuin aiemmin. No oli tukkinu itsensä jo niin alas, ettei päätä tunne enää käsikopelolla ja kääntänyt pyllyn mun selkää vasten, niin en enää pyllyn puskemista tunne ja jalkaterillä potkii molempiin kylkiin ja polvilla napaan pysyski jalat levällään nii näkee torstaina ultrassa sukupuolen kyllä oli hassu tilanne, kun ultras sen pään paikan äkkiä niin, että seisoin enkä maannut selällään. Ja hupasinta käynnillä oli esikoisen läsnäolo, kun jätin pissanäytteen. Purkkiin pissatessa sillä meinas silmät päästä tipahtaa ja parkas, että "äiti, ei nuin tehä!"

Metsis ja pätkis 33

 

metsätähdellä hauska neuvolavisiitti ja ihana tuo lapsen kommentti kuppiin pissaamisesta.

Täällä ollu aika erikoinen päivä tosissaan.
Sain pestyä vauvan ne muutamat pienet vaatteet mitä on, toivotaan että tässä jotain kautta ehtii saada vielä muutamat pienet lisää...tai saanhan mä niitä sitten vaikka kasoittain jos pyydän ihmisiä tuomaan sikäli jos tää päättää tehä yllärit ja humpsahtaa ulos turhan pian. Tohkeilevat siskot minun puolelta ja varmasti myös miehen sisko ja veli...mummuista ja vaareista ei puhutakkaan, mun isä tuo mulle kaalinpään ku tulee visiitille kotiin

Tosiaan, olo ollu TODELLA vetämätön koko päivän, oon vaa maannu ja torkkunu. Ruoka ei oikeen oo sillai maistunu, mutta sain syötyä ranskalaisia ja kalapuikkoja, kunnon hiilari ja kaloripommi jostain syystä miellytti.
Alakerta on ollu kanssa aika hellänä kohdunsuulta ja reisiä polttellu ja kohtu ollu tosi supistusherkka, yhtään kunnon supistusta ei silti oo mun mielestä tullu...tai sit on taas käymässä niin, että en tajuu et ne olis oikeesti niin kipeitä, kuten viimeksi tytöstä kävi.

Hippu ollu aika rauhaksiin myös, mutta kun on heräilly niin vaihtelee asentoa ilkeästi ja venyttelee ja survoo päätä alaspäin. Huhhhuh!

Miehelle en oo mittää sanonu vielä, sit vasta jos tässä ny oikeesti alkaa tuntuu siltä, että lähtö varmaan kolkuttaa ihan ovilla olojen puolesta. Tässähän voi mennä vaikka miten kauan loppupeleissä, niin säästän ihanan ensikertalais isukin hyperventilaatioilta ja samalla säästän itseänikin

Hassu vaan, että vaikka hän nyt ei tiiäkkään tästä ennakoivasta tilanteesta mittään, niin tuossa ennen kuin kaveriaan lähti moikkaamaan, katsoi minuu ja totesi "Juu u, varmaan ens viikolla viimeistään alkaa jotain tapahtuu."
Mistä se voi tietää?!?!?!?!

Mutta juu, minä tuun tosiaan infoilemaan mikä on homman nimi taas.

 

Metsätähti ja Haasu:
Minulla la 25.10 ja olen tulossa samaan paikkaan synnärille kuin teki saapa nähdä miten meidän synnytysten kulun käy, olen kyllä ajatellut joutavani synnärille heti täysaikaisuuden koittaessa ens kuun alussa

Mariann 34+0

 

ZiiliZeija voimia maanantaille. Hirmu surullisia juttuja noi kotielukoista luopumiset. Ja onhan tonne matkaakin ajella, huh. Samoin Kiisulille lohtuajatuksia. Yhden koirulin oon hoitanut loppuun asti enkä ikinä unohda, miltä se näytti siinä lääkärin kylmällä pöydällä vainaana maatessaan.

Talvihaalareista kun puhutte, niin millaisia tarkoitatte, ilmeisesti jotain tuhdimpaa/lämpimämpää kuin se, mikä tuli äitiyspakkauksen mukana? Vai pärjäileekö sillä? Nyt on hommattu Emman fleecelämpöpussi turvakaukaloon, ihana toukkakotelo!

Isyyslomalle oma ukkeli ois jäämässä heti kolmeksi viikoksi, muita visioita ei ole. Koen tosi tärkeäksi, kun eka yhteinen lapsi tulossa, mulle esikoinen ja vielä jos sektioon päätyisin perätiloineni.

Jännä huomata, miten erilaisia kokemuksia kivunlievityksen suhteen jengillä on, että kuka on tarvinnut mitenkin ja mikä on toiminut. Eli: Itse testattava!

Onko teillä muuten itsestäänselvyys, mihin sairaalaan meette? Mä jahkaan jahkaan jahkaan... lähellä ois sairaala, jossa seurattu tiiviisti nyt babyn kasvua ja tuota perätilahommaa, mutta ko. paikasta aika huonoja kokemuksia kahden keskenmenon hoidosta. Tekis mieli mennä muualle, vaan kestänkö autossa tunnin? Toisaalta täällä on joillain vaikka kuinka pitkä matka synnärille, oliko jopa 200km jollakin?

(.) Tänään poksahti 36 viikkoa! Huomaan olevani aika paniikissakin ja jännän äärellä ton tiistain sairaalakäynnin suhteen, kun alkavat sitä kääntämistä siellä kokeilemaan. Näin jotain pahoja uniakin Mutta ainahan voin pongahtaa ylös siitä penkistä ja huutaa "STOP!!" jos alkaa olla liian hurjaa

 

Tulin vaan hätäseen kommentoimaan...

Ariel - kiitos. Vielä ei olla päivää päätetty, mutta pian kuitenkin on tapahduttava Tämä olis mulle toinen kerta, kun vien koiran piikille. 2 olen menettänyt muuten vain (auton alle ja äkilliseen sairaskohtaukseen), ja jotenkin tuo itse asiasta päättäminen on vaan paljon vaikeampaa... Kun sitte on sitä "jossittelua", vaikka miten olis loppuun asti koiran parasta ajatellen päätöksen tehnyt.

Ja tuosta talvihaalarista - se ä-pakkauksen puku on niin mahdottoman iso ihan pienelle Menee melkeen 1-vuotistalvenakin vielä päälle... Että siksi mä ainakin päädyin ostamaan tommosen pikkusen toppahaalarin

Isyyslomasta vielä - meillä mies on säästänyt kesälomansa tähän, kun vauva syntyy, isyyslomaa pitää sitten, ku mä palaan töihin.

Nyt ruuanlaiton pariin...


Kiisuli ja murunen 36+

 

Kylläpäs viipulaisella onkin jännät paikat siellä Näyttäs siltä, että teille se vauva ensimmäisenä meistä tulee

Talvihaalarista kyselin juuri siksi, että se pakkauksen haalari on niin iso. On se nyt jo vähän pienempi mitä esimerkiksi esikoisen aikaan on ollut.
Mutta itse mietin, että vauva ei mahdu siinä pakkauksen haalarissa turvakaukaloon, kun se on niin iso se haalari.
Tulemme varmaankin käyttämään pakkauksen haalaria vaunuissa, mikäli vauva ei pakkasten tultua vallan huku sinne.
Ja kaverilta sain lainaan 68 cm fleecevuorisen haalarin, jolla täällä varmaan pärjää automatkat.
Sitten jos oikein kovat pakkaset tulee, niin toivon että jostain löytyy vielä pienempää kokoa toppahaalaria jos sellaisen tarvitsemme.

Hankinnat on nyt kaikki tehty, jee! Nyt vaan tarttis saada remontti valmiiksi, jotta pääsisi laittamaan kaikki tavarat paikalleen, niin omat kuin vauvankin.
Meillä on tavarat pitkin poikin asuntoa ja se ärsyttää mua, kun mikään ei ole omalla paikallaan.
Ja juuri nyt kun toivoisi, että voisi pikkuhiljaa laittaa kaikki kuntoon, kun tyttö on vielä tämän kuun hoidossa pari tuntia eskarin päälle, niin mulla olisi aikaakin.
Mutta remonttimiehet vähän jo lupaili, että tällä viikolla tulisi valmista, toivottavasti!
Me ollaan hommattu jokunen uusi huonekalukin, jotka lojuu pakkauksissaan pitkin poikin, joten täällä on melkonen kaaos
Mutta ihanaahan se on sitten, kun kaikki taas löytää oman paikkansa ja kaikki on uutta ja mukavan näköistä

Juuri viimeksi valittelin jo supistusten puutosta/vähentymistä, niin eilen oli kyllä sellanen päivä että supisteli koko päivän.
Enimmäkseen toki vain kivuttomia ja epämukavia vain, muttta kylllä muutama kivuliaampikin supistus päivän aikana tuli.

Synnytys, mulla ei periaatteessa ole synnytykseen mitään erikoisia toiveita, uskon ja toivon että se vaan menee omalla painollaa, niin kuin menee ja katsotaan tarvittavat kivunlievitykset, synnytys asennot yms sitten paikan päällä tarpeen mukaan.
En osaa ajatella sitä etukäteen sen enempää.
Voi olla että tämä tietämättömyys sitten synnytyksessä kostautuu mulle, mutta oletan että vaikka en kaikkea ole valmiiksi lukenut, niin kyllä se vauva sieltä jotenkin ulos tulee

Ai niin ja oksetelu on taas palannut Aamuisin melkein saa aamupalan käydä yökkimässä, muuten ei onneksi päivän aikana tarvitse, että pientähän se on aikaisempaan verrattuna.
Mutta jännä kyllä miten toisilla hormonit vaikuttaa niin, että suurin osa raskausajasta menee oksentaessa enemmän tai vähemmän ja toiset ei oksenna ollenkaan? hmm... Tähän tuskin koskaan löytyy vastausta

Enää muutama viikko ja viimeisetkin pääsee jäämään äitiyslomalle, tsemppiä kaikille vielä töissä käyville

Kosmo ja papu 35+5

 

36+2 viikoilla porskutellaan.
Oikeastaan on tuntunut enemmän lyllertämiseltä jo
Vatsa on pienehkö koripallo, mutta vauveli runnoo alaosastoa ja yläosastoakin.
Neuvolalääkäri oli viime viikolla ja
kuulemma kohdunkaulaa vielä jäljellä mutta sentin auki (?)
Hb näytti täälläkin 98 , ja rautaa aloin sitte popsimaan säännöllisemmin.
Mitta oli siinä kolmenkympin tienoilla.
Painoa tullut koko raskauden aikana nyt 11 kg.
Supistelua on ollut aika paljon, kivuliaita ja pitkiä yksittäisinä kertoina.
Lääkäri totesi epäselvän ultran mukaan pään olevan vielä oikean kyljen alla ja että kenties kääntöpuuhiin, jos ei itellään pian käänny.
Koetan luottaa siihen että luonnostaan kääntyy tämäkin, kuten kaikki aikasemmatkin muksut on kääntyneet.
Kovin on ainakin liikettä ollut ja sen kyllä huomaa ja tuntee!!

Siivousintoilu on ollut huipussaan, voimat tosin vähäisemmät.
Vauvan systeemit nyt kasassa , mietin vaan että kuinkahan tuota talvihaalaria tarvitsee vielä kun on niin lämpöiset ilmat olleet vielä täällä plus 17 !

Ruokahalua riittäisi mutta vatsaan ei paljon mahdu kun on niin korkeella vauveli.

Synnytystä oon jo alkanu ihan odotteleen vaikka jännittääkin.
onhan siitä kuitenkin kymmenen vuotta.
viime vuonnahan meni kesken 18 viikolla joten odotettuhan tätä poikaa nyt onkin

Voimia kaikille loppuodotukseen, loppurutistukseen ja sitten vauvan hoitamiseen !
Tulen taas kirjoittelemaan kuulumisia kun uutta ilmenee
Lueskelemassa kyllä käyn sillon tällön

Sarah ja poitsu 36+2

 

Terveiset täältäkin pitkästä aikaa! Ei mitään uutta auringon alla, niin en ole jaksanu jaaritella. Remppa on edelleen kesken. Tavaroita oon kyllä jo pakannut ja jotain on viety, mut esim mitään vauvan juttuja ei oo valmiina. Nyt alkaa lisäksi väsymys iskee, täytyy varmaan katsoo hemppa ens vkon neuvolassa.

Tänään viedään viimeistä työpäivää! Jospa sekin auttaisi tähän väsymykseen. Toisaalta en usko et tulee nukuttua yhtään enempää kuin nytkään, yöt on mennyt aika hyvin lonkkasärkyä lukuunottamatta.

Huomenna poksuu täälläkin.
Marmosetti ja Pötkö 34+6

 

Hei taasen!

Missäs viipulainen? Joko oot karannu synnyttämään???

Marmosetillä sitte aamukampa tuli tiensä päähän, hienoa! Nyt vaan täysillä nauttimaan ä-lomasta, eiköhän se remppaki siitä kohtapuoliin valmistu ja pääset laittamaan kotia valmiiksi

kosmolle samaten tsempit rempan keskelle Varmasti joo ärsyttää, mutta onpa sitte ihana laitella paikkoja valmiiksi rempatussa asunnossa Ja tuo oksentelu... Hyh, ei käy kateeksi. Jaksuja sen kanssa!

Mä oon täälä pähkäilly neuvola-asiaa... Mullahan oli viimeks sillon rv33+6, eikä varattu uutta aikaa, kun lähti lähete sinne äippäpolille; aateltiin kattoo se aika ensi, ja sit soittelisin neuvola-aikaa... Noh, ä-polikäynti mulla on nyt tulossa tän vkon pe ja viikot on sit jo sen 37 ja sektio tod.näk. tehtäis vko 39, eli eipä siihen jää ku kaksi viikkoa väliin... Eli enpä taida neuvolaa enää varailla Eli kokonaissaldoksi neuvolakäynneille tässä raskaudessa tulis 6 (siitä yks oli lääkärineuvola).
Toki jos nyt jotain ihmeellistä ilmenee, niin saatan soitella...
Ihmeellistä on kyllä mulle nyt nämä supistukset - niitä todella on ruvennu nyt ilmaantumaan ihan urakalla Eikä liity mihinkään rasitukseen, vaan niitä tulee jopa keskellä yötä. Ja tämä on mulle uutta Mun laiska kohtuni kun ei oo koskaan omatoimisesti supistellu Periaattees kait mun tarvis edes vähä huolestua noista, sillä useamman sektion jälkeen tuon kohdun kestävyys voi olla niin ja näin... Edellisessä raskaudessa oikein painotettiin, että pitää ottaa yheys äitiyspolille, jos alkaa kovin paljon supisteleen. Mutta kun ei noi oo kivuliaita Osa toki tuntuu, ja epämukaviahan ne on lähes kaikki, muttamuttamutta... Mun kipukynnyksellä kyllä tarvii olla jo täysin "sitä itteään", että pitäisin edes vähän kipeinä. Huoh. Noh, perjantaina oon sitte viisaampi noidenki suhteen. Ja saattaapi sitte olla, että sektiota aikastettais vähä... Jää nähtäväksi. Mutta on tosiaan uutta mulle tämmönen supistelu
Mutta kaikesta huolimatta, tässä olis max. 3vkoa siihen, että vauva on sylissä

Mistähän mulle saatais tommonen Sarahin siivousintoilu??? Vai tulisitko meillekki siivoileen? Mä vaan leivon ja lenkkeilen Aina kauheesti suunnittelen "sitte huomenna" siivoavani tuon kaapin ja tän komeron... Noh, tuleehan noita huomisia Ikkunatki kaipais kipeästi pesua ainaki ulkopinnoilta... Siihen kyllä aion vakaasti vielä tällä viikolla tarttua, sit on kiva vaihtaa vähä syksyisemmät verhot ikkunoille


Kiisuli ja murunen 36+

 

Heissan!

Aloitan tohkeissani omalla höpöttelyllä, kun juuri tuoreeltaan tulin äippäpolilta. Nyt on kaksi lääkäriä koittanut kääntää vauvaa, mutta ei hän ollut halukas luopumaan mukavasta istuskelustaan. Itse kääntäminen oli mun mielestä hyvinkin siedettävää puuhaa, kun vain pysyi rentona ja hengitteli. Puhuttiin vaihtoehdoista ja tehtiin sellaista suunnitelmaa, että jos beibi lähtee syntymään spontaanisti kolmen viikon sisällä, ok, mutta muussa tapauksessa sektio vkolle 41 - siis kalenteriviikko, ei raskausviikko. Muuten Sarah onko sulla siis vauvat kääntyneet itsekseen vielä ihan myöhäisilläkin viikoilla, missä vaiheessa?

En oo tietty mikään asiantuntija, mut ota vaan Kiisuli herkästi yhteys polille ja käy tsekkaamassa, kun voihan ne olla tehokkaita supistuksia - ja jos vielä sun kipykynnys on korkea.

Onnellista äitiyslomaa Marmosetille, toivottavasti saisit nyt kuitenkin paremmin nukuttua. Ja tosiaan jaksuja kaikille, joilla loma häämöttää ihan nurkilla!!

Hurjaa toi oksentelu loppuraskaudessa Kosmolla, toivottavasti siitä talttuisi pian. Onhan ison mahan kanssa varmaan erityisen epämukavaa yökkäillä Itellä supistukset tekee oksettavaa oloa, mut ei oo vielä tarvinnut ykälle lähteä.

Se on jo syyskuu puolessa välissä, hyvä me!!!
Kivempi kyllä odotella porukalla

Tää nainen lähtis nyt vähän hankintoja tekemään, sijauspatjaa, vaipparoskista yms. Ja mitä nyt tarttuu käteen

 

Hui, onpa jännä ajatella että toiset tietää jo melkein varmaksi koska vauvan saa Ainakin kiisulilla ja arielilla oli jonkinlaista käsitystä sektion ajankohdasta jo. Enää muutama viikko, niin se aika vaan menee

Teitkös Ariel hyviä löytöjä? Mä olen ihan mahdoton, joka kauppareissulla meinaa nykyään tarttua jotain käteen. Milloin paketti vaippoja tai pieniä vaatteita. Tai ainakin jotain rasvaa / kosteuspyyhettä / muuta sälää jo ihan ruokakaupastakin
Alkuun olin hyvinkin rajoittunut ostosten suhteen, ei tullut ostettua mitään mistään, edes sellaisia asioita mitä tiesin tarvitsevani.
Mutta nyt viimeiset kaks viikkoa on tullut tehtyä kaikki hankintoja.
Kaikki tarpeellinen on nyt hankittu ja vähän sitä ylimääräistäkin
Että enää ei tarvisi, mutta minkä sitä itselleen mahtaa!

Mä nukun nykyään tosi huonosti, mulla on jo silmäpussitkin katselin tänään aamulla, en vaan saa yöllä unta, kun herään vessaan.
Tässä on vissiin alettu totutteleen itseään yö valvomiseen
Jotenkin ajatukset pyörii nyt niin paljon synnytyksessä aina öisin, että sekin varmaan valvottaa, mutta mmuutenkin pyörin ja tuhissen sängyssä ja uni ei tule.
Saatan valvo 1-3h yöllä tehden jotain, kun nousen sängystä, kun en jaksa sitä siellä pyörimistäkään.
Ja aamulla sitten väsyttäisi, kun kello soittaa..
Nyt olen koittanut välttää päiväunia, jos se auttas siihen että saan yöllä nukuttua, mutta en ainakaan vielä ole huomannut että siitä olisi mitään apua.
Noo tähän on vaan totuttava, niinhän se vauvakin sitten valvottaa sitten öisin

Voi kamala meillä tyttö heräsi yöllä ja sanoi näkevänsä pahoja unia jatkoi sitten uniaan, kun hetken häntä silittelin ja rauhoittelin.
Aamulla kysyin mitä unta oli nähnyt, niin vastasi, että hän näki unta että vauvaa ei ollutkaan vaikka olin sen jo synnyttänyt.
Voi toista, kaikkea sitä pienen ihmisenkin mieleen tuleen

Nyt tarttis alkaa ruuan laittoon ja jatkaa ikkunoiden pesua.
Olen pessyt jo yläkerran ikkunat ja alakerran ikkunoiden kimppuun voisi käydä seuraavaksi, kun en ole enää remonttimiesten tiellä siellä. Hommat alkaa heillä oleen loppusilausta vaille valmiina

Kosmo ja papu 36+0 Poks poks

Huomenna muuten taas neuvola, mä ravaan siellä jatkuvasti mitä muiden kokemuksia oon täällä lukenu.
Mun neuvolan täti varmaan luulee, että mä en pärjää jos en käy siellä jatkuvasti

 

Heissaan!
Emmää mittää oo synnyttäny, mut sais kyllä jo syntyä, herranen aika mitä olotilaa ja kipuilua ollu nyt tosta lauantaista saakka.

Perjantaina ois neuvola ja tän lyllertäjän pitäis patikoida about 1,5km ees taas, ku ei bussit kule, et jos sit synnytys vaikka käynnistyis

Pikkusisarus
Ei olla mitään miehen kanssa lukkoon lyöty, mutta kyllä mä uskoisin, että mies kuitenkin toisen haluaisi. Siinä vaan se, että ite en paljoa päälle 30-vuotiaana enään halua raskaaksi tulla, niin varmaan suht pienellä ikäerolla (max.3v) se toinen yhteinen sitten olisi ihana saada.

En nyt taas saa päätäni toimimaan kunnolla ja jää taas kaikki kommentoinnit varmaan tekemättä

Omanapa:
Olot tosiaan ihan syvältä, ei jaksais enään päivääkään kituuttaa.
Supistaa, ei supista, limatulppaa valuu ja sitten ei, persus repee fiilis ja hirveitä sukkapuikkokipuja ja mitä vielä.
Ihan jäätävä väsymyskin iski eilen ihan puskista, tänään vähän helpompi ton kannalta, mutta silti vois nukkua jos vaan sais. Toivon tietty tän jotain merkkaavan (unta varastoon ennen h-hetkeä), mutta en nyt kauheesti odota mitään tapahtuvaksikaan.

Mies höösää ja jännää, sillä ressulla on ollu pakkiki ihan sekasin pari päivää, ku alko jännäämään millon vauva syntyy kun kohta (huomenna) poksuu rv37 ja vauva olis täysiaikainen.

Hippu ollu hieman rauhallisempi, mutta on keksinyt että venyttely on SUPERSIIISTIIIIII! Sisuskalut ja mahanahka siis todella kovilla, kun ei tällä sällillä ole oikeesti tilaa toteuttaa itseään tuolla, mutta väkisin piehtaroi liikettä niveliinsä.

Viikonloppuna ois niin hyvä sauma synnytykselle, ku lapsetkaan ei oo kotona, mutta vähän epäilen moista tuuria omalle kohalle.

Kivaa päivää poppoolle!

Viipulainen ja Hippu 36+6

 

Huomenta! Kirjotan taas mitä muistan, kun onneton tämä mun pää.

Omppu opiskelijasta jäi sellaset fiilikset, että olisin tosi ilonen, jos saisin uuestaan, mutta repeämiä en anna ommella. Mulla opiskelija hoiti koko synnytyksen ja pärjäs loistavasti, mutta siinä vaiheessa kun ompeli niin meinasin päähän potkaista, kun siinä kesti ja kesti ja kesti. Ompeli tosi hyvin, mutta oli hullun hidas, kun konsultoi kokoajan. En yhtään muista laittoko mulle kanyylin vai oliko tullu vielä sillon. Mutta synnytyksen annan hoitaa, jos opiskelijan saan

Pikkusisarus meillä esikoinen täyttää kolme, kun vauva syntyy ja ikäero tuntuu täydelliseltä. Ei yhtään tiedetä tehdäänkö vielä pikku kolmonen vai onko meidän perhe tässä, joten en osaa ajatella sitäkään, minkälaisella ikäerolla tulis. Toisekseen mun ei oo helppoa tulla raskaaksi. Esikoisen jälkeen ei oo ollu ehkäsyä käytössä lainkaan.

Ultra mulla oli eilen se ylimääränen ultra ja havahuin pikku paniikkiin, että kohtahan se vauva tulee ei mulla oo aikaa lähtä synnyttää vielä muutamien viikkojen päästä jajaja...
Meillä oli eilen viikot 33+5 ja bebe vastas mittojen puolesta jotai 36. Samaan tahtiin kasvaa ku esikoinen. Painoo oli 2,6kg La aikaan ois siis 4,2-4,3kg. Lääkäri anto vielä ultran viikoille 38+2 ja jos tuolloin on kasvanu samaan tahtiin niin koittaa ärsyttää paikkoja, että alkais luonnollisesti käynnistyy. Aika siis kuukauden päästä Mää oon raskaana ja tuo laps tulee tuolta joskus uloski whaaat.....

Metsis ja pätkis 33+6

 

Terveisiä ä-polilta!

Kaikki kunnossa, kokoarvio tällä hetkellä 3kg ja laskettuun aikaan mentäessä n.3,5kg. Ensimmäisellä mittauksella sai isomman ja toisella tuon... Se eka mitta meni keskikäyrän yläpuolella reilusti ja tämä sitte ihan keskikäyrällä. Eli eiköhän sieltä ihan "normikokoinen" vauva ole tulossa
Ja sukupuolta ei edelleenkään haluttu tietää, säilytetään jännitys loppuun asti

Kohdunsuun tilanne oli ihan ok, eli ei murhetta senkään suhteen.

Ainut "murhe" tässä on nyt sitte se ite sektiopäivä... Se kun meni laskettuun päivään asti Oli hieman (?) ruuhkaa sektioiden suhteen siinä viikkoa ennen la (joka päivälle jo 1-3 sektiota varattuna)... Mitenkähän vain on, kestääkö masussa sinne asti!?! Esikoisesta meni vedet 39+6, kakkosesta 39+2, kolmonen supisteli avaavasti 39 tasan, sektio tehtiin 39+1, neljäs ja viides otettiin sit 39+1. Ja kun mieluusti menisin sitte suunnitellusti, kuin kiireelliseen (mihin joudun sitte, jos synnytys käynnistyy ennen sovittua päivää) Ja sit taas eivät vastaavasti tee suunniteltuja ennenkuin rv39 on täynnä, eli en pääse edelliselläkään viikolla. Täytyy vissiin olla jalat ristissä kolme viikkoa

Opiskelija/t synnytyksessä on mulle ihan ok. Viimeks kyllä kans meinas usko loppua, kun sektion jälkeen opiskelija kursi kasaan... Ja siinähän sitte muuten kesti Rupesin jo lopuksi tuntemaan jokaisen neulan/langanvedon, ku alkas puudutuskin häviämään... En siis mitenkään kipeänä niitä tuntenut, vaan se tuntemus, kun narua vedettiin... Olihan ovela tunne Eli turhan kauan kesti, mutta jälki oli kyllä siisti.

Tänne ei oikeastaan muuta, en nyt muista, pitikö jotain kommentoimani, on vielä vähän fiilikset pinnassa tuon polikäynnin jäliiltä Saas nähdä, kuin tässä käy... Huih!


Kiisuli ja murunen 37