Lokakuun lapsoset 2016 *heinäkuusta meidän kuuhun*

Rouva M, toivotaan että miehesi ehtii mukaan synnytykseen! Pitkät viikot sulla varmasti edessä. Kadehtien kyllä luen tuota sun tarmoa ja jaksamista, itse puuskutan jo matkasta postilaatikolle

Luna, mulla kans toosa hellänä, pää kipeä, selkään sattuu jne. Mutta ei, päiväsaikaan ei supistuksen supistusta! Tsemppiä yh-päiviin, meillä onneksi miehen työreissut rajoittuu nyt loppuajan lähikuntiin, niin on illat apuna..

Minervan, kyllä mä olen molemmista äitiyshousuiss kotiutunut. Ei puhettakaan muista muistan kateellisen esikoisen kohdalla katsoneeni, kun vieruskaveri sujahti kapeisiin pillifarkkuhin.. Viimeksi mulla oli rennot kotihousut, juurikin sen takia, että ne sairaalan siteet on valtavia eikä se ois farkkuihin mahtunut joten suosittelen siis mukavia ja mahdollisuuksien mukaan löysiä pöksyjä

Täällä käytt täysiaikaisuuden kunniaksi neuvolassa. Vauva tosiaankin on nyt täysaikainen, jes! Eri mittaaja sai jälleen +3cm sf-mittaan, kun se viimeksi oli jo tippunut 2cm. Mutta kiinnittynyt pieni jo on ja lähtökuopissa hemoglobiini olikin yhtäkkiä tipahtanut, se on ollut tosi hyvä pitkin matkaa. Katotaan nyt jaksanko enää rautalisää tässä vaiheessa aloittaa. Painokin oli tippunut toki kun ei tee mieli syödä oikein mitään, kohtu painaa niin korkealla ja närästys on tullut tutuksi..

Eipä siellä muuta, viime yönä nukuin ihan ok ilman supisteluja ja jos tänään vaikka jaksaisi raivokkaasti imuroita, mopata ja pestä ikkunoita. Tajuaiskohan tämä tyär sitten lähteä syntymään

Nuppusuu ja minimisu 37+0!!

 

Yks erittäin tärkeä juttu tuli mieleen sairaalakassia varten: korvatulpat!! Ihan ehdottomat, jos aikoo edes hiukan saada unta.. Esikoisen kohdalla vieruskaveri kuorsasi hyvin lahjakkaasti ja toisella oli jatkuvasti mies ja lapsi paikalla vierailuajoista viis.. Kakkosen kohdalla mulla kävikin niin hyvä tuuri, että sain koko kolmen hengen huoneen kokonaan itselleni

 

Heipat!

Täällä on pyörähtänyt rv39 käyntiin ja olo on kohtuullisen tukala ja malttamaton. Tulis jo!! Mut ei merkkiäkään siitä että tyyppiä huvittais liikkua minnekään. Ei suppareita. Ei kypsymistä (paitsi tätä henkistä). Ei edes mitään uskomuspohjaista, yhtäkkisiä finnejä, siivousvimmaa tms. Oon vaan ja möllötän ja odotan x)

Mieliteoista joku kyseli, täällä on tulleet ne klassiset suolakurkut kehiin! Ihan pakko oli ostaa (lue : laittaa mies ostamaan) iso purkki kurkkuja, päivässä syön niitä varmaan kaks tai kolme. Verenpaine ei oo moksiskaan, seuraan sitä kotona mittarilla ja aina vaan samaa 110/70 - osastoa suolan määrästä huolimatta. Mitäköhän olis ilman sitä?!

Mammahousuista : omani ratkesivat Ajattelin että kyllä näillä kahdella parilla vetää vielä tän loppuraskauden (käytin kyllä siis samoja myös esikon aikana ja toiset oli second handia muutenkin) et en lähde ostamaan enää uusia kokoa suurempia vaikka aika kireellä alkokin kankaat olemaan niin toisista ratkes persaus täysin tässä yks päivä kyykistyessä ja toisia sitten ylös kiskoessa vyötärökaistale sanoi itsensä rrrrrrrritsis irti. Että se niistä sitten, nyt oon heilunut täällä lähinnä jossain markan extralarge-sukkiksissa ja mekoissa kun ei tosiaan huvita enää minnekään housuostoksille lähteä. Kuvittelin itseni hetkeksi puhkumaan ja kyykkimään jonnekin sovituskoppiin ja päästin ideasta saman tien irti Sairaalakassissa on verkkarit et niillä sit kotiin - olivat ekankin kanssa mielestäni hyvä ratkaisu.

Mukava lukea että täällä ryhmäläiset pääsääntöisesti voi hyvin pieniä peruskremppoja ja yöllisiä suppareita lukuunottamatta, kaikki on tainneet esim raskausmyrkytykseltä välttyä? Mulla yhdellä kaverilla jotenkin levis lonkat (en muista nyt sitä lääketieteellistä selvitystä) niin pahasti ekaa odottaessa et se ei voinut kävellä ilman tukea oikeastaan koko viimeisen kolmanneksen aikana. Pikkusen pisti kuulemma hermoa sinkeälle, voin uskoa!

Toivotaan että voinnit jatkuu ok. Mua on ainakin piristänyt tuo viilenevä ja selvästi syksyisempi sää, tykkään kovasti <3

Jännä kyllä, milloin tulee lokakuisten eka vauva, iik!!!

 

Kiitos, eli verkkarit mukaan kassiin siis! MammaMiina, samoilla ajatuksilla mennään: en todellakaan tässä vaiheessa osta enää yhtään uutta äitiysvaatetta... Mutta ai että, tänään löysin vaatekaapista pari tavallista neulepaitaa, jotka mahtuvat vielä ihan nätisti päälle! Voin siis vielä poistua kotoa

Mahtavaa, Nuppusuu, että nyt on beibi jo täysiaikainen! Mä odotan kovasti ensi keskiviikkoa, sitten on täälläkin Nyt olen vielä hokenut, että ennen sitä ei ole ulos tulemista, mutta että sitten ei tarvitsisi enää kauhean kauaa odotella Vaikka mä olen edelleen aika varma, että ihan vain silkasta kohtalon ironiasta tämä kaveri odottaa viikolle 42...

Ja joo, on kyllä hienoa, että on taidettu kaikki toistaiseksi välttyä noilta vakavammilta jutuilta! Mulla näytti toissapäivänä proteiinit ensimmäisen kerran plussaa, mutta lääkäri ei ollut huolissaan, kun ei ole ollut mitään muita oireita - ja seuraava kontrollinäyte olikin taas ihan puhdas.

Tänään kävin siellä raskaushieronnassa, ja oli kyllä ihanaa! Teki todella hyvää sekä fyysisille että henkisille kiristyksille

Minervan 36+1

 

Ai niin mut se kyllä verkkareiden lisäksi, että hyvät alusvaatteet, tai siis -housut! Oon tosi onnellinen kun tajusin (noh, äidin kehotuksesta...) satsata napakoihin mutta miellyttäviin, vatsaakin tukeviin housuihin. Muotoileviksi alkkareiksiko noita nyt sanotaan?? Pysyy se jumboside hyvin paikallaan ja on silleen "varma" olo vaikka verkkareissa muuten sit lökötteliskin. Odotusaikana en oo kummassakaan raskaudessa tykännyt käyttää niitä vatsan päälle vedettäviä housuja ollenkaan mutta kotiutuessa oli ihanaa saada se synnäriröllö pistettyä vähän kompaktimpaan pakettiin

 

Voi lokakuiset ihanaa lukea teidän juttuja! Tsemppiä viimeisiin päiviin ja viikkoihin, pian teillä on pienokaiset sylissä

 

Minä oon yksillä mammahousuilla pärjänny. Farkuilla siis. Kollarikansaa oon aikalailla muuten. Paitoja ostanu muutamia, mutta ennemmin koittanu hankkia vaan sen mallisia normikamppeita jotka passaa päälle, enempi käyttöä ehkä sitten myöhemminki.

Imetysliivit yhet oon ostanu, oikee uskaltanu niitä ostella ku ei sitte tiijjä paljoko nää paisuu. Pari toppia ja yks pitkähianen imetyspaita taitaa olla. Pitäis sen verran vielä käydä jossai shoppailemassa että parit liivit ostaisi. Sitä ku täältä tuppukylästä mahtaa löytyä yhenlaisia ja niissä hintalappu sitte sen mukainen.

Kotiintulokamppeiksi meinasin ottaa mammaleggarit, ei purista eikä kinnaa mistään kohtaa. Jäi käyttämättä kesällä. Ja sitte tommonen tarpeeks pitkä ja iso paita. Mutta tuota kalsariasiaa itekki miettiny. Että jos sitä ny sektioonki joutus nii pitäskö sitä ostaa muutamat semmoset kainaloon asti vetästävät.

Alkaa pikkuhiljaa tulla totta tästä hommasta. Ei mulla hirveen hijas sytty oo ku jo tässä vaiheessa tulee se "jaa minustako pitäs äiti tulla tässä kohta." Ukkoki tajus viime viikolla "SUSTAHA TULLEE OIKEESTI KOHTA ÄITI." Piti muistuttaa sitä että nii, sinusta tullee isä, ootko aatellu. Alkaa kohta jo vähä jännittää, mutta onneks vaan vähä.

 

Anrai, hidas sytytys tässä on itse kullakin Mä olen viime viikkoina huomannut, että nyt on miehellä alkanut upota tajuntaan, että kohta meistä tulee vanhemmat. (Sen huomaa aina kevyestä kalpenemisesta Hyvillään hän tietysti on, mutta jännittää myös sitä elämänmuutosta.) Itse kyllä tavallaan tajuan sen, mutta en kauheasti ihmettelisi, vaikka lähtisin sairaalasta kahta kättä heilutellen ja kätilö juoksisi perään turvakaukalon kanssa... No, ei sentään, mutta ihan vielä en osaa yhdistää tuota mahassa möyrivää tyttöstä siihen vauvaan, jonka pian tapaan. Vaikka toisaalta ollaan viime päivinä katseltu paljon molempien vauvakuvia, ja kaupungilla mietin aina vaalea- ja punatukkaisia pieniä tyttöjä nähdessäni, että miltäköhän omani sitten näyttää...

Miten musta tuntuu, että kaikilla on juuri nyt syysflunssa? Eilen koko linja-autollinen matkustajia tuntui köhivän ja pärskivän kuorossa, ja tänään ystävä peruutti treffit taudin takia. Vähän on käynyt mielessä, että jos vain kykkisi kotona lokakuuhun asti, sillä flunssa näillä viikoilla tuntuu kyllä aika karmivalta ajatukselta No, ehkä uhmaan viikonloppuna kohtaloa ja käyn ostamassa pari imetyspaitaa - ja viimeinkin ne liivit! Ja alushousuja, huoh. En yhtään kestä sitä kainalomallia, mutta kai se on sitten sille tielle hetkeksi lähdettävä!

Minervan 36+2

 

Mulla on vissiin jotain lopun alkua ko olo ihan superrrrrrhyvä!!! Ei ahista eikä kiristä mistään (paitsi tisseistä, ne ku on yhtäkkiä paisunu taas koon tai kaks isommiksi ) Pikkukaveri on painautunu nyt hyvin lähtökuoppiinsa, ainaki tuntuu siltä Supistuksetki on kadonnu tyystin, mikä sinällään huono mutta oon NIIN onnellinen ko pystyy taas urheileenkin, melkein tekis mieli pistää juoksuksi Tänään oon taas puunannu huushollia hullunlailla ja pessy pyykkiä konekaupalla yms. Oiski ollu tämmönen olo koko raskauden ni voisin helpostikin kuvitella hankkivani viel neljännen lapsen No, pitänee sen verran maalailla piruja seinille et synnytys sit varmaan onkin jotain ihan hirveetä, eihän tää loppuaika ny näin helposti voi mennä...

Kotiutumishousuina saattaa hyvällä tuurilla olla kalsarit ja toppahousut Sehän voi talvi tulla siihen mennessä näille leveysasteille. Mut jos tarkenee vähemmillä vaatteilla niin jatkan tällä kollarilinjalla sittenki (mammafarkut mahtuu kyl jalkaan mut ko toi maha painaa jo niin alhaalla ni housut ei pysy ylhäällä ) Aikalailla omia paitoja käyttäny raskausajan, mammaneuleita löytyy mut niissä tulee liianki hiki.

Maanantaina on taas neuvola. Saas nähä millasen sf-mitan nyt saa, ite veikkaan et on pienentyny monta senttiä just ton laskeutumisen takia. Paino voi taas neuvolan puntarilla olla mitä on, kotipuntarin mukaan painoa tullu hippasen yli 10kg. Hemppakin on varmaan aika hyvä. Tekis kyl mieli jatkaa rautalisää loppuu saakka, se ku huolehtii hyvin siitä et maha toimii jouhevaan

Mahassa käy taas kova myllääminen, liikkeitä tuntuu kovasti navan molemmin puolin joten ei hajuakaan mitenpäin hää siellä majailee Mut nyt pitää lähteä kauppaan. Ostoslistaan pitää lisätä ainaki maidonkerääjä ko vanha näytti jo aika pahalta ko keittelin pulloja yms. varalta.

Voikaahan hyvin mammat, ei oo enää pitkästi kellään

Tokkis & ihmetys 36+2

 

Harmaata päivää. Ihana ettei ole helle mutta sais tuo aurinko näkyä. Eilen oli tosi kökkö olo, tänään onneks paremmilla fiiliksillä. Kävin testaamassa läheisen kuntoradan ja olipa ihana juosta syksyisessä metsässä. Puhumattakaan siitä ettei tarvinnut murehtia löytyykö Puska aina kun tarvii .
Itsekin yksi päivä mietin bussissa tuota köhivien kanssaihmisten määrää. Tänään piti mennä labraan rh-vasta-aineiden takia ja siellä sitä vasta olikin. Mutta ei voi kotiin jäädä tai hajoaa pää.
Mutta hui, kauppaan lähtiessä äsken pyörin eteisessä, ja peilin edessä yhtäkkiä tajusin että tämä murunen on laskeutunut. Eipä kyllä hengästytäkään enää. Kenellä on edellisistä vähemmän aikaa, Muistatteko yhtään kauanko tässä mahtaa olla odotusta jäljellä? Olis niin kovin kiva että saatais aloittaa yhdessä perheenä, kaksi viikkoa tasan siis vielä sais mennä.
Vähiin käy ennenku loppuu...

Rouva M ja pikkuriiviö 36+1

 

Rouva M en nyt oo palstaa niin seurannut että tietäisin onko joku tätä jo kysynytkin mutta kysyttävä on, MITEN sä pystyt vielä juoksemaan?! Ts. millä varusteilla? Itselläni on loppunut sekä esikoisen että tämän kanssa jo ennen raskauden puoliväliä, rinnat oli niin hirveen arat ettei mitkään liivit tukeneet niitä tarpeeksi vaan jokainen askel sattui, eikä mitkään tukivyöt ja napakat spandexit tuntuneet myöskään antavan tarvittavaa tukea vatsalle. Ekaa kun lähdin odottamaan olin ihan sikahyvässä kunnossa, joku kymppikilsan lenkki oli pikku aamupala eikä tuplatkaan siitä tavattomia joten todellakin söi naista kun piti sitten yhtäkkiä lopettaa koko lysti. Nyt näille kahdelle kun tulee ikäeroa niin vähän kuin tulee niin ei oo ehtiny mihinkään superkuntoon välissä taas hankkiutuakaan mut kyllä se taas otti päähän kun joutui hyvästelemään lenkkimaastot niin hirmu aikaisessa vaiheessa - vaikka painonnousu onkin ollut tosi maltillista (kaikkiaan nyt kertynyt nippa nappa 10kg ja 2 viikkoa laskettuun) niin ettei maha edes ole mikään valtava eikä muutenkaan voinnissa ole ollut varsinaisesti mitään mikä estää. Kroppaa vaan aristaa niin paljon että kaikki rymyliikunta (mitä muuten rakastan) on ollut ihan poissuljettua (

Tai tämäkin kai näitä yksilöllisiä asioita sitten vaan, että toiset pystyy mutta toiset ei?

Olen kade

 

Maha voi käsittääkseni laskeutua viikkoja ennen kuin synnytys käynnistyy. Just luin jotain raskausappia, joss luki, että ensisynnyttäjillä useammin laskeutuu viikkoja ennen, uudelleensynnyttäjillä voi laskeutua vasta kun synnytys on jo käynnissä. En muista kummastakaan aiemmasta, että maha ois edes laskeutunut, mutta nyt laskeutui about viikko sitten ja ei juuri merkkejä synnytyksen käynnistymisestä. Rouva M, eiköhän se pirpana malta ootta iskän mukaan

Mulla näemmä joka toinen yö on levoton, viime yönä ei edes supistellut, mutta unta oottelin kolmeen saakka. Oli vain tosi levoton olo, hyörin ja pyörin ja ravasin vessassa

nuppusuu ja minimisu37+1

Niin ja Tokkis, oot varmaan kohta tositoimissa, tyyntä myrskyn edellä?

 

Mulle iski se kuuluisa syysflunssa. Toissayönä iski, oon kerran kuussa jossain järkyssä räkiksessä kiitos tuon esikoiseni joka siis saa viikottain noita tautejaan. ..

Mulla on äitiysvaatteet ihan riekaleina kans kovasta käytöstä. Oli pakko antaa periksi ja ostaa pari paitaa ja housut, niitä kuitenkin käytetään viel pitkän aikaa. Sairaalassa olosta, niin muistelen kans lähteneen sielt samoissa vaatteissa kun missä menin. Korvatulpat on ihan must, en vaan eilen Prismasta löytänyt kun en keksinyt mistä etsiä.

Mulla tais maha laskeutua keskiviikkona. Olin ihan törkeän kipeenä sillon ja kundi melskas ku viimeistä päivää. Olin käynyt töissä ma j kävin siel to ja ihmiset kommentoivat et on laskenut ja pienentynyt. Mulla onkin reilusti tilaa rintojen alla mikä kans viittis siihen.

Täällä pessyt viimeisiä vaauvanvaatteita ja sänky pitäis laittaa, se on sit siinä kaikki valmiina!

Luna 35+3

 

Paranemisia Lunalle!! Mä olin ennen raskautta koko ajan flunssassa, mutta viimeisin kunnon tauti on (ja nyt koputtelen samalla puuta) ollut tammikuussa. Keväällä ei töissäkään tarttunut lapsilta, vaikka yleensä saan kaikki samat flunssat. Nyt on vaan välillä ollut kurkkukipua, yskää ja pientä tukkoisuutta, mutta ei yhtään sellaista karseaa kaikkien flunssien äitiä kuin yleensä. Jospa vielä kuukauden selviäisi ilman!!!

Tokkis, nauti olostasi!! Mun maha on ja pysyy paikoillaan Villi meno siellä kyllä edelleen on! Ja olokaan ei ole muuttunut miksikään. Eilen illalla kävin ähkimässä ja puhkimassa vuoden hitaimman 45 min iltakävelyn. Pysähdellähän piti ihan kohtalaisen monta kertaa, kun supisti niin paljon, ja siinä puolivälin tienoilla aloin miettiä, että nyt on kyllä vessa vähän turhan kaukana - eikä ihan taida kaupungin yksinäiset puut riittää pissatauon suojaksi Niin että täällä ei tosiaan juosta Mä kyllä myös niin kaipaan reipasta liikuntaa, kun koko tämä raskausaika on mennyt hissutellessa!! Ja tuo kävelykin on välillä vähän liikaa Lähinnä ne on nuo supistelut, mutta myös ihan yleinen epämukavuus. Painoa on tullut vain kuutisen kiloa, mutta tuntuu kyllä moninkertaiselta.

Eilen sain ihanaa postia, kun ystävä oli lähettänyt toiselta puolen Suomea laatikollisen lastensa vauvatavaroita. Siellä oli kyllä kaikkea suloista ja ihanaa vaatteista ja peitoista leluihin! Ei tältä meidän tyttäreltä kyllä ainakaan vaatteita puutu

Minervan 36+3

 

Meni illalla hernettä nenään kun vastausta kirjoitettuani painoin lähetä-nappia ja puuh - viesti katosi bittiavaruuteen.
Voi Luna, toivottavasti olo helpottaa pian.
MammaMiina, ei ole kukaan kysynyt, enkä taida osata vastata miten pystyn...onhan tässä kaikkea pientä ollut. Liian kuumassa supisteli niin että joutui ottamaan paljon kävelypätkiä, välillä jomotti nilkkoja, vihloi nivusia. Jossain elokuulla ostin tukivyön kun alkoi alapää olla lenkin jälkeen niin hellänä. Pettymys oli ettei sikäläisessä apteekissa ollut kuin yhtä aika heppoista mallia. Chiccon mammavyö se kyllä on mutta ei kovin tukeva. No auttaa vähän, tosin luulen että suurin helpotus tuli kun pieni kääntyi pää alaspäin. Rinnat ei valita ja maha mulla on aina tosi pieni mikä varmaan auttaa asiaa. Suurin ongelma juostessa on se jatkuva vessahätä. Toki otan kävelypätkiä ja vauhti on hidastunut. Toisaalta tämä on varmaan auttanut paljon siihen että voin näin hyvin vieläkin.
Kyllä mulla on aiemmillakin kerroilla maha laskeutunut ennen synnytystä, en vaan muista milloin. Vauva sitten välttämättä ei laskeudu /kiinnitykään etukäteen. Eilen illalla kun miehen kanssa juttelin, varoittelin ettei ainakaan kauheasti mieti mitä kaikkea ehditään tehdä kaksin ennenkuin vauva syntyy. Toivottavasti pieni ei ole hätähousu.
Nyt on onneksi monta yötä nukuttu ja usein jopa yhdellä herätyksellä. Nukun kyllä paljon ja pitkään mutta eipä onneksi ketään haittaa. Toisaalta tällä viikolla ottanut vain yhdet päikkärit. Yritän pitää nukkumaanmenoajan sikäläisen rytmin mukaisena, helpompi niin. Vauvalle jos ehtii joku rytmi täällä tulla,koetetaan saada sekin sinne sopivaksi. Täällä nyt niin väliä mihin aikaan nukutaan tai kukutaan.

Tsemppiä myös Minervan, uskon että pienikin liikunta helpottaa oloa ja ainakin pääkoppaa! Välillä poden suorastaan huonoa omaatuntoa kun sanon juosseeni ja toiset ei edes kävele. ..
Nyt jos pukisi päälle ja lähtisi (kävelemään ) kirpparille.
Mukavaa viikonloppua kaikille, uutisia odotellen.
Rouva M ja pikkuriiviö 36+2

 

Huomenta kanssaodottajat!

Jaa, se taisi ollakin tuloillaan oleva flunssa, joka sai viimeeksi aivot ihan lobotoomisiksi, nyt ollaan onneksi paremmalla puolella. Lunalle paranemisia ja muille välttymistä! Vähän ikävää olisi synnyttää ja hoitaa vastasyntynyttä ihan flunssassa..

Mutta milloin se vauva oikein tulee - täällä ollaan jo ihan kärsimättömiä - tai siis oikeestaan luovuttu toivosta; ei se taida tullakaan.. ei mitään merkkejä ilmassa. MammaMiina, sinun 39 vkot kuulostaa jo aika hurjalta, jotenkin vakavalta, mulla kun vasta 38+4..

Hienoa Tokkis, että taannoinen käännös onnistui. Aika hurjalta kyllä kuulosti! Ja tulisipa mullekin joskus tuollainen tomera ja aikaansaava olo..

Niin ja VauveliVanhalle, kiva kuulla sinusta! On tämä aika hurjaa olla tässä nyt, tavallaan ei olisi alussa koskaan uskonut, että tämä päivä, ja toivottavasti se syntymä ja sitä seuraavat asiat joskus tulee oikeasti.. Toivottavasti tulet pian perässä!

Ja joo, Minervan ja Anrai, ei sitä ehkä jollain tasolla tajua tulevaa muutosta, että sitä saa vauvan ja sitten pitäisi osata olla äiti sille, joka hetki.. Veikkaan, että muutamana hetkenä ainakin välistä unohtaa koko asian, silloin kun vauva ei pidä itsestään meteliäMutta huisin jännittävää!

Ja hyvä, että tuli puheeksi kotiutumisasu, ajattelin farkuissa lähteä, mutta varmuudeksi hankin sitten verkkaritkin, ehkä ne on kivemmat. Ihanaa, kun mahan kadottua on taas vähän enemmän vaihtoehtoja, kuin kaksi, kolme asua. Ja saa vetää housut vähän ylemmäs, sitä odotan!! Tähän asti oon pärjänny hyvin alhaalla roikkuvilla joustovyötäröfarkuilla ja pitkillä paidoilla..

Ärsyttävintä taitaa tässä loppuraskaudessa minusta olla tuo jatkuva pissahätä, oikeen ei mihinkään viitsi lähteä, kun kohta on kuitenkin hätä - 45 min lenkki, ei kyllä onnistuisi! Ja yskä vielä pissahädän päälle..

Tsemppiä viimeisiin viikkoihin ja voimia kohta toivottavasti edessä oleviin synnytyksiin!

T.Pahasti kärsimätön Stellaria ja poikanen

 

Stellaria, niin siis tarkoitin että kolmaskymmenesyhdeksäs viikko käynnistyi ei vielä 39+ puolella olla kuitenkaan! Sun kanssa samoilla viikoilla ollaan siis, itseasiassa liki päivälleen - mulle la:sta annettu arvioksi niin 4.10. kuin 5.10. Tänä aamuna tosin taas sadattelin että oon varmaan vielä joulunakin raskaana kun ei tosiaan mitään merkkiä ilmassa mistään. Mahassa käy kaamea myllerrys edelleen koko ajan ja viime viikon neuvolassa oli täti sitä mieltä että ei se tyyppi ainakaan mihinkään ole vielä kiinnittynyt vaikka toistaiseksi onkin tajunnut että pää alaspäin kannattaa sentään odotella lähtöä.

Suunnittelen tässä joka tapauksessa suursiivousta ja keittiön laattalattian kuuraamista nelinkontin - eikös sen pitäis olla just sellanen hyvä vanhan kansan käynnistysaktiviteetti?!

 

Rouva M, en kyl yhtään muista missä vaiheessa nuo aiemmat on laskeutunu
Tämä nyt selvästi lumpsahti alemmas sen käännöksen jälkeen mut toisin ko viimeks kirjoitin ni tämä on tainnu nostaa päänsä pois lähtökuopista eli ei välttämättä olekaan tulossa ihan heti Jotenki poikittain onnistunu kääntään ittensä

Lunalle paranemisia tosiaan ja toivotaan että vältyttäs nuilta taudeilta.

VauveliVanhalle, kiva kun jaksat seurata meidän kuulumisia Mikäs tilanne sulla on?

Eilen käytiin Ikeassa, oisin voinut ostaa vaikka ja mitä mut jostain sattuneesta syystä miesväellä oli taas hoppu pois Kokoais tänään nuo uudet huonekalut (ja todennäköisesti inspiroidun taas muuttaan koko huoneen uuteen uskoon ) Ja kyllä, nautin todellakin tästä energisestä olosta ja olen kiitollinen ettei oo hidastavia kremppoja

Meidän perheessä tilanne on yhtäkkiä kääntynyt niin, että mie taidan olla se vähiten malttamaton vauvan syntymän suhteen. Varsinki lapset alkaa olla jo todella kovilla kun "ei se vauva ikinä tuu". Mieskin alkaa olla jo valmis kolmen isäksi, höpsähtäny jopa ostamaan jotain pientä uudelle tulokkaalle

Oispa ihana päästä pian lukemaan jo ekat synnytyskertomukset tässä ryhmässä! Tälleen loppumetreillä alkaa tuntua et vastahan sitä plussattiin mut sit ainaki itellä kesä tuntu menevän toooodella hitaasti kun ootti vain syksyä

Mut nyt tuumasta toimeen ja nikkaroimaan! Normaalitilanteessa sais olla sekuntikellon kans ottamassa aikaa ennenko mulla menee hermot nuitten ikealaisten kokoamisessa mut nyt jotenkin semmonen zen että luulenpa että saan hommat kerralla valmiiksi

Tokkis84 & rymypallero 36+4

 

Herttileijaa, muualla siis siivotaan nelinkontin ja kootaan huonekaluja, kun itse mietin, että tarttuisinko seuraavaksi tässä sohvalla kirjaan vai katsoisinko elokuvan Ai että, ihanaa, kun voitte niin hyvin! Vaikka välillä tekee hyvää valittaa muiden kanssa, niin eihän tässä hommassa oikeasti kärsimys rakasta seuraa, vaan kiva, että jaksatte! Mulle riittää nyt se, että saan yöt nukuttua hyvin ja vähän puuhasteltua

Mustakin tuntui kesällä, ettei syksy tule ikinä - ja tässäpä ollaan! Joka kerta kun kirjoitan viestin loppuun raskausviikot niin mietin, että onko niitä siis oikeasti noin paljon vai laskiko väärin... Eilen viikkasin vauvanvaatteita ja mietin, että kohta meillä siis on ihan oikeasti joku, joka noita käyttää

Minervan 36+4

 

Pissahätä, hep! Ei uskalla kovin kauas lähteä, tai pitää miettiä missä on vessa

Kyllä täällä taitaa kaikki aika odottavissa tunnelmissa olla, ihana lukea teidän jokaisen kuulumisia ja ajatuksia! Jännä miten nimimerkeistä ja ihmisistä niiden takana onkin tullut tässä matkan varrella tärkeitä

Täällä on taas levollinen olo ja yötkin mennyt kohtuu hyvin. Sain tänään otettua kunnon päiväunetkin, kun mies puuhaili lasten kanssa ulkona. Eilen oltiin koko päivä liikkeellä ja saldona vaivaiset kaksi supistusta äiti ja sisko ei ottaneet mua tänään Ikeaan mukaan, matkaa kun sinne kuitenkin on sen pari tuntia. "Jos synnytät". Isä soitti eilen ja kysyi milloin aion synnyttää, kun eivät enää jaksaisi odotella. Heheh. Eilen yksissä juhlissa taas sain kuulla kuinka mulla on täysin selkeä poikamaha. Ei auttanut sanoa, että kaksi kätilöä ja yksi lääkäri on tytöksi varmuudella väittäneet

Oon nautiskellut tekemättömyydestä. Kuunnellut kaikkea hyvää musiikkis Spotifystä ja istuskellut sohvalla. Katselen ikkunasta miehen ja lasten hommailuja. Kivaa vaihtelua! Jos nyt kuitenkin pyykkivuoren selätykseen

Mukavaa sunnuntaita!

nuppusuu ja minimisu 37+3

 

Seuraa valivalia, pahoitteluni...

Neuvolassa käyty tänään ja kyllä oli masentava reissu! Elopaino on nyt sit yli 70kg, mikä tietty järkyttää tämmöstä ihmistä joka taistellu syömishäiriön ja vääristyneen ruumiinkuvan kans yli 20 vuotta Toisaalta pitää muistaa, et lähtöpaino oli 58kg(pituutta 165cm) ja sekin kovalla reenaamisella saavutettua vähärasvaista lihasta enkä siis missään mielessä ole ylipainoinen. Mut pääkoppa aattelee et oon itse lihonu nyt ton 12kg, ja ettei tällä raskaudella oo mitään merkitystä asian kans... Sf-mittakin oli räjähtäny taas keskikäyrän yläpuolelle, mut sen sentään aattelen johtuvan tästä uudesta asennosta. Pissa oli puhas, paineet matalat ja hemppakin noussu 130:een vaikka oon vähentäny raudansyöntiä (mistä kyl sovittiin, et voin jatkaa loppuun saakka sitä, koska se osaltaan huolehtinu mun vatsan toiminnasta)

Vauvan sykkeet mua lähinnä huoletti: ennen käännöstä ollu aika tasaseen 130-140 pienine vaihteluineen, mutta nytkin heilui 118-200 välillä, ilman kummempia möyrimisiä. Tottakai aattelin et tällä joku sydänvika tai rytmihäiriö tai jotain.... Neuvolantäti ei kylläkään ollu huolissaan nuista sykkeistä. Sen sijaan se oli huolissaan kun kerroin et mulla on vieläkin sisuskalut, tai varmaan tarkalleen ottaen vatsalihakset ihan sikakipeet sen käännöksen jäleltä. Ja tottakai(!) aattelen et mulla varmaan repesi vatsalihakset siinä kääntämisessä... Mieli on NIIIIIN apea kuin olla voi!!! En ees halua/uskalla soittaa äitipolille ku pelkään et kaikki mun kauhukuvat todetaan oikeiksi...

Nyt siis semmonen olo, et voisin hautautua peittojen alle siihen asti et vauva syntyy ja vaan nukkua tän mielipahan ja ahdistuksen pois. Miten se ihmismieli voikin näin heitellä...

Ahdistunut Tokkis mut sitäki lunkimpi masuasukki...36+5

 

Nii, unohtu viel valittaa *surkuhupaisaa, kyllä* ettei mun oloa helpota yhtään nyt kun tää mahanmuoto muuttunu ja ihmiset taivastelee et "onpa sulla vain ISO maha!!"
Halua tästä mahasta eroon ja äkkiä omaan roppaan (ja mielentilaan) takas!

Ugh!

 

Voi Tokkis, tosi kurjaa toivottavasti ei ole mitään ihmeempää, muuta kuin kipuja käännöksestä. Mua kans huoletti lääkärikäynnillä sykkeet, kun normaalisti olleet n. 140 ja yhtäkkiä ilman sen kummempia jumppia heilui yli 160. Lääkäri ei kyllä sanonut siitä mitään, itsestä tuntui tosi korkealta.. Tsemppiä sinne!

Mulla kans matalalentopäivä. Eilen tyhjeni maha ihan urakalla ja sitten alkoi supistukset. Olin, että jes, nyt alkaa tapahtua! Mitä vielä! Yön supisteli 10min välein ja aika tiukkaa settiä. Kahden jälkeen hain panadolia pääkipuun (joka sekin vaivannut monta päivää) ja saatoinkin torkahtaa hetkeksi. Kuopus änkesi viereen neljältä ja supistukset jatkui, onnistuin kuitenkin vähän torkkumaan.. Aamulla oli maha hellänä, mutta ei mitään muuta. Jumalaton väsymys ja vitutus, pääkipu ja ahistus. En vaan jaksa enää noita katkonaisia öitä ja toiveita herättäviä supistuksia, jotka ei sitten johda mihinkään. Ihan finaalissa.. tokkiksen tavoin voisin vetää peiton korviin ja nukkua siihen saakka kun tää suostuu syntymään

nuppusuu ja minimisu 37+4

 

Voi Tokkis, valtavasti tsemiä sinne! Valita ihan vapaasti! Ei varmaan yhtään lohduta kun kerron, mutta superhoikka ystäväni juuri tässä joku päivä selitti, miten painoa oli raskausaikana lähinnä ison mahan takia kertynyt melkein 20 kg - ja melkein kaikki jäi synnärille. Mutta ei tämä oman kropan muuttuminen helppoa kyllä aina ole. Itse ainakin tunnen itseni ihan valtavaksi ja kaipaan hirveästi omaa kroppaani - ja samoin en osaa aina ajatella, että tämä johtuu raskaudesta. Olen ollut tosi kiitollinen neuvolan terkasta, joka usein puhuu siitä, miten kauniilta raskaana oleva nainen näyttää. Samoin olen ollut jonkin kerran huolissani vauvan sykkeistä, mutta yrittänyt järjellä ajatella, että kyllä siinä tilanteessa olisi sanottu, jos jostain pitäisi huolestua! Niin tarkkaan näitä asioita kumminkin seurataan.

Nuppusuulle samoin jaksamista! Ei nämä "lopunajat" kyllä aina ole kovin häävejä... Toivottavasti siellä alkaa pian oikeasti tapahtua!!

Täällä ei tänään ketuta tavallista enempää

Minervan 36+5

 

Kiitos tsempeistä Nuppusuu ja Minervan! Kyllä se vähän helpottaa oloa ku saa valittaa samassa tilassa oleville "möhömahoille" (siis kaikella rakkaudella, mammat )
Ja Nuppusuulle nyt isosti peukut pystyyn, et masuasukki ymmärtäis pian tulla. Ymmärrän että huonosti nukutut yöt yhdistettynä siihen toiveikkuuteen et josko se pian syntyis eikä sitten synnykään niin vetää mielen matalaksi.

Minervan, ehkä se korostuu just sen takia kun ihmiset tottunu näkeen hoikkana ja timminä ja sitten kun onkin tämmönen rantapallo mahassa niin se jotenkin pistää silmään eikä välttämättä hyvässä mielessä.

Hoksasin just et ku neuvolassa oli myös terkkaharjoittelija niin hää oli merkannu mun painon väärin ja siksi oma terkka anto vähän noottia painonnoususta Eli en ollut geinannu niin paljoa viikkoa kohden mitä luultiin

Ehkä tää mieli tästä kohenee...

Tokkis