Lokakuun lapsoset 2016 *heinäkuusta meidän kuuhun*

Voi teitä tokkis ja nuppusuu, virtuaaliset halaukset molemmille <3 tänne saa jakaa kaikenlaisia tuntemuksia, ei tarvitse suodattaa! Mulla oli sen verran painoa ennen raskaaksi tulemista, että BMI oli just ylipainon puolella. Nyt on kiloja tullut kymmenen, kiitos siitä radi-ruokavaliolle, josta tosin olen viime aikoina vähän lipsunut.

Täällä ei ole mitään merkkejä ulostulosta, joten vaikka olo on odottava niin silti vielä ei kovin kärsimätön tai kettuuntunut. Vatsanahkaa vaan kiristää niin perhanasti rasvauksesta huolimatta ja arvet sen kuin leviävät (ja joo, en jaksaisi enää yhtään kommenttia tyyliin "kyllä se vauva on niiden arvoinen" tai "kaikki ulkonäköjutut unohtuu kun saat vauvan rinnalle". No ehkä niin mutta ei se silti poista näitä tuntemuksia. Kyllä mä vauvasta huolimatta haluaisin joskus palautua ihan fyysisestikin omaksi itsekseni. Mutta samaan syssyyn toivon, että me kaikki osattaisiin olla itsellemme ja kropillemme armollisia )

Jokaiselle päivälle yritän keksiä jotain hyödyllistä tekemistä. Tänään kävin Prismasta hakemassa imetysystävällisen yökkärin ja vähäsen enemmän ruokatarpeita. Tarkoituksena vähän laittaa ruokaa ja leipoa pakkaseen. Mutta taisi olla viimeinen kerta pyörän selässä tältä vuodelta joutui polkemaan polvet aivan harallaan eikä siltikään meinannut mahtua. Pitänee tästä lähtien keskittyä vaappumiseen. Että hatunnosto tälle meidän lenkkeilijälle

Eilen sain vihdoin kirjoitettua listan sairaalakassiin pakattavista tavaroista (kiitos vaan kaikille vinkeistä!), itse pakkaaminen voisi olla vaikka huomisen "järkevä homma" nyt kun tässä ollaan jo täysiaikaisuuteen päästy.

Ai niin ja ajattelin hemmotella itseäni päiväleffalla tänään, teemaan sopivasti tietysti Bridget Jones's Baby. Päivänäytös olisi maksanut yli 15 euroa!!! Rajansa kaikella ehkä jonain toisena päivänä on halvempaa...

marikkinen 37 + 0

 

Marikkinen, kävin viime viikolla katsomassa sen, ja oli kyllä ihan hauska ja teemaan sopiva! Meinasin itsekin ostaa 15 euron lipun Tennispalatsin uuteen hienoon saliin, mutta onneksi huomasin ajoissa ja toiseen päivänäytökseen oli ihan tavallisen hintaisia...

Mun päivän hyödyllinen asia oli ylipäätään kaupassa käyminen. Näin toisena tässä odottelen, että omenalastut paahtuvat uunissa. Hillo on jo keitelty, ja nyt ajattelin kokeilla noita, kun sain vanhemmilta ison kasan omenoita.

 

Minervan, katos vaan, tosiaan Scape-salin näytöksiin on kolmen euron lisämaksu Tennarissa! Onpa fiiniä pitää katsoa muille päiville jos sopisi paremmin budjettiin...

 

Mäkin haluaisin nähdä sen leffan! Pitääpä kysästä, jos mies pääsis joku päivä aiemmin töistä, että täällä on joku koululaista vastassa tänään olikin kuopuksella vapaapäivä ja vuoden äiti antoi katsoa kaksi elokuvaa (ite nuokuin niiden ajan) ja ruoaksi syötiin mikropitsaa noo, joskus saa mennä sieltä mistä aita on matalin..

Kiitos tsempeistä, kyllä vertaistuki on tarpeen! Taidan lähteä kävelylle tuulettamaan päätä ja samalla hakemaan vaatetilausta postista. Hirveästi en ole pystynyt enää kävelemään, mutta hitto vie aion savustaa tän kaverin ulos

 

Marikkinen, kiitos!

Nuppusuu, hitto ko repesin tota sun ulossavustamista

Mie lähin purkaan sitä päivällä ollutta pahaa mieltä lähtemällä miehen ja lasten kans ensin pelaan jalkapalloa ja sitten käytiin vielä pyörälenkillä ja hittovie tuli voittajafiilis! Eli ulkomuodosta huolimatta tämä kroppa kykenee edelleen urheiluun ja siitä oon ylpeä!

Oispa täälläkin päivänäytöksiä...Tuo BJ's baby kiinnostaa tosi paljon. Käytiin ystin kans kattoon se Bad moms ja sekin osui ja upposi niin että nauroin vedet silmissä.

Jahas, se pitäs kohta saada naperot iltapuuhiin. Onneksi huomenna saa nukkua vähän pidempään. Mun järkevä asia huomiselle taitaa olla myös kaupassa käynti. Mut käyn myös salilla, ihan vain tän pääkopan takia

Jo paremmilla mielin oleva Tokkis

 

Huomenta!

No nyt pamahti 39+ vko käyntiin, tämä on nyt sitä vakavaa..? Tai no, eipä olot ole miksikään muuttuneet ja tosiaan, kuten MammaMiinallakin, vauveli tuntuu viihtyvän hyvin asunnossaan - ja ehkä se vaihtaa siellä joka ilta järjestystä, kun niin kova möyriminen käy Olisipa hauskaa tietää, milloin hän saapuu..

Ja voi nuppusuu, on toikin varmasti rasittavaa, että lupaillaan supistuksilla ym. jo äksöniä ja sitten ei mitään tapahdukaan.. Ja huonot unet saa kyllä mielen matalaksi ja lisätään siihen vielä kasa hormooneja.. Toivotan tsemppiä ja hyviä öitä tai sitten oikeita eteenpäin synnytykseen johtavia supistuksia!

Ja tokkis, hitsi, tulin kyllä niin kateelliseksi; sä oot aika äijä, tai siis kova, kun pystyt vielä pelaamaan jalkapalloa ja pyöräilemään (ja tekemään vaikka mitä, mitä oot maininnu aiemmin). Tällaista sohvaoliota kyllä vähän nolottaa - ja mulla ei ole edes liiemmin mitään estäviä vaivoja.. Pyöräily muuttu hankalaksi aika alkuunsa, kun maha oli tiellä, mutta kävelemään/siivoilemaan ym. pystysin kyllä, jos vaan viitsisin.. Tosin teidän juttuja luettuani, ja kun äsken paistoi vielä aurinko, mullakin oli sellanen pieni tarmon puuska, että nyt minä kyllä lähden nostamaan loput porkkanat maasta! (Ja sitten aurinko meni taas pilveen)

Tuli muuten mieleen tästä ison mahan kanssa tuskailusta ja elämisestä - että keski-ikäisillä miehillähän on usein samanlaiset mahat - ja ne ei edes pääse niistä eroon 9 kuukauden jälkeen! Että ehkä tää on helppo nakki siihen verrattuna, mitä me oikeen valitetaan

Hmm, joo, pitäisiköhän tässä ruveta nyt oikeesti tarmokkaaksi..

Onko teillä muuten tuntunut tämä äitiyslomailu tylsältä? Lasten kanssa ei varmaankaan, mutta jos ei ole isompia lapsia paimennettavana? Minäkin keksin kyllä tekemistä joka päivään, mutta jotenkin, kun tämä ehkä on tällaista jonkin tärkeemmän odottelua, ehkä tuntuu vähän.. tarkoituksettomalta ja tylsältä, sellaiselta, että yrittää keksiä tikusta asiaa..

Ehkä vaan pitäisi osata nauttia; kiireettömistä teehetkistä ja kirjan lueskelusta tai että saa keskittyä käsitöihin, ei vaan oikein osaa.. Ehkä siinä olisi tavoitetta viimisiin viikkoihin, nautiskelu..? Ehkä vauvakin sitten syntyisi nopeemmin, tai ainakin odottaessa oli hauskaa

Voimia ja hyvän mielen päiviä!

Stellaria ja peräkammarin tyttö

 

Stellaria, toistaiseksi ei ole vielä ehtinyt tulla tylsää (2 viikkoa takana) ja nyt olen ruvennut säännöstelemään pyykinpesua, että riittäisi hommia tuleville päiville - vain yksi koneellinen päivässä mistä sitä kahden hengen taloudessa riittääkin... no, saatiin niin paljon vaatteita käytettynä ja tietty uudetkin vaatteet ja petivaatteet on pitänyt pestä (tai olen halunnut, eivät kai kaikki pese). Samoin Netflix on kaveri!

Mies tosin eilen sanoi, että soita sitten hälle töihin jos meinaat hajota henkisesti. Itse meinasin kyllä kesken työpäivän häiritä vain jos tuntuu siltä että on tosi kyseessä, eikä taida tosiaan hetkeen tapahtua mutta kyllä 39+ kuulostaakin jo joltakin!!

marikkinen 37 + 1

 

Vau, Stellaria, mitkä viikot sullakin jo on! Ja täytyy sanoa, että muakin on välillä naurattanut, kun olen bongannut miehiä, joilla on vielä isompi maha kuin mulla Ai kauhea, kun tällaisen ulokkeen kanssa pitäisi aina elää...

Aika kivasti tämä äitiysloma täälläkin on mennyt, mutta kyllä se organisointia vaatii. Vauvaa varten on kaikenlaista pientä hommaa ja käsityötä vielä kesken, neuvolassa saa rampata melkoisen usein, ja muuten täytyy sitten vain yrittää järjestää jotain tekemistä. Tänään ajattelin käydä niillä kuuluisilla liiviostoksilla, huomenna on aamiaistreffit ystävän kanssa, sitten taas neuvola, ja perjantaina aamukahvit tuossa lähellä. Eli sellaista pientä kivaa menoa. Tässä auttaa kyllä se, että me ensinnäkin asutaan aika lähellä isohkoa kauppakeskusta, josta löytyy näinä päivinä kivasti virikettä, ja toisaalta se, että useampi ystävä on joko lapsen kanssa kotona tai tekee iltapainotteisesti töitä. Mies tekee nyt niin pitkää päivää, että illat olen mielelläni hänen kanssaan kotosalla. Ja muutenkin ihan vain kotona koitan lepäillä aina muutaman päivän viikossa, ja monta ohjelmaa en kyllä sovi samalle päivälle, kun väsähdän silloin itse. Kotona mun paras kaveri on nyt olleet kirjat. Lukeminen on aina ollut mulle mieluista, ja Netflixiä taas katsoin kesällä niin paljon, että se saa olla nyt hetken tauolla Mutta nautiskelkaa tai olkaa tarmokkaita - kukin tyylillään ja syyllisyyttä tuntematta!

Minervan 36+6

 

Heipä hei kaikille lokakuisten odottajille tasapuolisesti. Täällä ilmoittautuisi mukaan vielä hyvin hyvin viimehetken odottaja. Raskaus on ollut kaikkinensa henkisesti ja fyysisesti haastava kokemus, joten olen pysynyt poissa jopa tällaisista foorumeista. Nyt olen viettänyt kotona jännittäen aikaa kohta kaksi kuukautta (kesälomalta mammalomalle) ja nyt alkaa jo seinät kaatua päälle...joten kaikki keinot käyttöön, jotta pää pysyisi jotenkin kasassa.

Sen verran taustaa meidän matkasta, että jäimme aikanaan kiinni rakenneultrassa ja jatkotutkimuksia tehtiin lapsen terveyden selvittämiseksi. Emme uskaltautuneet lopulta kuitenkaan lapsivesipuntioon, joten varmuutta terveistä kromosomeista meillä ei ole. Lisäksi loppuraskautta kohden mielen on vallannut valtava kohtukuoleman pelko ja liikkeitä lasken hermona, vaikka mitään suurta huolta pieni ei ole tällä saralla antanut. Fyysisiä vaivoja on myös riittänyt koko raskauden ajan pääasiassa matalan verenpaineen ja Hb: n vuoksi...jatkuva huonovointisuus ja väsymys on sitonut tehokkaasti sohvaan, joka on aiemmin hyvinkin liikkuvalle ihmiselle ollut melkoinen muutos.

Tässäpä pieni vuodatus...ehkä hieman helpotti Vielä tiedoksi annettakoon, että tällä odottajalla on ikää 31 vuotta, kyseessä olisi 1.lapsi ja la 9.10.

 

Tervetuloa mukaan Nuppis_85! Päivitän sut listalle, kunhan taas käyn koneella, nyt vain puhelimen varassa. Tosi raskaalta kuulostaa tuo teidän taival, ei varmasti ole ollut helppoa! Haluatko kertoa tarkemmin mitä RU:ssa löytyi? Meillähän oli vain se yksi "markkeri", nestekystat aivoissa, joiden yksistään ei pitäisi tarkoittaa mitään.. Mutta kyllä se edelleen mielessä päivittäin käy, että entä jos.. Tsemppiä ja jaksamisia sinne!

Kyllä uni saa ihmeitä aikaan. Nukuin viime yön muutamalla vessareissulla (komensin miehen heti alkuillasta vierashuoneeseen ja laitoin makkarin oven kiinni). Sieltä ne sitten aamulla heräsi kuopuksen kanssa vierekkäin aamulla laitoin muut matkaan kouluun, päiväkotiin ja töihin ja jatkoin unia 8-11, herranjestas että on levännyt olo! Tyyntä ennen myrskyä? Toivoa sopii

Piti kommentoida moneenkin juttuun, mutta mies huutelee kaveriksi Ikean lipaston kanssa - kun ei mua otettu mukaan, niin äiti toi tilauksesta vaikka mitä

nuppusuu ja minimisu 37+5

 

Tervetuloa, Nuppis! Meillä oli puhtaat seulat, mutta muuten kuulostaa kyllä mun raskaudelta... Sohvaelämää on täälläkin vietetty enemmän tai vähemmän alusta asti, ja kyllä se normaalista arjesta luopuminen otti aika koville. Täälläkään en alun stressin ja keskenmenoepäilyjen takia kirjoitellut kuin vasta joskus loppukeväästä, mutta sen jälkeen olen kyllä kokenut tämän hyvin mielenterveyttä ylläpitäväksi foorumiksi

Nuppusuu, ihanaa, että sait nukuttua! Mulla on myös taas mahtavan pitkät yöunet takana, mmmm... Tosin on muuten niin vetämätön olo, että taitaa tämä päivä kumminkin mennä taas ihan sohvalla.

 

Tervetuloa joukkoon nuppis85! Ikävä kuulla että seulat olivat hälyttäneet, itse lueskelin aiheesta silloin kun seulat otettiin ja onneksi ne hälyttävät useimmiten väärästä syystä! Toivotaan että teilläkin on niin ja meillä kaikilla muillakin. Mulla on lähipiirissä tapaus missä lapsi syntyi muutama kuukausi sitten ja hiljattain vahvistui, että on lapsella on todella harvinainen sairaus ja joutuu leikkaukseen ja vaikuttaa koko elämään. Kyseinen sairaus ei ymmärtääkseni näy seuloissa ja oli aika ikävä yllätys tässä... Pelko kohtukuolemasta on sellainen jonka jaan kanssasi, välillä se kaiken pahan mörkö valtaa mielen... toisaalta onneksi suurin osa ajasta on sitä, kun mietin että kohtukuolemalle ei oikein voi mitään ja se on kuitenkin todella harvinainen juttu jos osuu kohdalle. Raskaus ja synnytys ynnämuu siihen liittyvä on mielessäni näitä herran haltuun hommia eikä auta muuta kuin toivoa parasta. Toisaalta lohduttavaa (tai jotain) on se et se on kaikille sama juttu. Vaikka ei siis yhtään lohduta kun mörkö myllää ajatuksissa.

Tokkis, mulla oli samat mitat ennen tätä toista raskautta. Mä painan about 85 kiloa nyt Ja joka luotto on että paino häviää kyllä kuten viimeksikin. Tietty takaraivossa on pelko et mitä jos ei lähdekään, mut toisaalta olen varma et tässä painossa on just niin raskasta olla et haluan kevyemmän minän takaisin kun sen aika koittaa. Mua on onneksi siunattu lehmän hermoilla ja itseironialla tässä norsupainossa ja osaan suhtautua siihen aika kepeästi... mulla tää vaan nyt menee näin.

Nuppusuu, omalla tavallani olen kateellinen suppareistas ja toisaalta en. Supparit merkitsevät mulle toivoa siitä, että raskaus voi ihan itsestään käynnistyä ja siitähän mulla ei kokemusta ole!

Mulla on tää kurkkukipu edelleen, eilen kävin lääkärissä ja suljettiin pois mononukleoosi ja streptokokki. Parantumista siis odotellessa.

Ylihuomenna on neuvolalääkäri, ihan gyne. Ultraa kuulemma ja tekee painoarvion vauvasta. Jotenkin pelko jostain komplikaatioista on hiipimässä takaraivoa pitkin, tää koko raskaus on tällaista oman mielen mörköjä vastaan taistelemista.

Mun yöt on ihan kauheita. Herään about 10 kertaa yössä pissalle, eli vauva painaa alas tosi paljon.

Tääl foorumilla on ihana nähdä et kaikille muillekin nää on kituviikot mitkä on menossa Samassa veneessä ollaan ja leidit hei, me ollaan koht satamassa perillä!

HUOmenna poksuu 36+0!

 

Kiitokset tervetulotoivotuksista nuppusuu, Minervan ja Luna85 Vertaistuen toivossa raotan mielelläni myös meidän RU löydöksistä. Eli samoin meiltä löytyi toisen aivokammion katosta pleksus kysta (7,1 mm). Lisäksi löytyi sydämen oikeasta kammiosta ns. golf-pallo eli kalkkikertymä. Nämä kaksi markkeria vei meidät sikiötutkimusyksikköön. Naistenklinikalla eivät kuitenkaan nähneet sydämmessä mitään poikkeavaa, joten kysta jäi ainoaksi löydökseksi...tästä syystä emme punktioonkaan sitten halunneet lähteä.

Tässä oli kuitenkin tarpeeksi jo luonteeltaankin herkälle ja pelokkaalle ensiodottajalle Vielä fyysiset vaivat päälle, jotka estivät liikunnan (aiempi keino hyvän olon aikaansaamiseen) alkoi mielen mustuminen oikein urakalla...pisteenä iin päälle yksin kotiin jääminen! Lisättäköön valituslistaan vielä muutkin vaivat, niin sitten on pankki tyhjennetty ja ehkä jotain positiivistakin alkaisi löytyä. Aivan alkuraskaudessa kärsin voimakkaista vatsakrampeista ja tällöin epäiltiinkin kohdun ulkoista raskautta (ultrattiin varmuudeksi)...itse olin varma raskauden menevän kesken kipujen myötä hetkenä minä hyvänsä. Kipuja kesti noin kolmisen viikkoa, jonka jälkeen vähitellen loppuivat. Sitten alkoi pahoinvonti ja totaaliväsymys. Puolen välin tienoilla oli väsymystä lukuunottamatta fyysisten vaivojen osalta hieman seesteisempi kausi ja tähän väliin sattui nuo RU löydökset. Puolen välin jälkeen alkoi selkä- ja lonkkakivut, ummetus (paha pukamaepisodi) sekä kasvavan vatsan ja verenpaineen alhaisuuden myötä pahoinvointi uudelleen, huimaus, hengitysvaikeudet jne.

Siinäpä ne pähkinänkuoressa...täältä löytyy valtavasti sympatiaa mikäli jolle kulle samoja vaivoja/kokemuksia on matkalle sattunut! Luna85: Lämmin kiitos myötäelämisestä kohtukuoleman pelon kanssa. Itse olen päätynyt samaan lopputulemaan, että jos niin on käydäkseen, niin käy...huolehdin asiasta tai en. Mutta mielen möröt on pahoja, harvemmin järjellä syrjäytettävissä!

Nyt siis viikkoja kasassa 38+2 ja kädet on kyynärpäitä myöten ristissä, että nyytti saataisiin pian elävänä ja terveenä syliin <3

 

Nuo kystat on todella yleisiä ja yksi kätilö sanoi, että hänen mielestään niistä ei pitäisi edes mainita ja turhaan huolestuttaa odottavia äitejä. Me käytiin sitten rv 28 yksityisessä äitiysneuvolassa, jossa kystat oli osittain kadonneet. Myös sikiödiagnostiikkaan perehtynyt lääkäri ultrasi, ja sanoi kaiken olevan hyvin ja raskauden normaali. Siihen yritän luottaa, kun synkkyys iskee.. Paljon luin noista kystista silloin ja itkut itkettiin, nyt kuitenkin luottavaisin mielin. Pakko kai se on kolmen eri ammattilaisen sanaan luottaa

 

Piti vielä pikaisesti kirjoittaa, että tämä huippuspecialisti, jolla käytiin sanoi, ettei hän missään nimessä suosittele lapsivesipunktiota kellekään, jos kystat ovat ainoa löydös. Kuulemma nykyään tiedetään jo niin paljon paremmin, että kystat kuuluvat normaaliin sikiön kehitykseen ja niitä on useammallakin jossain vaiheessa, mutta jos ei ultrata juuri silloin, niin jäävät löytymättä

 

Itsekin luin kystista kaiken mahdollisen "nettimateriaalin" ja vaikutti tosiaan siltä, että pääasiassa ovat olleet aina lopulta harmiton löydös. Meillä oli alkuraskaudessa suunnitelmissa käydä 4D:ssä, mutta näiden tutkimusten jälkeen tuli kammo kuvantamisia kohtaan ja jätettiin menemättä. Kokoarviot on sf-mitan perusteella kulkeneet kuitenkin keskikäyrää ja samoilla linjoilla oli lääkäri ultratutkimuksen perusteella viikolla 35+5 (liittyi pelkopolikäyntiin).

Huolettomimpina päivinä olen myös itseäni rauhoitellut sillä, että toki tänä päivänä laitteiden kehittyessä löydetään jo paljon sellaista mistä ei ole ollut tietoakaan meikäläisten asustellessa äideissämme 20-30 vuotta sitten. Ties mitä omassa päässä on ollut tai ollut olematta

 

Itsekin luin kystista kaiken mahdollisen "nettimateriaalin" ja vaikutti tosiaan siltä, että pääasiassa ovat olleet aina lopulta harmiton löydös. Meillä oli alkuraskaudessa suunnitelmissa käydä 4D:ssä, mutta näiden tutkimusten jälkeen tuli kammo kuvantamisia kohtaan ja jätettiin menemättä. Kokoarviot on sf-mitan perusteella kulkeneet kuitenkin keskikäyrää ja samoilla linjoilla oli lääkäri ultratutkimuksen perusteella viikolla 35+5 (liittyi pelkopolikäyntiin).

Huolettomimpina päivinä olen myös itseäni rauhoitellut sillä, että toki tänä päivänä laitteiden kehittyessä löydetään jo paljon sellaista mistä ei ole ollut tietoakaan meikäläisten asustellessa äideissämme 20-30 vuotta sitten. Ties mitä omassa päässä on ollut tai ollut olematta

Juurikin näin! Olin viikkoja täysin paniikissa, mutta yksi ihana kätilö sai mielen rauhoittumaan sanoillaan ja kertomalla, että hänen tyttärellään oli molemmissa raskauksissa ollut kystia ja lapset ovat täysin terveitä. Haluan uskoa, että meidätkin olisi ohjattu nopeasti jatkotutkimuksiin, jos aihetta olisi ollut.. Toivotaan, että molempien pienokaisilla ja tietysti kaikkien muidenkin pirpanoilla, on kaikki hyvin

 

Meillä tilanne eteni niin, että kätilön tehtyä löydökset hän pyysi lääkärin paikalle tutkimushuoneeseen ja lääkärillä oli selkeästi todella kiire. Hän ei ultrannut itse vaan katsoi pikaisesti tietokoneen ruudulta kätilön ottamaa kuvaa ja puolsi jatkotutkimuksiin lähettämistä. Tässä vaiheessa oma olotila oli kohtalaisen synkkä ja sekava. Ennen lähtöään lääkäri huikkasi, että nyt varmasti valvot muutaman yön...ota sairaslomaa jos et jaksa mennä töihin. Jatkotutkimuksiin saatiin aika vasta neljän päivän kuluttua ru:sta. Lähdin töihin...kotiin en voinut jäädä. Tuskin tarvitsee edes mainita miltä nuo päivät tuntuivat! Kätilö antoi mukaan esitteen, jossa oli lyhyesti tietoa sikiötutkimuksista.

Sikiötutkimusyksikössä asiantuntemus oli vakuuttavaa, mutta sielläkään eivät liioin lupailleet kaiken olevan varmasti kunnossa tai ottaneet kantaa kannattaako lapsivesipuntio tehdä. Ja tämä oli tietenkin varsin ymmärrettävää ja asianmukaista! Neuvolan terveydenhoitajakin sattui meillä olemaan melko tietämätön kystista. Kysyi minulta, että missäpäin kehoa se sijaitsee...kun kerroin että päässä, niin totesi, että on tainnut kerran törmätä vastaavaan löydökseen asiakkaallaan. Keskikesällä kävimme yhden neuvolakäynnin toisessa toimipisteessä oman ollessa tällöin suljettuna ja siellä terveydenhoitaja tiesi tasan mistä oli kyse ja osasi luoda rahoittavan tunnelman asiaan liittyen. Näin niitä ammattilaisiakin on moneen junaan!

 

Nuppis, tosi ikävä tuo lääkärin käytös! Tuostahan voisi tehdä valituksen.. Meillä katsottiin kystalöydöksen jälkeen kaikki todella tarkkaan, juuri sydän, munuaiset, raajat yms. Mua lohduttaa myös se, että pahimmillaan nuo kystat viittaa 18-trisomiaan ja siihen liittyy jo isoja muitakin rakenteellisia poikkeavuuksia, jotka olisi havaittu. Mulla on pikkuvelipuoli, jolla löytyi aikoinaan kystat, golfpallot ja paljon, paljon muita merkkejä, kromosomitestit oli kuitenkin puhtaat. Sydänongelmia oli ja sisuskalujakin väärissä paikoissa, mutta kävi pienenä läpi isot leikkaukset ja on nykyään täysin terve ja normaali yläastelainen. Toivottavasti olet pystynyt edes vähän nauttimaan raskaudesta kaikesta huolesta huolimatta!

Ikeat kasattu ja sain vain päänsäryn riesaksi, ei edes supistuksia.. alan asennoitua jo siihen, että ei tämä tule ennen laskettuaikaa, toki tytöt on syntyneet 39+2 ja 39+4

Miten Anrai, joko on vauvauutisia? Entäpä Kerttupetteri? Mun veikkaus on, että Mammamiina tai Stellaria poksahtaa ekana

 

Eeeei tässä vielä jouvva jakaantumaan. Tänään oli lääkärineuvola. Painoarvioo en saanu, neuvolan vehkeillä sitä ku ei pysty tekemään. Sf-mitta 37cm. Kyseli vain paljoko antoi arvioksi viime kerralla. Oli taas niin mukavan helläkätistä tutkimusta että kumma ku ei siitä käynnistyny. Sentin auki ja kanavaa jälellä jotai sentti puoltoista. Ei kuulema uskaltanut kunnolla tutkia, että tulokset saattaa olla vähä sinne päin. Kyllä musta vaan tuntu että se tunki sen nyrkkisä keuhkoihi asti. Että nyt vaan ootellaan sitte. Ambulanssilla ehottomasti lähtö jos veet menee ensin. Mutta jos suppareilla alkaa nii oman harkinnan ja olon mukaan omallakin voi yrittää. Koko päivän supistellu enempi ja vähempi ja vaikka minkälaista nippailua ja juilimista ja tuikkimista. Sohvalla istuessa supistaa. Ne kestää välillä oikeesti useita minuutteja. Melko kivuttomia kuitenki.

Nuihi painoasioihin.. Mää pääsin justii kolminumeroiseen. Ja pituutta ei oo ku se 162cm. Painoa oli raskauen alkaessa jo niin reippaasti että sitä ei tähän mennessä onneksi ole tullut ku viitisen kiloa. Ikäni olen ollut enempi ja vähempi pyöreä. Mutta ennen raskautumista keräsin vuojessa sellaisen 20kg.. Kiitos lääkityksen joka kyllä keräs joka ikisen suupalan johonki kohtaan kroppaa.

Nuppikselle tervetuloa ja hatunnosto! Melkoinen tilanne. Toivotaan kuitenkin että kaikki menee parhain päin.

 

Huh, Anrai, hyviä vointeja sinne! Nuo neuvolalääkärit on kyllä aika erikoisia välillä Mulla on olleet paikat hellinä viime viikkoisen käynnin jälkeen. Ja ei todellakaan mitään painoarviota saanut, mutta edelleen toivon, että tämä kaveri olisi sellainen kolmekiloinen niin kuin melkein kaikki meidän suvun vauvat... Ja tutkimuksista muuten täytyy sanoa samaa kuin Nuppis: äiti juuri joku päivä kertoi, miten hänen odottaessaan minua ja sisaruksiani ei ultrausta käytetty kuin ihan poikkeustapauksissa. Ihanaa, että nykyään tiedetään jo niin paljon ennen vauvan syntymää - mutta hurjan ikävää, että kaikki väärät hälytykset voivat tuoda niin paljon turhaa huolta!

Mä täällä mietin tänään, että varmaan kirjoittelen täällä marraskuussa yksikseni, kun ei ole oikein minkäänlaisia ulostulemisen merkkejä ilmassa Mutta eipä ihan vielä tarvitse ollakaan, kyllä tässä hetki vielä jaksetaan. Nyt voi keskittyä sellaisiin tärkeisiin kysymyksiin, kuin että pitäisikö vielä syödä ennen nukkumaanmenoa, että saisi hyvät aamu-unet...

 

Tervetuloa Nuppikselle täältäkin!

Mulle tuo RU oli myös aivan kauhea kokemus, olin siellä yksin kun mies ei päässyt paikalle ja kätilö sitten löysi ensin golfpallon ja ultrattuaan hipihiljaa ja pitkään lisää, oli sitä mieltä että myös suolistokaiku on korostunut eli kaksi markkeria ja jatkotutkimuksiin. Minä siinä sitten kyselemään kaikkea ja hän hermostumaan että haetaan nyt sitten toinen mielipide kun et kerran usko, kollegansa tuli paikalle, katsoi ja sanoi että ei siinä mitään ole. Ensimmäinen kätilö alkoi inttämään vastaan, että onhan, ja toinen piti edelleen kantansa että eihän ja tätä dialogia siinä mun vieressä sitten käytiin joku minuutti. Lopulta toinen poistui ja ensimmäinen ilmoitti että okei, ei sitten, että kirjataan tänne nyt että tulos on normaali eikä hän laita lähetettä eteenpäin MUTTA jos hän olisi minä niin kävisi kyllä jossain yksityisellä vielä jatkotutkimuksissa ("jos vaan on varaa") selvittämässä tilannetta. "Mukavaa odotusta" tuntui toivotuksena lähinnä vittuilulta tuon episodin jälkeen. Itkeä pillitin sieltä lähtiessä ja soitin äidille ja miehelle ja ulvoin että nyt on varmaan kromosomit väärin ja kaikki väärin ja että mistään ei tuu mitään, oli aivan täys hysteria päällä enkä pystynyt lähtemään autolla liikkeelle vaan piti soittaa kaveri ajamaan mut kotiin. Se oli vielä perjantaipäivä, myöhäinen ip joten arvatkaa vaan olinko koko viikonlopun pelkkää itkua ja ahdistusta ennen kuin pääsin sinne yksityiselle käymään joka totesi ultrattuaan perusteellisesti 2D, 3D ja 4D että höpö höpö täällä mitään korostuneita kaikuja ole, että mikä amatööri siellä sulle tutkimuksen on tehnyt ja ettei hän muutenkaan ymmärrä tätä odottavien äitien turhaa huolestuttamista. Kalkkikertymä oli joo mut se on kuulemma tosi monella muutenkin ja näkyminen riippuu ru:n ajankohdasta - jos vaikka olisin ollut tutkittavana viikkoa myöhemmin, sitä ei välttämättä olisi enää hänen mukaansa enää edes näkynyt.

Eli sillä tavalla helpotus, mutta tietysti kun niitä ikäviä ajatuksia päähänsä erehtyy päästämään niin ei ne helpolla poistu. Muu odotukseen liittyvä stressi ja väsymys on monta kertaa saaneet sen jälkeenkin sellasen "mutta mitä jos sittenkin kaikesta huolimatta..."-olon mutta tää kaikki epävarmuushan pitää vaan yrittää hyväksyä ja ottaa vastaan se mikä tulee eikä etukäteen ainakaan stressata liikaa. Eihän sitä elämästä muutenkaan koskaan tiedä. Parasta pitää vaan aina yrittää toivoa ja omalta osalta myös parhaansa tehdä <3

Ja nuppusuu, en ainakaan rahaa lähtis vetoon pistämään meikäläisen poksahtamisesta ekana oma fiilis on vahvasti että yliajalle mennään. Konttasin tosiaan nuo lattiatkin edustuskuntoon perä pystyssä eikä tuloksena siitäkään ollut supparin supparia vaan ainoastaan kipeät jalat ja hirveä jäätelönhimo (?!!).

Neuvola taitaa olla ylihuomenna mut eihän siellä mitään edistävää voida tehdä. Joka kerta oon nyt kysyny käydessäni että JOKO tiedätte miten tän synnytyksen sais varmasti kotikonstein käynnistymään, mutta ei ne tähän mennessä ainakaan oo varmaksi tienneet - tai jos tietävät niin eivät pirulaiset kerro

 

Mammamiinallakin ollut järkyttävä kokemus RU:sta, miten ammattilainen voi toimia noin?! Tuo tilanne on odottavalle äidille jännä ja herkkä ja ammattilaisen pitäisi pystyä tilanne kunnialla hoitamaan. Mulla oli onneksi mies mukana, joka on sittemmin ollut se järjen ääni, kun itse olen meinannut panikoida. Lääkärikäynnillä oli äiti mukana, kun mies ei päässyt, ettei mulla mennyt mitkään lääkärin sanomiset ohi. Huh tuota sun siivousintoa mulla tekee tiukkaa tarttua imurinvarteen.. Tänään on pakko pestä lakanapyykkiä, kun kuopus pissasi yöllä sänkyynsä - tätä ei oo tapahtunut enää aikoihin

Ja taas! Viime yönä oli supistukset jo kipeitä ja mietin, että miten kummassa sitä kestää sitten sen ihan "oikean" kivun. Torkuin ja päätin, etten katso kelloa, jos on NIITÄ supistuksia, niin sen sitten tietää. No, tuntui että niitä alkoi tulla ja tulla, ja pakkohan se lopulta oli kelloa vilkaista - siinä vaiheessa supisteli 7min välein. Vaikka vannoin itelleni, että älä innostu, niin kyllähän siinä kävi läpi sairaalakassin sisällön, lasten hoidot ynnä muut. Viiteen asti torkuin unen rajamailla ja lopulta heräsin puoli seitsemän, ei enää supistuksia. Yllättävän rauhallisin mielin kuitenkin, nuo oli jo sen verran tuntuvia, että niiden oli PAKKO aiheuttaa kypsymistä

Nyt äkkiä pikku tirsat, ennen kuin pitää kuopus hakea päivökodista..

nuppusuu ja minimisu 37+6

 

Jopas tullut taas tekstiä sitten viime kerran, mukavaa kuite lueskella, onpahan jotai tekemistä Eli Stellaria, kyllä, aika on käyny hyyyyvinkin pitkäksi välillä tässä ootellessa Tietysti joka päivä on puuhaa mutta lähinnä sitä aikuista keskusteluseuraa kaipaan. En ole edes mikään telkkarinkatsoja, iltasin jotain katon jos sattuu tulemaan jotain mielenkiintoista. Kirjojakaan en lue enkä käsitöitä harrasta, tarvin enemmän äksöniä kuten urheilua. Joka päivä ei silti jaksa käydä salillakaan tai kävelyllä tai siivota... Ja kun nuo lapset on jo sen verran isompia että kotiuduttuaan viipottavat omia menojaan kavereittensa kanssa niin niistäkään hirveästi seuraksi oo. Toisaalts hyvä näin. Voinpahan vaikka nukkua päikkärit jos ei oo muutakaan tekemistä

Tervetuloa mukaan Nuppis! Ymmärrettävää ettei tommosessa tilanteessa uskalla toivoa liikoja, vaikka mitä teidän keskusteluja nuista kystista lukenu niin pietään peukkuja että on "vain väärä hälytys" eikä minkään tarvi olla pahemmin vialla Mie oisin varmasti ollu yhtä lamaantunu noista löydöksistä. Vaikken muutoin mikään stressaaja olekaan mut kaikki mikä liittyy lasten tai läheisten terveyteen niin pääkopassa alkaa kyllä sellanen mietintä ja mylläys että "mitä jos..."

Sympatiat kaikille huonosti nukkuville! Itse oon viime aikohin asti nukkunut yllättävän hyvin mut nyt oon muuttunu jotenkin herkkäuniseksi ja erityisesti esikoisen hampaiden narskutteluun herään joka hemmetin yö! Pissalla ei tarvi ravata ja sen käännöksen jälkeen oon pystyny nukkuun taas selälläni kun happi kulkee normaalisti. Kuumuus vaivaa ajoittain jos mies on hilautunu liian iholle...

Tuo on kyl totta mitä sanoitta keski-ikästen miesten vatsoista, ei käy kateeksi Tosin niiden mahat ei jyllää ja potki niinkuin meidän

Mullahan loppu ne kipeet supistuksetkin siihen kääntöön joten nyt oon sillä asenteella ettei tää täältä ennenaikojaan tuu. Kivuttomasti kyl supistelee aika paljonkin mut tosiaan olo on välillä jopa liianki ei-raskaanaoleva ottaen huomioon että laskettuunaikaan enää 3 viikkoa Toisaalta voi olla tyyntä myrskyn edellä, tiiä häntä.

Viime yönä näin taas unta, et pystyin näkeen vauvan mahan läpi. Sillä oli ihan hillitön jalka, varmaan kokoa 26 Ja katsoin kun se väänteli naamaansa siellä unissaan, oli kyl ylisöpö vaavi!! Jotenki semmonen tunne, et täällä mahassa majailee pitkä mutta hoikka poika...

Kohta lähden taas kaupungille hengaileen. Onneksi luvassa myös lounastreffit ystävän kans, pääsee edes tunniksi turisemaan aikuisen kanssa. Miehelle oon vähän motkottanu viime aikoina kun tekee niin pitkiä päiviä töissä vaikka tietää, että nyt kaipaan hänen seuraansa enemmän kuin normaalisti. Sitten kun vauva on syntyny niin ei taas niin haittaa, kun mulla kuite kädet täynnä töitä... eiku siis vaavia

Mammamiina oliko pakko puhua jätskistä, pakko käydä ostaan itellekin tänään

Voikaahan hyvin, mammat ja koittakaas ny joku avata peli synnytysten suhteen; ehkä sitä sitten synnytyskertomuksia lukiessa tajuaa itsekin et hitsi, toi on kohta itelläkin edessä (nyt siis synnytys tuntuu viel koooovin kaukaiselta)

Tokkis ja ihmetys 37+0 *poks vain* eikä tosiaan mitään merkkejä synnytyksestä

 

Nuppikselle tervetuloa täältäkin, kiva että tulit meidän kanssa turisemaan ja jakamaan ajatuksia ymmärrettävästi siellä on ollut paljon mielen päällä. Ja mikä RU-kokemus myös Mammamiinalla

Itse en raskauden edetessä pitkään aikaan oikein "osannut" pelätä. Alkuun oli melko pitkään semmoinen pessimisti ei pety -asenne. Positiivisen testin jälkeen en oikein innostunut, sillä jotenkin olin asennoitunut niin, että ei siellä kuitenkaan mitään elävää ole. Lähisuvussa on ollut ongelmallisia raskauksia ja tuntui liian hyvältä tuurilta, että meillä tärppäisi ekalla kerralla hyvin pian yrittämisen aloittamisen jälkeen. Tunnekuohu ja itku olikin sitte melkoinen, kun ekassa ultrassa näkyi pieni olio. Rakenneultraakin kyllä jännitin, mutta siitä muistan lähinnä sen oudon hämmennyksen tunteen, kun niin selittämättömän vahva tyttöolo vaihtui "pieneksi ulokkeeksi jalkojen välissä" nyt sitten mitä lähemmäs LA käy niin sitä enemmän (onneksi) tuntuu kehittyvän suojeluvaistoa, sellaista tunnetta, että mulle saa tapahtua ihan mitä vain kunhan pojalla on kaikki hyvin. Synnytyskään ei ainakaan vielä pelota - itse asiassa jollakin kieroutuneella tavalla tuntuu jännittävältä päästä testaamaan, mihin tämä keho oikein pystyy ja venyy - kunhan vain vauvalle ei tulisi mitään komplikaatioita. Toki jos itse pystyn saatanallisilta peräpukamilta välttymään niin kaikki on kotiin päin

Niin ja siitä tylsyydestä, just kun pääsin kirjoittamasta että juu hyvin on hommaa riittänyt... Eilen sain sitten viimeiset "pakolliset" listalla olevat hommat hoidettua ja heräsin tänään tympeään fiilikseen. Oon siis koko ä-vapaan ajan herännyt ensin syömään ensimmäisen aamupalan 7-8 maissa (radin takia yöpaasto ei saisi olla yli 10 h), mennyt takaisin köllimään ja syönyt kymmenen jälkeen toisen aamupalan. Hobittimeininkiä siis. Tänään oli heti toisen heräämisen jälkeen olo, että pakko päästä ihmisten ilmoille. Sopivasti sähköpostiin oli kilahtanut mainos Kampin kauppakeskuksen alepäivistä, missä oli myös imetyspaitatarjous. Sinne taidan siis tänään suunnata. Innoissaan kauppareissusta! Ja joo jätskistä puheen ollen siellä olis myös Ben & Jerry's alessa, mutta eilen söin just Omar-munkin (voi morjes miten hyvää) ja huomenna neuvola, joten ehkä yritän skarpata. Tuntuu muuten että koko ajan tekisi mieli tankata. Ehkä keho valmistautuu fyysiseen koitokseen...

Kateellinen myös nuppusuulle supistuksista eilen nukkumaan mennessä supisti yhden (1) kerran vähän jämäkämmin, mutta siihen se sitten jäi.

Pakko vielä kielitieteilijänä loppuun kommentoida Anrain ihanaa murretta tulee aivan yhden työkaverin puheenparsi mieleen. Voisin kuunnella hänen puhettaan tuntikausia, heh.

Ai niin ja jos listaa päivitellään niin sinne vois vaihtaa mulle oikean LA:n eli 17.10., joka vaihtui jo keväällä mutta enpä ole näköjään saanut aikaiseksi päivittää.

marikkinen 37 + 2