enhän mä huippu ole mutta tulen toimeen
Niin ja siitä on mitä haittaa? Ehkä mä en osaa nähdä asiaa objektiivisesti koska itse en ole koskaan joutunut ponnistelemaan. Ylioppilaspaperit on M-luokkaa, joukossa E ja L vaikka ainuttakaan kirjaa en edes avannut. Yliopistossa tenteistä ja esseistä tulee, tekemättä yhtään mitään 3-4, jos aihe mua kiinnostaa heti on 5. Onhan se toki hieman nöyryyttävää kun eräs proffa piti mulle (kyllä yliopistossa) saarnan tästä alisuoriutumisesta. Mutta entäs sitten? Elämä on stressitöntä ja olen onnellinen. Luotan siihen, että jos joskus aidosti haluan jotain tai olen siitä kiinnostunut, niin sitten jaksan panostaa. Jos tarviiAlkuperäinen kirjoittaja vieras:Näi itse kokeneena sanoisin, että alisuoriutuja ei opi ponnistelemaan. Tällöin voi olla, että hän ei saavuta potentiaaliaan ikinä. Edes yliopisto ei tarjoa haastetta, jos tyytyy pelkkään hyvään arvosanaan.Alkuperäinen kirjoittaja kokemusta on:Mitä haittaa alisuoriutumisesta muka on? Arvosanat ovat kuitenkin hyvät, eikö? Sillä ei ole mitään merkitystä onko se 8 vai 9. Miksei lapsi saisi päästä vähän helpommalla jos ei kuitenkaan ihan ranttaliks pistä?