*~ Maaliskuun mussukat 2013 ~* Helmikuussa

jee, huomenna alkaa meidän kuu!!!opcorn:

greentea taitaa mieheäs alkaa vaa jännittää kun vauva on koht todella siel.:hug: oma mieheni oli esikoisen aikaan innoissaan raskaudesta muttei sekään mitään vauvakirjoja lukenut. mut tykkäs kyllä kokeilla vatsaa vähän väliä kun liikkeet alkoi tuntea ulkoapäin. harvoin kans jutteli sille, varmaan on monelle miehelle jotenki luonnotonta puhua vatsalle. sillä olikin silloin kovempi vauvakuume kuin mulla.
näitten muitten odotusten kaa on ollut vähemmän "yhteydessä" vatsaan ja innostunut vasta sit kun vauva on todellakin siinä.

vauvan tilaus päivä tai oikeastaan viikko on mulla kun poksahtaa 38 rikki, sen vertaa on hommia varattuna itelläkin et menis järjestelyt uusiks. vaikka vähän väliä tuleekin tunne et sais jo syntyä. muttei missään tapaukses haluis et yli mennään.

ihanaa niittyvilla et olet keksinyt itselles päivän piristyksiä, mahtavaa myös kun miehelläs on vihdoin vapaa vkl, nauttikaa toisistanne ihan kunnolla!:heart:

huomenna on itellä leipomispäivä kun kuopuksella on 1v. synntäribileet la. pitäis ehtii siivoo kämppääkin ja tänään on juoksuja joka suuntaan, no pikasiivous saa luvan riittää.

pepper& typy 36+2

 

Huomenta naiset! Kuulkaas, se on huomenna MAALISKUU!! Mitäs me tehdään maaliskuun pinon kanssa? Tehdäänkö se vielä, vai siirrytäänkö saman tien salaiseen kerhoon? Kuka haluaa hoitaa? Voin itekin ottaa vastuulleni, mutta voi olla, että kun vauvoja alkaa todenteolla sadella, mulle pitää välillä muistutella laittamaan niitä tonne etusivulle... Voi meinaan hyvin joku unohtua välistä tän Ra-Den takia..

Toivottavasti SaHin, Auroran ja Könkkänän vauvat kääntyisi vielä!

Kwaidan, mäkin vähän ajatellut että teen nyt vaan parit jonkinlaiset suojat, ja teen sitten lisää/eri kankaista jos tarve vaatii. Noista vaipoista, varmasti sen näkee sitten vasta käytössä, mikä omalle vauvalle parhaiten sopii.. Harmi, kun nyt olis niin kiva tehdä kamalat vaippavuoret valmiiksi, kun aikaakin olisi.

Ihanaa Nopponen, että pääset vähän tuulettumaan!

Niittyvilla hienoa, kuulostaa siltä että oot vähän piristynyt.

(.) Mulla tuli eilen ensimmäiset kipeät supparit!! Jii-haa! Oltiin miehen ja koirien kanssa lenkillä, kun alko kamala menkkakipu alavatsassa. Välillä menin melkein kaksinkerroin kun sattu niin kovaa. Mietin jo, että ei kai se vauva nyt keskelle tätä metsää tupsahda! Meillä oli vielä puolisen tuntia matkaa kotiin, ja melkeen jouduin konttaamaan. Luulin kyllä välillä, että en kotiin saakka pääse. Kuitenkin sitten jo vähän ennen kotiovea kipu hävisi. Loppuiltana ei enää kummempia tuntemuksia tullutkaan, vaikka käytiin saunassakin. Vauva olis muuten nyt selkeästi laskeutunut. Mahan muoto pikkasen muuttunut, ja tossa kylkiluiden alla ennen tuntunut peppu tuntuu ainakin viitisen senttiä alempana. Just kun vois alkaa olo sen takia helpottua, niin toi kylki on edelleen ihan hel**tin kipeä. Tai oikeastaan se kipu on tossa oikean tissin alla kylkiluissa ja siitä vähän sivummalle. Argh, ei se näytä ihan heti paranevan. :headwall:

Nanna 36+2

 

pepper83 ja haaveissapulla, joo toi on just semmoi jörö äijämies, luulenpa et sitä jännittää. Välil vaa tuntuu etti sitä kiinnosta.. Ja must tuntuu et se tajuu vasta sitten tän koko asian ku toi pirpana on pihalla. Ja sitte kiinnostuu enempi, toivottavasti!

greentea1 36+6

 

Viimeinen päivä helmikuuta! Hui, miten on odottanu niin kauan maailskuuta, että nyt vaikka oon jo jakaantunu, tuntuu ihan juhlapäivältä tämä! Onko muilla sama fiilis?

Nopponen mie vaan yhellä kädellä pidän paavoa ja annan tissin sille suuhun. Se tuntuu pysyvän paremmin hereillä imiessä kun samalla puuhailee jotain, niin saa aina mahansa oikeesti täyteen. Tuolla jätkällä on tapana nukahdella tissille ja sitten heti perään vaatia takaisin Voin laittaa kuvan vaikka kunhan ehdin..

Pepper olisinkin supermamma. Tuntuu ihan kaikelta muulta, pää on kun haminantori ja vaan puuhailemalla pysyn järjissäni.

Paineita ja ahdistusta. Minuu on ruvettu pyytelemään ulos ja lenkille ja saunailtoihin ja kahville yms. Mies sanoi toissa päivänä että miehän voisin käydä kaupassa ja jättää vauvan hänelle. En mie voi! Mies kyllä heti korjas, että siis saan heti kun haluan, ei niin että hän odottais miulta sellaista. Onko niin, että miun pitäis pystyä jo olemaan vauvasta erossa? Eilen illalla käytin koiraa iltapissillä ja sain varmaan jonkun paniikkikohtauksen. En meinannu saada henkeä ja kotiin kun ääsin, puhkesin hysteeriseen itkuun. Kaikki tuntuu ihmettelevän etten halua "omaa aikaa". Jopa miun ystävä jolla on 5-viikkoinen vauva, tänään pyysi minuu lenkille ja oli ihan ihmeissään kun sanoin, etten uskalla lähteä. Miehen hoitoon voisin jättää vauvan, luotan sataprosenttisesti heidän yhteistyöhön, mutta miulle itelleni tulee paha olo! Kamala olo kun tuntuu että ihmisten odotukset on niin ristiriidassa sen kanssa miltä itestä tuntuu.

Kaikki tuntuu olevan niin helvetin vaikeaa tässä alussa. Vauvan hoito on luontevaa ja helppoa, mutta miusta tuntuu että muiden odotukset ajaa miut nurkkaan. Onneks miula on ihana mies, joka ymmärtää, eikä painosta mihinkään. Vaikkakin pelkään että loukkaan häntä kun en uskalla lähetä pois ja antaa hänen hoitaa pientä:headwall: Mitä tää on? Sanokaa pliis että tää on normaalia? Kauan tätä jatkuu?

Nanna onnea suppareista! Kuulostaa siltä, että vauva asettuu sinne emoaluksen lähtöalustalle Ja noista vaipoista muute vielä, että meidät yllätti miten paljon noita imuja pitää olla! Meillä laitetaan kolme imua yöllä vaippaan! Babyland ja hilivinksis AIO-vaipat on yöllä ihan huippuja! Ei vuoda! Ja käytettynä löytyy noita! Meidän pitää lisää vaippoja huutaa. Imuja teen ite vanhoista pyyhkeistä ja kaikesta mahd. kankaasta mitä kaapeistä löytyy.

Katoitteko muuten ylen teemaillan "Äidit töihin". Jos ette, menkääpä areenaan ja tsekatkaa, saa verenpaineen nousemaan, puolin ja toisin on niin typeriä kannanottoja tuossa ohjelmassa, että hui hai!

Sekavissa tunnelmissa edelleen Nippa ja Paavo 1 vko! (hän saa tänään maitoa lahjaksi:flower


PS. Eilen imetin sängyllä ja luin lehteä, kun sain sellasen ahaa-elämyksen. MIULLA ON LAPSI!?!?!? Tuli ihan huimaava tunne, epätodellistahan tää on.. Niin kauan toivottu ja odotettu ja nyt kun hän on täällä, mamma on ihan töttöröö!

 

Heh, pitää munkin vissiin tulla välillä kuulumisia päivittelemään kun näin oikeen unta tästä palstasta!

Paljon onnea kaikille vauvautuneille!

Täällä ollaan tukevasti kasassa vielä pitkään... Miehellä on huomenna synttärit ja meille on tulossa kavereita kylään. Uhkailin etukäteen että en sitten osallistu järjestelyihin, mutta niin vaan piti eilen siivota koko kämppä. Mietin jo että toivottavasti en siitä hyvästä ala synnyttämään, mutta eipä näytä siitä olevan huolta. Leipomisen mies aikoi kuitenkin hoitaa itte. Lahjaksi päätin sitten kasata isyyspakkauksen, kun se on ollu mielessä mutta en oo aiemmin saanu aikaseks. Hyvin löytyi yhessä shoppailureissulla matskua siihen, pitää vielä tänään tehä ohjeet mitä milläkin kuuluu tehdä ja pakata koko homma nätisti. Toivottavasti tykkää...

Samalla shoppailureissulla sain viimein ostettua yhdet imetysliivit H&M:ltä, makso muistaakseni 17e. (Pitihän sitä ostaa jotain mitä voi kotona esitellä, ettei mies ala ihmettelemään että miten mää noin kauan shoppailemassa viihdyin... ) Aattelin sitte synnytyksen jälkeen ettiä jostain laadukkaampia, kun ei tosiaan kokoa oikeen osaa vielä arvata. Saa nähdä miten hyvin löytyy, en nettikaupoista haluais sovittamatta ostaa kun oon jotenkin niin vaikean muotoinen, että yleensä sopivan kokosistakin liiveistä ehkä joka 5. pari istuu ees siedettävästi malliltaan... Ja normaalisti kaarituettomat ei passaa ollenkaan, mutta vissiin maitotisseille ne ois armeliaammat? No, kattellaan sitä sitten.

Sairaalakassi on vielä pakkaamatta. Harkitsin kyllä jo että kirjottasin paperille listaa asioista, että voi sitten vaikka supparihuuruissa niitä noukkia tai antaa listan miehelle. Mutta enpä usko vielä muutamaan viikkoon kassia tarvitsevani. Ite oon syntyny 2 viikkoo yliaikasena (ja sillonki käynnistettynä) joten yritän varautua että huhtikuulle mennään... Muutamia kipeempiä suppareita on tullu, lähinnä öisin, mutta ne helpottaa yleensä vessakäynnin jälkeen. Ens viikolla on sitte lääkärineuvola tulossa, että sillon saa toivottavasti tarkempaa infoa alakerran tilanteesta, mutta enpä usko että siellä vielä mitään tapahtuu.

Miehen kiinnostuksesta raskauteen olitte puhuneet. Meillä käy kyllä tunnustelemassa mahaa ja välillä on tullut jopa oma-alotteisesti juttelemaan tai laulamaan (!) mahalle, mutta eipä tuo juuri ole lukemalla tms asiaan perehtynyt. Toisaalta saa kyllä aika paljon infoa kun mää aina raportoin sille mitä ite oon lukenu ja kun ei tosiaan omaan päähän paljo muuta ku vauva-asioita tässä vaiheessa mahdu niin melkeen ootan että millon tulee pyyntö että voitasko puhua jostain muusta välillä.

Piula ja poikanen 36+1

 

Nippa, kiitos onnitteluista. Mä luulen, että toi on ihan normaalia, että et vielä halua olla erossa vauvasta. Sähän olet kantanut häntä sisälläsi 9 kuukautta, niin miten voisit yhtäkkiä olla hänestä erossa?? Eihän mullakaan kokemusta tästä asiasta ole, kun ensimmäistä itsekin odotan. Mutta voisin kuvitella, että en minäkään pystyisi vauvan luota lähtemään minnekään ensimmäisiin viikkoihin. Vaikka luottaisin miehen hoitotaitoihin ihan täysin. Yritä vaan olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat tai odottavat, nyt on kyse susta ja sun vauvasta. :heart: Ehkä muutaman viikon päästä osaat jo jättää vauvan hetkeksi isälle, ja lähteä yksinäsi kavereita tapaamaan? Lähdet sitten kun itsestäsi hyvältä tuntuu.

Niin ja vaipoista, kiitos taas vinkeistä. Mulla on läjä siskolta saatuja itsetehtyjä taskuvaippoja ja imuja. Itse oon kans ommellut parit taskuvaipat, ja kankaita olis vielä moniin. Odottelen kuitenki vielä että nään, mitkä kankaat sopii parhaiten oman vauvan pyllylle, ennen ku teen lisää. Alkuun luulen että mennään harsoilla ja villahousuilla. Ja siihen pakettiinhan voi kans tunkea yöksi lisäimuja.. Meillä kans vanhat kuluneet pyyhkeet pääsee kaapin perukoilta hyötykäyttöön.

Greentea, varmasti se mies innostuu kun pieni syntyy. Voisin kuvitella, että miehille on joskus vaikeaa, miten suhtautua raskauteen. Tavallaan he jäävät kaikessa niin ulkopuoliseksi, kun vauva on naisen vatsassa ja kaikki yleensä pyörii sen odottavan äidin ympärillä. Itse voisin ainakin kuvitella olevani vähän pihalla jos olisin miehen housuissa. Täällä kyllä mies silittelee mahaa ja joskus sinne jotain puhelee, mutta ei sekään ole esim. mitään vauvan kasvatuksesta tai isäksi tulemisesta lukenut. Kaikki hankinnat on myös ollut aika lailla mun vastuulla. Ehkä mä puhun sille näistä raskaus- ja vauvajutuista niin paljon, että se on jo ihan kyllästynyt aiheeseen. Hyvin on kyllä mies ottanut huomioon nää kaikki raskausvaivat ym, ja paljon auttaa kaikessa ja hieroo jalkoja ja pitää muutenkin hyvänä. :heart:

Nanna *kipittää taas ompelukoneelle*

 

Moikkelis!

Aatelkaas...Se on HUOMENNA maaliskuu :heart: oi oi...
ja siitä tulikin mieleeni,onko halukkaita ottamaan meidän kuun ketjun? Haluaako Nanna jatkaa,vai otanko minä vai???

Olen kyllä toisaalta sen salaisen ryhmän kannalla,niin jokainen voi sitten rauhallisin mielin kirjotella sinne ja voip kuviakin jokainen laittaa jos haluaa.



Jemimi ja pikku-ukko 37+4

 

Sone Mun on välillä vaikea saada happea, siis myös kyljellään.

Supistukset Mitä ne on? Ei oo pitkään aikaan ollut edes harkkasupistuksia :/ Yksi kivulias supistus on tullut tässä raskaudessa ja sekin varmaan 10 viikkoa sitten..

Maaliskuun pinoa mä en viitsi ottaa hoidettavaksi, kun kuitenkin laskettuaika jo reilun viikon päästä.

Nallu ja taas hikotteleva pikkuveli 38+5

 

Onnea Särö! :flower: Candlelightista täälläkin odotellaan kovasti uutisia...

Mies ei täälläkään ihan hirveästi ole jutellut mahalle tms, joskus saattaa pidellä kättä mahan päällä ja silitellä, mutta kyllä se sitä vauvaa odottaa. Just yks ilta juteltiin siitä, että molemmilla on ihan epäuskoinen olo edelleen siitä, että toinen lapsi on ihan just tuloillaan.

Nippa, mulla ainakin hormonihuurut kesti esikoisen aikoihin varmaan pari kuukautta... Olo tuntui välillä ihan itselle vieraalta ja reaktiot eri asioihin oli mitä erikoisimpia. Eiköhän se kuulu asiaan! Teet juttuja sitten, kun susta itsestä hyvältä tuntuu!

Huooh, lupailusta huolimatta se sairaalakassi odottaa edelleen pakkaajaansa. Viime yönä sain taas ajatuksen, mitä vielä pitäis tehdä --> laittaa mummulle valmiiksi puhtaat petivaatteet johonkin helppoon paikkaan, jos meille tulee lähtö keskellä yötä. Tuo esikoinen kun kipittää aina öisin turvaa etsimään meidän makuuhuoneesta, niin kaipa se mummu on sinne saatava jotenkin helposti, jos tulee kiire.

Samoilla fiiliksillä mennään, kuin Nallukin, paitsi että mulla ei oo vielä ollut yhtäkään kipeää supistusta ja harkkasuppareitakin tiedän olleen vain siitä, että satuin olemaan kerran käyrillä sairaalassa, kun sellaisia muutama tuli... Sen sijaan liitoskipuja ja nyttemmin häntäluun painamista on ollut ohjelmassa.

Toistaiseksi mitkään puuhat ei ole aiheuttaneet muuta - eilen siivosin talon ja tänään on käyty pulkkamäessä ja leivottu. :/ Ei paranis vielä päästää itseään kyllästymään, kun odottelua saattaa olla vielä monta viikkoakin edessä!


Tiipula 39+0 *POKS*

 

Huomenna jo Maaliskuu, apua!

Joku tiedusteli Boob imetysliiveista, taalla Briteissa on nettikauppa Amazon.co.uk, josta olen ostellut itse kaikenlaista ongelmitta, t-paita Boobit (nursing top) maksaa n. £35 mika olis varmaan n. 40 euroo? En usko et postitus ois kallis myoskaan.

(.) Sain vihdoin viime yona hyvat younet, flunssa ei enaa kiusaa ja herasin vain kerran vessareissulle! Mutta nain sekavia unia.. Synnytin koti-Suomen saunassa yhdella ponnistuksella ruipelon puunuken jonka pistin vaunuihin ja naytin perheelle ja ystaville ylpeana.. ja kaikki sanoi etta ei se ole vauva, sehan on vain puunukke! Josta loukkaannuin ihan kamalasti. Parasta unesssa oli etta mahani oli saman paivan aikana pienentynyt ihan littanaksi (en ole littanaa mahaa itsellani nahnyt vuosikausiin ) Onko kellaan muilla ollut outoja unia?

Nippa, musta on ihanaa etta olet niin kiintynyt pienokaiseesi, parempihan nain kuin etta et pystyisi kiintymaan vauvaasi ollenkaan (joka myos on aika yleista ekoina viikkoina)

Raskausarvista.. mulle on ihan viime paivina tullut kauheet zeepra (valkopunaiset ) arvet reisiin, nayttaa vain niin hassulta kun maha ja tissit ovat suuremmin saastyneet niilta! Toivottavasti ne haipyy synnytyksen jalkeen...

Siskolisko 36+5 perassa tullaaan

 

Mites tuo salainen ryhmä käytännössä - tulisiko se tänne kans, vai jonnekkin muille sivuille...? Vääntäkää rautalangasta, kiitos Itse olen kyllä sen kannalla, kun varmaankin synnytyskertomuksia ja sellaisia tulee enemmän....ei mene sitten kertomukset koko maailmalle jos täällä pyörii jotain stalkkereita :/

 

Siskolisko, minä se olin, joka kyseli niistä ulkomaisista nettikaupoista Ja jos jollain muulla on vinkkejä muihin nettikauppoihin, mistä saa Boobin vaatteita Suomea edullisemmin, niin vinkatkaahan

Jojona 38+4

 

Sone* Mullakin välillä henkeä ahdistaa, vaikka en selällä olisikaan. Neuvolasta saadussa vihkosessa sanotaankin juuri rv 38 kohdalla, että tämmöinen tunne on normaalia ja johtuu siitä, että kohtu painaa suurta selän verisuonta ja hidastaa veren virtaamista takaisin sydämeen. Ja silloin, kun tulee kivuttomia mahan kovettumisia, niin henki meinaa salpautua kans.

Piula mäkin oon pari kertaa nähnyt unta palstasta. Ai miten niin addikti

Nanna*83 onnittelut supistuksesta :flower: Tännekin päin saa lähetellä, kiitos! Voithan surruutella niitä kestoja monta erilaista mallia valmiiksi, niin on mistä kokeilla. Musta oli ihanaa, kun sain esikoiselle kaverin tekemän paketin, missä oli varmaan viittä erilaista mallia pari kappaletta ja sitten niistä sai kokeilla omia suosikkeja, joita sitten tilasin lisää.

Alisalle84 tervemenoa synnyttämään viikonloppuna!

Nippatäti kuulostaa oikein normaalilta tuo, että vauvasta ei halua hetkeksikään eroon. Olemme niin erilaisia sen suhteen, kuinka paljon omaa aikaa kukakin tarvitsee ja milloin. En kyllä varmana ollut viikko synnytyksen jälkeen missään omissa menoissa, edes kävelyllä tai muuta enkä muista juurikaan kaivanneeni vauvasta erossa olemista. Meillä sitten saatiin kummeilta ristiäislahjaksi vauvan lahjan lisäksi vanhempien ravintolailta, jolloin kummit lupasivat hoitaa pientä. Tämä tapahtui muistaakseni joskus 3-4 kk ikäisenä. En erityisesti kaivannut ulos lähtöä, mutta olihan se sitten lopulta kivaa, enkä soitellut kotiinkaan perään, kun päätin pysyä tiukkana itselleni. Varmaan semmonen 3 h oltiin poissa ja tuntui sopivalta. Hetki sitten tapasin tuttuja, joiden 3 kk ikäinen oli menossa mummilaan yökylään, että he saavat hetken levähtää kahdestaan. Meillä esikoinen oli ekaa kertaa yökylässä 1-vuotiaana, enkä olisi voinut kuvitellakaan luopuvani hänestä aiemmin niin pitkäksi aikaa! Mutta kukin tavallaan ja varmasti jokainen perhe löytää itselleen sen sopivimman tavan viettää vauva-arkea. Niin, ja onhan tässäkin pinossa kokemuksia siitä, että vauvasta joutuu olemaan aluksi erossa sairaalassaolon tms. pakon takia ja se on varmasti ollut rankkaa jokaiselle vanhemmalle. Eli, että aina ei voi välttämättä valita näitä juttuja. Muista, että mitään ei ole kuitenkaan pakko tehdä toisten mieliksi ja kyllä sinä ihan varmasti sitä omaa aikaa tulet vielä kaipaamaan ja saamaan!

Miehen suhtautumisesta Kyllä täällä jonkin verran kysellään voinnista ja varotellaan rehkimisestä, liukkaista kaduista jne, mutta mahalle laulamiset sun muut ovat kyllä jääneet puuttumaan! Täytyy myöntää, että en ole semmoisia itsekään niin kauheasti harrastellut. On varmasti todella outoa odottaa vierestä käsin. Meillä ainakin mies vaan odottaa, että vauva syntyy ja hänen on vaikea kuvitella, miten paljon tänä raskausaikana äiti jo kiintyy vauvaan. Kun esimerkiksi mainitsin, että tulen varmasti taas kaipaamaan näitä potkuja vauvan synnyttyä, niin miehen oli ihan mahdotonta ymmärtää tätä! Siis et kai sä nyt loputtomiin halua olla raskaana? tms. oli kommentti

Suljettu ryhmä Mietin, että pitäisikö viimeinen kuu olla yleisellä, kun lähiaikoinakin vielä on tullut uusia mukaan odotuksen loppumetreille? Sitten vauva-arki erikseen suljetulle ryhmälle? Itsekin voin ilmoittautua päivittäjäksi tarvittaessa, kun ei täällä kuitenkaan jakauduta vielä ennen maaliskuun loppua!

(.) Neuvola oli tänään ja eipä siellä kummempia. Hb oli 134, korkeimmillaan ikinä, enkä ole popsinut lisärautaa ollenkaan. No, käy se näinkin. Vauva on oikein päin, mutta vielä kovin ylhäällä eikä kiinnittymisestä tietoakaan :headwall: Paino on ollut kuukauden samoissa lukemissa, mikä sopii erittäin hyvin. Tästä tulikin mieleeni, että kyllä nostan teille RaDilaiset hattua, kun jaksatte pitää tiukkaa ruokavaliotanne läpi raskauden! Ihan mahtavaa. Itse olen sortunut varsinkin nyt loppua kohden herkutteluun vähän turhankin usein, mutta onneksi sillä ei näyttäisi olevan niin kovasti vaikutusta enää lopputulokseen.

Jee, kohta se on kuulkaas maaliskuu! Oikeesti :O

kwaidan ja Puh 38+1

 

Jojona, sori etten muistanut nimeasi, kelasin muutaman sivun pikaisesti taaksepain loytamatta sua, mutta tassa ketjussa on niin aktiivisia jasenia, etta viesteihin hukkuu!

Siskolisko

 

Kwaidan Minun puolestani voit ottaa tuon ketjun,etkös sinä aloittanutkin sen ekan elokuun ketjun? Ei toimi nuo kaikki edelliset ketjut,niin en voinut asiaa tarkistaa. Ja mulle käy se yleinen ketju.

 

Hei ja onnea kaikille vauvautuneille :heart: :flower:

Joku kyseli (anteeksi etten muista nimeä:ashamed: ) jalkojen turvotuksesta sektion jälkeen...
Mulla oli ihan järkyttävä turvotus ja kesti 2vkoa! Kävelykin sattui, kun turvotus lähti varpaiden juuresta Jotta pystyin kävelemään, niin tungin väkisin tossut jalkaan, jotta työntäisi varpaiden juuressa olevan turvotuksen ylemmäs.
Turvotus on kuulemma aivan normaalia sektion jälkeen, on joku munuaisten toimintahäiriö.
Ainoastaan vettä runsaasti (noin 4litraa/pvä!!) suosittelivat juotavaksi, ei mitään vippaskonsti nesteenpoistoja,saattaa pahentaa tilannetta,koska munuaisten pitää rauhassa saada toipua.
Mielestäni normaalisti kävin pissalla, mutta kun se 2vkoa oli kulunut ja eräänä yönä kävin vessassa, sanoin ääneen "no nyt lähti turvotukset" oli jotenkin "erilainen" pissa
Ei kokonaan vielä silloin lähtenyt, mutta melkein

Sintua edelleen kaipailen...

 

Kwaidan, juuri näin ajattelinkin tehdä, että ompelen muutaman erilaisen vaipan, ja vasta niitä kokeiltuani teen varsinaisen vaippa-arsenaalin sellasista, jotka on tuntuneet parhailta. Mä voin koittaa lähettää seuraavan kipeän supparin sulle, varsinkin jos se iskee taas metsässä enkä meinaa päästä kotiin.

Posteljoonille hurjasti onnea, hieno saavutus! :flower:

Jojona, sen salaisen ryhmän, tai siis kerhon, voi luoda ihan tänne kaksplussaan. Kurkkaapa tonne "Keskustelu"-välilehden alapuolella olevaan "Kerhot"-kohtaan, siellä on selitetty enemmän.

Mun puolesta se salainen ryhmä voidaan perustaa nyt, tai myöhemmin. Paljon se on kannatusta saanut, ja monet varmaan jo nyt kirjottelisivat mieluummin uteliailta katseilta piilossa. Mutta toisaalta, niinkuin Kwaidankin sanoi, uudet löytävät paremmin joukkoomme jos jatketaan vielä täällä hetki. Kuinka vaan. Jos joku muu haluaa, niin saa mun puolesta ottaa maaliskuun, ollu jo nyt vaikee muistaa päivittää kaikki syntyneet ja uudet tonne etusivulle.

Miehen odotuksesta vielä lisää.. Täälläkin mies siis odottaa vauvaa kovinkin kuumeisesti. Kuitenkin yksi päivä sanoi, että on se hyvä, että raskaus kestää sen 9 kk, että ehtii kunnolla tajuamaan asian, ja alkaa tosissaan odottaa pientä maailmaan. Sanoi että on huomannut itsessään, kuinka paljon valmiimpi on nyt vauvan tuloon kuin vaikka vielä pari kuukautta sitten. Tää mun mielestä osoittaa juurikin sen, että miehet ei pysty samalla tavalla, ja yhtä nopeasti, kiintymään vauvaan raskausaikana, kuin me naiset. Ja miten pystyisikään, kun kaikki tapahtuu meidän vatsassa, ja me äidit ollaan yhtä sen vauvan kanssa jo ekasta raskausviikosta saakka.

Nanna

 

Yksi palstaa aktiivisesti lukeva, mutta harvemmin itse kirjoittava tässä päivittää tietojaan. Meille syntyi pe 22.2.2013 tyttö mitoilla 3350 g ja 49 cm, päänympärys 36 cm. Usean ultran painoarviot heittivät sitten aika aika paljon, ei tullut lähes 4-kiloista kuten ennustettiin. Hyvä niin.

Synnytys käynnistettiin RD:n takia ja sitä käynnistettiin 3 päivää. Synnytyksen kesto oli 16 h 48 min. Mukana synnytyksessä oli sekä mies että doula ja molemmat olivat todella tarpeeseen. Ponnistusvaihe kesti 12 min ja tapahtui synnytysjakkaralla.

Kotiin pääsimme jo sunnuntaina ja nyt olemme opetelleet vauvaperheen arkea kotona yhdessä kahden karvakorvan eli koiran kanssa. Koirat ovat suhtautuneet hienosti vauvaan.

RD:n ruokavaliosta luopuminen on ollut ihanaa! Voi syödä kuitua! Varsinkin hedelmiä oli ikävä, kuten myös puuroja. Nyt nautin niistä, mutta toisaalta on jotenkin vaikea luopua ruokavaliosta, kun sitä ehti niin pitkään jo noudattaa. Hassua. Mies on ihanasti osallistunut vauvan hoitoon ja maitokin on noussut. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen, neuvolan th kävi jo kotikäynnillä ja vauvan paino oli kotona noussut 70 g eli ilmeisesti vauva saa jotain itseenkin imetyksestä.

Onnea kaikille muillekin vauvan jo saaneille ja kärsivällisyyttä raskausvaivojen kanssa painiville.

 

Heipat.

Posteljoonille onnea! Ihanaa, kun sait tutkinnon "alta pois" ja voit keskittyä olennaiseen. Ihan huippu juttu! Mie tein esikoisen vauvavuoden gradua ja olihan se melkoista

PiulaMitä laitoit isyyspakkaukseen? Mie en tällä kierroksella oo tehnyt pakkausta ja taitaa jäädä tekemättä kokonaan. Viimeksi tein ja kovasti mies tykkäs. Toivottavasti sielläkin ilahduttaa tulevaa isää

NippaKomppaan Nannaa- jos itsestä ei tunnu hyvältä olla erossa vauvasta, niin piutpaut muiden mielipiteille! Mie muistan tuon tunteen tytön kohdalla. Pakotin itseni pyöräreissulle jo kotiintulopäivänä ja itkuhan se kuristi kurkkua. Itse kuitenkin olin päättänyt, että haluan heti alusta antaa miehelle mahdollisuuden olla tytön kanssa ihan kaksin ja totuttaa itseni siihen, että osaan olla poissakin. Tiedossa kun oli, että jatkan gradun tekoa ja loppuopintoja vauvan vielä ollessa kovin pieni. Mutta toistan itseeni-teet niin kuin itsestä hyvältä tuntuu!

Hoitojutuista noin yleensä...Meillä on esikoinen ollut myös mummilassa paljon hoidossa jo hyvin pienestä asti. Ekan kerran mummi oli yövahtina esikoisen ollessa 4kk. Tätä ennen mummi oli ollut useita kertoja tytön kanssa kaksin ja heillä on jo hyvin varhain muodostunut tosi kiinteä suhde. Meillä tämä oli tietoinen päätös, joka oli tehty miehen ja hänen vanhempiensa kanssa. Kyseessä oli heidän ensimmäinen lapsenlapsensa ja he olivat ilmaisseet haluavansa olla tytön ja meidän elämässä mahdollisimman paljon mukana. Ja kun kyseessä on mitä ihanimmat appivanhemmat,jotka molemmat ovat kasvatusalalla tehneet uransa, niin tämä järjestely on ollut meille mitä mainioin. Tän toisen kohdalla varmaan edetään aika eri tavalla jo siitä syystä, että oon (tai mies on?)kokonaan kotona ekan vuoden. Jos pääsen opiskelemaan syyskuussa, jää mies tyttöjen kanssa kotiin.

Triida ja Milli 36+6

 

pepponen Onnea pienestä prinsessasta :heart:

 

Moikka!

Nyt vihdoinkin sain aikaiseksi rekisteröityä tänne, kun olen lukenut teidän juttujanne ainakin syyskuusta asti! Olevinaan ollut vain niin kiire, etten ole kirjoittanut mitään..

Eli olen 23-vuotias ensimmäistä lasta odottava. Synnytyssairaala PKKS, LA 20.3.

Onnittelut kaikille vauvautuneille! :heart:
Rupeaa jo itsestä(kin) tuntumaan, että voisi vauva pikkuhiljaa vaikka jo syntyä..

Pääseekö ketjuunne vielä? Ymmärrän kyllä, jos ette enää halua uusia tyyppejä tässä vaiheessa mukaan.

 

Paljon onnea pepponen :heart:

Lasten hoidosta Tyttö ei ole ollut vielä kertaakaan hoidossa (ellei lasketa isomummoa, joka oli sektion jälkeen apuna minulle ja kävimme miehen kanssa yhdessä kaupassa tytön ollessa reilut 2 viikkoa vanha). Silloinkin oli tyttö nukkunut lähes koko ajan. Nyt siis ikää kohta 1,5 v. Miehen suku täällä iäkkäämpää, joten ei apua ja minun sukulaiset yli 200 km päässä.

Miehen odotus On sanonut monta kertaa, että jotenkin mennyt tämä odotus niin ohi, kun on ollut niin paljon touhua töiden yms. merkeissä. Täällä mies tekee myös älyttömän pitkiä työpäiviä. Normaalisti 9h, niin nyt tehny jopa 11,5 h ja tietysti työmatkat päälle. Että ei hirveästi apua ole ollut eskioisen hoidossa tai leikittämässä esikoista, kun minulle se on jo aikas hankalaa, mistä onkin minulla huono omatunto :/

kaz 38+3

 

Onnea pepponen! :flower:

Tervetuloa Millap! Toki mukaan pääsee vielä. Haluatko että lisään tietosi tonne etusivulle?
(Oon kyllä lisännyt muitakin, vaikkei tietoja olisikaan laitettu punaisella.. Aina vähän vaikea tulkita, haluaako ihmiset tietonsa sinne vai ei.. :ashamed: )

Nanna

 

Onnea kaikille nyytin saaneille ja tsemppiä loppumetreille :heart:

Pitkästä aikaa pääsin päivittelemään kuulumisia tähän ketjuun. Nyt on pari viikkoa äippälomaa takana ja olen ihan kyllästynty tähän olooni. Ymmärrän hyvin niitä, joilla meinaa seinät kaatua päällä.

Turvotuksesta Minulla on järjetön turvotus vasta synnytyksen jälkeen. Jalat turposivat ihan älyttömiksi. Sain käättäriltä ohjeeksi kävellä turvotus pois ja se lähtikin nopeasti, kun tehtiin vauvan kanssa parin kilsan kävelylenkki melkein heti kotiutumisen jälkeen. Voin siis suositella tuota kävelyä, jos synnytyksen jälkeen tulee paha turvotus.

Isän osallistumisesta Meillä mies ei ole paljon mahalle höpötellyt, mutta on kyllä osallistunut hoitamalla esikoista enemmän kuin tarpeeksi. Mies on käytännössä ottanut vastuun lapsesta ja huushollista sen jälkeen, kun sain kiellon olla tekemättä mitään. Esikoisen syntymän jälkeen muistelen, että meillä mies oli hieman toistaitoinen/mustasukkainenkin kun hän ei voinut osallistua vauvan hoitoon niin paljon kuin halusi. Imettäminen yms. on kuitenkin sellaista, että mies ei juurikaan voi muuta kuin olla tukena.

Synnytykseen en haluaisi missään tapauksessa mennä yksin, koska mies oli viimeksi niin hienosti tukena, enkä olisi selvinnyt siitä ilman häntä.

Lapsen hoitoon jättämisestä Minunkin oli vaikea aluksi jättää esikoinen edes miehen hoiviin. Pakotin itseni kuitenkin lähtemään ulos, kun vauva oli noin 1-2 kk ikäinen, jotta en ihan mökkiintyisi.

Omaa napaa Kävin tänään kontrollissa suuren kokoarvion vuoksi. Alunperin minulla piti olla kontrolliaika vasta viikon 38 lopussa, mutta sain onneksi aikaistettua kontrollia jo tälle viikolla. Nyt näyttäisi siltä, että yritetään käynnistystä jo viikon päästä, koska painoarvio oli jo nyt 3,5 kg (36+4)!! Tänään lääkäri oli aluksi sitä mieltä, että ei käynnistetä, mutta ultran jälkeen totesi, että käynnistystä voidaan yrittää, onneksi. Parempi käynnistää kuin yrittää synnyttää ylisuuri lapsi, varsinkin kun lääkityksen takia ei ole varmaa voinko saada epiduraalia vai en.

Susa ja ylisuuri kuula 36+4

 

Onnea Pepponen Niin ne voikin ultran arviot heittää suurestikin! Ja kiva että noin perin, jos oliskin ollut viel isompi mitä on arvioitu

Tervetuloa millap mukaan

Miehen odotuksesta On osallistunut ultriin ja ei oo vaatinu mitään tai marissut odotusaikana että pitäs siivota tai sitä sun tätä tehdä, eli on anatnu miun olla ihan rauhassa Ja se onkin se "ongelma", ihan kamalan yksinäinen olo ollut välillä kun kumpikin on uppoutunut omiin maailmoihinsa. Työt vei paljon aikaa molemmilla ja en sit siitä miehen muusta päänsisäsestä elämästä oo kartalla ollenkaan. Oma päänsiäsnen elämä on ollu tää palsta, ei kukaan olis jaksanu kuunnella näitä juttuja irl mitä on tullu tänne avauduttua, onneks on muita samassa tilanteessa olevia
Välillä vituttaa kun mies ei huomaa miun olemassaoloa!!!:kieh::stick::vampire: Mut muuten ihan kivaa kuuluu Ja vaivatkin on ollu tänään vähäisiä!

Salaista ryhmää ootan miekin, niin ei tarvi miettii niin tarkkaan mitä kirjottaa yksityisasioitaan!!

38+4