**Maalismasut 2009:stä vauvautuneet**

moikka!!
tänään kävi neuvola täti kotikäynnillä.
oli pojalla kaikki hyvin ja hienosti noussu maito täysimetyksellä: pojan oaino syntyessään 3620g ja sairaalasta kotiinlähdettyään 3470g ja viikon iässä paino 3680g ja nyt viikon ja päivän iässä se oli jo huimat 4050g..jipii!!olen niin iloinen että maito riittää!!aina alussa se ollut niin huoli kun ei ole meinannut paino ensimmäisiltä pojilta nousta!

muuten on mennyt hyvin..itsellä nyt vähän pissa tulehdus vaivaa..pitää seurailla ja jos ei mene ohi niin testit pitä käydää ottamassa!

tuleeko muuten tai voiko tulla pissa tulehdus herkemmin jos synnyttäessä on laitettu katetri?ihan ku oisin siitä jossain kuullu..??

meillä ei ole tarvinu käyttää rintakumia, poika saa ihan hyvin otteen vaikka aika pienet nännit..kumpikin neukku täti sitä vähän ihmetellyt miten saa niin hyvän otteen niin pienistä nänneistä..

meillä ei olla vielä kestoiltu..ajattelin kokeilla sitä kestoilua jossai myöhemmässä vaiheessa kun saan hommattua kestoja! kivalta kuuloistais ainakin niiden kokeilu!

peittoja ei täälläkään ole vielä heiluteltu..on niin inhottavat nuo tikkaukset vielä että ei uskalla vaikka mieli tekis :kieh:

ristiäisistä sen verran että ajateltiin saada pappi pääsiäisen jälkeiseen viikonloppun..jos ei nin viikkoa myöhemmäksi sitten!nimestä ei olla vielä satavarma mutta jospa se sieltä vielä tupsahtais se sopiva nimi!

ruoan tekoon..

sabine ja poju 2vko 1pv :heart:

 

Moikka tännekin!

Tulin lukeen kuulumisia, kun tuolla odotuspuolella saa jutella ihan yksikseen. Mutta kyllä mä sen arvasinkin että niin käy loppukuusta...

Täällä edelleen kärvistellään masun kanssa. Tosin tänään on aamusta asti ollut ekaa kertaa kunnon supistuksia ja limatulppakin irtosi aamulla. Tuossa päivällä supistukset loppui pariks tunniks, mutta nyt on taas ollut muutama tunnin sisään. Josko tää tästä...

Passikuvasta; me otettiin esikoisesta passikuvat kun hän oli 2 kk. Homma hoitui siten että mun syliin laitettiin valkoinen lakana ja mä pidin sit vauvaa sillain että kuvat saatiin otettua. Muutaman kuvan kuvaaja otti ja heti onnistui.

Joku kyseli myös vauvan rokotuksista matkalle. Me oltiin esikoisen ollessa 4 kk: ikäinen Thaimassa kaksi viikkoa ja ainoastaan rota-rokote otettiin tavalliset rokotusten lisäks. Lisäks annettiin maitohappobakteereja päivittäin. Poika oli koko reissun terveenä ja muutenkin kaikki meni hyvin.

marza ja minimuru 39+5

 

Heippa!

Kiva lueskella muitten ensimmäisistä viikoista ja arjen sujumisesta, muuten olisi varsin orpoa ja yksinäistä kun tuota livevertaisryhmää ei ole, joten kiitos kaunis kaikille!

Meillä alkoi eilen normiarjen opettelu, kun mies palasi töihin. Puolet isyyslomasta jäi vielä pitämättä. Ja nyt ollaanki sitte ens yö ihan kahdestaan ekaa kertaa, katotaan miten jaksan. Tähän asti on toiminut hyvin se, että jos oon ollu ihan poikki yövalvomisesta, mies on noussu pojan kanssa aamulla ylös ja mä oon saanu nukkua tai ainaki heräillä rauhassa (aamu kun ei koskaan oo ollu mun vahvuus )

Tänään on alkanu tuntua olo "entiseltä", sen verran mitä on mahdollista.. Vanhat farkut sujahti jalkaan ja kävelylenkillä oli lähes vanha vauhti päällä (sai itse ohitella rollaattoreita eikä toisin päin). Sinänsähän on turha odottaa että 2,5 vkon päästä synnytyksestä olisi rantakunnossa, mutta yllättävän pieneksi tuo maha on käynyt.. Hurjan näköinen se vaan on, minulla kun raskausarvet hyökkäsi todenteolla viimeisillä viikoilla, ja linea negrakin on koko mahan pituinen. Että onneks kesään on nyt vielä tovi aikaa, josko sittenki selviäis bikineillä sitte ku uintikelit alkaa. Paino nousi raskauden aikana pahimmillaan 22 kg, sairaalaan mennessä oli 19 kg lähtöpainon päälle, joista sairaalaan jäi 7 ja nyt olis neljä kiloa vieläl ähtöpainoon.

Meillä syödään aika tarkkaan kolmen tunnin välein koko vuorokausi. Nyt ootan mielenkiinnolla ens yötä, kun poika oli päivällä ensmästä kertaa kolmisen tuntia putkeen hereillä, josko nyt sitten ei tarvisi yöllä valvoa kahta tuntia kolmen neljän aikoihin (joka tähän asti on kuulunut yörutiineihimme lähes poikkeuksetta) Maitoa tulee onneks sopivaisesti, tosin ilmeisesti liian vauhdilla kun välillä toinen joutuu kakomaan.

agda + pikkunen 2vko+4pv

 

moi, ihan pikaiasesti. meille syntyi tyttö tai itseasiassa pieni emäntä, 18.3. klo 15.25. pituutta 53 cm, painoa 4400 gr ja pipo oli 35,5. palataan asialle.
muija ja emäntä 2 vrk

 

Moikka!

Katetrista herkästi saa tulehduksen kyllä!

Noista kestoista vielä sen verran että olen kuullut paljon neg. palautetta pakkauksen kestoista, mutta ilmeisesti nekin täytyy testata kunhan kasvetaan hiukan!

Ollaan oltu koko päivä liesussa, käytiin mammalla syömässä ja pojan tulevan kummitädin luona kaffella, meni hiukan rytmi sekaisin pojalla mutta kai se tuosta taas tasoittuu.

 

Onnea mökin muija!!!

voi iesus ku mun rinnat laulaa hoosiannaa aina aamusin. On meinaan aina niin täyteen pakattu. Varmaan pitää kohta alkaa öisinki pumppaamaan maitoa. Viime yö meni tosi hyvin ku meän neiti heräs kolme kertaa syömään. Sai itekki vähän nukkua.

Meillä on päivä rytmi ihan hakusessa. Päikkärit nukutaan vähän miten sattuu, mutta onneksi neiti on tajunnu että yöllä nukutaan.

Tää kämppäki pitäis siivota. On ku lentoon lähössä. sen siitä saa ku laittaa miehen asialle. Noh on se kuiten hyvin hoitanu meän esikoista. Pakko tässä on alkaa siivoamaan.

Jossu ja tilli neiti 1vk4vrk

 

Heippa ja onnea mökin muijalle emännästä! =)

marza Supistustuulia sinne!

Meillä kävi eilen neuvolantäti. Paino oli noussut melkein lähtöpainoon ja saatiin lupa ulkoiluun! Tänään käytiinkin ensimmäistä kertaa ulkona. Poika nukkui tyytyväisenä sen 15 minuuttia, joka ulkona vietettiin.

Viime yö oli poikkeuksellinen! Pumppasin eilen vähän rintamaitoa, kun oli rinnat niin täydet. Imetin siinä 22-22.30. Yleensä olen imettänyt hieman aiemmin ja sitten vauva herää siinä yhden aikaan. No, tällä kertaa nukkui neljään ja isi syötti silloin pumpatun rintamaidon. Sain nukkua siis klo 22.45-06.30! Olo on ihanan levännyt. Tietenkin yösyötöt on tärkeitä, mutta yksi nukuttu yö välissä teki tosi hyvää! :heart:

Kellohelma Se on jännä miten illan hämärtyessä alkaa jotenkin erityisen paljon ahdistamaan, vaikka päivä on mennyt hyvin ja kaikki on hyvin. Toivottavasti pääsemme molemmat noista tunteista eroon! =)

Mimmu ja poika 1vk2vrk

 

Onnea kaikille uusista vauvoista!

Joku mainitsi antavansa vauvalle Cuplatonia. Saako sitä antaa jo vastasyntyneelle? Ostin sitä apteekista kaiken varalta ja vasta kotona luin käyttöohjeita tarkemmin. Siinä luki minusta jotenkin epäselvästi annostelusta: "Kolmen kuukauden koliikissa 4 tippaa sekoitettuna pieneen määrään nestettä ennen jokaista ateriaa." Tarkoittaako tuo nyt sitä että vasta kolmen kuukauden iässä saa antaa vai että ennen kolmen kuukauden ikää iskevään koliikkiin annetaan tuolla annostuksella?

Cattitude+vauva

 

Cattitude, me ollaan annettu vauvalle cuplatonia. Sitä saa antaa jo vastasyntyneelle. Kolmen kuukauden koliikkihan alkaa yleensä vauvan toisella elinviikolla ja loppuu kolmen kuukauden iässä, ja siihen on kai tuo annostus tarkotettu. Mutta apteekissa ovat sanoneet, että samalla annostuksella voi antaa vaikka koliikkia vauvalla ei olisikaan. Me tosin ollaan annettu pienempää annosta eikä välttämättä aina jokaisella ruokailulla. Äkkiähän sen huomaa onko siitä vauvalle apua ja mikä annostus on hyvä teidän vauvalle =)

Nuo neuvot olen siis itse saanut apteekista/lääkäriltä jo esikoisen aikaan ja niihin olen luottanut. En siis itse ole mikään ammattilainen

-Pauko ja Peppi, vielä vailla oikeaa nimeä :headwall:

 

vihvi Lisäätkö mun tiedot etusivulle kans? Tyttö syntyi siis 1.3. klo 4.15, 3440g ja 49cm, Tays. La oli 24.2. eli rv 40+5 esikoinen ponnisti maailmaan. Olen 28-vuotias.

Ihana ilma ulkona, tässä odottelen että neiti heräis syömään niin päästäis sen jälkeen ulkoileen =) Isikin jopa lähdössä vaunutteleen meidän kanssa!

Nukuttiin kans viime yönä yli 5 tunnin pätkä, täytyi oikein nousta katsomaan kello neljältä että voiko se tosiaan olla noin paljon Muina öinä neiti on syönyt n. yhdeltä ja neljän maissa. Aamulla nukutaan puoli 7. Illat meneekin ihan miten sattuu kukkuessa! Mutta luotan siihen, että joku rytmi alkaa pikkuhiljaa muodostuun...

Nimiäisiä järjestelen pikku hiljaa... Itse en kuulu kirkkoon, joten lasta ei kasteta. Mummulassa pidetään pienimuotoinen tilaisuus, isovanhemmat ja meidän sisarukset vaan pyydetty. Kahvitellaan, ja ajattelin jonkun runon tms. lukea ja kertoa siinä yhteydessä lapsen nimen. Työnimi taitaa tytölle jäädä, tuntuu jo niin omalta eikä mikään muu oikein istu suuhun.. Toisen nimen kanssa vielä pohditaan. Oisko mammoilla hyviä ideoita tarjoilusta? Anoppi ehdotti voileipäkakkua suolaiseksi palaksi, mutta mä en voi sietää niitä... :x

Puuskamuikkunen ja Aunis 2vko 6 pvä

 

Tuota katetri-juttua mäkin oon miettinyt. Kukaan ei kyllä semmoista sanonut sairaalassa, mutta onneksi täällä taas valaistiin asiaa! Mulla siis oli katetri. Kotona on välillä kirvellyt pissatessa ja pissa haissut voimakkaammalle kuin aikaisemmin. Mulla ei ole koskaan ollut virtsarakon tulehdusta, eikä siis oikein tietoa oireista. Nyt kyllä onneksi jo helpottaa kun juon paljon, mutta katetrista taisi johtua nuo tuntemukset.

Puuskamuikkunen, no johan se oli ikävä osasto! 2B:llä oli kyllä ruuhkaa, koska käytäväsängyt oli ajoittain varattuja, mutta kiire ei näkynyt. Osastolla oli lämmin ja rauhallinen tunnelma. Hoitajat oli mukavia ja ystävällisiä. Imetysohjaukseenkin heillä oli aikaa. Harmi, että saman sairaalan sisällä eri osastoilla voi olla niinkin erilaista. Toi 4A kuulosti kyllä juuri sellaiselta, mitä olin etukäteen Taysista kuullut ja siksi mua hirvittikin etukäteen mennä siihen sairaalaan. Vammalaan olisin alunperin halunnut, mutta jouduin sektioon eteisistukan tähden ja siksi Taysiin.

 

Mä olen ammatiltani sairaanhoitaja ja vain sen puolesta kommentoin katetri asiaa. Itselläni on ollut monta kertaa katetri erinäisten nivel leikkauksien takia. Kerran olen saanut tulehduksen ja joka kerralla on limakalvot ärtyneet letkun hankauksesta; joka on aiheuttanut pidemmän aikaa kirvelyä pissatessa ja epämiellyttävää oloa. Kun on stiksattu pissa tulehdusta ei ole ollut. Kerran tuli jopa veristä vuotoa pissan mukana kun niin rikki oli paikat menny.

Mä olen ihan ulalla mun tissien kanssa. Kipeytyy ihan tajuttomasti yön aikana (en pumppaa, enkä imetä yöllä) kun ovat niin täynnä mutta kun kipu tuntuu lähinnä nänneissä...onko siellä sitten niin räjähdysaltis tilanne päällä että paine kohdistuu nänneihin. Rintakumin käyttö on muuten helpottanut nännien kipuilua. Olen suihkutellut ja hieronut rintoja ja tehnyt vaikka mitä mutta kunnolla en saa rintoja tyhjenemään. Poikakaan ei jaksa vielä täysin tyhjentää edes yhtä rintaa kun maitoa tulee lypsäessäkin väh. 150 ml kerralla. HELP???? :|

Mainostin peiton heilutteluaikeita jo pari päivää sitten mutta kyllä niin ollaan iltaisin väsyneitä että ajatuksen asteelle on jäänyt. Levottomia unia tässä on alkanut näkemään jo itse kukin että ehkä sitä pitäisi ottaa päiväsessio...

Meillä ei onneksi neuvolan terkat tullu kotiin ollenkaan. Äippä neuvolan tätiin olen jo NIIN kyllästynyt kun sain siellä niin paljon raskauden aikana rampata ja kun täti oli hieman ylihuolehtivainen, mikä lopussa kuitenkin oli hyvä asia, mutta alkoi stressaamaan jo niin aikaisessa vaiheessa että sai äidinkin hermoraunioksi vaikkei toksemia hyökännyt vielä kuukauteen silloin. Lasten neuvolan täti ei myöskään tule, kun kuulemma keskolassa on kaikki opit jo opittu ja napatynkä irronnut aikaa sitten ja käydään ihan neuvolassa itse punnituksissa kerran viikossa.

Tänään mennään mummin ruokapöytään, nam!

 

Heipat tähänkin pinoon. En ole yhtään kerennyt perehtymään mitä täällä kirjoitellaan, mutta koitan aina silloin tällöin käydä lueskelemassa. Synnytyskertomusta kirjottelin tuonne odotuspuolelle, mutta laitan sen vielä tähänkin...

ELi maanantaina 9.3 heräsin 5.30 vessaan ja en enää saanut nukuttua kun oli sen verran outo olo. Sitten tajusin että supistuksiahan ne "oudot" on. Eli siitä lähtien supisteli tasasesti voimistuen 10 minuutin välein. Isäntä tuli töistä puoli neljän aikoihin ja tehtiin ruokaa. Supistukset oli joa aika napakoita ja pitkiä, väli alkoi selkeästi olemaan se 5 minuuttia. Ruan päälle lepäiltiin sohvalla ja aloin pakkailla vikoja kamoja laukkuun. Viiden jälkeen sanoin, että voitaisiin alkaa tekemään lähtöä ja isäntä meni jotenkin paniikkiin, että nyt vai, kai ehtii veskissä käymään!! Päästiin sitten liikkeelle ja autossa supisteli napakasti 5-3 minuutin välein. Laitoksella oltiin kuuden jälkeen. Käyrät otettiin ja kätilö hieman töykestä kysyi, että supistaako edes ollenkaan kun ei piirry mitään. Koko ajan oli supestellut ja sisätutkimuksessa olinkin jo 4 cm auki. Sitten vaan peräruiske ja veskiin, hieman odottelua ja pääsin saliin hieman kahdeksan jälkeen. Salissa sain heti ilokaasua joka auttoi ihan kivasti supistuskipuihin, jotka ei missään vaiheessa kuitenkaan ihan kestämättömiä ollut. Puudutuksistä keskusteltiin ja päädyttiin kohdunkaulanpuudutteeseen, koska synnytys oli jo niin hyvässä mallissa ja epiduraali olisi sitä saattanut hidastaa. Puudutus oli mielestäni todella hyvä, vie supistuskivut kokonaan pois. Pian tulikin kauhea paineen tunne takapuoleen ja olin 7cm auki. Sitten alkoikin jo ponnistuttamaan, mutta en saanut heti lupaa ponnistaa, kun en ihan kokonaan ollut auennut. Pian kuitenkin kohdunsuu oli auennut kokonaan ja sain alkaa ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 4 minuuttia ja pikkunen oli maailmassa. Salissa siis ehdittiin olla alle 2 tuntia kun poika syntyi. Eli mielestäni oli todella helppo ja nopea synnytys, kokonaiskesto 6 tuntia. Todella mukava kätilö ja mukava ilmapiiri koko synnytyksen ajan. Ei jäänyt traumoja. :saint: Pari pientä repeämää jouduttiin tikkaamaan emättimestä, muuten ei vaurioitakaan tullut vaikka poika syntyi nyrkki poskella. Vauvalla oli sokerit ihan ok, eikä muutenkaan ole ns. sokerivauva. Rinnasta ei osaanut imeä, joten sain ekat maitonsa pullosta... Tämä harmittaa mua kovasti, mutta maidolla oli "kiire" tuon mun raskausdiabeteksen takia.

Imemisen kanssa sitten ollaankin taisteltu, pojalla oli imuote ihan hukassa ja mulla maito tiukassa. Osastolla jouduttiin olemaan yks päivä ekstraa kun paino tippui liiaksi, eli sen 10% syntymäpainosta. Vieläkään ei olla saavutettu syntymäpainoa, mutta imetys sujuu jo hyvin ja maitoa tulee. Lisämaitoa ei ole enää tarvinnut antaa kotonakaan. Tosin imettää täytyy noin 2 tunnin välein, eli aika tissitelyä tämä elo nykyään. Mutta kaikkinensa tämä vauva-arki rullaa oikein hyvin ja on tuo pikkunen niin ihana rakkauspakkaus! :heart:



Kuvassa poika n. vuorokauden ikäisenä.

Mukavia jatkoja kaikille!!

Riine ja Nipa :flower:

Muoks. tuohon etusivun tietoihin sen verran korjausta, että poika syntyi rv 38+6. Kiitos.

 

Moi!!!

Kylläpä tuntui taas mukavalta lukea tutuksi tulleiden kuulumisia pitkästä aikaa!

Meille syntyi siis poju suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi 6.3. Mitat olivat 50cm ja 3060grammaa, kasvukontrolli ennusti 2600g syntymäpainoksi, joten saatiin pikkaisen isompi paketti

Sektio meni hyvin, vaikka jännitin ja tärisin pelosta ihan hirveästi. Siinä vaiheessa kun puudutus oli annettu ja olin sermin takana niin hirvitys helpotti. Ja ihana tunne oli, kun kuulin että mies tuli saliin, jutteli mukavia ja sitten kuului yhtä-äkkiä parkaisu! Olin ihan varautunut siihen, että vauvamme on leikkauksesta niin pyörryksissä, ettei heti itkisi. Sain heti vauvan näytille, suloinen möhkiäinen :heart:

Vauva on ihan mussukka ja rauhallinen, paino kävi alimmillaan 2850 grammassa mutta nyt noussut 2 viikon jälkeen 3500 grammaan. Täysimetyksellä mennään, vaikka välillä tekee kyllä aika kipeetä, kun poika syö parhaimmillaan tunnin välein Onneks yöllä ei vielä tätä ilmiötä ole tullut.

Masuvaivoja löytyy syömisen jälkeen täälläkin. Musta tuntuu, että vauva hotkii, kun välillä vetää maitoa väärään henkeen ja yskii, samalla kuulostaa siltä että hotkii ilmaakin. Eikä saada röyhtäytystä onnistumaan, mikäköhän siinä nyt sitten on vialla.... Paukkuja poika työntää naama tulipunaisena, pinnertää äheltää ja huutaa, ja hyvällä tuurilla sitten pamahtelee. Ja helpottaa. Ei kuitenkaan aina, vaan ähellystä ja huutoa saattaa jatkua pitkäänkin. Siinä on lähellä, ettei äitikin itke myötätunnosta. Osastolla neuvottiin, että kannattaa kokeilla selällään syöttämistä vauva mahan päällä. En osaa kyllä vielä sanoa, toimiiko tämä, pitäisi kuulema painovoiman vaikutuksesta hillitä maitovirtaa ja hankaloittaa hotkimista.

Ahtautuneet kyynelkanavat ilmaantuivat saatiin tippoja, jotka näyttävät vähän auttavan. Mulla oli ittelläni pienenä sama vaiva, eikä tipat auttaneet vaan 10kk ikäisenä avattiin kanavat kirurgisesti. Toivottavasti poika ei joutuisi rähmimään niin pitkään ja toivottavasti silmät eivät myöskään tulehtuisi rähmimisestä.

Leikkausalue mahassa on edelleen kipeä ja osittain tunnoton Särkylääkkeistä pääsin tosin eroon 3pv sitten, mutta jos vauvaa nostelee tai kantelee enemmän, niin heti tuntee kyllä että koskee.... ja hiki puskee pintaan. Miten muut sektiopotilaat ovat päässeet kivuista eroon?

Babyblues: taitaa löytyä täältä, onneksi ainakin toistaiseksi aika lievänä. Lähes joka päivä itkettää joku älytön asia. Usein tulee mieleen joku nätti lastenlaulu, jota alan iloisena hyräilemään pojalle, ja liikutun niin kesken laulun, että loppu menee niiskutukseksi. Loukkaannun myös nykyisin aika helposti - huumorinkukka kateissa? Joo, ja sit kun poika itkee, niin mua alkaa itkettämään myötätunnosta, ja olen antanut usein tuolloin vauvan isälleen ja mennyt sivummalle nyyhkimään (ja välillä naurattaa samalla tuo tilanteen älyttömyys), jotta vauva ei ihmettele että mikä tuota äitiä vaivaa..... Toivottavasti nämä oireet katoavat joskus, muuten ulisen varmaan ristiäisetkin läpi.

T.Marais ja Mökö 2vko 1pv

 

Tässä hieman kertomusta siitä, mitä tapahtui keskiviikkona 18.3.09. Viime viikollahan oli kahtena yönä suppaillut jo lupaavasti, mutta ne loppuivat sitten. Maanantaina aamusta käytiin äippäpolilla ja lekuri kattoi ultralla, että lapsivesi oli vähissä. Asiaa kysyttiin erikoislääkäriltä ja hän antoi luvan lähtä kotiin pariksi vuorokaudeksi. Jos mitään ei olisi tapahtunut, niin keskiviikkoaamuna takaisin polille jatkotoimia miettimään. Ja siis mitään uutta ja ihmeellistä ei tapahtunut ennen keskiviikkoaamua.

Olimme mieheni kanssa polilla hyvissä ajoin ennen kasia keskiviikkona. Kätilö otti käyrää ja hyvin heikkoja suppareita siinä näkyi ja harvakseltaan. Sitten päästiin ootteleen, että lekuri kattoo tilanteen. Kun päästiin lääkärin pakeille, ilmoitin jo kättelyssä että tähän hommaan olis saatava potkua. Tämä sanoi mulle heti kättelyssä, että on erittäin nihkeä käynnistämään synnytystä :kieh: , minä siihen että tartteetks mun nostaa meteli..... No, he ei siihen meteliinkään oikein reagoi.... . No, lapsivesi oli vähentynyt entisestään, sitä oli tosiaan enään muutama lätäkkö jossain vauvan niskan ja selän takana. Se puolsi käynnistystä. Sitten se, että aiemmat synnytykset oli olleet nopeita. Saleissa oli tilaa ja kohdunkaula oli kypsä. Vielä se siinä pyöritteli sikiökalvoja, että ne supparit saatais tulemaan. Olin kun päästiin sieltä, että jes, nyt tuli hommaan potkua

Ensin piti päästä saliin jo klo 10. Pikaisesti käytiin kahvilla ja mies haki kassit autosta. Palattiin polille. Sitten tuli tieto, että saliin päästään klo 10.30. No, lähdettiin lenkille.... , yhdeksän kerrosta portaita ylös ja alas ja kiertotietä takaisin polille. Sellainen reipas lenkki, että vähän hengästytti. Välillä tuntui kiristelyjä. koko ajan kätilö sitä mieltä, että ootte seuraavat jos ei nyt joku just tuu ponnistaan. Supparit alkoi sitten tasaisesti 4 - 5 min. välein. Meillä oli sitten ihan rattoisaa siinä käytävällä miehen kanssa, katottiin rauhassa telkkua ja naureskeltiin 3,5 tuntia. Niin, ja siinä meidän takana lepotilassa oli joku synnytysavun esittelijä, sellainen härvilä, jossa synnyttäjä voi rentoutua tms, siis kätilön työtä ja työasentoja helpottamaan. Ihan mielenkiintoinen kapistus. Olisin saanut mennä kokeileen, en mennyt kun totesin, että en uskalla, pysyn tässä että saan supat pysyyn päällä.
Kätilö kävi siinä välillä että hei, te ootte vieläkin täällä. Rauhoittelin siinä, että supparit tulee säännöllisesti ja on imakoita, mutta pärjään niitten kanssa kuitenkin, ei hätää. Lekuri meni ohi, että vielä ootte täällä. Huikkasin perään, juu ei hätää, supistelee säännöllisesti . Totesi, ettei sitten tarttekaan käynnistää, hyvä juttu.
Klo 14 päästiin saliin sitten ja siihen tuli 2 lääkäriä puhkaiseen kalvoja. Siinä vaiheessa olin auki jo 7 cm. Kalvot saatiin puhkaistua ja vauvalle pinni päähän. Supat syveni heti, olo oli aika tuskainen kun ei ollut mitään missä roikkua ja suihkuun en uskaltanut ees pyytää päästä. Myöhemmin kuulin, että olis ollut mahdollista. Saliin kun päästiin klo 14, ponnistamaan 15.10 ja emäntä maailmassa klo 15.25. Mä katoin, että synnytys olisi kestänyt 5 tuntia 25 min, mutta papereihin oli merkitty kestoksi 4tuntia 55 min ja jälkeisvaihe 12 min. JOhonkin oli kadonnut puolituntia siitä, no sillä ei oo mitään merkitystä loppujen lopuksi. Varsin nopea synnytys ja luomu. Onneksi ei tarvinnut käynnistykseen käyttää oksitosiinia, huoh!

Loppuhyvin, kaikki hyvin. Tuloksena yliaikainen, eimikäänniinpienityttö, siis ristin hänet emännäksi, paino 4400 gr ja 53 cm pitkä, pipo 35,5 cm. Ja oli ehtinyt kakkia lapsiveteen, tulehdusarvot ei kuitenkaan onneksi koholla. Yliaikaisuuden huomasi siitä, että iho oli syntymän jälkeen kuiva kun ei ollut enään lapsivettä ja iho hilseili ja huomasi tosiaan, että se oli kuiva. Kun hällä oli 3 laskettua aikaa, niin se ensimmäinen taisi olla kaikista lähimpänä eli 5.3. Nyt on onneksi tyttö maailmassa ja homma ohi.

Nyt aletaan elämään tätä kotielämää ja opettelemaan sitä 4 lapsen kera. Mitähän siitä tulee!!!

Muija ja emäntä 3 vrk

 

Marais, oon päässyt sektion jälkeisistä kivuista hyvin eroon. En siis ole käyttänyt kotona kipulääkettä ollenkaan. Jonkinlaista pientä tuntemusta tietenkin on haavan alueella ja tunnottomia kohtia myös. Testasin tänään, pystynkö olemaan vatsallaan, sitä en kuitenkaan pystynyt. Mua kiinnostaisi hirmuisesti tietää, koska voin aloittaa seksin, jumpan, kuntosalin tai uuden vauvelin yrittämisen! En malttaisi millään odottaa...

 

Kuinka moni aikoo "yrittää" nyt seuraavaa lapsosta ja kuinka pian...?

Kröhöm..täällä on kyllä puuhat menos ja ei kyl ole ehkäsystä tietookaan.
En tiiä miten neukkutäti suhtautuu asiaan kun olen nyt sit menos sinne ehkäsy puhutteluun B) Me kun oltiin jo alunperin päätetty että ehkäsyä ei aleta käyttää..

fasu ja Leevi taskurapu 4vkoa ja 3 päivääkö jo.. (LoveLoveLove

:heart: )

 

Fazerina, meillä kun on vasta ensimmäinen lapsi ja haluttaisiin enemmän, niin heti aloitettaisiin yrittäminen, kun vaan saataisiin lupa ja kun tuota ikääkin jo on ja kello tikittää... Mutta se taitaa olla vuosi, mikä pitää ensin odottaa sektion jälkeen?

 

Marais: Sektion jälkeisistä kivuista: Mulla oli se epikatetri kaks vrk ja sitten 3 päivää söin 3 g Panadol + 3x 600 mg Burana, siitä sitten pikkuhiljaa vähentänyt. Kaks viikkoa muistaakseni otin säännöllisesti aamuisin yhden gramman Panadolin ennen keskolaan lähtöä, toi Tyksin mäen kiipeminen kun teki aika kutaa vatsalle. Nyt siis sektiosta melkein 1kk 2 vko ja edelleen tunnoton kohta haavalla, satunnaisesti vihlaisee vatsalla jos tekee jonkun kiertoliikkeen. Peittoja ois saanut jo heilutella jos ois jaksanut sen tiedän, muusta liikunnasta en tie. Niin ja onnea vauvelista, meillä oli kans kyynelkanavat tukossa mutta nyt siis vihdoin auenneet. Yhdet tipat meni keskolassa.

Muija: onnea vauvelista!

 

Huomenta!

Soraya: Mulle sairaalalääkäri puhui kanssa vuoden odottelusta ennen seuraavaa raskautta
Mutta kuulema jos "vahinko" käy, niin ei silti kuulema tule huutia. Pitkältä tuo vuosi kyllä tuntuu..

T.Marais & Möke

 

Mulle sanottiin esikoisen aikaan että vuosi ellei mielellään puolitoista vuottakin väliä seuraavaan raskautumiseen. Ja meillähän meni niin että kun puolitoista vuotta tuli täyteen niin vauveli alko ilmottelemaan tulostaan. Ei mitenkään suunniteltu, toki ei kauhea yllätyskään ollu.. Mulla meni vuosi parantua sektiosta siis ihan henkiselläkin tasolla ja muutenkin alkoi elämä helpottaa lapsen hoidon kannalta.

 

heipat

tulin teidän jo vauvaantuneiden kuulumisia lueskelemaan kun tässä odotan että poju nukahtais päikyille =)

Marais: Mulla oli esikoisen aikaan just tuo tunne että itken myötätunnosta.. Mahavaivojen takia meillä ehkä 2 yötä valvottiin ihan vauvana mutta sitten oli pahat iho onglemat joiden kanssa meni öitä valvoessa.. ja silloin itse itkin miltei hysteerisena kun teki niin pahaa kun pikkuinen vain itki. mies onneksi tuollainen perus rauhallinen kaveri joka otti homman haltuun :heart: ja sain koottua itseni. Ja ihan nuo ekat kuukaudet oli juuri tuota että itse itkin kans kun vauva itki.. osittain johtuen varmaan väsymyksestä, osittain hormooneista.

Fazerinan kysymykseen vois kaiketi kans vastata jo nyt että aika ristiriitaiset tunteet on, että mitä seuraavaksi..
Välillä tuntuu että lapsimäärä on tässä, välillä taas tuntuu että haluaisin heti perään toisen vauvan.. että otappa tästä nyt selvää
miehelle riitäisi kyllä kaksikin lasta mutta ei olla suljettu pois kolmattakaan.. katsotaan mihin päin alkaa mielet kallistua kun tämä kakkonen saadaan syliin

Ei ollut tarkoitus tunkeilla tänne mutta kiva olisi pysyä suunnilleen kärryillä meikäläisellä kun saattaa kestää vielä kolmekin viikkoa ennen kuin tälle puolen virallisesti pääsee

danjuska ja vilma 39+1

 

Danjuska: tänne vaan, täällä mäkin oon vaikka kuuluisin helmikuisiin mutta kun laskettu on 27.3 niin olen maaliskuisten kanssa hengaillut...

Meillä ei toista lasta varmaan edes harkita kovin lähiaikoina, kun tää raskaus oli niin vaikea ja sitten kun sektiolla syntyi ja sitten kun mun perussairaus on aikas hankala ajoittain ja nilkkaleikkauksiakin on tiedossa ja... niin nautitaan nyt tästä lahjasta sitten toden teolla.

Mä olen kahtena päivänä juonut vain kupillisen mammateetä ja viime yö oli lähes pelkkää huutoa. Saatan olla hiukan tärähtänyt mutta nyt on hiukan pakko uskoa mammateen voimaan masuvaivojen helpottajana. Tosin huomenna aion hakea vielä apteeksita cuplatonitkin. Meillähän näistä tipoista ei ole muutenkaan puute (keskostipat, rautatipat, jekovitit ja relat) niin yks lisää ei tunnu missään ja jos vaikka auttais.

ihana ilma ulkona, pakko mennä koiruleiden kanssa pellolle niin kauan kun on lunta eikä loskaa ja pas...aa kaikki paikat täynnä!

 

Iltaa mammat ja vaavit! :heart:

Onnea paljon uusille vauvaantuneille!!

Huhhuei, ihanaa sain tytön nukkumaan jo yhdeksältä, meinaan kömpiä pian itsekin sänkyyn. Meillä on venynyt yleensä lähemmäksi klo23 ennenkuin on päästy nukkumaan. Eilen ja toissapäivänä oli vauvalla ilmeisesti jotain masuvaivoja, oli vähän äkäinen ja puklasi pari kertaa oikein oksentelu mitoissa.. Tänään on ollut jo paljon rauhallisempi ja hyvätuulisempi päivä, onneksi.

Kuinka teidän vauvat ovat sietäneet d-vitamiini tippoja, käytättekö mitä merkkiä? Meillä on devitolit, kerkesin jo miettiä josko ne aiheuttaa masuvaivoja, kun neukkatätyli siitä joskus mainitsi, että niinkin voi käydä. Mietiskelin vain, että jos jatkuu nuo masuvaivat niin voisi vaihtaa kokeeksi merkkiä.

Nyt taidan könytä sinne sänkyyn.. väskättää.

Niinu & Hippis 3vk 1vrk

 

Niinu86 Meidän esikolle ei sopinut laisinkaan Devitol. Mutta Jekovit kyllä. Devitolissa on apuaineena soijaöljyä. Jonka takia ilmeisesti Devitol ei sopinut pikkuneidillemme. Kannattaa kokeilla.

Kannattaa päivittäin myös jumppaa vauvaa, jottei ilmaa jää massuun. Ja muistaa ruokailujen jälkeen nostaa pystyyn olalle, jos vaikka tulee röyhy tai pullauttaa liikoja. Helpottaa oloa. Muistakaa harsot

Jadekettu+masuasukki 39+2, resinalla tulossa hurjaa vauhtia :heart: