Mä en varmaan koskaan löydä miestä

  • Viestiketjun aloittaja "yksin"
  • Ensimmäinen viesti
"yksin"
Minä tulen varmaan loppuelämäni olemaan yksin. En ole kaunis, mulla on muutama ylikilo. Lisänä kaksi lasta, ei tukiverkkoa eli olen aina lasten kanssa. Olen tavallaan alistunut kohtalooni, mutta välillä se vaan riipaisee niin syvältä, kun tajuaa että yksin olen, ja tulen aina olemaan. Varsinkin näin kesällä tuntuu haikealta, kun kaikkialla näkee vaan rakastuneita pareja...
 
yksin jo 10 vuotta
Mun ratkaisu tuohon asiaan oli hyväksyminen. Ei se ollut helppoa ja se vei aikaa, mutta nyt olen sinut sen kanssa että mä elän tän elämän yksin. Keskityin tekemään omasta elämästäni täydellistä, keskityin itseeni ihan luvan kanssa. Olen onnellinen ja tyytyväinen enkä enää edes kaipaa parisuhdetta tai rakkautta. Voi olla että se kaipuu elää mussa jossain, mutta olen onnistunut hautaamaan sen niin syvälle ,etten tunnista sitä enää. Kaikki on nyt hyvin.

Ja kannattaa unohtaa heti kättelyssä ne "se oikea tulee kun ei etsi"- neuvot, ne ei pidä paikkaansa. Pääset helpommalla kun et elättele turhia toiveita, vaan elät elämääsi tässä ja nyt, itsesi kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
"vieras"
Mulla on samanlainen tunne, jotenkin alkanut vielä enemmän vahvistua sellainen pelko/tunne siitä että tulen elämään loppuelämän yksin kun 34 vuotta täytän tänä vuonna ja olen ollut vakavasti yhdessä miehen kanssa viimeksi noin 12 vuotta sitten. Ehkä on vähän ikäkriisiäkin niin siitä tuo olo..
 
"vieras"
[QUOTE="yksin";28609941]Minä tulen varmaan loppuelämäni olemaan yksin. En ole kaunis, mulla on muutama ylikilo. Lisänä kaksi lasta, ei tukiverkkoa eli olen aina lasten kanssa. Olen tavallaan alistunut kohtalooni, mutta välillä se vaan riipaisee niin syvältä, kun tajuaa että yksin olen, ja tulen aina olemaan. Varsinkin näin kesällä tuntuu haikealta, kun kaikkialla näkee vaan rakastuneita pareja...[/QUOTE]

Lapset kasvaa ja sullakin vapaa-aika lisääntyy. On ihan mahdollista löytää uusi puoliso, mutta ole varovainen sen suhteen että et nosta rimaa liian korkealle. Kenenkä tahansa kanssa ei tietenkään kannata suhteeseen hypätä mutta aina ne parhaan näköiset ei ole parhaita kumppaneita.
 
mies ties
Suurin osa näistä märisijöistä elävät varmasti vielä jossain kivikaudella ja olettavat että miehen pitää tulla, kopauttaa nuijalla päähän ja raahata luolaansa kun itse ei osata tehdä aloitetta vaan nyhjötetään vaan kotona tai ollaan muuten vaan seinäruusuna odottaen että prinssi karauttaa valkoisella ratsulla paikalle. Mikäli et ole erityisen viehättävä, it's not going to fucking happen, trust me. Siihen vaaditaan iloista ja avointa luonnetta, sitten kyllä kiinnostuneita miehiä löytyy taatusti niille ei-niin-kauniillekin naisille.

Kyllä tuolla on samassa suhteessa miehiä etsimässä kumppania tositarkoituksella kuin naisiakin.
 
mies ties
[QUOTE="vieras";28610039]No oletteko hakeneet. Miestä siis?[/QUOTE]Kun on lapsia ja ei ole tukiverkkoa ja nyyh nyyh nyyh.

Tekosyissä löytyy kun ei uskalleta mennä keskellä päivää selvin päin kenellekään miehelle edes juttelemaan vaikka kadulla, kaupassa tai kirjastossa vaan kuvitellaan että se vaatii jonkun valmistautumisen ja siideri-illan ja humalan ja seuraa ja kampauksen ja uudet vaatteet ja ravintolan tai jotain muuta tarpeetonta.
 
"vieras"
No, mä olen avioliitossa ja silti tulen haikeaksi, kun näen rakastuneita pareja... En siis kaipaa mitään ensihuumaa, vaan ihmistä, joka käyttäytyisi nätisti mua kohtaan.
 
"vieras"
Kyllä mä löysin mukavan miehen aika pian kun hakemaan ryhdyin. Netistä. Se on nykyaikaa, jollei halua mitään baarikärpästä. Tosi hyvä mies löytyi, kiltti ja puuhakas ja hyvä rakastaja. Yms!
 
"yksin"
Olen yrittänyt netinkin kautta. Kaatuu viimeistään siihen, kun mies pyytää kuvan. Olen pitänyt itseäni tavallisen näköisenä, mutta täytyy tulkita asia siten, että olenkin ruma. Lopetin koko nettitouhun, koska ei se ainakaan parantanut minun itsetuntoani.
 
"neljän mamma"
mä olen kans sinkku, ainut mikä harmittaa on se,että pitää välillä pitää muutoin huonoksi todettua miestä jotta seksielämä ei ihan näivettyis. Kun ei tää "vakihoito" oo kuvioissa on se seksiseuran hakeminen melko työlästä. Rakkaus tulee sit jos on tullakseen. Mut ne tarpeet - eihän ne mihinkään lähde vaikka sinkku ootkin!
 
hiku
En osaisi pokata miestä, en ole koskaan osannut. Olen siis naimisissa ja nykyisen tapasin niin että ravintolassa melkein kirjaimellisesti törmättiin yhteen kun baaritiskin edessä oli tungosta. Oltiin samassa ammattikorkeassa mutta eri vuosikursseilla, tiesin hänet ulkonäöltä mutta en nimeltä. Yllärinä hän tiesi minusta nimen ja vähän muutakin. Halusi sitten tarjota drinkin ja otin tarjouksen vastaan, sitten hän ehdotti kahdenkeskistä jutteluseuraa ja menimme pöytään sivummalle ja siitä se lähti. Ketään ei siis pokattu, tilanne vaan johti toiseen. Aika hassua oikeastaan, se oli täysin kohtaloa että oltiin baaritiskille menossa samaan aikaan, ei siinä ollu pokaamisestä kyse. Ja sinä iltana olin vain pitämässä hauskaa enkä ettimässä miehiä. Itse asiassa jos etsii - ei löydä.

Jos kohtalo ei olis puuttunu peliin en tiedä olisinko yksin ja perheetön? En ole mitenkään erikoisen näköinen, aika tavallinen ja en ole muutenkaan mitenkään miesten suosiossa ollut. Poikaystäviä on ollut muutamia, mutta en tiedä mikä on saanut heidät kiinnostumaan. Minut on siis yhtä kertaa lukuunottamatta aina pokattu, tai siis mies on tehnyt aloitteen.

Jo nuorena mietin sitä että minä olen varmaan se joka jää vanhaksipiiaksi, kun tulin 18 vuotiaaksi suunnittelin itselleni jo vanhanpiian suunnitelman eli miten rakennan elämäni että selviän yksikseni. Asian suunnittelu ja hyväksyminen auttoi asiaa paljon, ajattelin hankkivani paljon eläimiä seurakseni. Silloin en tosin tiennyt että kohtaloni on joskus olla vaimo ja perheen äiti. Niin se elämä kuljettaa.

Ehkä sinkuilla voisi auttaa se että miettii melko tarkkaan (jopa paperille) suunnitelman että miten tästä arjesta selviää, lisäksi myös erittelee sen hyvät puolet. Kun asiaa työstää niin siitä voi saada hiukan apua. Toisekseen on hyvä että on "varasuunnitelma" että jos koko elämän laittaa siihen että mulla tulee olemaan mies ja perhe ja sit se ei toteudu suunnitellussa aikataulussa niin voi kovasti pettyä. mutta jos sen sijaankin suunnittelee että miten saan sinkkuudesta eniten irti niin se toki helpottaa sinkun elämää, mutta myös vie epätoivoisen asenteen saada mies. Joku päivä voi olla että kohtaa hänet, kun sitä vähiten odottaa!
 
"vieras"
Kun on lapsia ja ei ole tukiverkkoa ja nyyh nyyh nyyh.

Tekosyissä löytyy kun ei uskalleta mennä keskellä päivää selvin päin kenellekään miehelle edes juttelemaan vaikka kadulla, kaupassa tai kirjastossa vaan kuvitellaan että se vaatii jonkun valmistautumisen ja siideri-illan ja humalan ja seuraa ja kampauksen ja uudet vaatteet ja ravintolan tai jotain muuta tarpeetonta.
No kun ainakin silloin kun mä olen keskellä päivää selvin päin liikenteessä niin ne lapsetkin on mukana. Enkä mä ala ketään pokailemaan kun muksut pyörii jaloissa. Noi on vielä niin pieniä, että todellakin pyörivät jaloissa mutta osaavat varmasti toistaa kaiken kuulemansa myöhemmin. Ei se mun mielestä muuta vaatisi kun lapsettoman hetken. Ja niitä kun ei ole kun muutaman kerran vuodessa.
 
mies ties
[QUOTE="vieras";28610527]No kun ainakin silloin kun mä olen keskellä päivää selvin päin liikenteessä niin ne lapsetkin on mukana. Enkä mä ala ketään pokailemaan kun muksut pyörii jaloissa. Noi on vielä niin pieniä, että todellakin pyörivät jaloissa mutta osaavat varmasti toistaa kaiken kuulemansa myöhemmin. Ei se mun mielestä muuta vaatisi kun lapsettoman hetken. Ja niitä kun ei ole kun muutaman kerran vuodessa.[/QUOTE]Jos asenne on tuo niin voisin kyllä lyödä vetoa ettet todellakaan tule saamaan miestä.

Jos ei jumaliste voi yrittää tutustua ja lähestyä ihmistä ihan normaalissa arki-elämän tilanteessa ilman että pitää sitä "pokailuna" joka on jotenkin niin irstasta että sitä ei lapsetkaan saa kuulla eikä nähdä niin ei muuta kuule kuin onnea matkaan loppuelämässäsi. Hanki vaikka dildo, sitä voi sitten lähestyä yksin pimeässä omassa makuuhuoneessa ihan turvallisesti ja äänettä.
 
[QUOTE="vieras";28610527]No kun ainakin silloin kun mä olen keskellä päivää selvin päin liikenteessä niin ne lapsetkin on mukana. Enkä mä ala ketään pokailemaan kun muksut pyörii jaloissa. Noi on vielä niin pieniä, että todellakin pyörivät jaloissa mutta osaavat varmasti toistaa kaiken kuulemansa myöhemmin. Ei se mun mielestä muuta vaatisi kun lapsettoman hetken. Ja niitä kun ei ole kun muutaman kerran vuodessa.[/QUOTE]

Hei kuule ne sun lapset kuuluu sun elämään ja sitten siihen sun parisuhteeseenkin. Vai missä vaiheessa sä ajattelit päästää ne kaapista kun se oikea löytyy??
 

Yhteistyössä