MÄ OON NIIN KYLLÄSTYNYT TUOHON MIEHEEN!!!

Mun on pakko purkaa tänne, sillä en halua / jaksa enää raivota täällä kotona.
Mies ei ole (enää ) ollenkaan sitä, mitä minä mieheltä haluaisin.
Hän on niin tyhmä, käy hermoilleni jatkuvasti, ulkonäöllisesti ei miellytä minua lainkaan, hänen kanssaan tuntuu pahalta ja olen onneton.
Kaipaan muualle ja toisenlaista miestä.

Enkä nyt tällä tarkoita, että itse olisin täydellinen tai niin ihana, vaan tarkoitan sitä, etten vaan enää jaksa tätä suhdetta emmekä mielestäni ole sopivat toisillemme - vaikka mies onkin minulle paras ystäväni, mutta niin, hän on kuin VELI. Kaikki intohimo puuttuu, en halua häntä ja hänen naamansa lähinnä ärsyttää. Hänen käyttäytymisensä raastaa hermojani. Hän on jotenkin niin LUIHU, valehteleva PASKAKASA, toisinaan muka helvetin ihana ja lempeä, mutta en jaksa enää! Minulle on aiheutunut hänen vuokseen masennusta, mutta aina olen halunnut "vielä kerran" yrittää.

Kun olen yrittänyt erota, mies on roikkunut minussa väkisin kiinni, siis ei ole päästänyt jatkamaan elämää ilman häntä. Hän uikuttaa, uikuttaa ja uikuttaa, pommittaa puheluilla ja viesteillä, seuraa ym., etten varmasti saanut erojen aikana edes hengähtää. Koin helpoimmaksi palata takaisin yhteen ja ikään kuin painostettuna jatkaa yhteiselämää itse ahdistuneena ja tuskastuneena, sydän jatkuvasti ulospääsyä huutaen.

Tiedän, että mies rakastaa minua, mutta vaikka minäkin olen kiintynyt häneen, en halua olla pelkästä tottumuksesta yhdessä. En enää edes tiedä rakastanko häntä, vaikka hän minulle tärkeä onkin. Koen päivittäin vain ärsytystä ja negatiivisia tunteita hänen kanssaan, minulla on jatkuva stressi hänen läsnäolonsa takia. Hän ripustautuu minuun, syyttelee mustasukkaisena ja ahdistaa minut pelkällä olemuksellaan nurkkaan. MINUA NIIN PUISTATTAA!!!

Tuntuu vain, että olen tällä hetkellä liian voimaton erotakseni ja yrittääkseni pitää miehen kaukana minusta. Jos ehdottaisin eroa, tiedän hänen tekeytyvän avuttomaksi ja taas jotenkin manipuloivan minut yhteen hänen kanssaan, en tiedä miksi sorrun siihen aina, vaikka tiedostan että mies tavallaan "väkipakolla" haluaa minut kanssaan elämään. Olen niin poikki näistä tuntemuksistani ja tästä elämäntilanteestani. :'( :'(

 

jassoo

 

:hug: sanattomaks vetää..

 

Eroa miehestäsi, hanki lähestymiskielto. ei tommonen ripustautuminen ole enää rakkautta vaan pakkomielle....

 

Hanki oma asunto ja muuta sinne.
Jos olette naimisissa, vie erohakemus käräjäoikeuteen. Se tulee aikanaan tiedoksi miehellekin. Mitä sitä turhaan paskassa suhteessa roikkuu kiinni jos ei nappaa.

Voivotteluja multa ei tipu, toiminta tepsii.

 

Olen henkisesti ihan rikki, onneton ja ahdistunut! En haluaisi loukata miestä jatkuvilla romahduksillani, huutamisellani, etäisyyden ottamisella yms., mutta yritän josko helpottaisi. Ei ole helpottanut, vaan tilanne lähinnä pahenee. Mies on alkanut tykittää takaisin, eikä ymmärrä tilannetta vaikka kuinka olemme usein asiasta keskustelleet. Tai siis minä olen keskustellut, mies ei osaa puhua paitsi silloin kun olen tosissani puhunut erosta / olemme olleet erossa.

 

Hanki oma asunto ja muuta sinne.
Jos olette naimisissa, vie erohakemus käräjäoikeuteen. Se tulee aikanaan tiedoksi miehellekin. Mitä sitä turhaan paskassa suhteessa roikkuu kiinni jos ei nappaa.

Voivotteluja multa ei tipu, toiminta tepsii.

Jep, voivotteluja en tarvitsekaan, vaan juurikin järkipuhetta ja tukea vaikka edes virtuaalisesti!!

Tällainen ehdottamasi toiminta on jatkuvasti mielessäni, mutta tiedän kuinka hankalaksi mies osaa tekeytyä ja häiritä omaa elämääni mustasukkaisena ja sairaalloisesti. Siksi en usko VIELÄ pystyväni siihen, kun olen muutenkin pelkkä raunio tällä hetkellä.

 

Olen henkisesti ihan rikki, onneton ja ahdistunut! En haluaisi loukata miestä jatkuvilla romahduksillani, huutamisellani, etäisyyden ottamisella yms., mutta yritän josko helpottaisi. Ei ole helpottanut, vaan tilanne lähinnä pahenee. Mies on alkanut tykittää takaisin, eikä ymmärrä tilannetta vaikka kuinka olemme usein asiasta keskustelleet. Tai siis minä olen keskustellut, mies ei osaa puhua paitsi silloin kun olen tosissani puhunut erosta / olemme olleet erossa.

Ei toista saa noin kiusata, jatkuvasti erota ja uhata erolla ym. haet avioeron.

 

Tulosta tuo ap tekstisi ja pyydä miestäsi lukemaan se.

 

Hanki oma asunto ja muuta sinne.
Jos olette naimisissa, vie erohakemus käräjäoikeuteen. Se tulee aikanaan tiedoksi miehellekin. Mitä sitä turhaan paskassa suhteessa roikkuu kiinni jos ei nappaa.

Voivotteluja multa ei tipu, toiminta tepsii.

Jep, voivotteluja en tarvitsekaan, vaan juurikin järkipuhetta ja tukea vaikka edes virtuaalisesti!!

Tällainen ehdottamasi toiminta on jatkuvasti mielessäni, mutta tiedän kuinka hankalaksi mies osaa tekeytyä ja häiritä omaa elämääni mustasukkaisena ja sairaalloisesti. Siksi en usko VIELÄ pystyväni siihen, kun olen muutenkin pelkkä raunio tällä hetkellä.

Lähestymiskielto toimii siihen. Hanki ensin se asunto, äläkä edes kerro miehelle missä se sijaitsee.
Osoitetiedot salaisiksi, vaihdat puhelinnumeron, kyllä tohon keinoja löytyy =)

 

Niin ja emme tosiaan ole naimisissa!

En mä häntä jatkuvasti erolla uhkailekaan, vaan silloin kun olen myös oikeasti ollut aikeissa lähteä ja lähtenyt myös. Mutta aina hän saa minut "koukkuun" mitä erilaisimmilla syillä ja minä olen mennyt halpaan.

 

Lähestymiskielto toimii siihen. Hanki ensin se asunto, äläkä edes kerro miehelle missä se sijaitsee.
Osoitetiedot salaisiksi, vaihdat puhelinnumeron, kyllä tohon keinoja löytyy =) [/quote]

näin.. jaksa kirjottaa,just aatella :ashamed:

 

Hanki oma asunto ja muuta sinne.
Jos olette naimisissa, vie erohakemus käräjäoikeuteen. Se tulee aikanaan tiedoksi miehellekin. Mitä sitä turhaan paskassa suhteessa roikkuu kiinni jos ei nappaa.

Voivotteluja multa ei tipu, toiminta tepsii.

Jep, voivotteluja en tarvitsekaan, vaan juurikin järkipuhetta ja tukea vaikka edes virtuaalisesti!!

Tällainen ehdottamasi toiminta on jatkuvasti mielessäni, mutta tiedän kuinka hankalaksi mies osaa tekeytyä ja häiritä omaa elämääni mustasukkaisena ja sairaalloisesti. Siksi en usko VIELÄ pystyväni siihen, kun olen muutenkin pelkkä raunio tällä hetkellä.

Lähestymiskielto toimii siihen. Hanki ensin se asunto, äläkä edes kerro miehelle missä se sijaitsee.
Osoitetiedot salaisiksi, vaihdat puhelinnumeron, kyllä tohon keinoja löytyy =)

Juu niin löytyy, enkä nyt tiedä onko tämä tekosyiden keksimistä, mutta me asumme todella pienellä paikkakunnalla enkä ainakaan ihan pian ole muuttamassa pois, parin vuoden sisään kuitenkin työn perässä. Että ehkä sitten osoitetietojen ym. salaiseksi vaihtaminen onkin nerokas idea, mutta jos nyt lähtisin ja muuttaisin omaan asuntoon, mies saisi kuitenkin selville missä asun, sillä paikkakuntamme on todella pieni, samoin lähikaupungit. Kaikki tuntee kaikki jne. Mutta kuten sanottu, parin vuoden sisään minulla olisi mahdollisuus lähteä kauas, ja sen tilaisuuden käytän.

 

Juu niin löytyy, enkä nyt tiedä onko tämä tekosyiden keksimistä, mutta me asumme todella pienellä paikkakunnalla enkä ainakaan ihan pian ole muuttamassa pois, parin vuoden sisään kuitenkin työn perässä. Että ehkä sitten osoitetietojen ym. salaiseksi vaihtaminen onkin nerokas idea, mutta jos nyt lähtisin ja muuttaisin omaan asuntoon, mies saisi kuitenkin selville missä asun, sillä paikkakuntamme on todella pieni, samoin lähikaupungit. Kaikki tuntee kaikki jne. Mutta kuten sanottu, parin vuoden sisään minulla olisi mahdollisuus lähteä kauas, ja sen tilaisuuden käytän.

Nyt sä käytät taas tekosyitä.
Huomaatko?

 

Tulosta tuo ap tekstisi ja pyydä miestäsi lukemaan se.

Mutta hän tietää kaiken mitä tekstissä lukee. Kerron hänelle avoimesti tunteistani, ja yleensä vastauksena on olankohautus tai muunlainen välinpitämättömyys. Menen itsekin sekaisin tässä yrittäessäni kertoa suhteestani, se on niin ristiriitaista ja yhtä sotkua! Muka rakastuneita ihmisiä, mutta minun puoleltani pinnan alla riehuu ja pahasti, ja tuntuu että mies ei oikeasti käy täysillä.

 

sometimes love just ain't enough, varsinkaan jos se on yksipuolista. mars kohti omaa elämää, varsinkaan, jos ei ole lapsia.

 

Väsytät itseäsi aivan turhaan lisää jäämällä vielä parisuhteeseen. Ajattele nyt järjellä ja ota ratkaiseva askel. Ei ero tule olemaan sen helpompi vuoden päästäkään. Toimintaa!

 

Juu niin löytyy, enkä nyt tiedä onko tämä tekosyiden keksimistä, mutta me asumme todella pienellä paikkakunnalla enkä ainakaan ihan pian ole muuttamassa pois, parin vuoden sisään kuitenkin työn perässä. Että ehkä sitten osoitetietojen ym. salaiseksi vaihtaminen onkin nerokas idea, mutta jos nyt lähtisin ja muuttaisin omaan asuntoon, mies saisi kuitenkin selville missä asun, sillä paikkakuntamme on todella pieni, samoin lähikaupungit. Kaikki tuntee kaikki jne. Mutta kuten sanottu, parin vuoden sisään minulla olisi mahdollisuus lähteä kauas, ja sen tilaisuuden käytän.

Nyt sä käytät taas tekosyitä.
Huomaatko?

Niin, niinhän mä itsekin sanoin, mutta kai sentään perustelin hyvin järkisyillä. Tällaista tämä on, tällaiseksi minä olen muuttunut ja jos jatkan näin, elämäni tulee aina junnaamaan paikoillaan ja olen lopun ikääni tyytymätön.

Yksinkertaisinta, tai ehkä alussa tietysti vaikeinta, olisi nyt vaan tarttua tuumasta toimeen ja yrittää pysyä lujana - vaikka ystävien avustuksella.

Pelkään vain, että alan katua päätöstäni ja hakeutua itse jälleen tuon miehen luo, vaikka aina olen huomannut miten suuren virheen olen tehnyt palattuani hänen kanssaan yhteen. Meillä on kyllä hyviäkin hetkiä, mutta onko ne hyvät hetket kaiken tämän ahdistuksen ja raivon ja kyllästymisen arvoisia?! Ei.

 

sometimes love just ain't enough, varsinkaan jos se on yksipuolista. mars kohti omaa elämää, varsinkaan, jos ei ole lapsia.

Juu ei ole lapsia, sillä vaikka suuri vauvakuume onkin, en halua tämän miehen kanssa lapsia.

 

Juu niin löytyy, enkä nyt tiedä onko tämä tekosyiden keksimistä, mutta me asumme todella pienellä paikkakunnalla enkä ainakaan ihan pian ole muuttamassa pois, parin vuoden sisään kuitenkin työn perässä. Että ehkä sitten osoitetietojen ym. salaiseksi vaihtaminen onkin nerokas idea, mutta jos nyt lähtisin ja muuttaisin omaan asuntoon, mies saisi kuitenkin selville missä asun, sillä paikkakuntamme on todella pieni, samoin lähikaupungit. Kaikki tuntee kaikki jne. Mutta kuten sanottu, parin vuoden sisään minulla olisi mahdollisuus lähteä kauas, ja sen tilaisuuden käytän.

Nyt sä käytät taas tekosyitä.
Huomaatko?

Niin, niinhän mä itsekin sanoin, mutta kai sentään perustelin hyvin järkisyillä. Tällaista tämä on, tällaiseksi minä olen muuttunut ja jos jatkan näin, elämäni tulee aina junnaamaan paikoillaan ja olen lopun ikääni tyytymätön.

Yksinkertaisinta, tai ehkä alussa tietysti vaikeinta, olisi nyt vaan tarttua tuumasta toimeen ja yrittää pysyä lujana - vaikka ystävien avustuksella.

Pelkään vain, että alan katua päätöstäni ja hakeutua itse jälleen tuon miehen luo, vaikka aina olen huomannut miten suuren virheen olen tehnyt palattuani hänen kanssaan yhteen. Meillä on kyllä hyviäkin hetkiä, mutta onko ne hyvät hetket kaiken tämän ahdistuksen ja raivon ja kyllästymisen arvoisia?! Ei.

Tarkoitin siis sitä, että toimi heti.
Tuonkaltaisilla tilanteilla on taipumus ajautua liian pitkälle jossain vaiheessa, ts. jompikumpi tekee jotain peruuttamatonta.

 

Ja sekin, että perheeni on todella kiintynyt mieheen. Ollut neljä vuotta kuin oikea perheenjäsen. Tämäkin tosin sellainen tekosyy, mutta oli eron aikana todella raskasta, kun oma perheeni käänsi selkänsä minulle itkeä pillittämällä miehen perään ja niin edelleen.

 

Juu niin löytyy, enkä nyt tiedä onko tämä tekosyiden keksimistä, mutta me asumme todella pienellä paikkakunnalla enkä ainakaan ihan pian ole muuttamassa pois, parin vuoden sisään kuitenkin työn perässä. Että ehkä sitten osoitetietojen ym. salaiseksi vaihtaminen onkin nerokas idea, mutta jos nyt lähtisin ja muuttaisin omaan asuntoon, mies saisi kuitenkin selville missä asun, sillä paikkakuntamme on todella pieni, samoin lähikaupungit. Kaikki tuntee kaikki jne. Mutta kuten sanottu, parin vuoden sisään minulla olisi mahdollisuus lähteä kauas, ja sen tilaisuuden käytän.

Nyt sä käytät taas tekosyitä.
Huomaatko?

Niin, niinhän mä itsekin sanoin, mutta kai sentään perustelin hyvin järkisyillä. Tällaista tämä on, tällaiseksi minä olen muuttunut ja jos jatkan näin, elämäni tulee aina junnaamaan paikoillaan ja olen lopun ikääni tyytymätön.

Yksinkertaisinta, tai ehkä alussa tietysti vaikeinta, olisi nyt vaan tarttua tuumasta toimeen ja yrittää pysyä lujana - vaikka ystävien avustuksella.

Pelkään vain, että alan katua päätöstäni ja hakeutua itse jälleen tuon miehen luo, vaikka aina olen huomannut miten suuren virheen olen tehnyt palattuani hänen kanssaan yhteen. Meillä on kyllä hyviäkin hetkiä, mutta onko ne hyvät hetket kaiken tämän ahdistuksen ja raivon ja kyllästymisen arvoisia?! Ei.

Tarkoitin siis sitä, että toimi heti.
Tuonkaltaisilla tilanteilla on taipumus ajautua liian pitkälle jossain vaiheessa, ts. jompikumpi tekee jotain peruuttamatonta.

En ottanut siis mitenkään loukkauksena tuota mitä aiemmin sanoit, jos vastauksestani sait sellaisen kuvan!
Mutta mitä peruuttamatonta?

 

En ottanut siis mitenkään loukkauksena tuota mitä aiemmin sanoit, jos vastauksestani sait sellaisen kuvan!
Mutta mitä peruuttamatonta?

Vihan ja turhautumisen tunteet kun riittävästi kasaantuvat, ei ole mitenkään harvinaista että riidoista tulee aika fyysisiä, ja että mukana on sitten jotain kättä pidempää :|

En tietenkään tarkoita että just te alatte tappaa toisianne, mutta se ei ole ihmeen harvinaista.

 

kuinka pieneltä paikkakunnalta olet?

 

kuinka pieneltä paikkakunnalta olet?

Hieman reilu 6000 ihmistä täällä itäisessä Suomessa, eli täällä on kaikki toistensa tuttuja.