Mä taidan olla maailman huonoin äiti(kyse 4v pojan kerhosta) antakaa kommenttia!

Siis yhtäkkiä tänävuonna parin kerhokerran jälkeen meidän 4v, joka on aina innolla juossut kerhoon "päätti" ettei mene enää kerhoon.
Ekalla kerralla vaan itki vähän mut jäi kuitenkin.
Toisella kerralla oli kauheet itkuraivopotkukohtaukset, enkä kertakaikkiaan saanut poikaa vietyä kerhoon. Kerhon ohjaajan kanssa oon ollu jutuissa, eikä kerhossa ole sattunut mitään "syytä" miks poika ei tahtois mennä kerhoon.

Sen jälkeen pari kertaa on vaan viety raakana itkevä, rimpuileva poika kerhoon, joka kuitenkin hetken päästä on siellä leikkinyt ja ollut niinku aina ennenkin, ja kotiin tulee aina ilosena kertoen mitä kaikkea kivaa kerhossa on tehty.

Siis taas tänään ois edessä kerho. Ja mulla on ahdistus jo siitä,että oonko mä taas kamala äiti, jos mä vien kuitenkin sen itkevän raivoavan pojan sinne kerhoon, kun kuitenkin siellä on hänen kaikki ne kaverit, joita kaipaa, aina kun ei ole kerhossa. ???
Innolla odottaa kerhon kanssa teatterimatkaakin, kunnes taas "päättää" ettei haluakaan.

Siis mä tässä nyt kyselen vertaistukea. Pitääkö mun antaa periksi, vai onko tää joku uhmaan kuuluva vaihe?
Kerhoa on kaks kertaa viikossa (seurakunnan kerho) kolme tuntia kerrallaan, muita kavereita ei ole, kuin sisarukset.

Itsekkäästi en oo tässä poikaa sinne viemässä, mulla on aina täällä muita lapsia kuitenkin kotona, niin se ei vaikuta mun päivään mitenkään.
Mut ihmettelen kuitenkin missä on vika ja mitä ihmettä tämä nyt oikeen on ?

 

Mä oon tuossa tilanteessa sanonut pojalle, ettei ole pakko käydä kerhossa, mutta sinne ei sit mennä enää ollenkaan. Eli joko käydään aina tai ei ollenkaan, ei mitään "tänään meen, ens kerralla en". Lapsi on itse sit saanut päättää, mitä tekee.

 

Jos sitä jännittää kerhoon meno? Meillä on vähän sitä vikaa keskimmäisellä kun jonnekin lähtö jänskättää niin pukemisen kans on aivan kaameet raivarit ja sit kun saadaan kamppeet niskaan ja päästään matkaan niinei enää mitään ongelmaa.

 

Mä oon tuossa tilanteessa sanonut pojalle, ettei ole pakko käydä kerhossa, mutta sinne ei sit mennä enää ollenkaan. Eli joko käydään aina tai ei ollenkaan, ei mitään "tänään meen, ens kerralla en". Lapsi on itse sit saanut päättää, mitä tekee.

Toivottavasti ei ole sama edessä kun koulu alkaa.

 

Jos sitä jännittää kerhoon meno? Meillä on vähän sitä vikaa keskimmäisellä kun jonnekin lähtö jänskättää niin pukemisen kans on aivan kaameet raivarit ja sit kun saadaan kamppeet niskaan ja päästään matkaan niinei enää mitään ongelmaa.

No mut ei mun mielestä oo siitä kiinni...
Koska syksyllä kävi kerhossa kuitenkin ihan mukisematta, ja koko joululoma odotettiin kerhon alkamista ku kuuta nousevaa...
Ja nyt yhtäkkiä tuli tää... minä en... en en en ...

Kotona on nykysin kaikesta asiasta raivari.. EN SYÖ TOTA. ENKÄ TEE TÄTÄ EN EN SITÄ EN EN TÄTÄ...

 

Mä oon tuossa tilanteessa sanonut pojalle, ettei ole pakko käydä kerhossa, mutta sinne ei sit mennä enää ollenkaan. Eli joko käydään aina tai ei ollenkaan, ei mitään "tänään meen, ens kerralla en". Lapsi on itse sit saanut päättää, mitä tekee.

Toivottavasti ei ole sama edessä kun koulu alkaa.

Mitä tarkoitat? Ai, että lapsi saisi itse päättää meneekö kouluun? KYllä harrastukset on vähän eriasia kuin oppivelvollisuus. Mielestäni aikuisen ei tartte lasta harrastuksiin pakottaa, jos lapsi ei itse halua sinne mennä.

 

Mitäs jos äiti menisi myös kerhoon? Ohjaajan kanssa voi varmasti sopia tällaisesta järjestelystä muutaman kerhokerran kohdalla. Jos lasta vaikka jännittää tjtn?

 

Voi olla uhmaakin. Meillä eskarilainen tekee joskus samaa (tai aika useinkin), ei haluais lähteä kouluun eikä pukea jne. Kuiteskin tykkää käydä koulussa kun saa touhuta kavereiden kanssa yms.

 

Kerho on kuitenkin vain kerho johon ei tosiaan oo pakko mennä.Antaisin olla pois.
Ei voi verrata kouluun menoon,siitähän ei sitten enää neuvotella.

 

Mitäs jos äiti menisi myös kerhoon? Ohjaajan kanssa voi varmasti sopia tällaisesta järjestelystä muutaman kerhokerran kohdalla. Jos lasta vaikka jännittää tjtn?

Nää on kyllä ihan tuttuja kavereita mitä kerhossa on.
Mä menin edelliskerralla ite sinne kerhoon mukaan ja poika jäi sinne iloisena, hetken oli kuulemma kuitenkin itkeny ku mä lähdin.
Jostain syystä mies ei onnistunu samassa ja oli jättäny rimpuilevana ja rääkyvänä pojan sinne... Mikä sitte taas ei mun mielestä ollu oikeen kiva...
Kun mä nyt en oikeen tiedä mitä hittoa mä tän asian kanssa teen....

 

Kerho on kuitenkin vain kerho johon ei tosiaan oo pakko mennä.Antaisin olla pois.
Ei voi verrata kouluun menoon,siitähän ei sitten enää neuvotella.

Mut jos tää on uhmaa, niin eiks tästä tuu sitte vaan niinku pontta lisää?Jos siis antaa periksi...?

 

Kerho on kuitenkin vain kerho johon ei tosiaan oo pakko mennä.Antaisin olla pois.
Ei voi verrata kouluun menoon,siitähän ei sitten enää neuvotella.

Mut jos tää on uhmaa, niin eiks tästä tuu sitte vaan niinku pontta lisää?Jos siis antaa periksi...?

Niin mutta toisaalta se on vasta 4 vee ja kouluun lähtöön on vielä pitkä aika,kerkiää uhma laantua myös??En mä tiedä,mutta voi olla niinkin

 

Kerho on kuitenkin vain kerho johon ei tosiaan oo pakko mennä.Antaisin olla pois.
Ei voi verrata kouluun menoon,siitähän ei sitten enää neuvotella.

Mut jos tää on uhmaa, niin eiks tästä tuu sitte vaan niinku pontta lisää?Jos siis antaa periksi...?

Niin mutta toisaalta se on vasta 4 vee ja kouluun lähtöön on vielä pitkä aika,kerkiää uhma laantua myös??En mä tiedä,mutta voi olla niinkin

Mut tässä välissä pitäis kuitenkin kotonakin elää ne loput vuodet,ennen eskareita ja koulua...
Tää on sama tyyppi kun päivittäin keksii jotain mitä EI halua tehdä...
ja ihan niinku uhmalla ja raivolla... kokeilee vähän joka asiaa, missä sais niinku jalansijaa ja periksi....

Kotona hän istuis ja kattois telkkaria (jos sais) koko päivän... Mut päivät menee sitte siihen,että hän tosiaan vaan istuu ja on koko päivän jos kerhoonkaan ei mennä...
kauheen vaikeeta päättää, mikä ois paras...

 

Kerho on kuitenkin vain kerho johon ei tosiaan oo pakko mennä.Antaisin olla pois.
Ei voi verrata kouluun menoon,siitähän ei sitten enää neuvotella.

Mut jos tää on uhmaa, niin eiks tästä tuu sitte vaan niinku pontta lisää?Jos siis antaa periksi...?

Niin mutta toisaalta se on vasta 4 vee ja kouluun lähtöön on vielä pitkä aika,kerkiää uhma laantua myös??En mä tiedä,mutta voi olla niinkin

Mut tässä välissä pitäis kuitenkin kotonakin elää ne loput vuodet,ennen eskareita ja koulua...
Tää on sama tyyppi kun päivittäin keksii jotain mitä EI halua tehdä...
ja ihan niinku uhmalla ja raivolla... kokeilee vähän joka asiaa, missä sais niinku jalansijaa ja periksi....

Kotona hän istuis ja kattois telkkaria (jos sais) koko päivän... Mut päivät menee sitte siihen,että hän tosiaan vaan istuu ja on koko päivän jos kerhoonkaan ei mennä...
kauheen vaikeeta päättää, mikä ois paras...

Hmm... vaikea paikka.. sinä tunnet lapsesi parhaiten ja varmasti päädyt kannaltanne oikeaan ratkaisuun.Kyllä tietysti kerhoilu parempi vaihtoehto on kuin ainainen tv n katselu ja varsinkin jos niitä ystäviä ei oikein ole.
Mulla on kerhoileva viis vuotias poika itsellä,joka välillä temppuilee kerhoon lähtemisen kanssa kun ei tykkää askartelemisesta..

 

Jos sitä jännittää kerhoon meno? Meillä on vähän sitä vikaa keskimmäisellä kun jonnekin lähtö jänskättää niin pukemisen kans on aivan kaameet raivarit ja sit kun saadaan kamppeet niskaan ja päästään matkaan niinei enää mitään ongelmaa.

No mut ei mun mielestä oo siitä kiinni...
Koska syksyllä kävi kerhossa kuitenkin ihan mukisematta, ja koko joululoma odotettiin kerhon alkamista ku kuuta nousevaa...
Ja nyt yhtäkkiä tuli tää... minä en... en en en ...

Kotona on nykysin kaikesta asiasta raivari.. EN SYÖ TOTA. ENKÄ TEE TÄTÄ EN EN SITÄ EN EN TÄTÄ...

=) moikka saapis,sari tässä,kuullostaa kyllä ihan uhmalle tuo,en,en en...! ja rajojen hakemista yms.

 

Ehkäpä ette ole ihan miettineet sitä puoltaettä joskushan sinne eskariin ja kouluunkin on PAKKO MENNÄ?....

 

Minä veisin.Kun itku ja kiukku kerta laantuu kerhossa.Just oman pojan kerhotätin kanssa juttelin,kun sieltä on aika moni jäänyt pois.Sanoi,että monesti just nuo 3-4v jotka aloittaa kerhon innolla,saattavat yhtäkkiä muutaman kuukauden päästä alkaa vastustaan kerhoon menoa(ei olekaan enää niin uutta ja jännää "isojen juttu" ja vähän harmittaa,että jää sitten kotona jostain kivasta paitsi).Joillakin se vastustus on niin voimakasta,että ei voi enää vähään aikaan jatkaa,toisilla vaikeudet liittyy vaan siihen eronhetkeen ja sitten on kerhossa kivaa.Kuulema nekin,jotka eivät kerhoon halua tulla ja jäävät kotiin,ovat siellä taas muutaman kuukauden päästä =) Vinkiksi antoi jos tilanne tulee eteen,että sanoo menevänsä tekemään/käymään sellaisessa paikassa mikä on lapsesta epämieluisa tai mihin ei lapset saa tulla sillä aikaa kun lapsi kerhossa,kuulema monella auttaa tuohon eronhetkeen,kun tietää pääsevänsä leikkimään siksi aikaa kun äiti käy vaikka lääkärissä...

 

4v:n elämä on yhtä rajojen hakemista, jos tämä riita raukeaa siihen ,että lapsi saa tehdä mitä tahtoo, lapsi keksii seuraavan riidanaiheen vaikka mistä. Ja sitten sinulla ei ole edes sitä parin tunnin "lomaa" 2 krt viikossa.

 

4v:n elämä on yhtä rajojen hakemista, jos tämä riita raukeaa siihen ,että lapsi saa tehdä mitä tahtoo, lapsi keksii seuraavan riidanaiheen vaikka mistä. Ja sitten sinulla ei ole edes sitä parin tunnin "lomaa" 2 krt viikossa.

Mä tän homman halusin heti tästä pois aiheesta, kyse ei oo siitä,että mä saisin lapsesta lomaa, mulla on koko ajan tässä vähintään yksi lapsi kotona, ellei sitte kolmea...

No, vein kerhoon, istuin hetken mukana ja melkeen itku tuli kun lähdin.
Ja kuten aikaisemminkin iloisena tuli takaisin kerhosta, kun siellä oli niin kivaa...

Kai sitä pitää sitten pitää vaan itseensä luottaa, mut aamulla oli kyllä jo niin epätoivonen olo koko jutusta...

Kiitos oikein paljon kaikille vastauksista... =) Kivaa kun ei oo ihan yksinänsä täällä maailmassa pohtimassa oikean ja väärän eroa