meidän lapset ovat epänormaaleja...

Lapsissa on paljon eroja, samassa perheessäkin.

Meillä on esikoinen ollut aina kokeileva ja luova ja piirre on säilynyt vuosien saatossa. Ei mikään riiviö, ei mitään räjäytysyrityksiä tms Mutta niin uskomattomia juttuja on keksinyt, ettei oma mielikuvitus riittäisi.

siis häh. onko luova vaan jos tekee tyhmyyksiä? siis tyhmä ja luova on sama asia?

eikö voi olla luova ja keksiä tehdä ihan fiksuja juttuja?

Onko luova vaan jos tuhoaa mahdollisimman paljon ympärillään?

Eikö voi olla luova jos näkee aina kaikessa hyvää ja keksii itse tehdä karkkipaperista nukkkekodin nukeille vaatteet ja niistä tulee ihan siistejä ja pysyvät päällä, vaikka tekijä alle kouluikäinen? tai kaikenlaista muuta vastaavaa?

En ymmärtänyt kysymystäsi. Minähän kirjoitin, ettei lapsi ole mikään riiviö.

 

Mä en näe ollenkaan negatiivisena sitä, jos lapsi ei nielaise kaikkea mallista. Itseasiassa päinvastoin.

Nämä koheltajat on usein tosi luovaa sakkia kun vähän kasvavat ja energiaa saa kanavoitua. Ovat myös kasvattava kokemus vanhemmille. Meillä on yksi lapsista jatkuvasti kehittämässä jotakin uutta ja kokeilemassa. Hän on utelias, tiedonhaluinen eikä tyydy valmiisiin ratkaisuihin. Aina on meneillään jotain mielenkiintoista. Nauttii koulusta ja kaiken uuden oppimisesta.

Vauvana/taaperona oli juuri sellainen, ettei hetkeksikään voinut silmistä päästää. Kyytiä sai kaikki, mihin yletti. Täysi katastrofi. Muistan miten hän koetti repiä nenääni kun imetin häntä kun ei muutakaan yltänyt tutkimaan.

Muut lapset ovat aivan erilaisia. Silti kaikkia on kasvatettu samoin.

heh. tuo kuulostaa ihan siltä vanhalta, "villit ovat luovia, ja hiljaiset ja ahkerat eivät."
kyllä se nyt kuitenkin useammi on niin että säheltäjät ovat niitä vitosen oppilaita.

En ole puhunut villistä lapsesta missään kohti Villi lapsi on minusta lapsi, joka ei tottele eikä kuuntele.

 

Ehkä ne on sitten tyhmänpuoleisia...? Erilaisten esineiden ja asioiden tutkiminen on oppimista, millaisia niistä tulee jos ne ei mitään kokeile?

Kaverin tenava on aina ollut superpassiivinen ja hitaasti lämpenevä, nytkään reilu 3 v:na ei halua tehdä juuri _mitään_, ei mitään käden taitoihin liittyviä juttuja (askartelua, maalaamista jne.) eikä esim. pukeutumisleikkejä- outo lapsi kyllä, ei innostu mistään. Ja tuosta passiivisuudesta on ollut keskusteluja päiväkodin kanssa.

no voihan niitä kokeilla sitten kun järkeä on päässä... kyl meillä esikoinen 8v ainakin on omatoiminen halutessaan ja kuopus tulee omaa vauhtiaan perässä. sakset pysyy kädessä hyvin ja molemmat tykkäävät askarrella ja pelata ja piirtää =) ja ulkoilla.

 

no lisään tohon villi lapsi juttuun, meiän kuopus on tavallaan aika villi, härnää, kiusaa ja ärsyttää muita välillä, ei aina tottele ja saa hirveitä raivareita, mutta silti kaikki noi yllä mainitsemat asiat eivät ole edes tulleet hälle mieleen :ashamed:

 

Meillä on taas kaksin kappalein vilkkaita, uteliaita ja vauhdikkaita lapsia. En sanoisi, että tekevät tuhojaan, ei meillä mitään räjäytellä, piirrellä seiniin jne. mutta ovat lähestulkoon koko ajan menossa, tekemässä ja touhuamassa, todella aktiivisia lapsia molemmat. Ajattelin ennen esikoisen syntymää, että juu, mitään ei sitten tulla nostelemaan ylös ja kukat saa olla lattialla, mut hyvin nopeasti todettiin, että helpommalla päästään kun joko nostetaan ylös tai viedään kokonaan pois sellaset tavarat mitkä ei kuulu lasten käsiin.

Ja kyllä, meillä on aina ollut lapsilla selkeät rajat ja aina on kielletty kun aihetta on (ja sitä on usein) mutta varsinkin vanhemmalla lapsella uteliaisuus tuppaa aika usein ohittamaan kiellot.

 

Meillä esikoinen oli sellainen rauhallisesti omilla leluillaan leikkivä tapaus, ja jos hän siitä innostui tutkimaan vääriä kaappeja, riitti kun vähän kielsi.

Keittiöhommat kiinnosti joten annoin yhden laatikon omaan käyttöön, laitoin sinne jotain keittiövehjettä mitä sai kolistella. Sanoin ja opastin aina, että tämä on sinun laatikkosi, muut äidin, niihin ei saa mennä ja kas, näinkös se vaan totteli ja homma toimi.

Ja sitten tämä hännänhuippu.
Luuletteko, että hän pystähtyisi sxiihen yhteen laatikkoon? Ehei ei missään nimessä.
Hän purkaa, avaa, tutkii, kiipeää, ottaa, hakee, vie, järjestelee, silppuaa.. kyllä, kyllä ihan taatusti kiellän.
Kiellän ja komennan ja ohjaan luvatulle alueelle ja annan omia juttuja joihin on lupa mennä.

mutta en pysty koko ajan perässä kävelemään ja kun selkäni käännän, on pikkuipana puramassa ja tutkimassa luvattomia paikkoja.
Toisinaan ne ovat todella luovia ja mainioita oivalluksia. Pitäisikö olla kamalan vihainen, kunt toinen löytää vessapaperirullan ja repii sen pieneksi silpuksi tai rullaa auki pitkin huushollia, hänhän tekee juuri Suurta Tutkimustyötä.
Tai kun hän lajittelee jotakin: ottaa pussista, laittaa ne uudelleen sinne takaisin. Ja on todella keskittynyt työhönsä.

Tämä kiltti, omiin leluihinsa keskittyvä lapsi on - no, hieman passiivinen, luovuttaja, arka. Ei lainkaan kilpailuhenkinen,. Tuottaa vaikeuksia opetella polkupyörällä ajaminen ja uiminen. Puuttu rohkeus. Ja kuulkaa on saanut niitä kehuja ja kannustuksia jne. Eihän hän karkaile edes pihalta, kun se on kielletty ! On hyvin säännönmukainen !

Pienempi, vaikka on vielä vasta kovin pieni, tämä maailmaa uteliaasti tutkiva, on sosiaalisempi, rohkeampi, sanoo jo kahden sanan lauseita, seuraa ja matkii muita ja oppii siten valtavan paljon nopeammin asioita... on rohkea. Uskalias.

ja samoista aineista molemmat, sillä tavalla sama kasvatus - persoona huomioiden.

Eli tämä on täysin lapsikohtaista. Ei kasvatuksesta johtuvaa.

 

eli siis voin päätellä, että meiän pojilla on jokin elämänvaihe jäänyt pois, kun ei niille tollaset ees ole tulleet mieleen... täytyy varmaan neuvolassa puhua asiasta :ashamed: :ashamed:

 

Meillä on vilkkaat lapset, joilla on kuri ja järjestys. Silti mekkaloivat ja riehuvat. Ja taatusti tekevät koiruutta, kun kiellot ja varoitukset unohtuu. Mitään en ole silti nostanu ylös tai piilottanu. Kukat ja koristeet on saanu olla rauhassa, jos ja kun niistä kielletään ja lapsia vahditaan. Yritän ohjata noiden energian liikkumiseen.

-Vessanpöntössä on uinut ties mitä.
-Yks mikro on tuhottu.
-Yks mienasi loikata 2-kerroksen ikkunasta.
-Seiniin on piirretty.

Noista ap:n esimerkeistä löyty nuo heti.

 

Meillä esikoinen oli sellainen rauhallisesti omilla leluillaan leikkivä tapaus, ja jos hän siitä innostui tutkimaan vääriä kaappeja, riitti kun vähän kielsi.

Keittiöhommat kiinnosti joten annoin yhden laatikon omaan käyttöön, laitoin sinne jotain keittiövehjettä mitä sai kolistella. Sanoin ja opastin aina, että tämä on sinun laatikkosi, muut äidin, niihin ei saa mennä ja kas, näinkös se vaan totteli ja homma toimi.

Ja sitten tämä hännänhuippu.
Luuletteko, että hän pystähtyisi sxiihen yhteen laatikkoon? Ehei ei missään nimessä.
Hän purkaa, avaa, tutkii, kiipeää, ottaa, hakee, vie, järjestelee, silppuaa.. kyllä, kyllä ihan taatusti kiellän.
Kiellän ja komennan ja ohjaan luvatulle alueelle ja annan omia juttuja joihin on lupa mennä.

mutta en pysty koko ajan perässä kävelemään ja kun selkäni käännän, on pikkuipana puramassa ja tutkimassa luvattomia paikkoja.
Toisinaan ne ovat todella luovia ja mainioita oivalluksia. Pitäisikö olla kamalan vihainen, kunt toinen löytää vessapaperirullan ja repii sen pieneksi silpuksi tai rullaa auki pitkin huushollia, hänhän tekee juuri Suurta Tutkimustyötä.
Tai kun hän lajittelee jotakin: ottaa pussista, laittaa ne uudelleen sinne takaisin. Ja on todella keskittynyt työhönsä.

Tämä kiltti, omiin leluihinsa keskittyvä lapsi on - no, hieman passiivinen, luovuttaja, arka. Ei lainkaan kilpailuhenkinen,. Tuottaa vaikeuksia opetella polkupyörällä ajaminen ja uiminen. Puuttu rohkeus. Ja kuulkaa on saanut niitä kehuja ja kannustuksia jne. Eihän hän karkaile edes pihalta, kun se on kielletty ! On hyvin säännönmukainen !

Pienempi, vaikka on vielä vasta kovin pieni, tämä maailmaa uteliaasti tutkiva, on sosiaalisempi, rohkeampi, sanoo jo kahden sanan lauseita, seuraa ja matkii muita ja oppii siten valtavan paljon nopeammin asioita... on rohkea. Uskalias.

ja samoista aineista molemmat, sillä tavalla sama kasvatus - persoona huomioiden.

Eli tämä on täysin lapsikohtaista. Ei kasvatuksesta johtuvaa.

pitäisi olla... siis ei vessapaperin rullaaminen tai silppuuminen mitään tutkimustyötä ole, se on ilkeyttä, teetkö itse niin?? tai oletko tehnyt? ja mitä hän sillä tutkii? tyhjistä rullista voi tehä vaikka kiikarit, kaukoputken, hyppyrimäen tms =)

 

pitäisi olla... siis ei vessapaperin rullaaminen tai silppuuminen mitään tutkimustyötä ole, se on ilkeyttä, teetkö itse niin?? tai oletko tehnyt? ja mitä hän sillä tutkii? tyhjistä rullista voi tehä vaikka kiikarit, kaukoputken, hyppyrimäen tms =)

Ei 1,5-vuotias ole ilkeä kun silppuaa vessapaperia

 

Mä en näe ollenkaan negatiivisena sitä, jos lapsi ei nielaise kaikkea mallista. Itseasiassa päinvastoin.

Nämä koheltajat on usein tosi luovaa sakkia kun vähän kasvavat ja energiaa saa kanavoitua. Ovat myös kasvattava kokemus vanhemmille. Meillä on yksi lapsista jatkuvasti kehittämässä jotakin uutta ja kokeilemassa. Hän on utelias, tiedonhaluinen eikä tyydy valmiisiin ratkaisuihin. Aina on meneillään jotain mielenkiintoista. Nauttii koulusta ja kaiken uuden oppimisesta.

Vauvana/taaperona oli juuri sellainen, ettei hetkeksikään voinut silmistä päästää. Kyytiä sai kaikki, mihin yletti. Täysi katastrofi. Muistan miten hän koetti repiä nenääni kun imetin häntä kun ei muutakaan yltänyt tutkimaan.

Muut lapset ovat aivan erilaisia. Silti kaikkia on kasvatettu samoin.

heh. tuo kuulostaa ihan siltä vanhalta, "villit ovat luovia, ja hiljaiset ja ahkerat eivät."
kyllä se nyt kuitenkin useammi on niin että säheltäjät ovat niitä vitosen oppilaita.

Onko täällä muita vitosen oppilaita kuin minä?
En todellakaan ollut säheltäjä enkä vilkas enkä uteliaskaaan.
Olin just se kiltti ja tottelevainen, arka ja vetäytyvä lapsi, joka ei toiste tehnyt jos erehtyi kiellettyä tekemään.
Kadehdin hurjasti niitä jotka olivat rohkeita ja uskalsivat. Minä en uskaltanut mitään kun pelkäsin että häviän ja kaikki nauraa ja pilkkaa.
Seisoin seinän vierellä, katsoin kun muut.. minulta puuttui rohkeus ja itsetunto.
Ja olin se vitosen oppilas, se jota kiusattiin, koska oli paitsi ruma, myös huonoissa vaatteissa ja - tyhmä !

 

pitäisi olla... siis ei vessapaperin rullaaminen tai silppuuminen mitään tutkimustyötä ole, se on ilkeyttä, teetkö itse niin?? tai oletko tehnyt? ja mitä hän sillä tutkii? tyhjistä rullista voi tehä vaikka kiikarit, kaukoputken, hyppyrimäen tms =)

Siis mitä pitäisi olla?

 

Meillä esikoinen oli sellainen rauhallisesti omilla leluillaan leikkivä tapaus, ja jos hän siitä innostui tutkimaan vääriä kaappeja, riitti kun vähän kielsi.

Keittiöhommat kiinnosti joten annoin yhden laatikon omaan käyttöön, laitoin sinne jotain keittiövehjettä mitä sai kolistella. Sanoin ja opastin aina, että tämä on sinun laatikkosi, muut äidin, niihin ei saa mennä ja kas, näinkös se vaan totteli ja homma toimi.

Ja sitten tämä hännänhuippu.
Luuletteko, että hän pystähtyisi sxiihen yhteen laatikkoon? Ehei ei missään nimessä.
Hän purkaa, avaa, tutkii, kiipeää, ottaa, hakee, vie, järjestelee, silppuaa.. kyllä, kyllä ihan taatusti kiellän.
Kiellän ja komennan ja ohjaan luvatulle alueelle ja annan omia juttuja joihin on lupa mennä.

mutta en pysty koko ajan perässä kävelemään ja kun selkäni käännän, on pikkuipana puramassa ja tutkimassa luvattomia paikkoja.
Toisinaan ne ovat todella luovia ja mainioita oivalluksia. Pitäisikö olla kamalan vihainen, kunt toinen löytää vessapaperirullan ja repii sen pieneksi silpuksi tai rullaa auki pitkin huushollia, hänhän tekee juuri Suurta Tutkimustyötä.
Tai kun hän lajittelee jotakin: ottaa pussista, laittaa ne uudelleen sinne takaisin. Ja on todella keskittynyt työhönsä.

Tämä kiltti, omiin leluihinsa keskittyvä lapsi on - no, hieman passiivinen, luovuttaja, arka. Ei lainkaan kilpailuhenkinen,. Tuottaa vaikeuksia opetella polkupyörällä ajaminen ja uiminen. Puuttu rohkeus. Ja kuulkaa on saanut niitä kehuja ja kannustuksia jne. Eihän hän karkaile edes pihalta, kun se on kielletty ! On hyvin säännönmukainen !

Pienempi, vaikka on vielä vasta kovin pieni, tämä maailmaa uteliaasti tutkiva, on sosiaalisempi, rohkeampi, sanoo jo kahden sanan lauseita, seuraa ja matkii muita ja oppii siten valtavan paljon nopeammin asioita... on rohkea. Uskalias.

ja samoista aineista molemmat, sillä tavalla sama kasvatus - persoona huomioiden.

Eli tämä on täysin lapsikohtaista. Ei kasvatuksesta johtuvaa.

Allekirjoitan tämän tekstin täysin, aivan kuin esikoiseni ja kuopukseni! Ainoastaan puhetta ei vielä kuopukselta (1v7kk) tule.

 

Meillä on taas kaksin kappalein vilkkaita, uteliaita ja vauhdikkaita lapsia. En sanoisi, että tekevät tuhojaan, ei meillä mitään räjäytellä, piirrellä seiniin jne. mutta ovat lähestulkoon koko ajan menossa, tekemässä ja touhuamassa, todella aktiivisia lapsia molemmat. Ajattelin ennen esikoisen syntymää, että juu, mitään ei sitten tulla nostelemaan ylös ja kukat saa olla lattialla, mut hyvin nopeasti todettiin, että helpommalla päästään kun joko nostetaan ylös tai viedään kokonaan pois sellaset tavarat mitkä ei kuulu lasten käsiin.

Ja kyllä, meillä on aina ollut lapsilla selkeät rajat ja aina on kielletty kun aihetta on (ja sitä on usein) mutta varsinkin vanhemmalla lapsella uteliaisuus tuppaa aika usein ohittamaan kiellot.

Tästä tuli mieleen, että aika usein vanhemmat ajattelevat, että esim. rauhallinen temperamentti ja järkevyys toiminnassa on kasvatuksen aikaansaannosta. Ne ovat suomalaislapsilla hyviä ja tavoiteltavia ominaisuuksia päinvastoin kuin uteliaisuus, vilkkaus ja puheliaisuus.

Viisaus kasvaa kun syntyykin lapsi, joka romuttaa tämän käsityksen. En olekaan superkasvattaja vaan tästä se työ vasta ensimmäistä kertaa alkaa.

Ihan samoin esim. pienten lasten nukkumisen tai muun kanssa. Niin kauan kun lapsi nukkuuu hyvin, voi todeta, miten hyvin onkaan vanhempana onnistunut. Onhan meillä säännöllinen rytmi ja kaikkea. Sitten kun syntyy valvova lapsi, huomaakin oman rajallisuutensa vaikuttaa asioihin.

 

pitäisi olla... siis ei vessapaperin rullaaminen tai silppuuminen mitään tutkimustyötä ole, se on ilkeyttä, teetkö itse niin?? tai oletko tehnyt? ja mitä hän sillä tutkii? tyhjistä rullista voi tehä vaikka kiikarit, kaukoputken, hyppyrimäen tms =)

Ei 1,5-vuotias ole ilkeä kun silppuaa vessapaperia

ok....

 

Tästä tuli mieleen, että aika usein vanhemmat ajattelevat, että esim. rauhallinen temperamentti ja järkevyys toiminnassa on kasvatuksen aikaansaannosta. Ne ovat suomalaislapsilla hyviä ja tavoiteltavia ominaisuuksia päinvastoin kuin uteliaisuus, vilkkaus ja puheliaisuus.

Viisaus kasvaa kun syntyykin lapsi, joka romuttaa tämän käsityksen. En olekaan superkasvattaja vaan tästä se työ vasta ensimmäistä kertaa alkaa.

Ihan samoin esim. pienten lasten nukkumisen tai muun kanssa. Niin kauan kun lapsi nukkuuu hyvin, voi todeta, miten hyvin onkaan vanhempana onnistunut. Onhan meillä säännöllinen rytmi ja kaikkea. Sitten kun syntyy valvova lapsi, huomaakin oman rajallisuutensa vaikuttaa asioihin.

:flower: Hienosti sanottu!

 

pitäisi olla... siis ei vessapaperin rullaaminen tai silppuuminen mitään tutkimustyötä ole, se on ilkeyttä, teetkö itse niin?? tai oletko tehnyt? ja mitä hän sillä tutkii? tyhjistä rullista voi tehä vaikka kiikarit, kaukoputken, hyppyrimäen tms =)

Ei 1,5-vuotias ole ilkeä kun silppuaa vessapaperia

Just joo, ei kyllä meilläkään reilun vuoden ikäinen ole ilkeyksissään vedellyt vessapaperia pitkin kämppää kun silmä välttänyt, tai tyhjentänyt keittiön laatikoita tai kikkaillut kaukosäätimellä telkkarista kanavat uuteen uskoon. Kyllä se on ihan lapsen normaalia uteliaisuutta!

 

pitäisi olla... siis ei vessapaperin rullaaminen tai silppuuminen mitään tutkimustyötä ole, se on ilkeyttä, teetkö itse niin?? tai oletko tehnyt? ja mitä hän sillä tutkii? tyhjistä rullista voi tehä vaikka kiikarit, kaukoputken, hyppyrimäen tms =)

Siis mitä pitäisi olla?

vihainen

 

Meillä esikoinen oli sellainen rauhallisesti omilla leluillaan leikkivä tapaus, ja jos hän siitä innostui tutkimaan vääriä kaappeja, riitti kun vähän kielsi.

Keittiöhommat kiinnosti joten annoin yhden laatikon omaan käyttöön, laitoin sinne jotain keittiövehjettä mitä sai kolistella. Sanoin ja opastin aina, että tämä on sinun laatikkosi, muut äidin, niihin ei saa mennä ja kas, näinkös se vaan totteli ja homma toimi.

Ja sitten tämä hännänhuippu.
Luuletteko, että hän pystähtyisi sxiihen yhteen laatikkoon? Ehei ei missään nimessä.
Hän purkaa, avaa, tutkii, kiipeää, ottaa, hakee, vie, järjestelee, silppuaa.. kyllä, kyllä ihan taatusti kiellän.
Kiellän ja komennan ja ohjaan luvatulle alueelle ja annan omia juttuja joihin on lupa mennä.

mutta en pysty koko ajan perässä kävelemään ja kun selkäni käännän, on pikkuipana puramassa ja tutkimassa luvattomia paikkoja.
Toisinaan ne ovat todella luovia ja mainioita oivalluksia. Pitäisikö olla kamalan vihainen, kunt toinen löytää vessapaperirullan ja repii sen pieneksi silpuksi tai rullaa auki pitkin huushollia, hänhän tekee juuri Suurta Tutkimustyötä.
Tai kun hän lajittelee jotakin: ottaa pussista, laittaa ne uudelleen sinne takaisin. Ja on todella keskittynyt työhönsä.

Tämä kiltti, omiin leluihinsa keskittyvä lapsi on - no, hieman passiivinen, luovuttaja, arka. Ei lainkaan kilpailuhenkinen,. Tuottaa vaikeuksia opetella polkupyörällä ajaminen ja uiminen. Puuttu rohkeus. Ja kuulkaa on saanut niitä kehuja ja kannustuksia jne. Eihän hän karkaile edes pihalta, kun se on kielletty ! On hyvin säännönmukainen !

Pienempi, vaikka on vielä vasta kovin pieni, tämä maailmaa uteliaasti tutkiva, on sosiaalisempi, rohkeampi, sanoo jo kahden sanan lauseita, seuraa ja matkii muita ja oppii siten valtavan paljon nopeammin asioita... on rohkea. Uskalias.

ja samoista aineista molemmat, sillä tavalla sama kasvatus - persoona huomioiden.

Eli tämä on täysin lapsikohtaista. Ei kasvatuksesta johtuvaa.

pitäisi olla... siis ei vessapaperin rullaaminen tai silppuuminen mitään tutkimustyötä ole, se on ilkeyttä, teetkö itse niin?? tai oletko tehnyt? ja mitä hän sillä tutkii? tyhjistä rullista voi tehä vaikka kiikarit, kaukoputken, hyppyrimäen tms =)

niin, eikö nyt tyhmempikin tajua, kun se rulla on kuitenkin jo 1½ -v päivään mennessä nähty jo monta kertaa tyhjenevän. meillä ainakin puhui jo täysillä tuossa iässä. tyhmäkin tajuaa, että se ei ole tutkimusta, hauskanpitoa vaan.

tyhmä se on joka sen vetää. viisas keksii noita askarteluja ym.

 

pitäisi olla... siis ei vessapaperin rullaaminen tai silppuuminen mitään tutkimustyötä ole, se on ilkeyttä, teetkö itse niin?? tai oletko tehnyt? ja mitä hän sillä tutkii? tyhjistä rullista voi tehä vaikka kiikarit, kaukoputken, hyppyrimäen tms =)

Ei 1,5-vuotias ole ilkeä kun silppuaa vessapaperia

Hei kuule, ihan oikeasti! - kun alle 2 v silppuaa vessapaperia, se EI TODELLAAKAAN OLE ILKEYTTÄ!! vaan ihan aitoa tutkimustyötä - joskaan ei sallittua.
Minä olen aikuinen, en silppua vessapaperia enkä rullaa sitä lattialle levälleen, koska olen täysijärkinen aikuinen.

Kun alle 1-2 vuotias liottaa vessanpytyssä milloin mitäkin, se on tutkimista, ei ilkeyttä, mutta ei myöskään sallittua.

Kun 1-2 vuotias löytää kivan kaapin keittiöstä ja tyhjentää sen koko kaapin sisällön ja levittää pitkin taloa, se ei ole sallittua, mutta ei se ilkeyttäkään ole, vaan ihan ikään kuuluvaa toimintaa.

Kiellän, tottakai, mutta en oikeasti jaksa olla ANKARA, olen tiukka ja komennan, mutta en minä rangaistuksia latele tuon ikäiselle.

 

Meillä esikoinen oli sellainen rauhallisesti omilla leluillaan leikkivä tapaus, ja jos hän siitä innostui tutkimaan vääriä kaappeja, riitti kun vähän kielsi.

Keittiöhommat kiinnosti joten annoin yhden laatikon omaan käyttöön, laitoin sinne jotain keittiövehjettä mitä sai kolistella. Sanoin ja opastin aina, että tämä on sinun laatikkosi, muut äidin, niihin ei saa mennä ja kas, näinkös se vaan totteli ja homma toimi.

Ja sitten tämä hännänhuippu.
Luuletteko, että hän pystähtyisi sxiihen yhteen laatikkoon? Ehei ei missään nimessä.
Hän purkaa, avaa, tutkii, kiipeää, ottaa, hakee, vie, järjestelee, silppuaa.. kyllä, kyllä ihan taatusti kiellän.
Kiellän ja komennan ja ohjaan luvatulle alueelle ja annan omia juttuja joihin on lupa mennä.

mutta en pysty koko ajan perässä kävelemään ja kun selkäni käännän, on pikkuipana puramassa ja tutkimassa luvattomia paikkoja.
Toisinaan ne ovat todella luovia ja mainioita oivalluksia. Pitäisikö olla kamalan vihainen, kunt toinen löytää vessapaperirullan ja repii sen pieneksi silpuksi tai rullaa auki pitkin huushollia, hänhän tekee juuri Suurta Tutkimustyötä.
Tai kun hän lajittelee jotakin: ottaa pussista, laittaa ne uudelleen sinne takaisin. Ja on todella keskittynyt työhönsä.

Tämä kiltti, omiin leluihinsa keskittyvä lapsi on - no, hieman passiivinen, luovuttaja, arka. Ei lainkaan kilpailuhenkinen,. Tuottaa vaikeuksia opetella polkupyörällä ajaminen ja uiminen. Puuttu rohkeus. Ja kuulkaa on saanut niitä kehuja ja kannustuksia jne. Eihän hän karkaile edes pihalta, kun se on kielletty ! On hyvin säännönmukainen !

Pienempi, vaikka on vielä vasta kovin pieni, tämä maailmaa uteliaasti tutkiva, on sosiaalisempi, rohkeampi, sanoo jo kahden sanan lauseita, seuraa ja matkii muita ja oppii siten valtavan paljon nopeammin asioita... on rohkea. Uskalias.

ja samoista aineista molemmat, sillä tavalla sama kasvatus - persoona huomioiden.

Eli tämä on täysin lapsikohtaista. Ei kasvatuksesta johtuvaa.

pitäisi olla... siis ei vessapaperin rullaaminen tai silppuuminen mitään tutkimustyötä ole, se on ilkeyttä, teetkö itse niin?? tai oletko tehnyt? ja mitä hän sillä tutkii? tyhjistä rullista voi tehä vaikka kiikarit, kaukoputken, hyppyrimäen tms =)

niin, eikö nyt tyhmempikin tajua, kun se rulla on kuitenkin jo 1½ -v päivään mennessä nähty jo monta kertaa tyhjenevän. meillä ainakin puhui jo täysillä tuossa iässä. tyhmäkin tajuaa, että se ei ole tutkimusta, hauskanpitoa vaan.

tyhmä se on joka sen vetää. viisas keksii noita askarteluja ym.

todella tyhmältä kuulostaa lapsi joka tutkii tuota paperia. satoja kertoja sen rullan on fiksu lapsi huomannut jo pienenevän tuossa iässä.

 

Ihan samoin esim. pienten lasten nukkumisen tai muun kanssa. Niin kauan kun lapsi nukkuuu hyvin, voi todeta, miten hyvin onkaan vanhempana onnistunut. Onhan meillä säännöllinen rytmi ja kaikkea. Sitten kun syntyy valvova lapsi, huomaakin oman rajallisuutensa vaikuttaa asioihin.

Tää on niin totta, mulla on todella vaikeasti nukutettava esikoinen ja sellainen on aina ollut vauvasta asti. Ja nyt vaikka kuopuksen kanssa on kaikki tehty samoin, niin hän nukahtaa yksin ja nukkuu nytkin taas yöt. Ja siis esikoinen 2,5-v ei vieläkään nuku koko yötä heräämättä.
Ja myöskin tämä esikoinen on aikaansaava, tavarat hajoo ja asioita tapahtuu kun on hereillä...ja myös itseään satuttaa jatkuvasti, on taitava liikkumaan mutta on vain onnettomuusaltis.

 

pitäisi olla... siis ei vessapaperin rullaaminen tai silppuuminen mitään tutkimustyötä ole, se on ilkeyttä, teetkö itse niin?? tai oletko tehnyt? ja mitä hän sillä tutkii? tyhjistä rullista voi tehä vaikka kiikarit, kaukoputken, hyppyrimäen tms =)

Ei 1,5-vuotias ole ilkeä kun silppuaa vessapaperia

Sanopa muuta, omituinen ajatus. 5-vuotias voisi olla jos repisi paperin vanhempien sängylle ja jättäisi siihen. Mutta 1,5v. on pikku tenava, joka uteliaana tutkii paikkoja.

1,5v. on varmaankin sitten kiltti kun taittelee paperista joutsenia ja kirjoittaa niihin matemaattisia kaavoja.

 

Meillä on taas kaksin kappalein vilkkaita, uteliaita ja vauhdikkaita lapsia. En sanoisi, että tekevät tuhojaan, ei meillä mitään räjäytellä, piirrellä seiniin jne. mutta ovat lähestulkoon koko ajan menossa, tekemässä ja touhuamassa, todella aktiivisia lapsia molemmat. Ajattelin ennen esikoisen syntymää, että juu, mitään ei sitten tulla nostelemaan ylös ja kukat saa olla lattialla, mut hyvin nopeasti todettiin, että helpommalla päästään kun joko nostetaan ylös tai viedään kokonaan pois sellaset tavarat mitkä ei kuulu lasten käsiin.

Ja kyllä, meillä on aina ollut lapsilla selkeät rajat ja aina on kielletty kun aihetta on (ja sitä on usein) mutta varsinkin vanhemmalla lapsella uteliaisuus tuppaa aika usein ohittamaan kiellot.

Tästä tuli mieleen, että aika usein vanhemmat ajattelevat, että esim. rauhallinen temperamentti ja järkevyys toiminnassa on kasvatuksen aikaansaannosta. Ne ovat suomalaislapsilla hyviä ja tavoiteltavia ominaisuuksia päinvastoin kuin uteliaisuus, vilkkaus ja puheliaisuus.

Viisaus kasvaa kun syntyykin lapsi, joka romuttaa tämän käsityksen. En olekaan superkasvattaja vaan tästä se työ vasta ensimmäistä kertaa alkaa.

Ihan samoin esim. pienten lasten nukkumisen tai muun kanssa. Niin kauan kun lapsi nukkuuu hyvin, voi todeta, miten hyvin onkaan vanhempana onnistunut. Onhan meillä säännöllinen rytmi ja kaikkea. Sitten kun syntyy valvova lapsi, huomaakin oman rajallisuutensa vaikuttaa asioihin.

Justiinsa näin se menee. Voi tsiisus mää oon saanu kuraa niskaan eräältä mammalta, jonka 3 vanhinta oli ns. kilttejä ja hiljasia lapsia. Varovaisia ja sellasia tuumailijoita.

Sitten syntyi nro 4. Siinä oli mamma täydellisyys täysin nesteessä. :kieh: Koitin siinä vaan ilmaista, että ihan normipenskahan tuo on. Ja meidän kasvatusperiaatteilla ja tavoilla toimia olikin yllättäen kysyntää. :xmas:

 

Meillä on taas kaksin kappalein vilkkaita, uteliaita ja vauhdikkaita lapsia. En sanoisi, että tekevät tuhojaan, ei meillä mitään räjäytellä, piirrellä seiniin jne. mutta ovat lähestulkoon koko ajan menossa, tekemässä ja touhuamassa, todella aktiivisia lapsia molemmat. Ajattelin ennen esikoisen syntymää, että juu, mitään ei sitten tulla nostelemaan ylös ja kukat saa olla lattialla, mut hyvin nopeasti todettiin, että helpommalla päästään kun joko nostetaan ylös tai viedään kokonaan pois sellaset tavarat mitkä ei kuulu lasten käsiin.

Ja kyllä, meillä on aina ollut lapsilla selkeät rajat ja aina on kielletty kun aihetta on (ja sitä on usein) mutta varsinkin vanhemmalla lapsella uteliaisuus tuppaa aika usein ohittamaan kiellot.

Tästä tuli mieleen, että aika usein vanhemmat ajattelevat, että esim. rauhallinen temperamentti ja järkevyys toiminnassa on kasvatuksen aikaansaannosta. Ne ovat suomalaislapsilla hyviä ja tavoiteltavia ominaisuuksia päinvastoin kuin uteliaisuus, vilkkaus ja puheliaisuus.

Viisaus kasvaa kun syntyykin lapsi, joka romuttaa tämän käsityksen. En olekaan superkasvattaja vaan tästä se työ vasta ensimmäistä kertaa alkaa.

Ihan samoin esim. pienten lasten nukkumisen tai muun kanssa. Niin kauan kun lapsi nukkuuu hyvin, voi todeta, miten hyvin onkaan vanhempana onnistunut. Onhan meillä säännöllinen rytmi ja kaikkea. Sitten kun syntyy valvova lapsi, huomaakin oman rajallisuutensa vaikuttaa asioihin.

ei kyllä tuo on täysin vanhanaikainen näkemys.
Nykyään suomessa on muotia, että lapsen annetaan kasvaa pellossa ja näin vanhemmat ajattelevat, että näin lapsi on älykäs ja oppii pärjäämään paremmin kuin hiljainen ja rauhallinen.
Eli kyllä se on ihan kasvatuksen tulos.
Jokainen kasvatusalan ihminen esim. tietää, että lapset ovat muuttuneet 10 vuodessa täysin. Ovatko geenit muuttuneet suomessa 10 vuodessa?

ei vaan kasvatus.