[QUOTE="Tinja";28739176]Teenkö itsestäni idiootin? Harkitsen anteeksiantoa ja mietin, jos suhteemme jatkuisi? Jos mieheni ei edes haluaisi anteeksiantoa ? Tai suhteemme sijaan suree lähinnä "lissua"?[/QUOTE]
Itse olen miettinyt, että jos mieheni joskus erehtyisi pettämään, tekisin kaikkeni, että avioliitto jatkuisi. Toki se ei olisi yksin minusta kiinni, vaan tietenkin myös siitä, kuinka mieheni asiaan suhtautuu ja haluaako edelleen jatkaa kanssani. Tottakai vaikeuksia liitossa tulisi pettämisen jälkeen olemaan, ja asioita olisi hyvä puida ihan pariterapiassa astikin.
Miehesi on ehtinyt "koukuttua" ja kiintyä tuohon Lissuun, joten varmaan tulee niitä haikeuden tunteita hänelle, kun juttu on lopetettava. Tuo miehen ikävöinti tuntuu varmasti sinusta pahalta. Mutta tässä tilanteessa vaakakupissa miehelläsi on perhe ja vaimo, ja miehesi tulisi ymmärtää, että hänen on irrottauduttava täysin Lissusta, jos meinaa sinut pitää elämässään. Miehesi itse on antanut rakastumisen tapahtua, vaikka olisi voinut tunteiden sytyttyä valita toisin ja olla pitämättä Lissuun yhteyttä. Nyt hän on ehtinyt antaa tunteilleen vallan, ja saa kantaa vastuun myös irrottautumisprosessissa. Siihen hänellä auttaa aika, ja asiasta olisi hyvä keskustella miehen kanssa. Voit kertoa, miltä sinusta tuntuu, kun koet miestäsi harmittavan enemmän Lissun menetys kuin sinun pettämisesi.
Tätä asiaa tulette puimaan varmasti pitkään, jos pysytte yhdessä, ja anteeksianto on varmasti vaikeaa. Uskon kuitenkin, että suhteen jatkumiselle anteeksianto on elinehto, vaikka se vaikeaa onkin ja ottaa aikansa. Ja vaikka anteeksianto ei luonnistu tietenkään tuosta vaan, niin voi tehdä sen päätöksen, että annat anteeksi järjen tasolla ja jossain vaiheessa myös tunteiden tasolla olet voinut antaa anteeksi, vaikka siinä aikaa menisikin. Ilman anteeksiantoa katkeroidut ja vuosien jälkeenkin asia vielä kummittelee, eikä jätä sinua rauhaan. Helpotat omaa oloasi sillä, että olet valmis antamaan anteeksi. Tottakai tunteet pitää ensin käsitellä ja vihaa purkaa ja tuntea koko tunteiden kirjo katkeruutta myöten, ja siinäkin voi mennä pitkä aika (ja se on myös miehen ymmärrettävä), mutta toivon että lopulta löydät rauhan asian suhteen.
Nämä asiat ovat niin vaikeita, kuinka helposti me ihmiset ihastumme ja rakastumme ja pikkuhiljaa ajaudumme tilanteisiin, jotka tuhoavat niin paljon hyvää, mitä on vuosien saatossa rakennettu. Varmasti monet parisuhteessa elävät ihmiset tuntevat joskus pieniä ihastumisen tunteita johonkin ulkopuoliseen ihmiseen, mutta niitä ei pidä ruokkia, ja ne latistuvat silloin itsestään. Jos noita tunteita lähtee ruokkimaan, ja pyrkii ihastuksensa seuraan yms., on väärällä tiellä.
Toivon teille paljon siunausta, sinulle kärsivällisyyttä ja jaksamista asian käsittelyyn ja miehelle aitoa katumusta ja ymmärrystä sinun tunteisiisi!
