kotiäiti
Mies tekee virheitä, hän ei ota niistä vastuuta vaa saa jotenkin oman virheensä käännettyä minun viaksi, ja saa minut jopa uskomaan että tämä oli nyt täysin minun virhe
esim, eilen varasin leffaliput meille kahdelle ja tein perjheelle hyvää perjantairuokaa ja varannut lastenhoitajan tulemaan illalla. mies soittaa töistä että on juuri tulossa, miestä ei näy, soitan tunninpäästä siitä kun mies on soittanut, mies ei vastaa ja puhelin menee pois päältä, meistä ei kuulu aamuun mennessä eikä puhelin edelleenkään päällä, aamulla 9 puhelin on auki, ei vastaa, lähettää viestin että on töissä(niinkuin pitikin). kerroin hänelle tekstiviestillä mitä olin eiliseksi suunnitellut, ja mies oli pahoillaan, muttä esken kumminkin sanoi puhelimessa että, "oma vikasi, tiedät etten pidä yllätyksistä"ja että yllätykset ei toimi hänen kanssaan, ja minä uskoin itkin kotona että taas tei väärin, vaikka nyt tajuan että mies teki väärin ja pahasti, mistä minä olisin voinut tietää että hän ei tule töistä kotiin vaikka itse soitti että kohta tulee.
toinen esimerkki, töissä sattui tapaturma, johon mies oli osasyyllinen, mies ei tullut sen jälkeen kotiin vaan meni baariin ja veti kännit eikä tullut kun vasta seuraavanpäivän illalla ja kertoi mitä oli tapahtunut, hän antoi ymmärtää että oli oikeutettu moiseen tekoon, olihan ollut rankka päivä töissä ja että syyhän oli minun,enhän antanut miehen nukkua edeltävä yönä kun kinusin seksiä, ja sen takia hän ei ollut voinu keskittyä töihinsä kun oli niin paljon univelkaa ja siksi sattui monen yhteensattuman kautta tapaturma joka johti poliisitutkintaan( tei aloitteen seksiin, mies jatkoi, ei laittanut mitenkään pahakseen vaan oli oikein innoissaan ja mukana)
kolmas, eräänäpäivänä huomautin hänelle että voisi tehä vähemmän ylitöitä että olisi aikaa perhelle, johon hän vastasi että mihän ne lapset olen halunnu ja oikein kaksin kappalen, että silloin mun paikka on kotona hoitaa lapset ja koti ja hän saa mennä ja tulla niinkuin haluaa ja pakko tehä ylitöitä että saa ruokittua tän kakaralauman johon hänet on YLIPUHUTTU.
ja taas minä uskoin että minä olen pakottanut hänet tekemään lapset:O minä olen mukamas itseni väkisin raskaaksi pistänyt. mielestäni päätös on ollut kyllä yhteinen, mies jopa pyysi ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen etten hakisi kierukkaa, tähän hän vastasi vain"taisin säästää väärässä kohdassa"
nytkun alan miettiä niin näinhän on ollut koko meidän yhteistaipale, minä olen syypää jokaiseen asiaan vaikka mies tekisi virheen, ei voi myöntää omaksi viakseen , mikä häneen on tullut, mun rakkaaseen, mun ensirakkauteen, mun omaan kultaa, hänestä on tullut täysin sydämmetön.
Vai olenko ollut vain rakkaudesta sokea, onko kaikki sittenkin vain minun omaa vikaani ja harhakuvitelmaa:'(
esim, eilen varasin leffaliput meille kahdelle ja tein perjheelle hyvää perjantairuokaa ja varannut lastenhoitajan tulemaan illalla. mies soittaa töistä että on juuri tulossa, miestä ei näy, soitan tunninpäästä siitä kun mies on soittanut, mies ei vastaa ja puhelin menee pois päältä, meistä ei kuulu aamuun mennessä eikä puhelin edelleenkään päällä, aamulla 9 puhelin on auki, ei vastaa, lähettää viestin että on töissä(niinkuin pitikin). kerroin hänelle tekstiviestillä mitä olin eiliseksi suunnitellut, ja mies oli pahoillaan, muttä esken kumminkin sanoi puhelimessa että, "oma vikasi, tiedät etten pidä yllätyksistä"ja että yllätykset ei toimi hänen kanssaan, ja minä uskoin itkin kotona että taas tei väärin, vaikka nyt tajuan että mies teki väärin ja pahasti, mistä minä olisin voinut tietää että hän ei tule töistä kotiin vaikka itse soitti että kohta tulee.toinen esimerkki, töissä sattui tapaturma, johon mies oli osasyyllinen, mies ei tullut sen jälkeen kotiin vaan meni baariin ja veti kännit eikä tullut kun vasta seuraavanpäivän illalla ja kertoi mitä oli tapahtunut, hän antoi ymmärtää että oli oikeutettu moiseen tekoon, olihan ollut rankka päivä töissä ja että syyhän oli minun,enhän antanut miehen nukkua edeltävä yönä kun kinusin seksiä, ja sen takia hän ei ollut voinu keskittyä töihinsä kun oli niin paljon univelkaa ja siksi sattui monen yhteensattuman kautta tapaturma joka johti poliisitutkintaan( tei aloitteen seksiin, mies jatkoi, ei laittanut mitenkään pahakseen vaan oli oikein innoissaan ja mukana)
kolmas, eräänäpäivänä huomautin hänelle että voisi tehä vähemmän ylitöitä että olisi aikaa perhelle, johon hän vastasi että mihän ne lapset olen halunnu ja oikein kaksin kappalen, että silloin mun paikka on kotona hoitaa lapset ja koti ja hän saa mennä ja tulla niinkuin haluaa ja pakko tehä ylitöitä että saa ruokittua tän kakaralauman johon hänet on YLIPUHUTTU.
ja taas minä uskoin että minä olen pakottanut hänet tekemään lapset:O minä olen mukamas itseni väkisin raskaaksi pistänyt. mielestäni päätös on ollut kyllä yhteinen, mies jopa pyysi ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen etten hakisi kierukkaa, tähän hän vastasi vain"taisin säästää väärässä kohdassa"
nytkun alan miettiä niin näinhän on ollut koko meidän yhteistaipale, minä olen syypää jokaiseen asiaan vaikka mies tekisi virheen, ei voi myöntää omaksi viakseen , mikä häneen on tullut, mun rakkaaseen, mun ensirakkauteen, mun omaan kultaa, hänestä on tullut täysin sydämmetön.
Vai olenko ollut vain rakkaudesta sokea, onko kaikki sittenkin vain minun omaa vikaani ja harhakuvitelmaa:'(