Mieheni kokee suurta syyllisyyttä siitä, että hän petti luottamukseni ja valehteli minulle. Asiaa on puitu ja jauhettu moneen kertaan, olen ollut hyvin painostava ja vihainen. Asiassa oli jo melkein kuukauden tauko, kunnes se pakosta, ei kummankaan aiheuttamana, tuli taas kohdattavaksi. Nyt mieheni on ihan puhki, hän joutuu tekemään sellaista jota minun on vaikea hyväksyä, mutta se on vaan hoidettava se asia. Hermostuin taas ensin, mies lähti aikalisälle, minä olen tajunnut olleeni liian ehdoton ja pyytänyt anteeksi. Kuinka voisin tukea miestäni niin, että hän ei enää soimaisi itseään, läksynsä hän on kuitenkin jo oppinut? niin, että elämämme voisi taas jatkua tavllisesti ja jopa tavallistakin parempana? Mitä voin tehdä tai sanoa? Jotain olen jo sanonutkin, mutta en tiedä onko hän ymmärtänyt sitä, että minäkin olen tajunnut nyt jotain, mutta en tiedä osaanko toimia oikein ja tukea ilman vaatimuksia...