Ihmettelen, että miten aloittaja jotenkin pystyy onnellisena myöntämään, että ei kestä katsoa, kun joku eläin tapetaan, mutta voi kyllä jättää sen tappamisen jollekulle toiselle ja syödä sen tulokset.
En itse ole koskaan mitenkään tykännyt siitä, että eläinten täytyy kuolla ihmisten ruuaksi, mutta olen silti sekasyöjä. Koetan muistaa, että eläimet (ja kasvit) kuolevat, jotta saisin elää. En tosin ole itse tappanut ja perannut kuin kalaa (meillä kotonakotona ei metsästetty).
Minusta muuten ei ole hyvä idea sanoa vain, että vauva kasvaa "mahassa", koska sen yhdessä "siemenen" kanssa yhdistää helposti syömiseen, ja lapsi voi saada siitä hämäriä käsityksiä, joiden huomaaminen ja oikaiseminen on hankalaa. Voisi olla parempi sanoa, että "kohdussa" ja jos lapsi kysyy, niin selittää, että se on "erikoismaha", joka on vain aikuisilla naisilla ja on tarkoitettu vauvan kasvamiseen turvassa, kunnes se on riittävän valmis tulemaan ulos.
Mielestäni voi myös ihan hyvin kertoa, miten siemen laitetaan kohtuun - kovin graafisesti asiaa ei tietenkään ole tarvis kuvaila. Isä laittaa pippelillä toisen puolen siementä äidin pimppiin, ja äidin sisällä kohdussa on sitten toinen puoli siementä, jonka luokse isin siemen ui. Jos ja kun ne yhdistyvät, niin äidin kohdussa alkaa kasvaa vauva, ja sen pitää kasvaa siellä kauan, ennen kuin se pärjää lainkaan ulkomaailmassa.
Ja sitten kun lapsi kiinnostuu panoprosessista, pitää tietenkin muistaa kertoa, että kaksi setää voi tykätä toisistaan samalla tavalla kuin isi ja äiti.
Itse asiassa pidän eläimiä niin livenä kuin luonto-ohjelmissa parhaina opettajina. Ei tarvita kovinkaan kummoisella järkeilyllä varustettua lasta tajuamaan, että jos puput tekevät noin pikkupupuja ja apinat tekevät noin pikkuapinoita, niin ihmiset tekevät suurinpiirtein samaan tapaan pikkuihmisiä.
