Mies perii asunnon, johon haluaisimme muuttaa - minut on rajattu perinnön ulkopuolle

Lapset perivät talon, jos miehesi kuolee. Onhan tuossa pieni riski olemassa. Jos kävisi niin, että lapset kuolevat ensin ja sen jälkeen miehesi, niin omistus menisi takaisin appivanhemmille. Vaikka saisit jäädä asumaan taloon, niin tilanteesta voi tulla hankala. Mutta epätodennäköistä on, että noin kävisi. Toisaalta saatte talon asuttavaksi vastineetta, joten siihen nähden tilanne on teille molemmille edullinen riskistä huolimatta.

No jo on skenaariot. Jos nyt näin kuitenkin kävisi eli kuolisi niin mies kuin kaikki lapsetkin, leski eli aloittaja perii talon. Testamentilla ei voi vaikuttaa tuleviin perintöoikeuksiin ja jos rintaperillisiä ei ole, leski perii puolisonsa. Tosin lesken omaisuudesta puolet palautuu sitten aikanaan lesken menehtyessä miehen sukuun. Ei nyt sentään appivanhemmille, hehän on jo kuolleet.

 

No jo on skenaariot. Jos nyt näin kuitenkin kävisi eli kuolisi niin mies kuin kaikki lapsetkin, leski eli aloittaja perii talon. Testamentilla ei voi vaikuttaa tuleviin perintöoikeuksiin ja jos rintaperillisiä ei ole, leski perii puolisonsa. Tosin lesken omaisuudesta puolet palautuu sitten aikanaan lesken menehtyessä miehen sukuun. Ei nyt sentään appivanhemmille, hehän on jo kuolleet.

Totta, tuossa tilanteessa appivanhemmat ovat jo kuolleet. Eli peritty talo menisi miehen perillisille esim. sisaruksille. Mutta jos leski on jätetty avio-oikeuden ulkopuolelle, niin ei kai hän silloin voi periä taloa. Vai voiko?

 

Otin tämän skenaarion, koska niitä sattuu oikeasti, vaikka onneksi harvoin. Mun kaverin perheessä kävi niin, että äiti ja lapsi kuolivat kolarissa. Kuolinajat oli selvitetty tarkkaan ja oli todettu, että lapsi eli pitempään kuin äitinsä. Näin ollen äidin omaisuus periytyi lapsen kautta hänen ex- puolisolle.

 

Totta, tuossa tilanteessa appivanhemmat ovat jo kuolleet. Eli peritty talo menisi miehen perillisille esim. sisaruksille. Mutta jos leski on jätetty avio-oikeuden ulkopuolelle, niin ei kai hän silloin voi periä taloa. Vai voiko?

Avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Ja kyllä leski perii, jos rintaperillisiä ei ole, ellei sitten perintöä ole testamentattu jollekin muulle.

 

Mutta jos lähtötilanne on se, että he asuivat vuokralla, niin ap:n taloudellinen tilannehan kohenee, kun ei vuokrarahat säästyvät. Niillä säästyneillä rahoilla voi tehdä joko jotain kivaa yhdessä tai sitten niistä voi säästää vanhuuden turvaksi. To perintöhän on ns. ylimääräistä rahaa, ja ilman sitä ap:lla oli paljon enemmän juoksevia kuluja ja vähemmän omaakaan omaisuutta (kun rahaa menisi vuokraan).

Ymmärtäisin pohdinnat, jos heillä olisi yhteinen asunto, joka myytäisiin pois, mutta nythän niin ei ollut. Ap:n tilanne ei siis millään lailla huonone suhteessa nykytilanteeseen, vaan itse asiassa paranee. En ymmärrä, millä lailla asiat voisivat kostautua hänelle vanhuudessa? Olisiko elämä sitten ollut turvatumpaa vuokra-asunnossa?

Mutta vaihtoehtona olisi myös ostaa täysin toinen asunto 50/50 periaatteella. Nyt käy niin että ap:lla ei tosiaan sitä omaa kotia tule olemaan, ainoastaan epämääräisiä säästöjä, JOS niitä saa kasaan ja JOS ne eläkepäiville saakka säilyvät. Voihan myös olla että ap:lle ja miehelle tulee ero, jolloin ap saattaa jäädä täysin tyhjän päälle (yhteinen talo on miehen nimissä ja alkuvuosina saadut säästöt on laitettu esim. pihaan ja remontteihin). Se ettei tarvitse maksaa vuokraa, kun ei suinkaan tarkoita että ap:lle jäisi saman verran jatkossa säästöön. Omasta kodista on edelleen juoksevia kuluja ja voi tulla remppaa ym. Ja niistä ap ei koskaan tule omaansa saamaan takaisin eikä ne ap:n varallisuutta kartuta, ainoastaan miehen.

Ei sitä turhaan sanota että asunto aina puoliksi. Usko ap sukuasi, he ovat oikeassa. Tuo ei ole sinun edun mukainen vaihtoehto, vaikka tuntuukin siltä että säästät vuokrat.

 

Voi palstajeesuksen äly ja väläys taas kerran. Aika helvetin moni tässä maassa asuu toisen omistamassa talossa, maksaen juoksevat kulut ja vielä siihen päällekin sievoisen summan. Sitä kutsutaan joko vuokralla, pankista lainatulla rahalla ostetussa talossa tai asumisoikeusasunnossa asumiseksi.

Omistusasunnossa asuvat ne, joilla ei ole asunnosta senttiäkään velkaa ja asunto on yksin omissa nimissä.

Voi tosiaan pyhä tyhmyys. Nyt puhutaan kuitenkin PARISUHTEESTA ja vielä tarkemmin AVIOLIITOSTA. Avioliitossa ollessa, ei kannata asettua asumaan toisen taloon ja kartuttaa tämän varallisuutta, samalla jääden itse tyhjän päälle. Voi kiesus.

 

Miten ihmeessä joku voi ajatella että pitäisi periä MIEHEN vanhemmilta . Leskelle jää jokatapauksessa elinikäinen oikeus asua asunnossa. Puolisot eivät muutenkaan edes peri toisiaan ellei ole tehty keskinäistä testamenttia jossa se määrätään.

On hyvä ajatella taloudellista tulevaisuuttaan mutta tässä tapauksessa se pitäisi kyllä järjestää jotenkin muuten kuin miehen perinnöllä. ..

Periihän. Jos kuolleella ei ole lapsia/lapsenlapsia, perii puoliso omaisuuden.

 

Mutta vaihtoehtona olisi myös ostaa täysin toinen asunto 50/50 periaatteella. Nyt käy niin että ap:lla ei tosiaan sitä omaa kotia tule olemaan, ainoastaan epämääräisiä säästöjä, JOS niitä saa kasaan ja JOS ne eläkepäiville saakka säilyvät. Voihan myös olla että ap:lle ja miehelle tulee ero, jolloin ap saattaa jäädä täysin tyhjän päälle (yhteinen talo on miehen nimissä ja alkuvuosina saadut säästöt on laitettu esim. pihaan ja remontteihin). Se ettei tarvitse maksaa vuokraa, kun ei suinkaan tarkoita että ap:lle jäisi saman verran jatkossa säästöön. Omasta kodista on edelleen juoksevia kuluja ja voi tulla remppaa ym. Ja niistä ap ei koskaan tule omaansa saamaan takaisin eikä ne ap:n varallisuutta kartuta, ainoastaan miehen.

Ei sitä turhaan sanota että asunto aina puoliksi. Usko ap sukuasi, he ovat oikeassa. Tuo ei ole sinun edun mukainen vaihtoehto, vaikka tuntuukin siltä että säästät vuokrat.

No eihän ap tietysti maksaisi miehen omistaman talon remontteja, vaan asumiskuluja, kuten sähkö, lämmitys, vesi, jätekuluja jne.! Ei vuokralainenkaan maksa asunnon/talon kattoremontteja, pihasaunan rakentamisia jne., vaan ne maksaa asunnon/talon omistaja!

Jos ap haluaisi omaa omaisuuttaan kerryttää, niin säästäisi sitten itse rahaa tai sijoittaisi rahaa johonkin, ellei mies haluaisi myydä puolia talosta ap:lle.

 

Voi tosiaan pyhä tyhmyys. Nyt puhutaan kuitenkin PARISUHTEESTA ja vielä tarkemmin AVIOLIITOSTA. Avioliitossa ollessa, ei kannata asettua asumaan toisen taloon ja kartuttaa tämän varallisuutta, samalla jääden itse tyhjän päälle. Voi kiesus.

No ap voi itse säästää rahaa ja kartuttaa omaa omaisuuttaan, ellei mies halua myydä puolta talosta ap:lle! En kyllä tajua mikä on ongelma toisen omistamassa talossa asumisessa.

 

No ap voi itse säästää rahaa ja kartuttaa omaa omaisuuttaan, ellei mies halua myydä puolta talosta ap:lle! En kyllä tajua mikä on ongelma toisen omistamassa talossa asumisessa.

Luitko aloittajan kirjoituksen?

 

Mutta jos lähtötilanne on se, että he asuivat vuokralla, niin ap:n taloudellinen tilannehan kohenee, kun ei vuokrarahat säästyvät. Niillä säästyneillä rahoilla voi tehdä joko jotain kivaa yhdessä tai sitten niistä voi säästää vanhuuden turvaksi. To perintöhän on ns. ylimääräistä rahaa, ja ilman sitä ap:lla oli paljon enemmän juoksevia kuluja ja vähemmän omaakaan omaisuutta (kun rahaa menisi vuokraan).

Ymmärtäisin pohdinnat, jos heillä olisi yhteinen asunto, joka myytäisiin pois, mutta nythän niin ei ollut. Ap:n tilanne ei siis millään lailla huonone suhteessa nykytilanteeseen, vaan itse asiassa paranee. En ymmärrä, millä lailla asiat voisivat kostautua hänelle vanhuudessa? Olisiko elämä sitten ollut turvatumpaa vuokra-asunnossa?

Sähän nyt olet tyhmä itsepäinen vänkääjä, jolla ei ole tippaakaan eläytymiskykyä.

 

Nythän ap:lle jää enemmän rahaa käyttöön, kun ei tarvitse maksaa asumiskustannuksia. Eikö järkevintä olis, jos siis vaan on mahdollista niin ap:n ostaa itselleen sijoitusasunto ja laittaa se vuokralle, näin hänenkin omaisuutensa karttuu ja olis sitte se asunto mihin muuttaa jos jotain sattuu.

Mutta tuo oma erillisen asunnon ostaminen on _teoriaa_.

 

Se mitä saa perinnöksi on lähinnä sattumaa eikä millään tavoin perillisen ansiota. Joten en minä näe, että olisi jotenkin väärin jos perittävän puoliso pääsee siitä osalliseksi. Asian pitää olla minusta omaisuuden omistajan päätettävissä, ei edesmenneiden sukulaisten.

Mun mielestä taas perinnönjättäjät saavat itse päättää sen miten haluavat omaisuutensa menevän kuoleman jälkeen.

 

En ole ihan satavarma, mutta eikö asunto mene miehesi kuoltua lapsillenne ja lapset sitten päättävät, mitä asunnolle tehdään.

Niin eikös se juurikin näin ole?

 

Voi tosiaan pyhä tyhmyys. Nyt puhutaan kuitenkin PARISUHTEESTA ja vielä tarkemmin AVIOLIITOSTA. Avioliitossa ollessa, ei kannata asettua asumaan toisen taloon ja kartuttaa tämän varallisuutta, samalla jääden itse tyhjän päälle. Voi kiesus.

Täysin totta tämä. Toisaalta ymmärrän vanhempiakin. Meidän suvussa erään pojan emäntä pisti tuulemaan tilat ja rahat. Sitten kun rahat oli loppu, otti emäntä hatkat ja etsi uuden varakkaan ukon. Suvun pojalle jäi velat ulosottoon, meni tilat ja elämä siinä samassa. Tilan kohtalo oli surullinen koska se oli ollut suvussa jo vuosisadat.

Täytyy kuitenkin muistaa että jos on niin tyhmä lapsi että antaa jalkovälinsä hoitaa myös raha-asiat, ei se millään testamenteilla korjaannu. Aina johonkin sukupolveen mahtuu sellainen aivoton idiootti joka tekee kaikesta omaisuudesta selvää alta aikayksikön.

 

Täysin totta tämä. Toisaalta ymmärrän vanhempiakin. Meidän suvussa erään pojan emäntä pisti tuulemaan tilat ja rahat. Sitten kun rahat oli loppu, otti emäntä hatkat ja etsi uuden varakkaan ukon. Suvun pojalle jäi velat ulosottoon, meni tilat ja elämä siinä samassa. Tilan kohtalo oli surullinen koska se oli ollut suvussa jo vuosisadat.

Täytyy kuitenkin muistaa että jos on niin tyhmä lapsi että antaa jalkovälinsä hoitaa myös raha-asiat, ei se millään testamenteilla korjaannu. Aina johonkin sukupolveen mahtuu sellainen aivoton idiootti joka tekee kaikesta omaisuudesta selvää alta aikayksikön.

Sitä nyt on monenlaista typeryyttä: Minun enoni oli melko varakas lapseton mies kuollessaan ja kuinka ollakaan, hän olikin testamentannut puolet mahtiomaisuudestaan yksinkertaiselle poikamiesveljelleen. Tämä sitten tuhlasi suurimman osan perinnöstään totopeleihin...

 

Yksi olennainen pointtihan tässä on täysin epäselvää ja se on ap:n ja miehensä syyt tehdä avioehto...

 

Minulla oli konstaileva ja alun perin varakas anoppi, joka ilmeisesti sanoi pojalleen, että on syytä sitten tehdä avioehto, ettei kuvottava miniä vaan saa mitään etua hänen rahoistaan - jotka hän olikin ihan itse vallan perinyt. No mieheni valehteli äidilleen, että ehto on tehty eikä siitä sen kummempia haittoja ollut. Viimeisinä vuosinaan anoppi yritti selkäni takana siirtää yhden maatilan mieheni nimiin. Miehelläni ja minulla on aina ollut hyvin läheiset välit, joten hän kertoi samana päivänä äitinsä aikeista. Minä kauhistuin ja sanoin puhelimessa mammalle, että onko hän ajatelllut, että sitten voin kuitenkin olla paikalla siellä perintökohteessa, kun hän poikkeaa kukkasia keräämään. - Johan seuraavana päivänä akka ilmoitti miehelleni, ettei siirrä omaisuutta mieheni nimiin! Ja niin meidän yhteinen yhteisillä varoillamme ylläpitämämme talous on rullannut sopuisasti eteenpäin.

 

Siis se perintö on vain ikäänkuin lainassa ja pitää antaa koskemattomana tai korkojen kera omille lapsille (ei kenelläkään muuulle)? Mitä iloa koko perinnöstä on, jos se ei ole koskaan oma ja itse hallittavissa? Minä en suostu ottamaan edes lastentarvikkeita lainaksi, saati että ottaisin jotain sukutiloja tms. Mikä on minun, on minun ja sillä teen mitä haluan, luovutan sitten vaikka hyväntekeväisyyteen tai puolisolle. Vanhempieni omaisuus on heidän omaansa ja he voivat tuhlata sen vaikka viimeistä senttiä myöten eläessään, siitä en harmistuisi.

Se mitä saa perinnöksi on lähinnä sattumaa eikä millään tavoin perillisen ansiota. Joten en minä näe, että olisi jotenkin väärin jos perittävän puoliso pääsee siitä osalliseksi. Asian pitää olla minusta omaisuuden omistajan päätettävissä, ei edesmenneiden sukulaisten.

Perintö on nimenomaan lainassa, tai pitäisikö sanoa hoidossa. Toki sitä saa käyttää, jos on äärimmäisessä hädässä, mutta ei muuten. Minä en ole sitä tienannut, joten ei minulla ole oikeutta huvitella sitä menemään. Minä saan huvitella menemään itse tienaamani rahat, ihan samoin kuin vanhempani saavat huvitella menemään itse tienaamansa rahat. Mitä minulle perintönä tulee, ei kuulu minulle, vaan suvulle. Elämäni elän ja suunnittelen siten, ettei sen rahoittamiseen perintöjä tarvita.

 

No eihän ap tietysti maksaisi miehen omistaman talon remontteja, vaan asumiskuluja, kuten sähkö, lämmitys, vesi, jätekuluja jne.! Ei vuokralainenkaan maksa asunnon/talon kattoremontteja, pihasaunan rakentamisia jne., vaan ne maksaa asunnon/talon omistaja!

Jos ap haluaisi omaa omaisuuttaan kerryttää, niin säästäisi sitten itse rahaa tai sijoittaisi rahaa johonkin, ellei mies haluaisi myydä puolia talosta ap:lle.

Niin, aivan. Mies maksaa remontit ja omistaa talon; hänen omaisuutensa vaan parantaa/säilyttää arvonsa niiden myötä.. mies myös tod.näk. tekee remontit lopulta miten haluaa, miehen talo, miehen säännöt.

Ja ap:lle jää juoksevien kulujen maksu, joista hänelle ei jää mitään käteen. EI MITÄÄN. Ei sanavaltaa omassa kodissaan. Toki hän juu voi säästää, mutta ei se ole silti sama asia kuin se että omistat talosta jossa asut puolet ja saat päättää asioista. Talo/tontti voi myös kerryttää arvoaan aivan eri tavalla 20 vuodessa kuin esim. rahastotili. Ja sijoittaakkin toki voi, mutta ei kaikki osaa/ halua ja siihen liittyy aina riskinsä -> ei takaa ap:lle velatonta asuntoa vanhuuspäiville.

Oikeasti ap, kuuntele itseäsi ja sukuasi. Jos sinä et voi ostaa mieheltäsi puolta siitä tönöstä, niin etsikää toinen josta saa oikeasti oman kodin - molemmille. !

 

Täysin totta tämä. Toisaalta ymmärrän vanhempiakin. Meidän suvussa erään pojan emäntä pisti tuulemaan tilat ja rahat. Sitten kun rahat oli loppu, otti emäntä hatkat ja etsi uuden varakkaan ukon. Suvun pojalle jäi velat ulosottoon, meni tilat ja elämä siinä samassa. Tilan kohtalo oli surullinen koska se oli ollut suvussa jo vuosisadat.

Täytyy kuitenkin muistaa että jos on niin tyhmä lapsi että antaa jalkovälinsä hoitaa myös raha-asiat, ei se millään testamenteilla korjaannu. Aina johonkin sukupolveen mahtuu sellainen aivoton idiootti joka tekee kaikesta omaisuudesta selvää alta aikayksikön.

En minä vanhempien testamenttia moiti. Mutta siitä huolimatta avioparin tulisi järjestää elämänsä niin että se on taloudellisesti molemmille reilua. Niin, että eron tai kuoleman koittaessa esim. akka ei jää tyhjän päälle, kun taas ukko on kartuttanut perittyä omaisuuttaan mukavasti yhteisten vuosien aikana akan maksaessa ne juoksevat kulut.

 

Niin, aivan. Mies maksaa remontit ja omistaa talon; hänen omaisuutensa vaan parantaa/säilyttää arvonsa niiden myötä.. mies myös tod.näk. tekee remontit lopulta miten haluaa, miehen talo, miehen säännöt.

Ja ap:lle jää juoksevien kulujen maksu, joista hänelle ei jää mitään käteen. EI MITÄÄN. Ei sanavaltaa omassa kodissaan. Toki hän juu voi säästää, mutta ei se ole silti sama asia kuin se että omistat talosta jossa asut puolet ja saat päättää asioista. Talo/tontti voi myös kerryttää arvoaan aivan eri tavalla 20 vuodessa kuin esim. rahastotili. Ja sijoittaakkin toki voi, mutta ei kaikki osaa/ halua ja siihen liittyy aina riskinsä -> ei takaa ap:lle velatonta asuntoa vanhuuspäiville.

Oikeasti ap, kuuntele itseäsi ja sukuasi. Jos sinä et voi ostaa mieheltäsi puolta siitä tönöstä, niin etsikää toinen josta saa oikeasti oman kodin - molemmille. !

Siis ootko sä nyt tosissas? Tottakai miehen maksamat remontit miehen omistamaan taloon säilyttää miehen omaisuuden arvon! Tajuatko sä että ap on tällä hetkellä VUOKRALLA? Miten se on sitten yhtään parempi? Sehän kerryttää vuokranantajan omaisuutta kokoajan. Tottakai jokaisen ihmisen täytyy maksaa ASUMISESTA KOITUVAT KULUT. Ei se ole mitään miehen omaisuuden kerryttämistä, jos maksaa puolet sähkölaskusta ja puolet vesilaskusta, vaan se on apn elinkustannusten KORVAAMISTA. Samalla ap kuluttaa sitä miehen omistamaa taloa, joita mies sitten omilla rahoilla joutuu remontoimaan. Tai jos lämmitysjärjestelmä menee paskaksi, niin mies sen korjauksen maksaa. Ap:lla on huoletonta elämää vaan, kun on katto pään päällä eikä tarvitse maksaa muuta kuin ne todelliset kustannutkset mitä apsta aiheutuu.

 

En minä vanhempien testamenttia moiti. Mutta siitä huolimatta avioparin tulisi järjestää elämänsä niin että se on taloudellisesti molemmille reilua. Niin, että eron tai kuoleman koittaessa esim. akka ei jää tyhjän päälle, kun taas ukko on kartuttanut perittyä omaisuuttaan mukavasti yhteisten vuosien aikana akan maksaessa ne juoksevat kulut.

No eikö se jo selvitetty että leskellä on oikeus asua talossa jos mies kuolee?

Ja jos ap:lla on vara säästää ja kerryttää omaa omaisuuttaan, niin tehköön sen! Jos sillä olisi vara ostaa puolet siitä miehen talosta, niin varmaan varaa on sitten myös säästää rahaa tai sijoittaa vaikka omaan asuntoon jos ei mies halua aplle puolia talosta myydä. Ei se ukko sitä omaa omaisuuttaan kartuta sillä että ap maksaa puolet sähköstä tai puolet vedestä, ne on kulujen korvaamista. Mitä se ukko siinä kartuttaa??

 

Mitä väliä vaikka se asunto/talo menisi joskus kuoleman sattuessa alta pois?

 

Mutta tilanne olisi käytännössä se, että ap asuisi vuokralla eikä hänelle jäisi mitään käteen, mutta samalla mies saisi asua omistamassaan asunnossa ja odottaa, että sen hinta nousee. Mitä jos ap haluaisi itsekin kartuttaa omaisuutta asunnon muodossa, mutta ei saisi lainaa yksinään? Tai jos saisi ja pariskunta saisi vielä lapsia, pystyisikö ap maksamaan lainaansa äitiyslomalla?