Mies vaatii avointa suhdetta tai eroa

Joka tapauksessahan mä eläisin ihan omaa elämääni, kuten tykkään tehdä. En tässä skenaariossa ajatellut istuvani himassa odottelemassa, milloin mies sattuu soittamaan. Voihan se joka tapauksessa olla, että kun mies soittaa niin mulle ei sovikaan. Sitten jos sitä kiinnostaa tarpeeksi, niin se oppii nopeasti sopimaan asiat hyvissä ajoin. Jos ei, niin sitten ei. Mainitsin nuo tietyt reunaehdot -niihin kuuluu kyllä myös se, että noudatetaan peruskäytöstapoja ja kohdellaan toista kunnioittavasti. Ei se niin mene, että soitetaan aamuyöstä puoli viisi kun ei ole kapakassa natsannut.

Tautiriskihän tulee joka tapauksessa huomioida, kun kyseessä ei ole vakituinen parisuhde. Mitään mustasukkaisuusjuttua en tässä kohtaa oikein käsitä, kun idea on juuri se että sellaisilla ei tarvitse vaivata päätään. Jos herää ajatus, että pitäisi olla se ykkönen ja "ainoa", niin eikös silloin ole jo kyse aikamoisesta sitoutumisesta? Ymmärrän tietysti itsetunnon kannalta, että sitä toivoisi olevansa jollekin parasta mitä maa päällään kantaa. Mutta silloin tarvitsee toisenlaisen suhteen.

Jep. Ja mä jo ehdin toisellekin todeta, että olenhan mä itsekin sinkkuaikoina vastaavanlaisessa satunnais-vakiseksisuhteessa elänyt.

 

Anteeksi! Yritän pysyä avoin suhde-aiheessa vastedes.

 

Ööö. Siis saa tehdä viikonlopun mitä haluaa. Ihan mitä vaan. Ja jos haluaisi nussia, pitäisi henkilön olla joku joka ei ole tuttu, joka ei ole kotikaupungista ja jolle ei anneta puhelinnumeroa. Eli periaatteessa joo voisi vaikka pitää vakkaria, mut tuskinpa kukaan suostuu siihen et joku yhtäkkiä soittelee salatusta numerosta ja ehdottaa panoviikonloppua. Tai no, mene ja tiedä, ehkä joku kokisi sen jännittävänä.

Kyllä monet miehet suostuvat tuollaiseen.

 

Jep. Ja mä jo ehdin toisellekin todeta, että olenhan mä itsekin sinkkuaikoina vastaavanlaisessa satunnais-vakiseksisuhteessa elänyt.

Näin sen vasta, kun olin lähettänyt oman viestini

Mitä aloituksen aiheeseen tulee, niin tosiaan minunkaan mielestäni kyseessä ei ole vapaa suhde vaan ero. Tietyissä tapauksissa voi olla ihan kuviteltavissa oleva vaihtoehto jatkaa elämää saman katon alla. Kyllähän se kuitenkin helpottaa elämää, jos se toinen tosiaan osallistuu lasten hoitoon ja taloudellisiin asioihin, kantaa vastuuta. Mutta onnistuakseen se melkeinpä edellyttää sitä, että tunteet on molemmilta osapuolilta vuosien mittaan laimenneet ja on eletty vähän niinkuin ystävinä jo ennestäänkin. Jos jompikumpi on satutettu ja loukattu, tuntee itsensä petetyksi ja hylätyksi, niin ei se oikein taida onnistua. Siinä on liikaa tuskaa ja raivoa, jota ei pysty käsittelemään kunnolla jos se toinen on siinä koko ajan hieromassa sitä kaikkea päin naamaa.

 

Ei! Ei se sitä välttämättä tarkoita että jo olisi uusi kiikarissa. Ja jos mies haluaisi joko yhä elää samalla paikkakunnalla avoimessa suhteessa tai sit muuttaa kotikonnuilleen eron tullessa, niin sekin puhuu sen puolesta ettei ketään toista ole.

Miksi ihmeessä se, että haluaa olla vapaa, pitää muuttaa siksi että haluaisi toisen parisuhteen tai lisää naisia riesakseen? Häh?

Kuin pöljä oikein olet? Eihän ap:n mies ole sanonut haluavansa olla vapaa! Vaan että "haluaa tapailla muita". Eli nimenomaan haluaa muita naisia, seuraksi tai sänkyyn.

Ja nimenomaan EI halua olla enää ap:n kanssa. Haluaa vaan asumisedut. EI parisuhdetta ap:n kanssa, mutta yhteinen asunto, jossa ap imettää sitä kolmekuukautista ja hoitaa muita lapsia. Vaikka sä kuinka ymmärrät ap:n miehen tunteet, niin on olemassa sellainenkin asia kuin vastuunkanto. Ja jos äijällä oli intoa ja halua vielä vuosi sitten pukata uutta vauvaa tulemaan, niin aika äkkiä on tullut tämä uuden naisseuran kaipuu. Olisi voinut ehkä vähän enemmän miettiä jo ennen kolmannen lapsen tekemistä...