Joka tapauksessahan mä eläisin ihan omaa elämääni, kuten tykkään tehdä. En tässä skenaariossa ajatellut istuvani himassa odottelemassa, milloin mies sattuu soittamaan. Voihan se joka tapauksessa olla, että kun mies soittaa niin mulle ei sovikaan. Sitten jos sitä kiinnostaa tarpeeksi, niin se oppii nopeasti sopimaan asiat hyvissä ajoin. Jos ei, niin sitten ei. Mainitsin nuo tietyt reunaehdot -niihin kuuluu kyllä myös se, että noudatetaan peruskäytöstapoja ja kohdellaan toista kunnioittavasti. Ei se niin mene, että soitetaan aamuyöstä puoli viisi kun ei ole kapakassa natsannut.
Tautiriskihän tulee joka tapauksessa huomioida, kun kyseessä ei ole vakituinen parisuhde. Mitään mustasukkaisuusjuttua en tässä kohtaa oikein käsitä, kun idea on juuri se että sellaisilla ei tarvitse vaivata päätään. Jos herää ajatus, että pitäisi olla se ykkönen ja "ainoa", niin eikös silloin ole jo kyse aikamoisesta sitoutumisesta? Ymmärrän tietysti itsetunnon kannalta, että sitä toivoisi olevansa jollekin parasta mitä maa päällään kantaa. Mutta silloin tarvitsee toisenlaisen suhteen.