Miettikääpä ite, lasten joululahja-asiaa ja painavaa sellaista.

Ainakin palstan mukaan koko joulu (lahjat) on mennyt tilaamiseksi. Eli jokainen tilaa lahjoja, kuin tekisi tilauslistaa postimyyntiin. Mä en koskaan lapsena tehnyt tilauksia ja en ota omiltakaan tilauksia vastaan.

Toiveita kyllä voi antaa. Voi toivoa legoja, voi toivoa nukkeja, voi ehdottaa tiettyjä pelejä tai elokuvia. Mutta mulle on ihan turhaan tehdä toivelistaa no. 0079561 lelulehtisestä tai käskeä anttilasta hakemaan kirkkaanpunaisen hupparin, joka on lähinnä kenkäosastoa.

 

Meillä poika on puhunut jo viime joulusta asti sellaisesta lego city -poliisiasemasta ja sen hän saa. Ei tulis mieleenkään tehdä pahvista jotain kyhäelmää ja väittää että se on ihan yhtä kiva ja itsetehtykin vielä. Sen sijaan akkukäyttöinen lasten mönkijä jää kauppaan :xmas:

 

Ymmärrän hyvin mitä ap. ajaa takaa. Itselle on myös lapsuudesta jäänyt mieleen, että toivoin barbia tai ponia ja sainkin barbin tai ponin, mutta niitä halpisversioita, jotka ei kestäneet kauan, eivätkä olleet niin kauniita kuin aidot. Ja kavereilla tietysti oli aitoja vaikka kuinka. Minulle olisi riittänyt edes se yksi. Senpä takia pyrimme aina toteuttamaan omien lasten kaikista tärkeimmän lahjatoiveen.

 

Joo, toimeentulotukea saamattomana pienellä eläkkeellä elävänä yksinhuoltajana minähän voin vuoden aikana säästää lapsilleni niiden lahjatoiveet kun rahat ei riitä edes elämiseen. Mistä minä säästäisin? Sähköstä? Vuokrasta? Lääkkeistä?

Kertokaa nyt ihmeessä kun kerran tiedätte paremmin

 

Mä olen huomannut että lapselle ostetaan kaiken maailman kalliitkin lahjat ja täytetään kaikki toiveet koska vanhemmat eivät kestä katsoa lapsen pettymystä.

Huomaattehan sanan kaikki.

 

Täysin samaa mieltä. Se on vain vanhempien omaa itsekkyyttä että sullovat rahansa mieluummin matkailuun kuin lapsen omiin toiveisiin. Ainakin osan lapsen toiveista kuuluu toteuttaa, tietenkin jos ne ovat järjen rajoissa. Lapselle ovat tärkeitä lelut jne. vaikkei vanhemmille olisikaan. Ja joulu on kuitenkin kerran vuodessa ja jokainen tietää sen 25.12 että joulu on taas vuoden päästä, niin varmasti jokainen pystyy sen verran säästöön laittamaan että saa lapsille tärkeitä asioita. Kuka käskee ostamaan kaikki lahjat vasta joulukuussa ja näin perhe joutuisi muka kaurapuuroa syömään kuukauden? Ei kukaan. Tai sitten se on omaa tyhmyyttään

Meillä lapset olivat ikionnellisia, kun heidän yllätyksekseen ostin heille Egyptinmatkan jokunen vuosi sitten. Toki heille kaikille oli jotkut pienet muutkin paketit hommattu, mutta eivät yhtään surreet, ettei tullut pelikonsoleja tai hienoja pelejä, se matka korvasi kyllä kaikki puutteet muissa lahjoissa.

 

Seanna, eihän niitä kaikkia toiveita tarvitsekkaan toteuttaa.

Mutta edes yksi. laita joka kuukausi vaikka vitosen, tai edes pari euroa säästöön. Sen 2 euroa kuussa nyt saa vaikka pulloja keräämällä suht helposti.

Tunnet varmasti lapsesi sen verran hyvin että tiedät mikä se on se ykkös toive. Eikä senkään ostamista tarvitse jättää joulukuulle. Vaan katselee jo syyskuussa alennusmyynneistä jos tuuri kävisi.



Ei se ole niin vaikeaa pienellä budjetilla kun vähän suunnittelee etukäteen.


ja plää plää plää, joku varmasit väittää ettei sillä 20 eurolla saa mitään mutta kyllä sillä saa. Ja eikö se ole parempi kuin ei mitään?



Toki aina on yllättäviä menoja eikä niille voi mitään. Silloin mennään sen tilanteen mukaan.

Mutta kummasti aina samoille ihmisille sattuu nämä yllättävät menot jokavuosi juuri joulun alla. Ja kun se joulukin tulee niin yllättäen.

 

linjoilla ap:n kanssa.ylenmäärin niitä toiveita ei tietenkään pysty toteuttamaan, mutta itse ainakin pienipalkkaisena,asuntovelkaisena yh:na täytän vuoren varmasti muutamat lasten tärkeimmät toiveet.säästän ja nipistän pitkin syksyä muissa kuluissa ja menoissa (omissani) ihan vain siksi,että pystyn jouluna tarjoamaan sen tärkeän elämyksen, kun joku harras toive täyttyy. ja tosiaan..liioittelu on liioittelua, ja lapsi ei siitä materialistiksi muutu, jos hänen toiveensa jouluna täyttyy.asiaa puhui ap

 

Samalla tavalla kuin me aikuisetkin lapsetkin on yksilöitä, toinen odottaa että rakkautta osoitetaan materiaalisin lahjoin, toinen odottaa enemmän yhteistä aikaa tai jotakin muuta.

 

Jos niitä lahjoja on pakko ostaa ja onhan niitä, niin mieluiten sellaista mitä toinen toivoo. Jos budjetti kestää. Jos ei, niin kysellään halvempia toiveita.

 

Mä en muista yhtäkään lahjatoivetta lapsuudestani, mutta muistan sen kuinka onnellinen olin siitä pienestäkin mitä sain..Mutta silti se lahja-asia on niistä muistoista pienin alue, kaikista parhaiten muistan meidän perhejoulut, kun koko suku kokoontui saman katon alle, kuinka tunnelma oli lämmin ja kaikki nauroivat..Muistan kuinka ihanaa oli haudoilla käymisen jälkeen mennä ruokapöytään joka oli kauniisti katettu ja siitä siirtyä sohvalle katsomaan samat jouluohjelmat joka vuosi ja syömään suklaata..

Mä voin rehellisesti siis sanoa että minulle lahjat ei koskaan olleet tärkeitä ja haluan opettaa myös omalle lapselleni sen että joulun paras lahja on se yhdessäolo.

 

meidän 3v saa minulta ja mieheltä muumi 4os. aterinsarjan ja vaahtomuoviset isot ruutuhyppelypalat joita kasataan. Papalta potkurin, tiedettävästi suurin toive. Muista en tiedä mitä antavat ja mitään en ole ilmoittanut,eikä toivottu..

 

No itse olen sitä mieltä, että lasta ei tarvitse hukuttaa leluihin joulunakaan. Muutama riittää. Isommalla lapsella toiveet huomioiden ja pienemmällä panostaisin laatuun ja nimenomaan kestävyyteen.

 

Ainakin palstan mukaan koko joulu (lahjat) on mennyt tilaamiseksi. Eli jokainen tilaa lahjoja, kuin tekisi tilauslistaa postimyyntiin. Mä en koskaan lapsena tehnyt tilauksia ja en ota omiltakaan tilauksia vastaan.

Toiveita kyllä voi antaa. Voi toivoa legoja, voi toivoa nukkeja, voi ehdottaa tiettyjä pelejä tai elokuvia. Mutta mulle on ihan turhaan tehdä toivelistaa no. 0079561 lelulehtisestä tai käskeä anttilasta hakemaan kirkkaanpunaisen hupparin, joka on lähinnä kenkäosastoa.

en ymmärrä mitä pahaa siinä on, jos lapsi toivoo sitä "anttilan punaista hupparia kenkäosaston läheltä" lahjaksi. miksi olisi jotenkin parempi toivoa "vain hupparia" ?

 

Eiköhän tässä välissä ole myös kultainen keskitie? Eli jokaista toivetta ei tartte toteuttaa ja jonkun voi. Meille ei pleikkaa esim tule vielä. Joutavat istumaan vanhempanakin töllön ääressä ja vaikka sitten tossa naapurissa (kun heidän muksujaan ei muuten näe...). Eli jossain kohtaa vaan astuu "äiti rajoitin" peliin. Mutta sitten taas toivottu lego-sarja (hyvin hintava sellainen) tulee. Ja minisukset.

Ei joulukaan tarkoita että joka ikinen toive toteutuu. Eihän nyt niin vaan elämä mene että kerran vuodessa sais ihan kaiken mitä haluaa.

 

[QUOTE="mee";25221820]Ymmärrän hyvin mitä ap. ajaa takaa. Itselle on myös lapsuudesta jäänyt mieleen, että toivoin barbia tai ponia ja sainkin barbin tai ponin, mutta niitä halpisversioita, jotka ei kestäneet kauan, eivätkä olleet niin kauniita kuin aidot. Ja kavereilla tietysti oli aitoja vaikka kuinka. Minulle olisi riittänyt edes se yksi. Senpä takia pyrimme aina toteuttamaan omien lasten kaikista tärkeimmän lahjatoiveen.[/QUOTE]

Minulla on juuri samanlainen kokemus itsellä lapsuudesta, ja voi muistan ne itkut ja surut yhä. Ei se ollut iso juttu mitä halusin (daisy-barbi, joita kaverillani oli tosiaan monta), mutta jostain syystä en sitä koskaan saanut. Sen sijaan sain MONTA halpaa ja huonoa barbia, joista en yhdestäkään pitänyt ja jotka myös rikkoontuivat nopeasti (jalka poikki, pää irti, tms).

Olen myös ottanyt tästä opikseni omien lasteni suhteen. Ei joulu ole se aika harjoitella sitä pettymystensietokykyä. Että täysin samaa mieltä ap:n kanssa.

Minusta tuntuu, että nämä, jotka eivät koe tarpeelliseksi toteuttaa sitä lapsensa hartainta lahjatoivetta jouluna, ovat itse niitä, jotka eivät ole lapsuuden jouluissaan joutuneet pettymään.

 

Samalla tavalla kuin me aikuisetkin lapsetkin on yksilöitä, toinen odottaa että rakkautta osoitetaan materiaalisin lahjoin, toinen odottaa enemmän yhteistä aikaa tai jotakin muuta.

Eivät nämä asiat ole toistensa vastakohtia, saati että sulkisivat toisensa pois. Kyllä lapselle voi antaa lahjoja ja samalla viettää "enemmän yhteistä aikaa tai jotakin muuta". Meillä ainakin toimivat molemmat puolet, lapset nauttivat jouluna lahjoistaan ja lisäksi vietämme koko perhe ihana joululomaa yhdessä mm. ulkoillen ja pelaillen.

 

Minusta tuntuu, että nämä, jotka eivät koe tarpeelliseksi toteuttaa sitä lapsensa hartainta lahjatoivetta jouluna, ovat itse niitä, jotka eivät ole lapsuuden jouluissaan joutuneet pettymään.

En edeleenkään osta sitä pleikkaa vaikka kuinka on harras toive. Moni muu toive toteutuu mutta tuota ei tule. Eikä sitä korvata millään "halvalla", kyse kun ei ole rahasta vaan siitä että lapset ehtivät nököttää pelien ääressä myöhemminkin.

En ole minäkään kaikkia haaveitani jouluna saannut. Ja samalla mennään nyt. Ihan siksi että vanhemmillakin on joku vastuu siitä mitä lapsille ostetaan - jos tavara ei ole vielä lapselle niin tarpeellinen, voi sen ostaa myöhemminkin.

 

Joo, toimeentulotukea saamattomana pienellä eläkkeellä elävänä yksinhuoltajana minähän voin vuoden aikana säästää lapsilleni niiden lahjatoiveet kun rahat ei riitä edes elämiseen. Mistä minä säästäisin? Sähköstä? Vuokrasta? Lääkkeistä?

Kertokaa nyt ihmeessä kun kerran tiedätte paremmin

Riippunee myös toiveista? Oma 4v toivoi "kehräävää kissaa" jonka hinta oli alle 20e.

 

En edeleenkään osta sitä pleikkaa vaikka kuinka on harras toive. Moni muu toive toteutuu mutta tuota ei tule. Eikä sitä korvata millään "halvalla", kyse kun ei ole rahasta vaan siitä että lapset ehtivät nököttää pelien ääressä myöhemminkin.

En ole minäkään kaikkia haaveitani jouluna saannut. Ja samalla mennään nyt. Ihan siksi että vanhemmillakin on joku vastuu siitä mitä lapsille ostetaan - jos tavara ei ole vielä lapselle niin tarpeellinen, voi sen ostaa myöhemminkin.

Tämä on taas eri asia kuin mistä kirjoitin. Jos liian pienet toivovat kovin hartaasti pleikkaa, kyllä minäkin sen toiveen lykkäisin suosiolla tuleviin jouluihin. Mielestäni se on kuitenkin aivan eri asia kuin se, että jääräpäisesti ollaan ostamatta jotain lahjaa (esim. tietty legopaketti, tietty barbi, tietty vaate tms) jota lapsen tiedetään kovasti toivovan. Enkä muutenkaan tarkoittanut sitä, että lapsen KAIKKI toiveet pitäisi toteuttaa, en tietenkään. Totta kai vanhemmalle kuuluu se lopullinen harkintaoikeus ja jopa -velvoite.

 

No mä mieluiten ostan lapsillemme pari pakettia juuri sellaisia juttuja joita ovat toivoneet, enkä sävellä omiani sillä perusteella, että kaikkeen tulee olla tyytyväinen. Meidän kolmella lapsellamme on kaiken lisäksi vielä hyvin kohtuulliset toiveet meidän perheemme mittapuulla, joten ne on ilo toteuttaa. Esimerkiksi esikoisella (11v) oli ainoastaan yksi Legoihin liittyvä toive (eikä nyt puhuta lähellekään mistään 100 € paketista). 4-vuotias kuopus tosin toivoisi lelulehden kannesta kanteen D), mutta hänellekin on jo etukäteen selitetty, että yksi tai kaksi toivetta "joulupukki" voi toteuttaa. Ne kaksi toivetta hänen olikin sitten loppujen lopuksi helppo esittää.

Tänä jouluna lapset siis saavat meiltä vanhemmilta kaksi tai kolme pakettia per lapsi, sen lisäksi yhden yhteisen (Wii, jota eivät ole edes pyytäneet). Muilta läheisiltä saavat vielä pari kolme pientä pakettia jokainen. Pakettien määrä ei meillä koskaan ole ollut ratkaiseva tekijä, vaan meille vanhemmille on ollut tärkeää nimenomaan se, että voidaan toteuttaa yksi tai kaksi lasten toiveista. Tyytyväisiä lapset ovat joka joulu olleet lahjoihinsa.

 

Meillä tehdään niin, että lapsen kanssa katsotaan esim. netistä tai lelukirjoista vaihtoehtoja ja lapsi laittaa toivelistaan jokusen toiveen ja ollaan kerrottu, että pukki ei niitä kaikkia tuo vaan listassa on siksi monta vaihtoehtoa. Pukilla ei välttämättä kaikkea löydy tai riitä, joten voi sitten tuoda jonkun muun listalla olevan. Netistä lahjatoiveita katsoessa voin samalla vilkaista hinnatkin ja sen mukaan puhella lapselle, et mitä kannattaa toivelistaan pistää =) Siitä toivelistasta on sitten isovanhempienkin helppo ostaa jotain. Ja välillä pukki saattaa tuoda ihan jotain muutakin mitä on ajatellut lapsen tarvitsevan tai tykkäävän. Kun välillä voi käydä niin, ettei pukilla olekaan ollut varastossaan juuri sitä mitä lapsi on toivonut. Mutta lapsi tietää myös, että myökin voidaan käydä lahja ostamassa ja antaa jouluna, sillä kaikki saa antaa jouluna joululahjoja niille kenelle haluaa =)

 

Onhan se paljon järkevämpääkin kuunnella niitä lapsen toiveita ja ostaa sitten muutama onnistunut täsmälahja, kuin kasata pino krääsälahjoja, joista kukaan ei sitten ole edes kiinnostunut.

Meidän tytön ainoa toive viime jouluna oli Minni Hiiri -tossut. Sain googlailla aikani, mutta lopulta löysin sellaiset 5 eurolla. Olin ostanut myös muutaman kalliimman lahjan, mutta oikeasti, ainoa mistä silmät todella loistivat, olivat ne tossut! Nyt toive on yhtä vaatimaton: Barbapapa-vaatetta, jota olen toki jo pistänytkin pukinkonttiin.

 

Mä kysyisin vastavuoroisesti, että minkä takia aloittaja haluaa lahjoa lapsia juuri jouluna ja että miksi niitä lapsia pitäisi ylipäätään lahjoa? Siksi kun muutkin lahjoo? Siksi kun sinä et saanut pienenä hyvää lahjaa, niin nyt sinun lapsesi saavat?

Se on vain joillekin vaikea ymmärtää, että joidenkin lapsilla on hyvä olla ilman niitä tiimarin tai stockmannin lahjoja... Suosittelen kokeilemaan: Lapsi tykkää yllättävän paljon siitä, että sen kanssa ollaan ja leikitään sen sijaan, että äiti-käy-nyt-kaupassa-tänään-ja-huomenna-etsimässä-ja-ostamassa-sitä-täydellistä-lahjaa.

 

Itse en myöskään muista lapsuudesta että olisin erityisemmin toivonut mitään tiettyä juttua lahjaksi. Olin aina tyytyväinen mitä sain ja osasin nauttia niistä. En koe että lapsuuteni oli jotenkin "huonompaa" vaikken niitä hienoja nukkekoteja tai barbeja saanutkaan.
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa mutta siis haluaisin että ne lapset oppisivat nauttimaan siitä mitä saavat eikä niin että heti ollaan naama mutrussa jos sieltä paketista ei paljastukkaan juuri sitä mitä on haluttu.