mikä niistä tyttölapsista tekee niin paljon halutumpia???

No siksi kun meidän suvussa nuo tytöt on katoava luonnonvara, samoin kaveripiirissä. Ei oikein ole muita kuin poikia. Toisekseen mä haluaisin ostella kaikkia ihania tyttöjenvaatteita, ei ole niitä tähän mennessä tarvinnut ostella. Ja kolmanneksi meillä on jo poika.

 

Mä toivon tyttöä, ois outoo jos yhtäkkiä tyttöjen jatkoksi tulisikin poika. Kaikki tavarat/vaatteet oisi laitetettava täysin uusiksi, mitä sille pojalle ees osaisi ostaakaan...

 

En voi sanoa, että tyttö olisi yhtään sen PAREMPI kuin poikakaan, mutta itse näen itseni enempi tyttöjen, kuin poikien äitinä.

 

Kyllä ne poika lapset on ihanempia-vaikkas kyllä itelläkin on tyttö myös.mutta mielestäni kaikkien poika vauvatkin ovat söpömpiä aina kun tyttö vauvat.

 

En voi sanoa, että tyttö olisi yhtään sen PAREMPI kuin poikakaan, mutta itse näen itseni enempi tyttöjen, kuin poikien äitinä.

En voi sanoa että parempi myöskään vaan ulkoisesti pojat aina söpömpiä!

 

No mun exälle ei tyttö kelvannut. Itse oli lasta toivonut, mutta kun raskaaksi tulin, niin puhui koko ajan pojasta. Tyttö tuli eikä herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia isässään. Erosta nyt 5 vuotta, pk-seudulla molemmat asutaan, eikä ole tavannut lastaan kuin 2 kertaa, toinen kerta olikin pelkkä vahinko, kun sattui samaan aikaan sukulaisten luo, mihin myös tyttö mumminsa kanssa tuli. Tyttö puhutteli häntä sedäksi, kun ei enää muistanut, että se on oma isä, eikä isukki vaivautunut ees korjaamaan väärinkäsitystä (niinkuin tossa yhdessä toisessa ketjussa jo mainitsinkin). Tiedä sitten, oisko ollut suhde lapseen erilainen, jos poika ois tullut.

 

No mun exälle ei tyttö kelvannut. Itse oli lasta toivonut, mutta kun raskaaksi tulin, niin puhui koko ajan pojasta. Tyttö tuli eikä herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia isässään. Erosta nyt 5 vuotta, pk-seudulla molemmat asutaan, eikä ole tavannut lastaan kuin 2 kertaa, toinen kerta olikin pelkkä vahinko, kun sattui samaan aikaan sukulaisten luo, mihin myös tyttö mumminsa kanssa tuli. Tyttö puhutteli häntä sedäksi, kun ei enää muistanut, että se on oma isä, eikä isukki vaivautunut ees korjaamaan väärinkäsitystä (niinkuin tossa yhdessä toisessa ketjussa jo mainitsinkin). Tiedä sitten, oisko ollut suhde lapseen erilainen, jos poika ois tullut.

Mulle on lapsen sukupuoli ollut ihan äärimmäisen tärkeä joka ikinen kerta (olen jopa itkua vääntänyt siitä että haluan tytön) mutta vaikka mullekin se sukupuoli on ollut todella iso asia, niin en siltikään voi käsittää, että jos sieltä sitten tuleekin sitä ns. väärää sukupuolta, niin se OIKEASTI merkitsisi noin paljon

 

Mulla on poikia ja useilla kavereilla tyttöjä. Aika samaa touhuahan se on..eri ikävaiheissa..uhmat ja kotkotukset yms. niille tulee. Muutenkin niin eri persoonia kaikki, ettei sitä sukupuolta niinkään mieti.
Olisi tyttökin mulle hyvin kelvannut. Oman äidin kanssa on niin hyvät välit. On kyllä isänkin kanssa ja aikuisen poikanikin kanssa. Mutta äidin kanssa ulkoillaan, shoppaillaan jne. Puhutaan paljon kaikesta. Tosin aika samalla lailla voin jutella esikoispojan kanssa.

 

Luulenpa, että siinä on vähän materialistisuutta takana.

Tytöille on myynnissä kaikkia ihania hepeneitä ja tyttöjen hiuksia voi laitella ihaniin kampauksiin.

Ehkä tyttöjä toivovat naiset eivät ole saaneet lapsena tarpeeksi leikkiä tyttöleikkejä.

*avaa sateenvarjon*

 

Haluisin tyttöjä, koska itse olen hyvin tyttömäinen ja tykkään kaikesta prinsessajutuista. Poikien maailma on melko outoa ja mulle vierasta jota ei oikeen voi ymmärtää.

 

Luulenpa, että siinä on vähän materialistisuutta takana.

Tytöille on myynnissä kaikkia ihania hepeneitä ja tyttöjen hiuksia voi laitella ihaniin kampauksiin.

Ehkä tyttöjä toivovat naiset eivät ole saaneet lapsena tarpeeksi leikkiä tyttöleikkejä.

*avaa sateenvarjon*

No mun kohdalla tuo tummennettu ei ainakaan pidä paikkaansa

Toki on ihanampaa ostaa niitä prinsessavaatteita, vaikka nykyään pojillekin jo löytyy enempi värivalikoimaa. Ja kyllä niille pojillekin voi kivoja leikkauksia ja malleja tehdä, jos haluaa hiusten kanssa pelata.

Mä uskon, että kuten omalla kohdallani, niin monella muullakin ne syyt ovat kyllä aika paljon syvemmällä eikä siis noin pinnallisia.

 

Mulla on neljä poikaa itellä, mut vastaan silti. Mun mielestä pojat ja tytöt on erilaisia siinä eniten, että tytöt on henkisesti vaativampia ja pojat fyysisesti. Pojilla on se fyysisyys verissä, ja näkyy leikeissä yms. Ja sitten taas tytöt koettelee vanhempia henkisesti. Ihan sitten mikä kellekkin sopii, niin varmaan vaikuttaa siihen kumpia haluaa. Mä en ainakaan henkilökohtaisesti haluaisia sellaista murrosikäistä pikku-bitchiä, kun ite olin!

 

Tai sitten poikaa tahtovat eivät koe tarvetta tuoda itseään niin paljon esille, jotta sitä jaksaisivat mainostaa...

 

Haluisin tyttöjä, koska itse olen hyvin tyttömäinen ja tykkään kaikesta prinsessajutuista. Poikien maailma on melko outoa ja mulle vierasta jota ei oikeen voi ymmärtää.

Näin oli mullakin ennen, kun lapsia sain. Hyvin nuo pojat on mua opettaneet, nyt en tiiä tyttöjen jutuista mitään!

 

Luulenpa, että siinä on vähän materialistisuutta takana.

Tytöille on myynnissä kaikkia ihania hepeneitä ja tyttöjen hiuksia voi laitella ihaniin kampauksiin.

Ehkä tyttöjä toivovat naiset eivät ole saaneet lapsena tarpeeksi leikkiä tyttöleikkejä.

*avaa sateenvarjon*

Buahahaha.

Tyttöjen osastolla on kieltämättä paljon hepeneitä. Niitä epäkäytännöllisiä, epäkiitollisen värisiä, hankalasti puettavia tai vaihtoehtoisesti suoraan aikuisten mallistosta kopioituja hepeniä. Iiihanaa! Not.

Se takkujen selvittely pitkästä tukasta on jotain harvinaisen ärsyttävää. Saati että nuo elohiiret pysyisi paikallaan niin kauan, että jotain lettiä alat vääntää. Sitten se kuitenkin kiristää ja ponnari hukkuu alta aikayksikön.
Onneksi ne onnistuvat keskimäärin puolen vuoden välein nyrhimään toistensa tukat askartelusaksilla siihen kuntoon, ettei kauheesti tartte miettiä....

Ja mä olen kyllä saanut leikkiä ihan riittävästi. Ihan niitä leikkejä mitä olen halunnut, järjen rajoissa toki.

Siitä huolimatta huolisin äärimmäisen mielelläni neljännen tytön.

 

Pojat on ihania niin helppoja ja kilttejä.Molemmat käy en toivo muuta kuin tervettä lasta

 

Haluisin tyttöjä, koska itse olen hyvin tyttömäinen ja tykkään kaikesta prinsessajutuista. Poikien maailma on melko outoa ja mulle vierasta jota ei oikeen voi ymmärtää.

Näin oli mullakin ennen, kun lapsia sain. Hyvin nuo pojat on mua opettaneet, nyt en tiiä tyttöjen jutuista mitään!

Niinno olenhan mäkin poikia hoitanut ja on mulla pienempiä sisaruksia joista osa on poikia ja sitä kautta poikien maailmakin on tullut tutuksi, mutta en mä siihen pääse oikeen kiinni. Tietysti omat pojat varmaan muuttaisi tilannetta ja kyllä mulle poikakin kelpaisi, mutta mielummin kuitenkin tyttö jos itse saisi valita

 

Tuo sana kelvata tässä yhteydessä puistattaa minua, vaikka tiedän, että ette tarkoita sitä niin, kuin minä sen miellän.

 

No mun exälle ei tyttö kelvannut. Itse oli lasta toivonut, mutta kun raskaaksi tulin, niin puhui koko ajan pojasta. Tyttö tuli eikä herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia isässään. Erosta nyt 5 vuotta, pk-seudulla molemmat asutaan, eikä ole tavannut lastaan kuin 2 kertaa, toinen kerta olikin pelkkä vahinko, kun sattui samaan aikaan sukulaisten luo, mihin myös tyttö mumminsa kanssa tuli. Tyttö puhutteli häntä sedäksi, kun ei enää muistanut, että se on oma isä, eikä isukki vaivautunut ees korjaamaan väärinkäsitystä (niinkuin tossa yhdessä toisessa ketjussa jo mainitsinkin). Tiedä sitten, oisko ollut suhde lapseen erilainen, jos poika ois tullut.

Mulle on lapsen sukupuoli ollut ihan äärimmäisen tärkeä joka ikinen kerta (olen jopa itkua vääntänyt siitä että haluan tytön) mutta vaikka mullekin se sukupuoli on ollut todella iso asia, niin en siltikään voi käsittää, että jos sieltä sitten tuleekin sitä ns. väärää sukupuolta, niin se OIKEASTI merkitsisi noin paljon

Samainen isukki ehdotti mulle myös sitä, että hän kävisi luopumassa isyydestään, ettei elareita tarvis maksaa. Sanoi, että "kun mä kuitenkin maksan sulle niitä minimielareita ja samat sä voisit saada sossusta, niin eihän sulle ole mitään väliä sillä, että mistä sä ne saat"

Ensin olin hölmistynyt, sitten tajusin. Miettii varmaan sitäkin, että tyttö perii hänet joskus, vaikkei sillä mitään perittävää olekaan. Ehkä toivoo menevänsä uusiin naimisiin ja saavansa lisää lapsia ja ettei perintöä tarvis jakaa mun tytön kanssa (tähän mennessä hän on siis ainut perillinen) :kieh:

Muoks: Silloin, kun tuosta oli puhetta elatustuen maksun hoiti siis vielä sossu eikä kela

 

Mulla on neljä poikaa itellä, mut vastaan silti. Mun mielestä pojat ja tytöt on erilaisia siinä eniten, että tytöt on henkisesti vaativampia ja pojat fyysisesti. Pojilla on se fyysisyys verissä, ja näkyy leikeissä yms. Ja sitten taas tytöt koettelee vanhempia henkisesti. Ihan sitten mikä kellekkin sopii, niin varmaan vaikuttaa siihen kumpia haluaa. Mä en ainakaan henkilökohtaisesti haluaisia sellaista murrosikäistä pikku-bitchiä, kun ite olin!

Mun mielestä se riippuu ihan lapsen persoonasta, luonteesta onko miten vaativa ja millätavalla. Mulla on tyttö ja poika, ja voin vannoa että tuo poika se on vaativa jos kuka. Kriittinen kaikesta, suuttuu herkästi, on todella vilkas. Häntä saa jatkuvasti kieltää kun taas tyttö on ainakin sata kertaa meillä iisimpi ihminen. Tyttö uskoo kieltoja enemmän, eikä sillätavalla uhmaakkaan kokoaikaa, osaa kyllä kiukutella ja suuttua hänkin. No muitakin eroja sitten on, poika on meillä herkempi kuin tyttö, hirveän herkkä lapsi ja vähän arempi. Mutta sitten vastaavasti kun tuo poika on parhaimmillaan mahtava tyyppi, oikein iloinen ja tunteellinen kaveri Jostain syystä minä ymmärrän häntä jonkin verran enemmän ja meillä on todella vahva side toisiimme

 

Esikoisesta toivoin tyttöä, koska vierastin vähän poikia enkä oikein tiennyt miten pärjäisin raisujen vekaroiden kanssa. Esikoinen kuitenkin oli poika ja raisukin sellainen. Mä opin poikien maailman enkä enään olisi tyttöLASTA halunnut. Kuitenkin kolmen pojan jälkeen kun odotin neljättä toivoin tyttöä, josta kasvaa aikuinen nainen, jonka häitä saisin olla järjestämässä, jonka raskautta voisin seurata, jonka lapsenlapsia voisin hoitaa... (toivottavasti en luo turhaan paineita tytöille :ashamed: ) Kyllähän noista kaikista voi nauttia poikienkin kanssa, mutta paljon riippuu siitä millaiset miniät saan. Jos miniän kanssa ei synkkaa (olemme liian eriluonteisia) ei noihin aisoihin pääse sisälle samoin kuin oman tytön kanssa (mikäli hänen kanssaan ei sukset mene ristiin).

 

No mun exälle ei tyttö kelvannut. Itse oli lasta toivonut, mutta kun raskaaksi tulin, niin puhui koko ajan pojasta. Tyttö tuli eikä herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia isässään. Erosta nyt 5 vuotta, pk-seudulla molemmat asutaan, eikä ole tavannut lastaan kuin 2 kertaa, toinen kerta olikin pelkkä vahinko, kun sattui samaan aikaan sukulaisten luo, mihin myös tyttö mumminsa kanssa tuli. Tyttö puhutteli häntä sedäksi, kun ei enää muistanut, että se on oma isä, eikä isukki vaivautunut ees korjaamaan väärinkäsitystä (niinkuin tossa yhdessä toisessa ketjussa jo mainitsinkin). Tiedä sitten, oisko ollut suhde lapseen erilainen, jos poika ois tullut.

Mulle on lapsen sukupuoli ollut ihan äärimmäisen tärkeä joka ikinen kerta (olen jopa itkua vääntänyt siitä että haluan tytön) mutta vaikka mullekin se sukupuoli on ollut todella iso asia, niin en siltikään voi käsittää, että jos sieltä sitten tuleekin sitä ns. väärää sukupuolta, niin se OIKEASTI merkitsisi noin paljon

Samainen isukki ehdotti mulle myös sitä, että hän kävisi luopumassa isyydestään, ettei elareita tarvis maksaa. Sanoi, että "kun mä kuitenkin maksan sulle niitä minimielareita ja samat sä voisit saada sossusta, niin eihän sulle ole mitään väliä sillä, että mistä sä ne saat"

Ensin olin hölmistynyt, sitten tajusin. Miettii varmaan sitäkin, että tyttö perii hänet joskus, vaikkei sillä mitään perittävää olekaan. Ehkä toivoo menevänsä uusiin naimisiin ja saavansa lisää lapsia ja ettei perintöä tarvis jakaa mun tytön kanssa (tähän mennessä hän on siis ainut perillinen) :kieh:

Hui, pelottavaa tuo exän käytös! Mä en vaan ymmärrä miten lapsen "arvo" on sukupuolesta kiinni. Mulla ei oo kummallakaan kerralla ollut mitään väliä kumpi tulee, kunhan sen vauvan vain saisin.

 

Haluisin tyttöjä, koska itse olen hyvin tyttömäinen ja tykkään kaikesta prinsessajutuista. Poikien maailma on melko outoa ja mulle vierasta jota ei oikeen voi ymmärtää.

Näin oli mullakin ennen, kun lapsia sain. Hyvin nuo pojat on mua opettaneet, nyt en tiiä tyttöjen jutuista mitään!

Mäkin vierastin alussa poikienmaailmaa. Olin kuitenkin 10v poikien äiti ja kun sitten tytön on pitänyt pikkuhiljaa opetella ymmärtämään taas tyttöjen maailmaa. Itseasiassa mä tajusin, että mä vaikka innokas nukkejen hoitaja olinkin, en koskaan ollut mikään prinsessa ja olen ollut vielä enemmän ihmeissäni tytön prinsessa vaiheesta kuin poikien menosta

 

Meillä on molempia, enkä tosiaankaan nauti tytön hiusten laittamisesta tms. Huutoa ja tappelua sekin vaan on, kuten moni muukin juttu enemmän kuin poikien kanssa. Mutta kaikki yhtä rakkaita

 

Siksi, kun tytöt on niin paljon helpompia :xmas:



Mun yks puolituttu jaksaa aina hehkuttaa tätä, yleensä kyläillessään paikassa jossa lapset on poikia..... :xmas: