\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.04.2007 klo 09:34 äiti kirjoitti:
Olen suhteessa lasten takia, koska miehelläni on hyvät suhteet lapsiini. Heillä on oikeus läsnäolevaan isään. Mutta joudunkin koko ajan arvioimaan, milloin minä tai minä ja mieheni aiheutamme lapsillemme enemmän haittaa kuin tulee hyötyä yhdessä asumisesta. Mutta ei kai vain sen takia voi erota, että lapset vaistoavat, ettei äidin ja isän suhde ole kunnossa? Silloinhan yli puolet avioliitoista pitäisi purkaa?
Kumpi on pahempi petos lapsille: riistää heidät isänsä läheltä vai ottaa riski suhteesta, joka ei ehkä koskaan tule heille tietoon? Mieheni ei ole sitä tyyppiä kuitenkaan, joka kostaisi lapsille minun käytöstäni.
Ja huom: en ole vielä pettänyt miestäni, olen vain miettinyt asiaa.
Meillä on hyvin samantapainen elämäntilanne kuin teillä. Me ollaan käytännöllisesti katsottuna miehen kanssa kämppikset. Seksiä on ehkä noin joka toinen kuukausi. Huhhuh, sitä tosiaan on niin harvoin. Mieheni ei koskettele eikä halaile eikä suukottele, enkä minäkään enää, koska en saanut hellyyttä takasin... Nykyään riidelläänkin melko paljon, mutta ei lapsen kuullen. En tunne itseäni arvostetuksi. Hän ei pidä minua eikä mielipiteitäni yhtään minään. Ei kuuntele minua. Ei halua minua.
Mulla on ollut sutinaa yhden mun miehen kaverin kanssa jo kohta 10 vuotta. Se on suoraan sanonut, että haluaa mua. Ja mä haluan sitä. Aina, kun riidellään mieheni kanssa, alan ajattelemaan tuota toista miestä. Mä nään tästä miehestä kiihkeitä, kosteita unia. Mä tuun märäksi aina, kun tapaan tän miehen. Haluasin vain ensin panna sen kanssa aivo pellolle ja sitten rakastella. Me ollaan tän toisen miehen kanssa sitä suunniteltu monet kerrat. Kertaakaan ei olla suunnitelmia toteutettu. Sillä on vaimo ja lapsi ja se vaimo on mun hyvä ystävä. Niilläkään ei ole seksiä, tää vaimo on kertonut mulle.
En oikein käsitä itseäni, että olen onnistunut selittämään asian itselleni niin, ettei mua haittais, vaikka tämä pettäminen tapahtuiski. Ja jos olisin 100 % varma, ettei jäätäis kiinni, se tapahtuis heti. En oikein edes ajattele sitä, miten se satuttais miestäni (ehkä? Se sanoo rakastavansa mua, vaikke se siltä minusta tunnu...) ja ystävääni. Kamalan itsekästä minulta.
Mun mies on aivan ihana isä! En ole nähnyt koskaan parempaa isää kuin hän. Lapsella ja miehellä on yhtä läheinen suhde keskenään, kuin minulla ja lapsellakin. Kyllä mäkin tässä liitossa olen lapsen takia. En ikinä voisi tehdä lapselleni sitä, että hajottaisin hänen perheensä. Lapsella on oikeus olla sekä isän että äidin kanssa, koko ajan, eikä vain vuoronperään. Niin kauan, kuin lapseni on onnellinen tässä perheessä, en sitä hajota. Ihan sama, miten onneton itse olen tässä parisuhteessa. Ja ihan sama kuin paljon mua panettaa aina kun näen sen toisen miehen. Siispä en myöskään petä miestäni, vaikka kuinka mieli tekisi.