mikä oikeus?

Näillä palstoilla kun surffaa ja lukee näitä juttuja, niin yllättävän paljon törmää sellaiseen mielipiteeseen, että jotenkin pettäminen olisi sallittua, jos parisuhteessa on jotain vialla. Muutama kysymys:

1. Onko joku joskus elänyt parisuhteessa, jossa ei koskaan olisi tullut tympiviä hetkiä, päiviä, viikkojakin vastaan?

2. Mikä on riittävän paha vika parisuhteessa, että se oikeuttaa pettämään?

3. Eikö oikeasti olisi aikuisempaa lopettaa edellinen suhde ja aloittaa vasta sitten uusi... vai onko tähänkin jonkun mielestä tilanteita, jolloin olisi reilumpaa pettää (jos noita kahta sanaa nyt yleensä voi edes yhdistää "reilua petosta" kun ei kai olekaan)?

4. Saako talon poltaa jos hana vuotaa ja pervekkeen ovi narisee? Eikös nuo viat voisi yrittää vaikka korjata?

 

mä haluisin kans näihin vastaukset.. mun mielestä sellaista syytä ei ole mikä oikeuttaisi pettämään, jos suhteessa on paha olla tai toinen osapuoli käyttätyy huonosti voi suhteesta lähteä tai yrittää korjata vialla olevia asioita.

 

Lasten takia en voi lähteä suhteesta vielä tässä vaiheessa, ja arki sujuu näin miehen kanssa kämppiksenä eläessä joten kuten = lapset näyttävät varsin tyytyväisiltä tilanteeseen. Itse koen päivittäisen kissanhännänvedon ja arvostuksen puutteen + läheisyyden puutteen syövän voimiani ja itsetuntoani. Olen miettinyt, että jos eräs tuntemani mies suostuisi suhteeseen, se voisi parantaa oloani ja auttaa minua jaksamaan perheeni kanssa. En vain tiedä, pystyisinkö minäkään (vrt. Juice) kaksoiselämään eli veisikö se vain ojasta allikkkoon. Mutta ei tämäkään elämä minulle hérkkua ole ja ennen pitkää se voi vaikuttaa myös lasten vointiin.

 

\

Lasten takia en voi lähteä suhteesta vielä tässä vaiheessa, ja arki sujuu näin miehen kanssa kämppiksenä eläessä joten kuten = lapset näyttävät varsin tyytyväisiltä tilanteeseen. Itse koen päivittäisen kissanhännänvedon ja arvostuksen puutteen + läheisyyden puutteen syövän voimiani ja itsetuntoani. Olen miettinyt, että jos eräs tuntemani mies suostuisi suhteeseen, se voisi parantaa oloani ja auttaa minua jaksamaan perheeni kanssa. En vain tiedä, pystyisinkö minäkään (vrt. Juice) kaksoiselämään eli veisikö se vain ojasta allikkkoon. Mutta ei tämäkään elämä minulle hérkkua ole ja ennen pitkää se voi vaikuttaa myös lasten vointiin.

luulen että veisi ojasta allikkoon. miksi ihmeessä olet suhteessa pelkästään lasten takia? kyllä he vaistoavat jos ette miehen kanssa rakasta toisianne. minkä ikäisiä lapset on? luulen että jos aloitat suhteen ja mies saa siitä tietää niin erosta tulee 10 kertaa vaikeampi kuin muuten. en ymmärrä miksi sinun pitäisi nöyryyttää miestäsi tuolla tavoin. lisäksi mies voi kertoa petturuudestasi lapsillenne sitten kuin ovat isompia ja hekin voivat alkaa vieroksua sinua. älä käytä lapsia syynä huonossa liitossa olemiseen ja toisten tahalliseen satuttamiseen. nimittäin sitä pettäminen on nöyryyttämistä, julmaa toisten ihmisten satuttamista.. ja muista, et petä vaan miestäsi vaan myös lapset!

 

\miksi ihmeessä olet suhteessa pelkästään lasten takia? kyllä he vaistoavat jos ette miehen kanssa rakasta toisianne. minkä ikäisiä lapset on? luulen että jos aloitat suhteen ja mies saa siitä tietää niin erosta tulee 10 kertaa vaikeampi kuin muuten. en ymmärrä miksi sinun pitäisi nöyryyttää miestäsi tuolla tavoin. lisäksi mies voi kertoa petturuudestasi lapsillenne sitten kuin ovat isompia ja hekin voivat alkaa vieroksua sinua. älä käytä lapsia syynä huonossa liitossa olemiseen ja toisten tahalliseen satuttamiseen. nimittäin sitä pettäminen on nöyryyttämistä, julmaa toisten ihmisten satuttamista.. ja muista, et petä vaan miestäsi vaan myös lapset!

[/quote]

Olen suhteessa lasten takia, koska miehelläni on hyvät suhteet lapsiini. Heillä on oikeus läsnäolevaan isään. Mutta joudunkin koko ajan arvioimaan, milloin minä tai minä ja mieheni aiheutamme lapsillemme enemmän haittaa kuin tulee hyötyä yhdessä asumisesta. Mutta ei kai vain sen takia voi erota, että lapset vaistoavat, ettei äidin ja isän suhde ole kunnossa? Silloinhan yli puolet avioliitoista pitäisi purkaa?

Kumpi on pahempi petos lapsille: riistää heidät isänsä läheltä vai ottaa riski suhteesta, joka ei ehkä koskaan tule heille tietoon? Mieheni ei ole sitä tyyppiä kuitenkaan, joka kostaisi lapsille minun käytöstäni.

Ja huom: en ole vielä pettänyt miestäni, olen vain miettinyt asiaa.

 

\

\miksi ihmeessä olet suhteessa pelkästään lasten takia? kyllä he vaistoavat jos ette miehen kanssa rakasta toisianne. minkä ikäisiä lapset on? luulen että jos aloitat suhteen ja mies saa siitä tietää niin erosta tulee 10 kertaa vaikeampi kuin muuten. en ymmärrä miksi sinun pitäisi nöyryyttää miestäsi tuolla tavoin. lisäksi mies voi kertoa petturuudestasi lapsillenne sitten kuin ovat isompia ja hekin voivat alkaa vieroksua sinua. älä käytä lapsia syynä huonossa liitossa olemiseen ja toisten tahalliseen satuttamiseen. nimittäin sitä pettäminen on nöyryyttämistä, julmaa toisten ihmisten satuttamista.. ja muista, et petä vaan miestäsi vaan myös lapset!

Olen suhteessa lasten takia, koska miehelläni on hyvät suhteet lapsiini. Heillä on oikeus läsnäolevaan isään. Mutta joudunkin koko ajan arvioimaan, milloin minä tai minä ja mieheni aiheutamme lapsillemme enemmän haittaa kuin tulee hyötyä yhdessä asumisesta. Mutta ei kai vain sen takia voi erota, että lapset vaistoavat, ettei äidin ja isän suhde ole kunnossa? Silloinhan yli puolet avioliitoista pitäisi purkaa?

Kumpi on pahempi petos lapsille: riistää heidät isänsä läheltä vai ottaa riski suhteesta, joka ei ehkä koskaan tule heille tietoon? Mieheni ei ole sitä tyyppiä kuitenkaan, joka kostaisi lapsille minun käytöstäni.

Ja huom: en ole vielä pettänyt miestäni, olen vain miettinyt asiaa.

[/quote]


Minä olen vieraan kanssa täysin samaa mieltä.

 

Niin, mitäs tästä aiheesta nyt ylipäätään keskustelemaan, ei tällaisesta aiheesta ole kukaan valmis joustamaan mielipiteistään.

Luulen myös, ettei pettämistä voi ylipäätään ymmärtää sellainen, joka ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa pettäminen alkaa tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Jotenkin on vain niin surullista, että näilläkin palstoilla ollaan enempi kiinnostuttu tuomitsemisesta ja kieltämisestä kuin oikeasta vuorovaikutuksesta ja oppimisesta toisiltamme (vaikkei nyt tässä keskustelussa vielä, mutta odotan koko ajan, milloin tulee eka tiukkasävyinen vastaus tästä teemasta). Ja vaikka ei hyväksyisi pettämistä, voisi silti yrittää oppia ymmärtämään, miksi ja miten ihmiset päätyvät sellaisiin tilanteisiin.

 

\

Niin, mitäs tästä aiheesta nyt ylipäätään keskustelemaan, ei tällaisesta aiheesta ole kukaan valmis joustamaan mielipiteistään.

Luulen myös, ettei pettämistä voi ylipäätään ymmärtää sellainen, joka ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa pettäminen alkaa tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Jotenkin on vain niin surullista, että näilläkin palstoilla ollaan enempi kiinnostuttu tuomitsemisesta ja kieltämisestä kuin oikeasta vuorovaikutuksesta ja oppimisesta toisiltamme (vaikkei nyt tässä keskustelussa vielä, mutta odotan koko ajan, milloin tulee eka tiukkasävyinen vastaus tästä teemasta). Ja vaikka ei hyväksyisi pettämistä, voisi silti yrittää oppia ymmärtämään, miksi ja miten ihmiset päätyvät sellaisiin tilanteisiin.

olen asiasta täysin samaa mieltä =)

 

\

\miksi ihmeessä olet suhteessa pelkästään lasten takia? kyllä he vaistoavat jos ette miehen kanssa rakasta toisianne. minkä ikäisiä lapset on? luulen että jos aloitat suhteen ja mies saa siitä tietää niin erosta tulee 10 kertaa vaikeampi kuin muuten. en ymmärrä miksi sinun pitäisi nöyryyttää miestäsi tuolla tavoin. lisäksi mies voi kertoa petturuudestasi lapsillenne sitten kuin ovat isompia ja hekin voivat alkaa vieroksua sinua. älä käytä lapsia syynä huonossa liitossa olemiseen ja toisten tahalliseen satuttamiseen. nimittäin sitä pettäminen on nöyryyttämistä, julmaa toisten ihmisten satuttamista.. ja muista, et petä vaan miestäsi vaan myös lapset!

Olen suhteessa lasten takia, koska miehelläni on hyvät suhteet lapsiini. Heillä on oikeus läsnäolevaan isään. Mutta joudunkin koko ajan arvioimaan, milloin minä tai minä ja mieheni aiheutamme lapsillemme enemmän haittaa kuin tulee hyötyä yhdessä asumisesta. Mutta ei kai vain sen takia voi erota, että lapset vaistoavat, ettei äidin ja isän suhde ole kunnossa? Silloinhan yli puolet avioliitoista pitäisi purkaa?

Kumpi on pahempi petos lapsille: riistää heidät isänsä läheltä vai ottaa riski suhteesta, joka ei ehkä koskaan tule heille tietoon? Mieheni ei ole sitä tyyppiä kuitenkaan, joka kostaisi lapsille minun käytöstäni.

Ja huom: en ole vielä pettänyt miestäni, olen vain miettinyt asiaa.

[/quote]

mikäs estää isää olemassa lasten kanssa eronkin jälkeen? ei mikään. lapsilla on myös oikeus isään jota ei kuseteta ja isään joka ei ole rikki siitä että hänen vaimonsa on nöyryyttänyt häntä. etkä sinä voi tietää kuinka miehesi käyttäytyy jos petätä häntä.. ehkä hänkin kuvittelee sinun olevan tyyppiä joka ei petä. ja luuletko sinä ihan tosissaan ettei lapset kärsi siitä jos erossa tulee esille myös pettäminen tai se on lopullinen syy eroon? luuletko että ero olisi enää tuossa vaiheessa helppo hoitaa siististi sen sijaan että se olisi hoidettu oikeista syistä ja reilusti toista kohtaan. pettäminen nostaa sellaisia tunteita pintaan mitä ei edes tiedä olevan, eikä silloin ihminen toimi järkevästi tai jaksa ajatella muita. kannattaisikohan asioita yrittää ensin hoitaa muuten.. se sänkyyn pomppaaminen toisten kanssa vaan pahentaa asioita.

 

\

Niin, mitäs tästä aiheesta nyt ylipäätään keskustelemaan, ei tällaisesta aiheesta ole kukaan valmis joustamaan mielipiteistään.

Luulen myös, ettei pettämistä voi ylipäätään ymmärtää sellainen, joka ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa pettäminen alkaa tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Jotenkin on vain niin surullista, että näilläkin palstoilla ollaan enempi kiinnostuttu tuomitsemisesta ja kieltämisestä kuin oikeasta vuorovaikutuksesta ja oppimisesta toisiltamme (vaikkei nyt tässä keskustelussa vielä, mutta odotan koko ajan, milloin tulee eka tiukkasävyinen vastaus tästä teemasta). Ja vaikka ei hyväksyisi pettämistä, voisi silti yrittää oppia ymmärtämään, miksi ja miten ihmiset päätyvät sellaisiin tilanteisiin.

Pitäis ymmärtää miksi ihmiset päätyvät satuttamaan muita ihmisiä??Miks pitäs ymmärtää?Sillä kenen kanssa petät saattaa myös olla perhettä-vaimo kotona..Ja sit pitäs vielä ymmärtää.Sori,en pysty ymmärtämään että selitellään jollain plaa plaa lapsilla isä..plaa..
Itse todella mielummin yh;na kun "alentua" olemaan miehen kans vaan lasten takia.Tai ehkä alentua on väärä sana,et vaan pysty olemaan yksin.

 

Tämä eräs "äiti" kirjoittelee täällä harkitsevansa miehensä pettämistä, koska yhteiselo on vain kämppisten oleilua ja pidetään yllä vain lasten tähden. Ja miten se oikeuttaa pettämään miestäsi?

Jos yhteiselo on kankeaa ja surkeaa, niin eikö sitä kannattaisi yrittää korjata, eikä entisestään pahentaa tilannetta tuomalla lisäongelmaksi vielä petostakin? Ja vielä oikein harkittua sellaista!

Ja jos kerran olet sitä mieltä, että miehesi ei siitä olisi moksiskaan ja homma olisi ihan ok, niin miksi pettäisit? Kysy mieheltäsi ihan suoraan, onko ok, jos ryhdyt suhteeseen toisen kanssa ja silti asut hänen "kämppiksenään". Sittenpähän saat varman tiedon asiaan.

Lisäksi tietysti, jos suunnittelemasi suhdekumppani on tahollaan naimisissa tai elää muuten parisuhteessa, niin lupa pitää kysyä myös hänen kumppaniltaan. Jos kerran kykenette harkittuun ja suunniteltuun "petokseen", ja haet sille oikeutusta, niin lienee parasta tehdä se avoimin kortein, jos se on kaikille ok... tai muutoin jättää tekemättä.

 

pettämiseen tosiaan suhtaudutaan täällä kepeästi, mutta ah ja voi jos sen tekee/suunnittelee tekevänsä nainen (äiti)....


oisko se vaan niin, että uskollisia kaikki syvimmässään haluavat olla, mutta nainen miettii enemmän tekojensa seuraamuksia ja ei lähde pettämään kun taas mies elää enemmän tässä ja nyt ja tajuaa tilanteen vakavuuden vasta teon tehtyään.

enemmänkin minua oksettaa tyypit jotka ryhtyvät suhteeseen perheellisen ihmisen kanssa. todellisen itsekkyyden kieroja huipentumia.

 

\

pettämiseen tosiaan suhtaudutaan täällä kepeästi, mutta ah ja voi jos sen tekee/suunnittelee tekevänsä nainen (äiti)....


oisko se vaan niin, että uskollisia kaikki syvimmässään haluavat olla, mutta nainen miettii enemmän tekojensa seuraamuksia ja ei lähde pettämään kun taas mies elää enemmän tässä ja nyt ja tajuaa tilanteen vakavuuden vasta teon tehtyään.

enemmänkin minua oksettaa tyypit jotka ryhtyvät suhteeseen perheellisen ihmisen kanssa. todellisen itsekkyyden kieroja huipentumia.

No mitä eroa jos perheellinen-äiti ryhyy suhteeseen???

 

\

Lasten takia en voi lähteä suhteesta vielä tässä vaiheessa, ja arki sujuu näin miehen kanssa kämppiksenä eläessä joten kuten = lapset näyttävät varsin tyytyväisiltä tilanteeseen. Itse koen päivittäisen kissanhännänvedon ja arvostuksen puutteen + läheisyyden puutteen syövän voimiani ja itsetuntoani. Olen miettinyt, että jos eräs tuntemani mies suostuisi suhteeseen, se voisi parantaa oloani ja auttaa minua jaksamaan perheeni kanssa. En vain tiedä, pystyisinkö minäkään (vrt. Juice) kaksoiselämään eli veisikö se vain ojasta allikkkoon. Mutta ei tämäkään elämä minulle hérkkua ole ja ennen pitkää se voi vaikuttaa myös lasten vointiin.

siinähän olisitte ystävienne&sukulaisten silmissä oikeat kauniit ja rohkeat klassikko. ei ne sitä teille sano mutta ivaavat selän takana. anna mennä jos m.unaa tekee mieli niin paljon.
lapset ovat huonoimmasta päästä oleva syy roikkua huonossa suhteessa...
vitsi mitä naikkosia :x

 

\

Olen suhteessa lasten takia, koska miehelläni on hyvät suhteet lapsiini. Heillä on oikeus läsnäolevaan isään. Mutta joudunkin koko ajan arvioimaan, milloin minä tai minä ja mieheni aiheutamme lapsillemme enemmän haittaa kuin tulee hyötyä yhdessä asumisesta. Mutta ei kai vain sen takia voi erota, että lapset vaistoavat, ettei äidin ja isän suhde ole kunnossa? Silloinhan yli puolet avioliitoista pitäisi purkaa?

Kumpi on pahempi petos lapsille: riistää heidät isänsä läheltä vai ottaa riski suhteesta, joka ei ehkä koskaan tule heille tietoon? Mieheni ei ole sitä tyyppiä kuitenkaan, joka kostaisi lapsille minun käytöstäni.

Ja huom: en ole vielä pettänyt miestäni, olen vain miettinyt asiaa.

Meillä on hyvin samantapainen elämäntilanne kuin teillä. Me ollaan käytännöllisesti katsottuna miehen kanssa kämppikset. Seksiä on ehkä noin joka toinen kuukausi. Huhhuh, sitä tosiaan on niin harvoin. Mieheni ei koskettele eikä halaile eikä suukottele, enkä minäkään enää, koska en saanut hellyyttä takasin... Nykyään riidelläänkin melko paljon, mutta ei lapsen kuullen. En tunne itseäni arvostetuksi. Hän ei pidä minua eikä mielipiteitäni yhtään minään. Ei kuuntele minua. Ei halua minua.

Mulla on ollut sutinaa yhden mun miehen kaverin kanssa jo kohta 10 vuotta. Se on suoraan sanonut, että haluaa mua. Ja mä haluan sitä. Aina, kun riidellään mieheni kanssa, alan ajattelemaan tuota toista miestä. Mä nään tästä miehestä kiihkeitä, kosteita unia. Mä tuun märäksi aina, kun tapaan tän miehen. Haluasin vain ensin panna sen kanssa aivo pellolle ja sitten rakastella. Me ollaan tän toisen miehen kanssa sitä suunniteltu monet kerrat. Kertaakaan ei olla suunnitelmia toteutettu. Sillä on vaimo ja lapsi ja se vaimo on mun hyvä ystävä. Niilläkään ei ole seksiä, tää vaimo on kertonut mulle.

En oikein käsitä itseäni, että olen onnistunut selittämään asian itselleni niin, ettei mua haittais, vaikka tämä pettäminen tapahtuiski. Ja jos olisin 100 % varma, ettei jäätäis kiinni, se tapahtuis heti. En oikein edes ajattele sitä, miten se satuttais miestäni (ehkä? Se sanoo rakastavansa mua, vaikke se siltä minusta tunnu...) ja ystävääni. Kamalan itsekästä minulta.

Mun mies on aivan ihana isä! En ole nähnyt koskaan parempaa isää kuin hän. Lapsella ja miehellä on yhtä läheinen suhde keskenään, kuin minulla ja lapsellakin. Kyllä mäkin tässä liitossa olen lapsen takia. En ikinä voisi tehdä lapselleni sitä, että hajottaisin hänen perheensä. Lapsella on oikeus olla sekä isän että äidin kanssa, koko ajan, eikä vain vuoronperään. Niin kauan, kuin lapseni on onnellinen tässä perheessä, en sitä hajota. Ihan sama, miten onneton itse olen tässä parisuhteessa. Ja ihan sama kuin paljon mua panettaa aina kun näen sen toisen miehen. Siispä en myöskään petä miestäni, vaikka kuinka mieli tekisi.

 

Kaikkeen ne naiset tyytyy

 

Kiva kuulla, etten olekaan ainoa uskomattoman käsittämätön, moraaliton naikkonen kuin monista viesteistä saan lukea. Joku kirjoitti, että kai jokainen haluaisi olla uskollinen. Niin minäkin! Itse asiassa olen ollutkin ainakin tähän päivään asti, jos fyysisesti mitataan. Henkisesti en ole ollut sitä pitkään aikaan, koska henkisesti emme ole enää aviopari. Ei miehenikään.

Olen päättänyt alkaa mieheni kanssa suhdeinventaarion ja silloin meidän on päätettävä, eroammeko vai jatkammeko yhteisellä päätöksellä kämppiksinä lasten takia toistaiseksi. Silloin antaisimme toisillemme vapauden toiseen suhteeseen vaikka lapset pysyisivät elämämme ykkösinä.

Se ei tosin tätä rakastumistani toiseen mieheen auttaisi yhtään, koska hän on myös naimisissa. Jollei hän eroa tai tee samanlaista sopimusta oman vaimonsa kanssa, meillä ei voi olla suhdetta.

Teki niin tai näin, vaikeaa on ja väärin.

 

Sinä "äiti", älä vaan mene edes ehdottamaan tuolle "unelmiesi miehelle" suhdetta, jos hän on omalla tahollaan naimisissa. Jo ehdotuksesi saattaisi saada "ajatuksen itämään" hänen päässään (vaikkei hän olisi sitä aiemmin ajatellut) ja vaarantaa hänen avioliittonsa.

Samoin sinä "toinen äiti" oletko ihan varma, ettei juuri se, että olet 10 vuotta "sutinoinut" miehesi kaverin kanssa, nähnyt hänestä märkiä unia ja jopa jutellut hänen kanssaan halustanne harrastaa seksiä yhdessä... ettei juuri se olisi syynä seksielämän ja kunnioituksen hiipumiseen omassa avioliitossasi, sekä myös tuon miehen avioliitossa? Ehkäpä puolisonne ovat huomanneet 10 VUODEN aikana sen, ettei heitä arvosteta eikä oikeasti haluta, vaan halut on suunnattu johonkin muualle.

Anteeksi vain mutta tuossa tilanteessa sen valittaminen, ettei puoliso ole hellä ja ettei seksiä ole... logiikka on "hieman" sumeaa.

 

Vastaukset ensin esitettyihin kysymyksiin kiinnostavat minuakin. Lisäksi haluaisin vastauksen kysymykseen joka koskee myös tätä esitettyä tilannetta ("elän mieheni kanssa kämppiksenä lasten vuoksi"). Siis eihän nyt niin huonosti mene kai kuitenkaan jos lapset ovat tyytyväisiä. Siis ei mitään ratkaisemattomia ongelmia kuten väkivaltaa, vaikeita päihdeongelmia tms. Eli lisäkysymys on että miksi elämän odotetaan olevan jotain jatkuvaa tunnehuumaa? Eihän sellaista suhdetta olekaan??? Miksi sen toisen puoliskon odotetaan olevan joku hyvänolontunteentuottamisen automaatti? Ja sitten jos en olekaan onnellinen (vaan peräti tympääntynyt, väsynyt ja kyllääntynyt) aletaan miettiä että jonkun muun ihmisen pitäisi tuoda ilo takaisin elämään. Jokainen aikuinen on itse vastuussa omista tunteistaan. Vieraasta sängystä saattaa löytyä ihastuksen tunnetta hetkeksi (tutkimusten mukaan tämä tunne aivoissa kestää n puoli vuotta). Mutta miksi loukata toista ihmistä näin halvasta ilosta? Ja aiheuttaa pahaa oloa eittämättä myös omille lapsille, jotka sitten myös joutuisivat jälkipuintia seuraamaan? SIIS OLISKO SE OIKEASTI SEN ARVOISTA?

 

NO OLIS SE VARMAAN SEN ARVOISTA!

 

Jos pettäminen on tosiaan sen arvoista, että kannattaa, niin kannattaa myös jättää se petettävä.

Olen itse pettänyt eräässä suhteessa 2 kertaa, olin mielestäni oikeutettu, koska meillä ei mennyt hyvin ja halusin irti suhteesta, turvaamalla jalustan. En kuitenkaan uskaltanut näiden suhteiden avulla lähteä, koska enhän tiennyt niiden tulevaisuudesta :headwall:

Suhde päättyi aloitteestani sitten lopulta. Olen nyt enemmän maailmaa nähneenä sitä mieltä, että tein väärin. Silloin petetty ei tiedä onneksi pettämisistä, se olisi loukannut pahasti. Vaikka meni pitkään yrityksistä huolimatta huonosti, ei se kuitenkaan mielestäni oikeuttanut pettämään toista, ei hän niitä ansainnut, vaikka "suhteessa jokin pielessä". Jos ei toimi, kannattaa rohkeasti lopettaa.

Meillä ei ollut lapsia. Pahemmaksi asia tulee, jos pettäjällä on lapsia.

Kaikissa suhteissa on ylä ja alamäkiä. Joskus pidempäänkin. On helppo hakea uutta suhdetta itsetuntoa ja mielialaa kohottamaan, ja selitellä itselleen se oikeutetuksi. Niin minäkin tein, koska toinen ei tehnyt mielestäni tarpeeksi.

 

\

NO OLIS SE VARMAAN SEN ARVOISTA!

Niin,edellisten vastausten kans samaa mieltä.Pitäskö katsoa peiliin?

 

\

Sinä "äiti", älä vaan mene edes ehdottamaan tuolle "unelmiesi miehelle" suhdetta, jos hän on omalla tahollaan naimisissa. Jo ehdotuksesi saattaisi saada "ajatuksen itämään" hänen päässään (vaikkei hän olisi sitä aiemmin ajatellut) ja vaarantaa hänen avioliittonsa.

Samoin sinä "toinen äiti" oletko ihan varma, ettei juuri se, että olet 10 vuotta "sutinoinut" miehesi kaverin kanssa, nähnyt hänestä märkiä unia ja jopa jutellut hänen kanssaan halustanne harrastaa seksiä yhdessä... ettei juuri se olisi syynä seksielämän ja kunnioituksen hiipumiseen omassa avioliitossasi, sekä myös tuon miehen avioliitossa? Ehkäpä puolisonne ovat huomanneet 10 VUODEN aikana sen, ettei heitä arvosteta eikä oikeasti haluta, vaan halut on suunnattu johonkin muualle.

Anteeksi vain mutta tuossa tilanteessa sen valittaminen, ettei puoliso ole hellä ja ettei seksiä ole... logiikka on "hieman" sumeaa.

Peesi tälle. Näinmiehenä voin todeta että
sen huomaa onko nainen todella miehestään kiinnostunut.

Jos joka ilta vain käännetään takapuoli eikä
mitään sanomista koskaan ole syö se parisuhteen ajan myötä.

Sitten voikin täällä aklkaa puhella omasta
täydellisyydestä ja oman miehen haluttomuudesta.

NAINEN ON USEIN ITSE RATKAISU PARISUHDEONGELMAAN.
Kokeilkaapa antaa kunnolla seksiä ja hellyyttä
muutama viikko, niin yllättäen mieskin alkaa
taas olemaan hyvällä tuulelle ja suunnittelemaan tulevaisuutta.

NÄIN oN.

 

Peesi peesille näinhän se menee..joissiain tapauksissa

 

\

Peesi tälle. Näinmiehenä voin todeta että
sen huomaa onko nainen todella miehestään kiinnostunut.

Peesiä edelleen. Näin naisena voin todeta että sen huomaa onko mies todella naisestaan kiinnostunut.

Ja voi että näitä tän keskustelupalstan naisia on helppo provosoida...