mikä on pahin vaihe synnytyksessä?

pahinta oli kun synnytys oli ohi ja kätilö alkoi tutkimaan vaurioita ja tikkaamaan paikkoja kasaan. sattu niin pirusti vaikka ilokaasua vedinki silmät pullollaan. kaiken avautumisvaiheen supistuskivun ja ponnistuskivun kesti, kun tiesi että se kaikki johtaa lapsen syntymään ja ne kivut päättyivätkin aina siihen hetkeen kun vauva on syntynyt, mutta tuo tikkien ompelu ja repeämien tarkistus ylipäätään on ollu yhtä helvettiä.

 

Niin mulle laitettiin ekalla epiduraali kans, sitten kun en enää ite tajunnut juuri mitään
Tikkien laitto ei satu, molemmilla kerroilla revennyt. Toinen tuli luomuna heti, kun ehin sairaalaan synnärille. Ei oo jäänyt pelkoja :heart:

 

avautuminen.ekat 5 senttiä..saakeli sitä kipua mutta se oli kyl ihan erilaista ku kuvittelin. pelkäsin paljon pahempaa. siitä jopa selviää

 

se kun imukupilla väkisin revittiin vauvaa ulos ja sydän äänet loppui kiireellä hätäsektioon.....kaikki sekoili ja oli ihan paniikissa lääkäreitä myöten :/

 

Ponnistusvaihe ehdottomasti. Täyttä tuskaa... Kummallakaan kerralla en ehtinyt saada kivunlievitystä. Nopeat synnytykset, joten avautumisen kanssa en joutunut paljoa kärsimään.

 

Pahin vaihe on ne viimeiset supparit ennen ponnistusvaihetta.
Jos on siihen mennessä ehtinyt pelkäämään kuolevansa niin siinä vaiheessa toivoo kuolevansa.
Onneksi se ei kestä kauaa.
Kipulääkitystä on joitakin poikkeuksia lukuunottamatta aina saatavilla.
Edes ilokaasua joka ainakin minulla riitti lievitykseksi.
Apuvälineitä kuten esim. imukuppia käytetään vain jos pakko.

 

avautuminen viimeset 6cm tunnissa ja ponnistus :| :| :x

 

Mulla se kun laitettiin epiduraali. Siis eihän se laitto miltään tunnu, mutta piti maata kyljellään paikallaan jalat koukussa niiden hirveiden supistusten kans, niin auts. Ponnistaminen oli mulla kivutonta hommaa, ainoastaan melkoisen rankkaa touhua.

 

Ponnistusvaihe vaikka kummastakin oli lyhyt. Mutta jokainen kait kokee erilailla nämä että älä nyt hirveätä kammoa itselles lietso näistä. :hug:

 

Ponnistusvaihe! :snotty:

Epiduraali vie mukavasti kivun avautumisessa, mutta mikään ei auta siihen kipuhelvettiin, kun lapsi on jo tulossa ulos...

Mulla auttoi epiduraali myös ponnistusvaiheessa, enkä tuntenut siinä mitään kipua. Sen pienen lumpsahduksen kyllä, kun poika oli ulkona. Ja mulla sattui epiduraalin laitto tosi paljon, kirveli. Ennenkin epiduraali laitettu, eikä silloin sattunut yhtään.

 

se kun imukupilla väkisin revittiin vauvaa ulos ja sydän äänet loppui kiireellä hätäsektioon.....kaikki sekoili ja oli ihan paniikissa lääkäreitä myöten :/

Peesi :/ myös se imukupin asettaminen (tiukka imukuppi) on aivan infernaalinen tuska.

 

mulla teki avautumisvaihe yhtä helvettiä, se kesti 3 päivää :snotty: sairaalaan päästyä sain kipulääkitysta ja johan helepotti

 

Niin, ei muakaan kielletty supistusten välissä ponnistamassa. Mä ponnistin oikeastaan koko ajan, kun en epiduraalilta enää supistuksia erottanut ja 10 minuutissa tuotti tulosta

 

koko homma oli tuskaa ja sit kun olis lapsen jälkeen pitämy vielä istukka "synnyttää"ni huh huh...siin vaihees ei olis enää kipuu halunnu tuntee,mut pakko vaan oli. mullakaan ei mitään kivunlievityksiä,mut ens kerral varmasti haluun.

 

Musta oli se, että kaiken sen jälkeen todetaan niin paha repeemä, että leikkuriin ja kauhee spinaalipuudutus. Eihän se tikkaminen tuntunut, mut kun oli taas "jalaton" monta tuntia.
Myös se alapään kipu monta viikkoa...
Itse synnytys ei ollut paha, menisin koska tahansa.

 

Paskaa sataa varmaan kohta niskaan, mutta pahin vaihe synnytyksessä oli, kun epiduraalin jälkeen vauvan sydänäänet tippu ja mut kärrättiin hätäsektioon.

 

entä miten sen istukan kanssa tehdään? tuleeko se pois its evai repiikö kätilö sen pois? joudutaanko alapää aina tikkaamaan synnytyksen jälkeen?

 

Ponnistus vaihe..Ainakin mun mielestä.Ja ne hartiat...Mutta sit kun se pötkähtää ulos niin kaikki loppuu kun seinään :heart:

 

se kun imukupilla väkisin revittiin vauvaa ulos ja sydän äänet loppui kiireellä hätäsektioon.....kaikki sekoili ja oli ihan paniikissa lääkäreitä myöten :/

Peesi :/ myös se imukupin asettaminen (tiukka imukuppi) on aivan infernaalinen tuska.

Itse en edes muista, mille se imukupin laittaminen tuntui. :$

 

entä miten sen istukan kanssa tehdään? tuleeko se pois its evai repiikö kätilö sen pois? joudutaanko alapää aina tikkaamaan synnytyksen jälkeen?

Kyllä se kivuitta mulla ainakin tuli pois, mutta en muista nykäisikö kätilö napanuorasta kuitenkin. Ja riippuen tietysti repeämistä tikataan tai ei tikata.

 

Paskaa sataa varmaan kohta niskaan, mutta pahin vaihe synnytyksessä oli, kun epiduraalin jälkeen vauvan sydänäänet tippu ja mut kärrättiin hätäsektioon.

Miksi ihmeessä paskaa niskaan tulisi?

 

SUPPARIT... |O ..Eli avautuminen.. Loppuhan on yks plumps vaan

Niinpä. Monet pelkää etukäteen, että värkkiin ottaa kipeää, kun sieltä pitää jotain vauvankokoista lykätä tulemaan. Mutta kyllä ne oli ne supparit jotka olivat kipeät, vatsassa ja selässä.

 

Mulla ekasta jouduttiin paineleen mahasta ja toinen veti että jolteenkin se tuntu viel kamalammalta kuin se ponnistusvaihe tosiaan. Tai ikävämmältä sanoisko.

 

Ponnistusvaihe.

 

Muuta kamalaa en synnytyksestä muista kun sen, ku kätilö ronkki sormilla sitä kohdunkaulaa (?) ku sitä oli vielä vähä jäljellä. Se sattui niin mielettömästi, kaikki muu oli ihan pientä siihen verrattuna... tai sitte mä en enää muista