mikä on pahin vaihe synnytyksessä?

Olen erilainen nuori, mutta mun mielestä istukan tuleminen oli kaikista kipeintä. Kun ne kätilöt pökki mahaan ja suunnilleen hyppi päällä, että sen sais tulemaan... En edes ollut tiennyt etukäteen, että se vois sattua.

 

Supparit, ne oli niin törkeen kamalia!

 

Viimeset supistukset ennen puudutuksia. Ponnistusvaiheet ei oo sitten tuntunut ikinä missään

joo nää oli ko hogasin että alkaa oma sietoraja tulla vastaan niin luomut unohtui mielestä ja one shot and hurry pretty pliiiis

 

supparit, eli avautuminen!! ..onneks ne ei kestäny minul kun pari tuntia ne..

 

Avautumisvaiheen loppu juuri ennen kuin annettiin lupa ponnistaa. Ponnistaminen oli lähinnä helpottavaa, oli niin kova ponnistamisen tarve. Ilman kivunlievitystä synnytin.

 

Se kun ponnistuttaa ihan saatanasti mut ei saa viä ponnistaa. Jokaisessa kolmessa tullut se. Se ei siis satu yhtään, mutta se pidättely on työn ja tuskan takana ja silti välillä lykkää pikkasen että saa taas kiinni siitä pidättämisestä.

 

Paskaa sataa varmaan kohta niskaan, mutta pahin vaihe synnytyksessä oli, kun epiduraalin jälkeen vauvan sydänäänet tippu ja mut kärrättiin hätäsektioon.

Miksi ihmeessä paskaa niskaan tulisi?

Aattelin vaan, kun kirjoitin "pahin vaihe synnytyksessä oli... hätäsektio" ja sehän ei tällä palstalla ainakaan ole synnytys...
Mutta en provosoi, aattelin vaan jos joku tarttuu tohon. Siksi aattelin saavani paskaa niskaan...

 

Olkapäiden ulostulo

 

jos ei saa kipul. niin ponnistusv.on pahin(ts.kipein)....
eri synnytyksissä voi eri asiat olla vaikeita, se niin riippuu, kipul., synn.kulusta...ym... mulla 4synnytystä takana, kaikki niin erillaisia..

 

Olen erilainen nuori, mutta mun mielestä istukan tuleminen oli kaikista kipeintä. Kun ne kätilöt pökki mahaan ja suunnilleen hyppi päällä, että sen sais tulemaan... En edes ollut tiennyt etukäteen, että se vois sattua.

joo mul ihan sama,luulin et kun poika tuli ulos niin tuska loppu,mutta eihh,tietenkään,sitte vielä istukka! =) :kieh:

 

Muuta kamalaa en synnytyksestä muista kun sen, ku kätilö ronkki sormilla sitä kohdunkaulaa (?) ku sitä oli vielä vähä jäljellä. Se sattui niin mielettömästi, kaikki muu oli ihan pientä siihen verrattuna... tai sitte mä en enää muista

Sama täällä. Auko varmaan itse sormillaan juuri ennen ponnistusta. Mutta eipä muuta kauheaa ollutkaan, 6 cm loppuun avauduin tunnissa ja luomuna meni niin kuin olin "suunnitellutkin"
Ei jäänyt kammoa. Ekassa synnytyksessä viimeiset supistukset oli pahimpia kun ei ollut enää kivunlievitystä ja käynnistettiin tipalla.

 

ihan se koko paska. ja siihen vielä toipuminen päälle.

 

Pahinta oli kotona kyteminen yliajalla . Ei mutta tosissaan mun tapauksessa synnytys oli niin paljon vähemmän kamalaa kuin mitä olin kuvitellut, että en osaa sanoa...mä oiekastaan koko ajan odotin että kohta se kamalin vaihe varmaan alkaa mutta sitten olikin jo ohi. Enkä edes huomannut istukan lähtöä, eikä sattunut tikkaus kun pyysin että puuduttavat kunnolla.

 

Tikkaus sitten lopuksi, muu oli helppoa epiduraalin jälkeen... Supistukset ei sattuneet ja ponnistus oli lähinnä helpottavaa..

 

Mulla kamalin vaihe synnytyksissä on ollut se kun poikaa synnytin. Oli jo melkein kokonaan syntynyt paitsi jalat oli vielä minun pimpan sisällä. Ja just sillon poika jalkaa liikautti niin se tuntuu niiiiiiiiin karseelta :x Ihan kun jokin ällöttävä olento ois luikerrellut pimpin sisällä....! Mutta äkkiäpä meni tuokin tunne ohi kun pienokaisen sai syliin :heart:

 

ponnistusvaihe |O vaikkei kestänytkään kun sen 10 min kummaltakin :ashamed: