Mikä on teidän mielestä rankin aikajakso äitiydessä/tai minkä ajattelisitte olevan rankin?

Onko se vauvavuosi? Vai se kun pitää sovittaa yhteen pienen lapsen hoitopäivät+oma työ+kotityöt vai murrosikä vai mikä?

 

Mulle on ollut rankinta vauva-aika, kun ei saanut nukkua tarpeeksi.

 

Pahin oli ehkä tokan lapsen ihan pikkuvauva-aika. Piti hoitaa uhmaikäinen taaperoesikoinen ja valvottava iltakoliikkinen vauva.

 

Rankinta on kun lapsi on 19-22.
Sitten taas kääntyy helpommaksi...

 

Omat lapset on nyt alakouluikäisiä. Luulen vahvasti, että teini-ikä tulee olemaan se rankin vaihe.

 

Pahinta oli taaperovuodet.

Ehdotan, että lapset ovat kaksi vuotta vauvoja ja sen jälkeen lähtevät suoraan kouluun...

 

Murrosikä. Se pieni uhmaikäinen ei onneksi osaa vielä niitä pahimpia temppuja. Uhmaiässä vasta koulutetaan vanhempia vähän rankempia aikoja varten. Eikä tietenkään näin kaikkien kanssa ole, mutta todennäköisyys kyllä kasvaa useamman lähekkäin syntyneen lapsen kohdalla että joku heistä on se tosissaan hankala

 

Koska meidän lapset olivat pienellä ikäerolla, niin rankinta oli kun oli vauva, noin 2-vuotias ja vajaa 4-vuotias. Se oli oikeasti hyvin rankkaa pari vuotta.

Toinen vaikeuspiikki on meidän teineillä ollut siinä 14-vuotiaana. Melkein 18-vuotias ja melkein 20-vuotias ovat jotenkin jo kohdallaan elämässä ja moni asia on selvä.

 

Ehdottomasti nyt kun lapsi on 12...Uhmaa, vastaan väkättämistä, niskojen nakkelua, joka asiaan vastaan prutkuttamista. MIKÄÄN ei kiinnosta, JOKA asia kyseenalaistetaan ym. TOSI väsyttävää ja kuluttavaa henkisesti ollut.
Ei ole kokemusta vanhemmasta lapsesta mutta otanta on tämä. Valvomiset ei ole mitään tämän rinnalla.
Sekin harmittaa ja huo0lestuttaa että mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän kaveripiiri laajenee (pahassakin mahdollisesti ) ja elinpiiri. Ei voi olla katsomassa perään koko ajan ja pitää opetella luottamaan ja toivoa ettei lapsi tee joukossa tyhmyyksiä.

 

Tähän mennessä rankinta on ollut kun esikoinen ja seuraava lapsi syntyivät vuoden ikäerolla. Piti hoitaa vuoden ikäinen vilpertti ja vastasyntynyt koliikkivauva. Oli unet ja voimat vähissä. Eri tavalla rankkaa tulee varmaan olemaan tyttöjen murrosikä. Isommat lapset, isommat huolet, miten se menee..?

 

No mun lapset on vielä pieniä ja kotihoidossa että rankin on varmaan vielä edessä. Mutta esikoisen vauva-aika oli rankkaa kun kaikki oli niin uutta ja mies jatkoi entistä menoaan, tappeluita oli vaikka kuinka jne.

 

Nyt ajatellen, niin se ihan vauva-aika, mutta luulen että edessä on pahat ajat kun sälli on 18......

 

murrosikä. kolmatta murkkua aikuisuuteen kasvattamassa.

"pieni lapsi polkee äidin syliä. Isompi sydäntä"

 

Minun mielestä itse synnytys on ollut rankinta...

Minä voisin saada lisää lapsia, kun rakastan olla raskaana ja hoivata vauvoja ja taaperoita, mutta joku muu voisi tehdä sen synnytyksen...

 

Mulle fyysisesti rankinta on ollut vauvavuosi. Henkisesti rankinta murrosikä. Murrosikäisen kanssa joutuu niin paljon miettimään, perustelemaan, pelkäämään, keskustelemaan, päästämään irti jne. Onneksi toi teini ehti pahimman murrosiän yli ennen kuin vauva syntyi, ei ollu yhtaikaa nää jutut

 

Vauva-aika. Kestän ristiriidat ja huudot ja ahdistukset, mutta otti aivan kauhean koville pelätä jokaista flunssaa ja mahanväännettä ja mystistä oksennusta, kun lapsi itse ei voinut kertoa, mihin sattuu ja mikä on vikana. Nyt kuopus 4v. ja esikoinen 6v. Koko ajan parempaan suuntaan on menty. 6-v on jo ihan kelpo ikä. Vähän on jo järkikin päähän tarttunut, ja osaa kertoa miltä tuntuu.

 

Yleisesti ihan varmana se vauva-aika ja hyvänä kakkosena taaperoikä, vaikka itse olenkin päässyt näistä melko helpolla. Tästä oli tutkimuskin, sillon vanhemmat on kovimmillaan. YLEENSÄ.

 

[QUOTE="vieras";25750254]Pahin oli ehkä tokan lapsen ihan pikkuvauva-aika. Piti hoitaa uhmaikäinen taaperoesikoinen ja valvottava iltakoliikkinen vauva.[/QUOTE]

Tähän asti meidän rankin vaihe. Tosin kakkosella ei ollu edes koliikkia mutta ensimmäiset 3kk toisen syntymän jälkeen pelkkää sumuista mun muistikuvissa.

Rankinta tässä kombinaatiossa ei ollut vauva vaan 2v3kk -> uhmaikäinen, jonka kanssa arki muuttui hetkelliseti he***ksi.

Luultavasti rankinta kuitenkin tulee olemaan näiden yhtäaikainen murrosikä tässä lähivuosina. Niistä kun vielä selviäis ja sais lapsille ammatit sekä paikat elämässä.. Onneksi tätä tulee palanen kerrallaan niin ehtii aikuinenki sopeutua - ehkä.

 

Varmaan vielä edessä. Lapset on nyt 8 v ja 6 v eikä ole ollut mielestäni rankkaa.

Uskoisin, että isompien lasten murkkuikä + nuorimmaisen eskariuhma voi olla aika riipivä yhdistelmä

 

Meillä vanhin lapsi vasta 7v että murrosikä juttuja voin vain kuvitella.

Mutta jos tähän mennessä koetusta voin vastata niin saako sanoa raskaus aika.
Mie jaksan yövalvottamiset ja uhmat mutta tämä raskausaka ei vain sovi mulle.

 

Eikö siihen murrosikään voi jotenkin "asennoitua"?

Meillä on kolmelle teinillä ollut sinällään helppo murrosikä, etten tiedä mitä kaikkea sitä voikaan tulla vastaan. Itse tosin tein siinä vaiheessa kaiken mahdollisen karkaamisesta huumekokeiluihin ja ties mihin, niin jotenkin oman murrosiän mielessä pitäminen on tähän asti auttanut suhteuttamaan haukkumiset, kotityölusmuilut, lievat koulupinnaukset ja muut vastaavat ja pitämään niitä jotenkin asiaankuuluvina.

 

Tähän mennessä ikävuosi 1-2 vuoteen. Yövalvomisten osalta. Vauva-ajan jaksoi, kun ajatteli että yövalvomiset kuuluu asiaan. Mutta kun edelleen vuoden iässä herättiin 10 kertaa joka helvatun yö niin se oli rankkaa kyllä jaksaa. Parisuhde koetuksella, kth-tuen lisäksi piti jaksaa keikkatöitä ja miehellä vakava sairaus.

Nyt lapsi 2 v 8 kk ja helpottaa koko ajan.

 

Tähänastisen kokemuksen perusteella vauvavuosi.

 

Tähän astisen kokemuksen perusteella sanoisin,että minulle ovat rankimmat vuodet olleet vanhimmalla tytöllä 4-6 vuotiaana..ja vielä jatkuu.
Pienen kanssa en koe olleen vaikeita aikoja vielä ollenkaan.

 

Vauvavaihe oli minulle kaikista epämieluisin ainakin.