Äiti mammanen
Siinäpä kysymys tuli. Mikä oli se asia tai pari asiaa kun lapset oli pieniä. Tai mikä on nyt.
Raskainta olivat (onneksi lyhyet jaksot) kotiäitinä tai vastaavassa puuhassa. Suoraan synnäriltä "sorvin ääreen" sopi minulle paremmin.Siinäpä kysymys tuli. Mikä oli se asia tai pari asiaa kun lapset oli pieniä. Tai mikä on nyt.
Tuskin siis olet kokenutkaan oikeasti pahaa valvomista yhtäjaksoisesti, on määriä joihin ei yksinään ihminen totu. Fyysinen mahdottomuus ellet sitten ole jokin jumala... Meillä vähäunisillakin on rajamme.Vauva-ajoissa ei ole ollut mitään vaikeaa. Ei edes keskmmäisen koliikki ole tuntunut yhtään vaikealta ajalta jälkeenpäin ajatellen verraten moneen muuhun. En itse ymmärrä lainkaan miten vauva-aika voidaan kokea niin vaikeaksi. Se on lyhyt ja helppo aika! Ehkä minulle se on ollut helppo aika kun olen ollut aina yökukkuja ja lisäksi vähäuninen. N. 4-5 tunnin yöunilla selviävä, lapsesta saakka...
Vaikeinta on ehdottomasti ollut vanhempana verkostoituminen ja sen sietäminen että lapsilla ramppaa kavereita. Olen hyvin perhekeskeinen ja fokusoitunut vain oman elämänpiirin ympärille. Aspergeriuteni vuoksi en kykene käsittelemään kovin monia ihmissuhteita elämässäni. Perhe vie kaikki mehut aika tehokkaasti.
Toisena asiana tulee ehkä mieleen kuivaksioppimisprosessit poikieni kanssa. As- poikani oppi kuivaksi vasta miltei 5-vuotiaana. Mikään monissa perheissä itsestäänselvä ei ole meidän perheessä ollut koskaan itsestäänselvää...
Voi olla etten ole sitten kokenut. Jälkimmäisten lasten kohdalla oli kyllä pari piikkiä jolloin olin seota. Näin jo harhoja ja sydän tykytti nukkumattomuuden vuoksi. Se oli kamalaa, mutta jälkeenpäin ajattelen sen kamaluuden vain hetkellisenä ajanjaksona joka menee ohi... Paljon vaikeampia, vuosia jatkuvia asioita on tullut vastaan myöhemmin.Tuskin siis olet kokenutkaan oikeasti pahaa valvomista yhtäjaksoisesti, on määriä joihin ei yksinään ihminen totu. Fyysinen mahdottomuus ellet sitten ole jokin jumala... Meillä vähäunisillakin on rajamme.