Miksi ihmiset tekee lapsia? Miksi te teitte teidän lapset? :)

Minulla se oli juhannustaika
Paras sellainen, sillä luulin etten saa lapsia. Ja toisekseen, en ikinä osannut oikein kuvitellakkaan itseäni äidiksi. Kuulostipa ristiriitaiselta
Paras taika ikinä. :heart:

 

Siksi, että haluan rakastaa ja saada vastarakkautta. Tykkään lapsista, haluan kasvattaa. Lapset avaavat hauskan ja mielenkiintoisen maailman. Tuovat toivoa, tulevaisuutta ja tarkoitusta.

 

Mietin tosiaan sitä onko lapsen haluamisella mitään syvempää tarkoitusta, tai miettiikö oikeesti kukaan että miksi haluan lapsen Ehkä sen tosiaan tajuaa sillon kun sen vauvakuumeen saa Rupesin sitä tosiaan vaan miettimään, mikä saa ihmisen tekemään lapsia tai haluamaan.

Ei mulla ainakaan siinä mitään järkeä ollut. Vaan halu saada se tuhiseva tyyppi syliin. Toisaalta halusin kovasti myös siskon tai veljen ensimmäiselle lapselle... Niihin aikoihin mulla oli ollut kaikenlaisia kriisejä ja olin todennut, että oma sisko ja veli ymmärtää mun ajatusmaailmaa kaikista parhaiten. Ajattelin, että jos olen äitinä aiheuttanut traumoja, niin kukaan muu ei voi ymmärtää minun lasta kuin toinen, jolla on samat vanhemmat.

Sun vastaukset on kyllä ollut tyhjentäviä, ja tosiaan oma lapsi on aina oma lapsi. Ehkä jokaiselle tulee jossain vaiheessa se sisäinen halu tai kaipuu omaa lasta kohtaa, jonka kasvamista voi sitten seurata. Ja tosiaan ymmärrettävää että ekalle haluaa sitten sisaruksia, josta seuraa ja johon voi turvautua.

Mä olen hoitanut niin paljon siskon ja veljenlapsia että tällä hetkellä sen takia en ns tykkää lapsista, ja toisaalta en halua tuoda lasta nykymaailmaan. Ehkä mieli vielä muuttuu ja tunnen sen miksi haluta omaa lasta ja toivottavasti kaikki sen saisi jotka sen haluaa vaikka näyttää ettei se kaikilla mahdollista ole

 

Ensimmäinen lapsi yllätti minut iloisesti ja sai mut tajuamaan, että lapset voikin olla tosi ihania. :heart:

Toisen lapsen tein, vaikka en koskaan lapsena haaveillut jälkikasvun saamisesta, koska minulle tuli aivan tajuttoman vahva, järjenvastainen vauvakuume ja pakonomainen tarve raskautua mahd. pian. Jauhoin siitä muutaman kuukauden miehelle ja poistatin kierukan.

Peesaan! Kun sain esikoisen syliini tuli uskomaton tunne! Toinen lapsi tehtiin, koska haluttiin esikoiselle sisaruksia ja seuraa ja itsekin haluttiin lisää lapsia. Kolmas varmaankin ihan samoista syistä Lapset vaan on niin ihania :heart: On maailman ihaninta seurata omien lasten kasvua ja kehitystä ja sitä, että ne oppii joka päivä jotain uutta. Voisin tehdä vaikka kuinka monta lasta tällä periaatteella, mut on ehkä ihan hyvä että mies jarruttelee mun aikeita En kuitenkaan pidä mahdottomana ajatuksena, että meillä olis joskus neljäskin lapsi. Sitten saa kyllä jo riittää. Kai

 

Nykyisin tykkään enemmän muistakin lapsista ja vieraankin vauvan syliin ottaminen tuntuu varpaissa asti. Mutta aiemmin en osannut silleen rakastaa. Jotkut taas on heti lapsesta asti täynnä rakkautta ja niillä on rahkeita kasvattaa muidenkin lapsia ominaan.

 

Me rakastimme (& yhä rakastetaan) mieheni kanssa toisiamme niin paljon, että halusimme yhteisen lapsen. Tämä on meidän yhteinen elämä ja lapset meidän yhteisiä projekteja. Niitä on aivan ihana seurata. Meillä tulee aina olemaan jotain yhteistä, meidän lapset. Onhan muitakin asioita, mutta aviopareilla voi olla eri harrastuksia, mutta tämä harrastus on niin voimakas osa elämäämme, ettemme voi mitenkään vieraantua toisistamme. Sitä emme todellakaan halua, eikä se tule muutenkaan ikinä tapahtumaan. <3

 

Siksi, että haluan rakastaa ja saada vastarakkautta. Tykkään lapsista, haluan kasvattaa. Lapset avaavat hauskan ja mielenkiintoisen maailman. Tuovat toivoa, tulevaisuutta ja tarkoitusta.

Erittäin hyvä vastaus tämäkin

 

mä oon kanssa aina halunnut lapsia. jotenkin mulla aina ollut tiedossa miten paljon se antaa, kun saa seurata lapsen kasvua ja pääsee siihen lapsen maailmaan mukaan.

kun tapasin mieheni, oli jo alussa vahva tunne että tämän kanssa niitä voisi tehdä <3 kun oma elämä on tasoittunut siihen pisteeseen, ettei tarvitse/ halua enää niin kovasti mennä. aloin kaipaamaan sisältöä ja tarkoitusta elämälle.
osaksi syyt ovat varmasti itsekkäitä, halu saada jotain kenen silmissä olet ykkönen ja halu saada se kokemus, mitä lapsen kanssa eläminen tuo.
varmasti myös kohdallani asiaan on vaikuttanut oma lapsuuteni, kuinka ihania muistoja minulla on ja tahto elää sitä ikään kuin uudelleen ja tarjota jollekin sama.

 

Mä oon aina tykkännyt lapsista, ja aina tiennyt haluavani omia. halusin olla äiti, kokea millaista on rakastaa ehdoitta ja tehdä kaikkensa toisen puolesta :heart: samoin haluan suoda itselleni mahdollisuuden seurata sitä ihmettä miten pienestä kääröstä kehittyy ihan oikea ihminen... en tiiä, halusin olla äiti, enkä ole katunut hetkeäkään :heart:

peesi <3

 

Jaa-a, miksiköhän noita sitten non niin halunnut... Jotenkin olen aina halunnut lapsia, jotenkin se on ollut jotain sellaista mitä olen pitänyt omalla kohdallani elämän tarkoituksena, suurinmapana haaveena jne. Jonain mikä tuo kaikelle ihan uutta merkitystä ja samalla on ns. maailman luonnollisin asia. Jo lapsena olin kovasti hoitelemassa pikkusisaruksiani ja leikin nukkejen kanssa vauvaleikkejä. Vähän isompana hoitelin sukulaisten lapsia ja haaveilin omistani. Kai siinä vauvaperheen arjessa oli aina mielestäni "sitä jotakin"?

Samalla toki viehätti ajatus myös jollain lailla suvun jatkamisesta, siitä kuinka lapset kasvavat ja pikkuhiljaa aikuistuvat, tulevat omaksi osaksi tätä kiertokulkua. Ajatus raskaudesta tuntui jotenkin viehättävältä, vaikka synnytystä kammoksuinkin. Biologiaa sinänsä en pitänyt tärkeänä vaikka toki ajatus omien piirteiden näkemisestä lapsessa tuntui sekin hauskalta. Ajatus adoptiolapsesta on kulkenut mukana oikeastaan yhtä läheisenä kuin tuo haave biologisesta lapsesta.

 

Lisääntyminen on ihmisellä luonnollinen vietti. Saadakseni oman lapsen jota rakastaa ja kasvattaa. Ja tämä halu on ollut vahvana teini-iästä lähtien. Joten nuorena aloin lapsia tekemäänkin, ja sainkin onnekseni

 

Enkä kysy mitenkään pahalla, vaan ihan mielenkiinnolla.

Mä tykkäsin ja halusin lapsia vielä kun olin about 18v, mut nyt kymmenen vuotta myöhemmin mä en halua lasta ja uskon vahvasti että tulen olemaan aina lapseton.

Miksi ihmiset haluaa lapsia?

No meillä kai oli joku uteliaisuus, halu kokea se vanhemmuus. Halu nähdä onko minusta siihen koetukseen.
Lisäksi tunne siitä, että on rakkautta annettavana.

Mutta. Emme koskaan päättäneet tietoisesti että nyt alamme yrittää. Pari keskustelua oli heitetty ilmaan, että ehkä joskus teemme 0-3 lasta. Suostuimme katsomaan lapsia jos pyydettiin kavereiden taholta. Olimme uteliaita.

No, kävi niin, että kerran ei käytetty ehkäisyä ja tulin raskaaksi. Uskon, että en olisi koskaan päättänyt että "nyt teemme lapsen". Pelkäsin kaikkea liikaa, synnytystä ja mitä jos lapsi ei olisi terve jne.


eka raskaus ja eka oma vauva oli ihaninta siihen saakka. ja halusin kokea vauva-ajan uudestaan. se olikin jo rankemaa, hoitaa lasta ja vauvaa ja tiesin melkein heti, että tämä oli nyt tässä.

 

Lapsia saadaan.

Ei niitä tekemättä saa.

 

Mie halusin jo nuorena olla äiti. Tai no, tiesin että halusin lapsia, 2 oli toive jo teininä.
Ja sitten kun päätettiin yrittää, niin kyllähän se silti yllätti, se itse tärppi ja kaikki mitä siihen liittyi,tunteet ja muu

 

Lapsia saadaan.

Ei niitä tekemättä saa.

nii... mua ihmetyttää että aina pitää tämä lausahdus työntää joka paikkaan. ymmärrän ettei ole itsestäänselvyys saada lapsia, mutta kyllä niitä tehdään ja toivotaan että saadaan tulosta.

 

Se on täällä olon tarkoitus, ei oman hyvän hakeminen....

No kyllähän lasten hankkiminen varsin hedonistista siinä mielessä on, että itse niitä halutaan ja sitten se halu toteutetaan... Ei niitä ketään muita vartenkaan hankita kuin itseä, vai mitä .

 

Miksi ihmiset tekee lapsia?

Ihminen ei ole panda - lisääntymisvietti on voimakas ja varsin elossapitävä asia. Ei kai lapsia kukaan haluaisikaan, jos ei olisi hormoneja ja tarvetta turvata oma napansa tulevaisuudessa.

 

Jatkan oman juttuni perään, että itse haluaisin lapsia muun muassa siitä syystä, että haluaisin nähdä, miltä lapseni näyttävät ja minkälaiset ominaisuudet perivät. Tavallaan sitä ajattelee, että lapsi on parempi versio itsestä, kun on mahdollisuus saada toiselta puoliskolta lapselle "omat puutteensa".

Kyllä tää hedonistista hommaa on, koska sitä vaan haluaisi levittää geenejänsä. Kummallinen sisäsyntyinen tarve.

 

Jaa-a, miksiköhän noita sitten non niin halunnut... Jotenkin olen aina halunnut lapsia, jotenkin se on ollut jotain sellaista mitä olen pitänyt omalla kohdallani elämän tarkoituksena, suurinmapana haaveena jne. Jonain mikä tuo kaikelle ihan uutta merkitystä ja samalla on ns. maailman luonnollisin asia. Jo lapsena olin kovasti hoitelemassa pikkusisaruksiani ja leikin nukkejen kanssa vauvaleikkejä. Vähän isompana hoitelin sukulaisten lapsia ja haaveilin omistani. Kai siinä vauvaperheen arjessa oli aina mielestäni "sitä jotakin"?

Samalla toki viehätti ajatus myös jollain lailla suvun jatkamisesta, siitä kuinka lapset kasvavat ja pikkuhiljaa aikuistuvat, tulevat omaksi osaksi tätä kiertokulkua. Ajatus raskaudesta tuntui jotenkin viehättävältä, vaikka synnytystä kammoksuinkin. Biologiaa sinänsä en pitänyt tärkeänä vaikka toki ajatus omien piirteiden näkemisestä lapsessa tuntui sekin hauskalta. Ajatus adoptiolapsesta on kulkenut mukana oikeastaan yhtä läheisenä kuin tuo haave biologisesta lapsesta.

Niin samaa on teksti kuin itse olisin sen näpytellyt.

Lisään vielä, että se lapsen kaipuu oli jotain niin käsittämättömän voimakasta, tosin sen jotenkin hautasin ajatuksissani jonnekin sopukoihin, varmaankin jonkinlaista itsesuojelua.. Mutta lapsi saatiin lopulta ja jestas miten uskomattomia hetkiä on saatu viettää hänen kanssaan, ne jutut ja hetket on jotain niin ihmeellisiä välillä!

 

Olen työssä, jossa näen ihmiskohtaloita paljon myöskin elämän ehtoopuolelta. Säälin syvästi joka ikistä yksinäistä vanhusparia -tai vielä pahempaa, leskeä- joilla ei ole omia lapsia ja/tai lapsenlapsia pitämässä huolta + seuraa sekä elämänreunassa kiinni. Ei ole kivaa, kun kukaan ei välitä sillä intensiteetillä kuin oma liha ja veri välittää. Kun kukaan ei järjestä hautajaisia. Kun kukaan ei tule jouluna käymään. Lapset ja perhe ovat elämän suola. Ilo, jonka toinen ihminen, oma lapsi, tuo tulessaan, on valtava.

En oleikinä tavannut yli 60 -vuotiasta lapsetonta, joka olisi tyytyväinen kohtaloonsa/ valintaansa. Ja olen tavannut heitä paljon. Jopa lapsi, johon välit ovat katkenneet, on iso lohtu. Joku, jota ajatella. Joku, joka on olemassa siellä jossain. Niin, että ei kuitenkaan ole ihan yksin maailmassa.

Anteeksi kaikki lapsettomat tällaisesta kirjoituksesta

 

Nuorena ajattelin että mä en halua lapsia. Myöhemmin se muuttui, en halua lapsia mutta jos niitä tulee niin korkeintaan yksi.

Sittenpä eräänä päivänä neiti ilmoitti tulostaan. Ja niinkuin joku tuolla jo mainitsikin niin elämä oli aikasemmin todella köyhää. Nyt mulla on maailman tärkein ja ihanin tytär! :heart:

Eli, en koskaan oikein halunnut lapsia koska itselläni ei ollut kovin hyvä lapsuus. Mutta onneksi neiti päätti tulla tähän maailmaan. En vaihtaisi tätä 6 vuotta mihinkään maailmassa! Odotan kovasti mun ja neidin yhteistä tulevaisuutta :heart:

 

Miksi ihmiset tekee lapsia?

Ihminen ei ole panda - lisääntymisvietti on voimakas ja varsin elossapitävä asia. Ei kai lapsia kukaan haluaisikaan, jos ei olisi hormoneja ja tarvetta turvata oma napansa tulevaisuudessa.

Niinp.

 

Ihania vastauksia kaikilta, kiitos Ehkä sitä on helppo ajatella että ei halua lasta, mutta sit jos/kun sen saa niin siitä ei luopuisi mistään hinnasta.

Toisaalta haluan kokea äitiyden, toisaalta mulla ei ole lapselle mitään annettavaa tällä hetkellä ja maailma on hyvin paha niin miten lastaan osaa suojella pahuudelta kun itsekkin toisinaan pelkää. Ajattelutapanne sai mut ymmärtämään miksi ihmiset tekee lapsia, itse en tuota syvintä merkitystä silleen tajunnut

 

Halusin oman perheen, ja lapset joiden kasvua ja kehitystä seurata. Ydinperhettä mulla ei ole, menetin äitini 7-vuotta sitten, olen ainoa lapsi ja isään ei ole yhteyksiä. Ilman omaa perhettäni olisin aika yksin maailmassa.

 

Ihania vastauksia kaikilta, kiitos Ehkä sitä on helppo ajatella että ei halua lasta, mutta sit jos/kun sen saa niin siitä ei luopuisi mistään hinnasta.

Toisaalta haluan kokea äitiyden, toisaalta mulla ei ole lapselle mitään annettavaa tällä hetkellä ja maailma on hyvin paha niin miten lastaan osaa suojella pahuudelta kun itsekkin toisinaan pelkää. Ajattelutapanne sai mut ymmärtämään miksi ihmiset tekee lapsia, itse en tuota syvintä merkitystä silleen tajunnut

Jos olet 28 -vuotias, eikä sinulla ole vielä lapselle mitään annettavaa, etkö tunne ikinä, että olisi jo aika rakentaa elämää valmiimmaksi? Koska ei sinulla kait ole paljonkaan itsellesikään, jos lapsellekaan ei ole antaa? Lapsetkin ovat pääoma elämässä, samoin se mies ja perhe. Ei materia ole kaikki.

Ajattelen vain, että olisin itse melkein 30 -vuotiaana ollut aika hajalla, joselämä olisi ollut ihan alkutekijöissä vielä...

En minäkäänkysy pahalla, kiinnostaa vain ylipitkää kaltaistesi aikuisten syyt omaan valintaansa ihan rehellisesti.