Miksi minusta tehdään aina se syypää?

:/ Noh, lyhyesti: en ole minkäänlaisissa väleissä enää mieheni vanhempien kanssa. Syy: Anopin lukuisat kiukuttelut ja törkeät puheet

Nyt kun mä en ole millään tavalla halukas enää selvittämään asioita, onkin minun vikani, kun tilanne on mikä on? Minkä hiton takia sitä syyttävää sormea ei voi osoittaa siihen suuntaan, josta nämä vaikeudet on alkujaan lähtöisin? Tuntuu että kaikki syyllistää mua, kun en halua enää sopia.

 

riitaa tarvitaan yleensä enemmänkuin yksi. Yleensä vika molemmissa, vaikka toisessa enemmän.

Eiks kannattaisi kuitenkin yrittää sopia. Aika rankkaa riidellä... miehelles varmaan rankkaa?
Tosin ei hajuakaan mistä olet herneet nenuun vetänyt.

 

No mulla on vähän sama tilanne.
Monta vuotta yritin ja yritin. Isovanhempia on pyydetty ja pyydetty tutustummaan lapsenlapsiinsa. Ei kiinnosta.
Ei halua viettää aikaa heidän kanssa tai tutustua edes.
Ainoa yhteydenotto kun tarvitaan apua itselle (vaikka itsellään rahaa ja aikaa ylenmäärin, meiltä oltiin vain apua vailla, ei koskaan toisinpäin).

No sitten lopetimme vastaamisen. Nyt on kauhea viestittely tullla käymään ja kysellään mistä olen suuttunut ym.
En ole suuttunut. En vaan ymmärrä. Mun isä ei ole koskaan tehnyt mitän vuokseni, ei hoitanut tai auttanut mitenkään. näki meitä eron jälkeen vasta sitten kun sai avovaimon (joka laittoi meille ruoan )ja silloinkin vasta sitten kun hänen uuden perheen lapset tarvitsivat seuraa mökille ja olimme tarpeeksi isoja tekemään kotitöitä, tiskausta ym. sitä ennen näki joskus jos hänen veli hoiti meidät. Nyt meidän pitäisi häntä autella ja ihmettelee kun lopetin yhteydenpidon.
Miehen vanhemmat ottavat myös yhteyttä kun tarvitsevat jotain. Tekevät miehen siskolle kaiken ja tämän perheelle, lastenhoidon, remontnit, jne. Meihin yhteytä kun jotian tarvitsevat.
Meillä rahasta ja ajasta pulaa muutenkin kuten monissa lapsiperheissä.
Ei ole mitään kiinnostusta ollut meidän lapsia kohtaan kun olivat pieniä. Nyt lapsia ei kiinnosta, enkä todellakaan aio pakottaa enää käymään.
Teenkö väärin?

 

No mie kerron muutaman näin lyhyesti.

Jo alkuun anoppi (ja sen perässä mieheni) kielsi minua tapaamasta parasta ystävääni, joka on miespuolinen. Oltiin ystävän kanssa tunnettu ihan pikkunaperoista lähtien. Nykyään kyllä pidetään jonkin verran yhteyttä, ehkä kerran vuodessa tavataan.

Poikani sairastui vajaa 4 vuotta sitten lastenreumaan. Tutkimukset kesti pitkään ja oli vaikeat, lääkärit erehtyivät alkuun ja kyseessä piti olla leikkauksella hoidettava vaiva. Silloin sovittiin lapseni kummin ja tämän tyttöystävän kanssa, että lähdetään baariin juhlimaan mieheni syntymäpäiviä ja pojan oli tarkoitus mennä miehen vanhemmille yöhoitoon. Kyseisellä viikolla kuitenkin sain puhelun lääkäriltä, että verikokeiden tulokset saapuneet ja viittaa vahvasti lastenreumaan. Elämä oli sillä hetkellä "shokissa" joten peruin tuon synttärijuhlinnan, josta anoppi sitten kehtasi suuttua ja sanoi mm. minun _esittävän_ hyvää äitiä (tuon minä ymmärsin niin, etten suinkaan hyvä äiti sitten olisi ollut..). Ehkä elämän vaikeimmalla hetkellä siis tällästä.. Noh, tuon pystyin anteeksi antamaan..

Kun kuopuksemme sai alkunsa, anoppi joka puhelulla ja joka käyntikerta muisti kertoa, kuinka esikoinen on rakkain ja ei rakasta toista niin paljon jne. Siis tätä juttua selitti kerta toisensa jälkeen, vauvan synnyttyä myös osoitti sen (ei ollut kiinostunut, ei ostanut asioita tasapuolisesti veljeksille, suosi siis esikoista jne.) Tuli sitten riita kauppakeskuksessa ja kiroili minulle lasten kuullen, sanoi ettei meillä muilla ole hänelle mitään väliä, paitsi että esikoinen astuu heidän ovesta sisälle (=taas suorastaan pilkkasi kuopusta, kun ei kerta ole odotettu vieras heidän kotiinsa).

On sanonut minua parikymppiseksi pikkulikaksi, määräilee miten saan komentaa omia lapsiani, urputtaa joka hiton asiasta ja on sanonut mua valehtelijaksi. Mä en jaksa enää kuunnella noita juttuja, on minullakin vielä jonkinlainen ihmisarvo vaikken ehkä sitten samalle tasolle hänen kanssaan pääsekkään. Mulla nyt vaan on mitta täysi noita juttuja
:ashamed:

 

Erkane hei koko suvusta kokonaan...eikö se sun mieheskin oo aika mulkku tapaus? (ainakin minkä kuvan täällä saannut...)

 

:hug: No en kyllä tuollaisen ihmisen kanssa olisi laisinkaan tekemisissä.Eikä kyllä olisi lapsenikaan.

 

riitaa tarvitaan yleensä enemmänkuin yksi. Yleensä vika molemmissa, vaikka toisessa enemmän.

Eiks kannattaisi kuitenkin yrittää sopia. Aika rankkaa riidellä... miehelles varmaan rankkaa?
Tosin ei hajuakaan mistä olet herneet nenuun vetänyt.

Niin tuossa edellisessä muutaman tapahtuman kirjoitin. Toisaalta anoppi osaa olla ihan mukavakin, mutta noin yleisesti hän on määräilevä ja suustaan ilkeä jos en tee kuten hän toivoo. Riidellä en halua, en vaan halua olla missään tekemisissä sen kanssa, mies tottakai saa lasten kanssa olla tekemisissä niin paljon kuin haluaa, en minä sitä estele. Mies on surullinen, syyttää myös minua kun en halua enää sopia. Toisaalta mies ei ole tehnyt mitään parantaakseen tilannetta, ei ole koskaan puuttunut näihin yhteenottoihin mitä anopin kanssa on ollut. Sillon kaupungissa kun tosiaan anoppi sanoi ettei meitä muita edes odota kylään, paitsi esikoista, mies ja äitinsä jäi keskustelemaan asioista vielä kun mä menin lasten kanssa autoon odottamaan, mies omien sanojensa mukaan teki äidillensä selväksi ettei noin voi käyttäytyä, toisaalta mies sitten antoi äitinsä ostaa vielä kengät lahjaksi samalla reissulla riidan jälkeen sillä välin kun mä odotin autossa..

Musta tuntuu vaan, että olen se yleinen sylkykuppi, ja jos nyt sovin asiat, tälläiset jutut toistuu.. Mutta nyt kaikki sitten odottaa ja ihmettelee, kun en sovi noita asioita ja anoppi on taas niin :saint: kun on sanonut olevansa halukas selvittämään..

 

Erkane hei koko suvusta kokonaan...eikö se sun mieheskin oo aika mulkku tapaus? (ainakin minkä kuvan täällä saannut...)

Mä tykkään miehen suvusta kyllä muuten :heart: Ihania ihmisiä. Valitettavasti en sitten miehen vanhempien kanssa tuu toimeen Kyllä muakin harmittaa tää tosi paljon, mä olisin halunnut että oltais kuin yhtä perhettä. Ja mies nyt valitettavasti on perinyt monta piirrettä äidiltään Mutta on se kuitenkin paranneltu versio siitä

 

Hankala homma.

Toivottavasti ei revi teidän perhettä hajalle. Miehesi pitäisi tukea sinua ja lapsia.

 

Hankala homma.

Toivottavasti ei revi teidän perhettä hajalle. Miehesi pitäisi tukea sinua ja lapsia.

Noniin siinäpä se.. koska aika selväähän se on, että tää vaikuttaa paljon myös mun ja miehen väleihin. Koska me ollaan miehen kanssa eri mieltä, mun mielestä miehen pitäisi tukea mua enemmän, miehen mielestä tämä taas on ainoastaan minun ja anopin välinen asia, joka minun yksin täytyisi selvittää. Kuten ne aiemmatkin kerrat, kun anopin kanssa on tullu kränää, ne on vaan unohdettu, niitä ei olla koskaan selvitetty (ts. minä olen antanut asian vaan olla ja jatkettu kuten ennenkin).

En tiijä, omasta mielestäni mä olen yrittänyt olla mukava ja käyttäytyä hyvin, en ole siis antanut omasta mielestä aihetta tuollaiseen kohteluun mitä oon saanut. En ole koskaan ees kunnolla anopin kanssa riidellyt, mä olen pääasiassa ollut hiljaa kun se on ladannut sanaista arkkuaan minulle. Ehkä sitten liian kiltti on se minun vikani.

 

Hankala homma.

Toivottavasti ei revi teidän perhettä hajalle. Miehesi pitäisi tukea sinua ja lapsia.

Noniin siinäpä se.. koska aika selväähän se on, että tää vaikuttaa paljon myös mun ja miehen väleihin. Koska me ollaan miehen kanssa eri mieltä, mun mielestä miehen pitäisi tukea mua enemmän, miehen mielestä tämä taas on ainoastaan minun ja anopin välinen asia, joka minun yksin täytyisi selvittää. Kuten ne aiemmatkin kerrat, kun anopin kanssa on tullu kränää, ne on vaan unohdettu, niitä ei olla koskaan selvitetty (ts. minä olen antanut asian vaan olla ja jatkettu kuten ennenkin).

En tiijä, omasta mielestäni mä olen yrittänyt olla mukava ja käyttäytyä hyvin, en ole siis antanut omasta mielestä aihetta tuollaiseen kohteluun mitä oon saanut. En ole koskaan ees kunnolla anopin kanssa riidellyt, mä olen pääasiassa ollut hiljaa kun se on ladannut sanaista arkkuaan minulle. Ehkä sitten liian kiltti on se minun vikani.

Ei ole vain sinun asiasi. Vaan miehesi asia, miehesi pitäisi näyttää äidilleen että tukee sinua ja on täysin sinun puolellasi. Jos pitää valita niin valitsee sinut ja lapsen. Miehen pitäis nyt olla mies (sorry)

 

Mutta ei se tässä tilanteessa kai enää mitään auta, kun mä en ole halukas sopimaan Tää tilanne on vaan sitten tämä ja tätä pitäis kestää :ashamed: Tää on vaan nyt älyttömän hanurista, että meidän pitää elää näin. Nyt taas minä olen se, joka on jäänyt ulkopuolelle. Mies käy tietty lasten kanssa vanhempiensa luona ja elävät nyt täysin normaalisti, minä oon vaan kadonnut näistä kuvioista. Suoraan sanottuna se ärsyttää ja tuntuu pahalta, mutten tietenkään tätä voi sanoa miehelle, koska ovathan ne miehen vanhemmat ja lasten isovanhemmat. Eli toimin mä kummin tahansa, aina se olen oikeasti vain mä, jolle tulee paha mieli.

 

Ootko siis yrittäny jutella anopin kanssa? Ja ootko kunnolla sanonut sille mitkä asiat sua on loukannu ja miten toivoisit asioiden menevän toisin?

 

Mutta ei se tässä tilanteessa kai enää mitään auta, kun mä en ole halukas sopimaan Tää tilanne on vaan sitten tämä ja tätä pitäis kestää :ashamed: Tää on vaan nyt älyttömän hanurista, että meidän pitää elää näin. Nyt taas minä olen se, joka on jäänyt ulkopuolelle. Mies käy tietty lasten kanssa vanhempiensa luona ja elävät nyt täysin normaalisti, minä oon vaan kadonnut näistä kuvioista. Suoraan sanottuna se ärsyttää ja tuntuu pahalta, mutten tietenkään tätä voi sanoa miehelle, koska ovathan ne miehen vanhemmat ja lasten isovanhemmat. Eli toimin mä kummin tahansa, aina se olen oikeasti vain mä, jolle tulee paha mieli.

vai niin. Olisin tyytyväinen jos saisin joskus olla rauhassa. sUkulaiset asuvat tuntien päässä eikä ole paikkoja johon mies voisi mennä lastn kanssa ilman minua. käytä nyt vaan tilanne hvyäksesi.

 

Ootko siis yrittäny jutella anopin kanssa? Ja ootko kunnolla sanonut sille mitkä asiat sua on loukannu ja miten toivoisit asioiden menevän toisin?

en :ashamed: Koska olen tällänen helevetin nössö riitojen välttelijä, eli aikoinaan sitä paskaa olen aika suotuisasti niskaan ottanut, koska olen ajatellut että turha vääntää numeroa, koska olen yrittänyt tulla toimeen sen ihmisen kanssa. Nyt tämä viimeisin kauppakeskusriita oli sellainen, jolloin pistin vastaan (asiallisesti sanoin ettei anoppi voi määräillä minua ja kerroin että vois miettiä miltä se tuntuu kun puhuu meidän kuopuksesta niin kuin on puhunut, mutta kun anoppi vaan silloinkin huusi mulle että "pidä sinä läppäs kii, perkele", niin minkä siinä sitten tollaselle voi selvittää?). Mä olen toivonut ja pyytänyt miestä puhumaan noista äitinsä kanssa (esimerkiksi tuosta anopin käytöksestä silloin kun poika sairastui) mutta mies ei ole suostunut. Asiat on siis jääneet selvittämättä..

 

Mulla sama tilanne anopin kanssa. Ja nyt kun en ole lähes vuoteen nähnyt sitä ihmistä, niin asiat ovat paljon paremmin. Mä olen saanut siitä valehtelusta, teeskentelystä ja vehkeilystä tarpeekseni. Esittäköön niille jotka uskoo.

 

Kyllä mä kehottaisin silti vielä kerran yrittämään. Eli puhumaan asioista suoraan niiden oikeilla nimillä. Ja kertomaan anopille rakentavasti, mikä mättää. Ja jos rupeaa kiroamaan yms. niin sitten voi sanoa ainakin yrittäneensä. Mutta riidoissakaan ei ole kovin ihana olla, se syö omia voimavaroja myös. Koita puhua ja jos jotenkuten saisitte vielä ongelmat ratkaistuksi niin jatkossa sanoisit joka kerta tilanteen ollessa päällä, että tämä ja tämä ei ole oikein ja tuollaista kielenkäyttöä et voi sallia yms. Toki niin, etteivät lapset siinä olisi. Ja jos ovat, niin sitten vaikka hieman myöhemmin kun on oikea hetki. Muttei kannata jättää asioita aina mieleen painamaan, siten ne vain paisuvat entistä pahemmiksi ja kasaantuvat.

 

Kyllä mä kehottaisin silti vielä kerran yrittämään. Eli puhumaan asioista suoraan niiden oikeilla nimillä. Ja kertomaan anopille rakentavasti, mikä mättää. Ja jos rupeaa kiroamaan yms. niin sitten voi sanoa ainakin yrittäneensä. Mutta riidoissakaan ei ole kovin ihana olla, se syö omia voimavaroja myös. Koita puhua ja jos jotenkuten saisitte vielä ongelmat ratkaistuksi niin jatkossa sanoisit joka kerta tilanteen ollessa päällä, että tämä ja tämä ei ole oikein ja tuollaista kielenkäyttöä et voi sallia yms. Toki niin, etteivät lapset siinä olisi. Ja jos ovat, niin sitten vaikka hieman myöhemmin kun on oikea hetki. Muttei kannata jättää asioita aina mieleen painamaan, siten ne vain paisuvat entistä pahemmiksi ja kasaantuvat.

Mä en oikeasti vaan halua edes selvittää :ashamed: Tiedän, että se olisi järkevää olla väleissä, mutta miten se ihminen tosta nyt yhtäkkiä vaan sitte muuttuis? Ihmeellisiä tapauksia.. Siis sellasta meikäläisen "jahtaamista", tämä kauppakeskusriitakin johtui siitä, kun anoppi salaili omia 60v synttäreitään, ja sitten suuttui ja tuli kauppakeskukseen riitelemään kun ei sinä päivänä just käyty niillä kahvilla *pitkä stoori* Ja minä oon miettinyt, että mahtoi salailla ihan vain sen vuoksi, että saisi minut taas nalkkiin, pääsisi syyttelemään kuinka huono ihminen mä olenkaan. On käyttäneet salaa meiltä poikaa passikuvauksessa (poika oli siis heillä tuolloin hoidossa) ja ostaneet matkalaukkua ja muuta ja hirveä kinuaminen ulkomaille lähtöön, siis anoppi, appi ja meidän poika. Anoppi nyt vaan tekee kaikkensa, että saa tahtonsa läpi ja näyttämään itsensä poikansa silmissä täydelliseltä. Ja näköjään sit onnistunutkin siinä.

 

Kyllä sinä pärjäät elämässäsi ilman ikävää anoppiakin!

 

:/ Noh, lyhyesti: en ole minkäänlaisissa väleissä enää mieheni vanhempien kanssa. Syy: Anopin lukuisat kiukuttelut ja törkeät puheet

Nyt kun mä en ole millään tavalla halukas enää selvittämään asioita, onkin minun vikani, kun tilanne on mikä on? Minkä hiton takia sitä syyttävää sormea ei voi osoittaa siihen suuntaan, josta nämä vaikeudet on alkujaan lähtöisin? Tuntuu että kaikki syyllistää mua, kun en halua enää sopia.

onks sulla sama anoppi joka mulla oli joskus :snotty: