miksi mulla nasahtaa aina kun mies kysyy tyhmiä?

Mulla on omasta mielestä ihan normaali pinna, lasten kanssa olen varsin hyvähermoinen. Töissä pystyn ainakin pitämään pokkaa vaikka joku oliskin mun mielestä dorka.

Mutta kun mun normaalisti ihan normaaliälyinen mies (45v, insinööri) alkaa kysellä tyhmiä, niin mulla menee HETI käämit. Saatan ehtiä olla 5 sekuntia sarkastinen ennen kuin saan raivarin.

Ne tyhmät kysymykset on sitten tosi tyhmiä: ollaan lähdössä 50-vuotisjuhliin: Laitanko mää juhlavaatteet? (ei kun tuut raksahaalareissa)
Hautajaisiin: Laitanko mää mustan puvun? (no mietipä!) Onko meillä tänään ruoka? (on ollut joka armas päivä klo 17 viimeiset 16 vuotta, joten todennäköisyys on aika hyvä) Jääkaapissa on vain valo: Pitääkö käydä kaupassa? (ei kun se eväs ilmestyy itsestään) Seisoo kynä ja paperi kädessä: Mitä mä tuon kaupasta? pitää saada tarkka lista ja siinä järjestyksessä kuin mitä ne kaupassa on. (tuo samaa kuin viimeksi, tai siis samaa kuin viimeiset 16 vuotta) Missä on mun villasukat? (varmaan siellä mihin ne jätit) Tai kun pyysin etsimään pojan monot - menee komerolle ja kysyy: missä täällä? (no kappas, kun en osaa sanoa senttimetrin tarkkuudella. Se komero ei ole järin iso, että ihan vaan silmä käteen.) Ruokaa on jäänyt yli: Laitanko mä tän jääkaappiin? (eiku annetaan pilaantua...)

Tämä mies on siis varsin vastuullisessa työssä. Miksi se kotona heittätyy ihan aivokääpiöksi?

Ja ennen kaikkea: miksei mun hermot kestä sitä?

 

ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vaan tyhmiä vastauksia.

 

Sä olet passannut miestäsi liikaa. Se pitää sua äitinään.

 

ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vaan tyhmiä vastauksia.

Ei ole tyhmiä kysymyksia on vain tyhmiä ihmisiä.

 

Ja ennen kaikkea: miksei mun hermot kestä sitä?

Vastaat niihin toisella tavalla kuin itse edes haluaisit?

-Laitanko juhlavaatteet? No mitä muuta ajattelit laittaa. En ole äitisi päätä itse mitä päällesi puet.
-Pitääkö käydä kaupassa? Näithän sinä että jääkaappi on tyhjä, ajattelitko että ruoka sinne ilmestyy jostakin muualta kuin kaupasta. Voisitko sinä käydä kaupassa?
-Mitä mä tuon kaupasta? Katso kaapista mitä puuttuu, tässä on lista mitä olen huomannut puuttuvan, kirjoita itse kauppalista siinä järjestyksessä kuin sen haluat. jne

 

Kun en ole passannut! Eikä anoppikaan ole passaavaa tyyppiä.

Esim. tämän 16 vuoden aikana olen silittänyt sille paidan varmaan kolmasti, että osaa senkin ihan itse tehdä. Ja ostaa itse vaatteensa.

Siis tuo mies tekee kotitöitä ja on aivan ihana, mutta välillä sille tulle idioottikohtaus. Niinkuin tuo "laitetaanko hautajaisiin musta puku". Siis oikeasti, äijä on käynyt eläissään varmaan tusinan kertaa hautajaisissa, me ollaan yhdessä käyty ainakin viidesti, edellisestä kerrasta on puoli vuotta ja yhä on arvoitus miten hautajaisiin pukeudutaan. Puku on kaapissa ja paita ja musta kravatti myös, senkun ottaa ja pukee.

Jos vastaan, että eiku laita hawaijipaita, niin sitten se mies suuttuu kun piruilen...

 

Siis tuo mies tekee kotitöitä ja on aivan ihana, mutta välillä sille tulle idioottikohtaus...

Jos vastaan, että eiku laita hawaijipaita, niin sitten se mies suuttuu kun piruilen...

Kannataisiko kysyä mieheltä ilman piruilua miksi hän tuota nyt kysyy, etenkin jos hän ei kysy samoja asioita joka kerran.

 

voi että sellasta se on välillä älä nyt hirveästi toiselle kuitenkaan raivoa

 

Sun on ohjattava sitä etsimään vastaus itse... Tyypittelisin esimerkkikysymykset jotenkin näin:


Ryhmä 1, kysyy jotain itsestäänselvää.

Pitääkö käydä kaupassa?
Laitanko mä tän jääkaappiin?
Onko meillä tänään ruoka?
Laitanko mää juhlavaatteet?
Laitanko mää mustan puvun?

>Kierrät kysymyksen vastaamalla "niin" tai "ehkä"


Ryhmä 2, kysyy koska on laiska.

Missä on mun villasukat?
missä täällä? (etsii jotain)

> Vastaat "en tiedä"


Ryhmä 3, kysyy koska on epävarma.

Mitä mä tuon kaupasta?

>Joudut selittämään.

 

Suomennan sulle nuo kysymykset miesten kielestä naisten kielelle:

Laitanko mää juhlavaatteet? (ei kun tuut raksahaalareissa) = Millaiset vaatteet laitan ja mitkä tarkalleen?
Laitanko mää mustan puvun? = MInkä puvun laitan?
Onko meillä tänään ruoka? = Mulla on nälkä.
Pitääkö käydä kaupassa? = Mulla on nälkä, että onko meillä ainekset ruokaan?
Mitä mä tuon kaupasta? = Minua kyllästyttää että 16 vuotta ollaan syöty aina samaa, koita nyt keksiä jotain vaihtelua.
Missä on mun villasukat? = Missä ne on? = En oikeesti tiedä enkä muista mihin jätin ne.
Ruokaa on jäänyt yli: Laitanko mä tän jääkaappiin? = Laitetaanko jääkaappin, vai voiko olla tunnin pödällä niin syön loput?

 

Mua ottaa päähän jos mies oikeasti kysyyy tyhmiä, siis ei ole lukenut uutisia. Siis se ettei tiedä missä sukat on, niin se nyt ei ole mitään.

 

Muakin ärsyttää ! Mut oon laittanu nyt raskauden piikkiin kun ennen ei ärsyttänyt Ja sekin ärsyttää kun se haluaa tehdä esim ruokaa mutta lopulta mun täytyy tehdä se koska hän ei osaakkaa -.- ÄRGH ! Nytkin olen makkarissa kun paiskoin oven kiinni koska alkoi vituttamaan tuon tyhmyys !

 

:heart::wave: Tunnistin itseni täysin tekstistä, lasten kanssa työssä pinna ei pala juuri koskaan, samat asiat jaksaa jankuttaa vaikka miljoona kertaa kärsivällisesti, mutta sitten oman puolison kanssa eri juttu Et ole heikkohermoinen, ne kysymykset on vain tyhmiä! Sulla on lupa suutahtaa siskosein.

 

:heart::wave: Tunnistin itseni täysin tekstistä, lasten kanssa työssä pinna ei pala juuri koskaan, samat asiat jaksaa jankuttaa vaikka miljoona kertaa kärsivällisesti, mutta sitten oman puolison kanssa eri juttu Et ole heikkohermoinen, ne kysymykset on vain tyhmiä! Sulla on lupa suutahtaa siskosein.

ilmankos ne miehet häipyy sun seurasta ennenpitkää.

 

ilmankos ne miehet häipyy sun seurasta ennenpitkää.

Viimeisellä oli ongelmia niin paljon, että näin on parempi, mutta muut ottaisi takaisin edelleen mut. Riidat kuuluu parisuhteeseen.=)

 

[QUOTE="miksu";30396658]Suomennan sulle nuo kysymykset miesten kielestä naisten kielelle:

Laitanko mää juhlavaatteet? (ei kun tuut raksahaalareissa) = Millaiset vaatteet laitan ja mitkä tarkalleen?
Laitanko mää mustan puvun? = MInkä puvun laitan?
Onko meillä tänään ruoka? = Mulla on nälkä.
Pitääkö käydä kaupassa? = Mulla on nälkä, että onko meillä ainekset ruokaan?
Mitä mä tuon kaupasta? = Minua kyllästyttää että 16 vuotta ollaan syöty aina samaa, koita nyt keksiä jotain vaihtelua.
Missä on mun villasukat? = Missä ne on? = En oikeesti tiedä enkä muista mihin jätin ne.
Ruokaa on jäänyt yli: Laitanko mä tän jääkaappiin? = Laitetaanko jääkaappin, vai voiko olla tunnin pödällä niin syön loput?[/QUOTE]

Tämä oli hyvä Näinhän se menee. Mies haluaa naisen mielipiteen esim. pukeutumiseen. Tuskin kyse on tyhmyydestä, että juhlavaatteetko vai musta puku, vaan tarkalleen, että millainen. Ja toisekseen, minusta ei tuo ole edes tyhmä kysymys, että laitetaanko juhlavaatteet jonkun synttäreille. Ei kaikki halua edes viettää sellaisia synttäreitä, missä kaikki istuu kauluspaidoissaan ja puku päällä kiemurrellen. Aika yleistä nykyään, ettei pukeutumista vaadita viimeisen päälle.

 

Miksun käännökset ovat oikein. Tuo on vain puhetapa, ei oikeaa tyhmyyttä. Oikea tyhmyys ja tietämättömyys on minustakin ärsyttävää. Tosin se antaa myös mahdollisuuden päteä itse. Olenkin luontainen opettaja.

 

Voin niin samaistua!! Laitoin miehelle 2 roskapussia eteiseen et ottaa ne kun lähtee töihin. Mies sanoo meneekö nää roskiin? Meinasin sanoo et " ei ku vie ne auton takakonttiin" tai kun kysyy luvan saako jääkaapista ottaa vaikka limsaa.. Ei ku ne on vaan siellä koristeena.. Välillä keittää ihan suvereenisti!!

 

Mä koen nuo asiat jutusteluna enkä tyhminä kysymyksinä.

 

Sulla nasahtaa siksi kun kuvittelet, että sun pitäisi vastata näihin jotenkin. Ja olla vastuussa kaikesta kotona. Ja olla miehen äiti.

Minustakin tuo miehen kyselyikä on ärsyttävä ilmiö, olkoon vaikka kuinka jonkun mielestä "toisenlaista keksustelukulttuuria". Jos mun miehelle iskee (tosin onneksi harvoin, ehkä sattuneesta syystä) tuo kyselyvaihe, en vastaile mitään, en ole kuulevinaan tai kysyn jotain yhtä tyhmää takaisin, jättäen ihan vaan tylysti vastaamatta.

Jos haluaisin elää idiootin kanssa, niin olishan niitä tuolla tarjolla. Mutta kun en halua. Ja vaikka kaikki miehet salaa sekä toivoo että pelkää että niiden vaimo ottais sen miehen äidin kauhat, avaimet ja vastuun, niin mä en siihen leikkiin lähde.

 

Voi vittu teidän ämmien kanssa oikeasti. Tämä todistaa sen, että naisia ei voi vain miellyttää. AP itsekin toteaa, että mies on muuten ihana ja kaikkea, mutta kysely ärsyttää. Sitten kun äijä ei kysyisikään mielipidettäsi asioihin, niin sitten se itku vasta alkaisi. Kyselyssä ei todellakaan ole kyse tyhmyydestä, vaan siinä että haluaa kuulla myös sinun mielipiteesi.

 

Ehkä mies kyselee että "saako ottaa limsaa" jos olet joskus kieltänyt tai suuttunut siitä että on jääkaapista ottanut jotain (kuvittelee että saatat suuttua siitä limsastakin)

aapeen tapauksessa mun korvaan kuulostaa siltä että mies vain haluaa sinun hyväksyntäsi asioihin ja kysymysmuodossa sitten esittää ne. "Pitääkö käydä kaupassa" tarkoittanee miehen kielellä "lähdetään kauppaan, ok?"

Naiset on muka outoja, mutta kyllä ne miehet nyt vaan on vieläkin oudompia

 

Huhhuh. Toivottavasti itse tykkäätte hetkistä joina rakkaanne teille vittuilevat jos jokin suustanne päässyt asia ei ollut täydellisesti ja viimeistellysti mietittynä ennen kuuluville tuloaan... Ei riitä, ettet itse kysele juhlavaatteista. Jos on varaa vittuilla niin on oltava melkolailla huipputasoa älykkyydessään, mutta silloinhan toisaalta ei olisi idioottia miehekseen ottanut...

 

Huhhuh. Toivottavasti itse tykkäätte hetkistä joina rakkaanne teille vittuilevat jos jokin suustanne päässyt asia ei ollut täydellisesti ja viimeistellysti mietittynä ennen kuuluville tuloaan... Ei riitä, ettet itse kysele juhlavaatteista. Jos on varaa vittuilla niin on oltava melkolailla huipputasoa älykkyydessään, mutta silloinhan toisaalta ei olisi idioottia miehekseen ottanut...

No eihän se pahantoista ole!! Ne kysymykset on vähän hupsuja mutta ei se haittaa.. päinvastoin, täydellisyys on pelottavaa :/ Niistä tulee ne arjen hauskat hetket.
Entinen poikaystäväni kysyi eteisessä aina "onko nämä hyvät kengät vai pistänkö toiset?" ja tuntuu se imartelevalta että toinen arvostaa sun mielipidettä tai pitää sua älykkäänä, mukavampi pohdiskella tätä elämää yhdessä.

 

No eihän se pahantoista ole!! Ne kysymykset on vähän hupsuja mutta ei se haittaa.. päinvastoin, täydellisyys on pelottavaa :/ Niistä tulee ne arjen hauskat hetket.
Entinen poikaystäväni kysyi eteisessä aina "onko nämä hyvät kengät vai pistänkö toiset?" ja tuntuu se imartelevalta että toinen arvostaa sun mielipidettä tai pitää sua älykkäänä, mukavampi pohdiskella tätä elämää yhdessä.

No jos ihmiset kuvaavat tuntemuksiaan sanoin "keittää", "paiskoin oven (no ok, oma selitys on hormoonit)", "pinna palaa" ja "saan raivarin", niin kuinkahan hyväntahtoista se nyt sitten on, varsinkin jos tietää toisen vielä pahastuvan?

Voisiko olla, että jos itse on stressaantunut ja pitää korkeat vaatimukset itselleen, ei meinaa kestää jos toinen vaikuttaa ottavan asiat rennommin, "ei yritä yhtä paljon kuin minä, helv.... soikoon!". Onko unohtunut että se on se kumppani jonka kanssa on valinnut olla, yhtävertainen vaikka erilainen. Onko kumppanista tullut joku arvioitava ja vertailtava kohde johon sitten puretaan omat turhaumat?

Jos noin helposta hermot menee, niin jostain muustakin kyllä silloin kiristää. Eiköhän se älykkään keino ole miettiä mikä itsessä hiertää (vähän sitä kai ap kyselikin?) ja sitten keskustella vaikka kohta kohdalta nämä asiat rauhassa läpi sen toisen kanssa hetkenä jona tilanne ei ole päällä. "Minua jostain syystä ärsyttää kysymykset, joihin tiedät vastauksen. Aion yrittää hillitä ärsyyntymistäni, mutta auttaisi jos sinäkin vähän vähentäisit näitä kysymyksiä".