Miksi päiväkodissa ei juuri siedetä arkoja lapsia?

Heti ollaan tekemässä autismi-diagnoosia, jos lapsi ei ole suuna päänä koohottamassa. Aivoton hössötys on ilmeisesti ainoa lapselle hyväksytty ominaisuus.

 

Koska lapsen pitää olla reipas ja rasittava kälisijä, joka puhuu pienestä pitäen päälle eikä kuuntele ketään muita kuin itseään. Siksi.

 

No ymmärrän kyllä että noilla ominaisuuksilla pärjää työelämässä, mutta voisi pikkuhiljaa alkaa arvostaa muutakin kuin aivotonta itsekorostusta.

-ap

Koska lapsen pitää olla reipas ja rasittava kälisijä, joka puhuu pienestä pitäen päälle eikä kuuntele ketään muita kuin itseään. Siksi.

 

Luulisin että aivottoman hössötyksen ja totaalisen mykkänä & reagoimattomana olemisen väliin mahtuu suurensuuri määrä lapsia jotka ei käyttäydy kummallakaan tavalla.

Mä ajattelen niin, että jos pk:n henkilökunta huolestuu, niin huoli on syytä ottaa tosissaan. Heillä on kuitenkin (yleensä) vuosikausien kokemus lapsista ja käsitys siitä millainen käytös on ns. normaalia ja mikä ei.

 

Ilmeisesti vika on sinun päiväkodissasi tai sinussa itsessäsi.

 

Tai sitten on kyse siitä että joku lapsi ei ehkä sovi päiväkodin toimintaan, koska on luonteeltaan tietynlainen. Muussa elämässä voisi pärjätä ihan hyvin, mutta jos päiväkodista asti saa kuulla olevansa viallinen niin kai siihen vähitellen alkaa uskoa.[


QUOTE=Anatolia;23881309]Luulisin että aivottoman hössötyksen ja totaalisen mykkänä & reagoimattomana olemisen väliin mahtuu suurensuuri määrä lapsia jotka ei käyttäydy kummallakaan tavalla.

Mä ajattelen niin, että jos pk:n henkilökunta huolestuu, niin huoli on syytä ottaa tosissaan. Heillä on kuitenkin (yleensä) vuosikausien kokemus lapsista ja käsitys siitä millainen käytös on ns. normaalia ja mikä ei.[/QUOTE]

 

Jos on hyvinkin arka lapsi, päiväkodissa ei välttämättä nähdä koko totuutta, ainoastaan se puoli, miten lapsi päiväkodissa käyttäytyy. Kotona lapsi voi olla hyvinkin reipas ja suunapäänä kaahkata menemään ja pulista kuin puuropata tuttujen seurassa. Päviäkodissa taas arastellaan kenties suurta väkijoukkoa ja sitä yleistä häslinkiä mikä siellä vallitsee. Jos lapsi on kotona normaali reipas ja höpöttelevä lapsukainen niin ei syytä huoleen. Päiväkodeissakin on epäpätevää hlökuntaa töissä ja pitkä koulutuskaan ei takaa asiallista näkökulmaa.

 

Arat ja hiljaiset lapset ovat suosikkejani ollut kautta aikojen. Ihan btw.

 

[QUOTE="harmaa";23881345]Tai sitten on kyse siitä että joku lapsi ei ehkä sovi päiväkodin toimintaan, koska on luonteeltaan tietynlainen. Muussa elämässä voisi pärjätä ihan hyvin, mutta jos päiväkodista asti saa kuulla olevansa viallinen niin kai siihen vähitellen alkaa uskoa.
[/QUOTE]

Ei kai pk:ssa sanota lapselle että "olet viallinen"?

Eiköhän se mene niin, että henkilökunta kertoo huolensa ja havaintonsa lapsen vanhemmille. Osa heistä ottaa asian kuten mun mielestä kuuluu; lisätutkimukset ei ainakaan lasta vahingoita, ja JOS jokin on vialla niin hyvä että tutkitaan. Ja osa taas suuttuu ja alkaa märisemään siitä että kaikkien lasten (muka) pitäisi mahtua samaan ahtaaseen muottiin.

 

Arat ja hiljaiset lapset ovat suosikkejani ollut kautta aikojen. Ihan btw.

Niistä ei ainakaan lähde liian kova ääni.
Hermolepoa, kun yksi ei koko ajan huuda ja hälise korvanjuuressa.

 

Jaa-a. Mutta tuli tästä mieleen se, kun mulla oli tässä keväällä mahdollisuus tutustua lyhyesti erääseen ranskalaiseen päiväkotiin/kouluun (no siis se oli sellanen joku leikkikoulu/koulu tms. eli reilusti isompien puolella jo opiskeltiin, pienemmät keskitty leikkimiseen), ja siellä oli kyllä ihan erilainen meno kuin suomen tarhassa. Tottakai pihalla leikittiin hippaa ja ajeltiin pyörilla, mutta sisällä kukaan ei koheltanut tai huutanut (vaikka joku tappelukin syntyi lelusta), vaan kaikki tottelivat suht nätisti pk-tätien käskyjä (kun siellä oli esim. sillain että tietyt lapset teki yhden askartelun loppuun, toiset toisen ja loput leikki, niin heti kun kuului oma nimi, noustiin paikalta ja mentiin pöydän ääreen istumaan). Liekö sitten johtunut jännityksestä tms., kun me suomalaiset oltiin siellä, mutta kyllä tuntui satuhetkikin hieman erilaiselta, kun kaikki istua tapittivat lukijaa hiljaa kiinnostuneina, toisin kun sillon joskus kun olin itse tarhassa töissä (tosin sillon kyseessä sadepäivä, ja hetki oli iltapäivä, mutta kuitenkin varsinkin paria herraa oli kyllä vaikeaa pitää paikallaan)...

Vaikka sitten taas paikallisen lukion ruokalassa meno oli jo taas ihan toista...

 

Arat ja hiljaiset lapset ovat suosikkejani ollut kautta aikojen. Ihan btw.

Juuh. Ilman muuta. Mikäs sen mukavempaa ku lapsi sulautuu sievästi tapetteihin eikä häiritse ketään. Koskaan.

 

Jos on hyvinkin arka lapsi, päiväkodissa ei välttämättä nähdä koko totuutta, ainoastaan se puoli, miten lapsi päiväkodissa käyttäytyy. Kotona lapsi voi olla hyvinkin reipas ja suunapäänä kaahkata menemään ja pulista kuin puuropata tuttujen seurassa. Päviäkodissa taas arastellaan kenties suurta väkijoukkoa ja sitä yleistä häslinkiä mikä siellä vallitsee. Jos lapsi on kotona normaali reipas ja höpöttelevä lapsukainen niin ei syytä huoleen. Päiväkodeissakin on epäpätevää hlökuntaa töissä ja pitkä koulutuskaan ei takaa asiallista näkökulmaa.

Lapsi elää sekä koti- että päiväkotielämää. Niin kuin aikuiset elävät koti ja työelämää, työpersoona voi olla erialinen kuin kotipersoona.

Vanhempien on hyvä tietää millainen lapsi on "julkisissa" tilanteissa, ei ainoastaan kotona. Koska sillä persoonalla lapsen on pärjättävä vaikkapa koulussa.

Meillä lapsen persoona on sekoitus ujoutta ja rohkeutta... päiväkodissa on pyritty tukemaan ja rohkaisemaan lasta, ilman että ujostelusta tehdään numeroa.

 

Juuh. Ilman muuta. Mikäs sen mukavempaa ku lapsi sulautuu sievästi tapetteihin eikä häiritse ketään. Koskaan.

Et taida tuntea ujoa lasta...

 

[QUOTE="vieras";23881511]Et taida tuntea ujoa lasta...[/QUOTE]

En tietenkään. Koskaan ole lapsia nähnytkään... hohoi taas.

 

Ensinnäkään, en käyttäisi sanaa sietää..

Ja mitä tässä sitten tarkoitetaan aroilla. Jos arka on semmonen, että itkeä tillittää lähes taukoamatta ja sylissä tai ainakin käsetä pitää koko ajan niin onhan se aika raskasta. Muutakin tehtävää olis miljoona ja sata.

 

Lapsi voi olla syrjäänvetäytyvä, vaikka ei olisi arka.

 

En tiedä, auttaako se mitään jos lapsi on kotona puhelias...meinaan jos ikätovereiden kanssa oleminen ei suju, ei osaa pitää puoliaan, kertoa mielipidettään, tai kommunikoida kuin omien vanhempien kanssa.

Sosiaaliset taidot on hyvin tärkeitä elämässä, ja ujous voi olla todella rajoittavaa lapselle itselleenkin.

 

No ujo ja hiljainen lapsi on varmaankin ihan normaali. Mutta välillä näkee näitä "möllöttäjiä", jotka eivät juuri puhu mitään, eivätkä tunnu oikein ymmärtävänkään mitään. Ja vaikea saada kontaktia heihin. Semmosesta lapsesta saa ollakin huolissaan.

 

En tietenkään. Koskaan ole lapsia nähnytkään... hohoi taas.

No aika rumasti ainakin ujoista lapsista puhut. Varmaan sinusta koulukiusaaminen ja ujon lapsen leikkien ulkopuolelle jättäminenkin on ihan ok.

 

En tietenkään. Koskaan ole lapsia nähnytkään... hohoi taas.

Toivottavasti et työskentele lasten parissa tuolla asenteella.

 

Minusta tuntuu, että nykyään pitäisi olla heti kaikessa mukana. Jos on hitaasti innostuva, jää toisten jalkoihin. Elämässä pärjää kun on ensimmäisenä äänessä, rauhallinen pohtija huomaa jääneensä asemalle, jenkkimeininki jyllää. Hitaana hämäläisenä ja sellaisen äitinä tämä huolestuttaa.

 

joo en kans ymmärrä. mun lapsi on ollut 2v-5v ekassa hoitopaikassaan ja tässä toisessa 5v-6v. ensimmäisestä ei ikinä tullut mitään erityismainintaa, lapsi sulautui joukkoon, oli iloinen ja jäi hoitoon mielellään. uudessa paikassa jää lähes poikkeuksetta itkemään, on siellä vaisu ja hiljainen, ei ole löytänyt omaa paikkaansa. ja mä olen tuhat kertaa vääntänyt esim.sellaisesta asiasta, että jos se lapsi jää sinne itkemään mun perään, niin mä TOIVOISIN, että siihen tilanteeseen tulisi joku täti joka ottaisi mun lapsen "huomaansa" koska itku loppuu kun mä häviän näköpiiristä, mutta en mä pysty lähtemään jos toinen hysteerisenä parkuu mun perään.

nykyisellä hoitopaikalla on edellisessä hoitopaikassa tehdyt vasut ja mä itse olen päiväkodissa töissä ja olen korostanut, että mä haluan että mulle ollaan avoimia ja kaikesta jutellaan.

sit mulle vasussa isketään päin naamaa et sun lapsi on liian arka ja herkkä ja siitä tulee koulukiusattu. ( tein tästä oman aloituksen taannoin.. ) mitään hyvää sanottavaa ei ollut ja mä en todellakaan tunnistanut lastani heidän kuvauksestaan. en väitä etteikö lapsi sellainen siellä olisi kun kertovat, mutta haluaisin keskustella siitä MIKSI lapsi ei ole siellä oma itsensä. mutta mulle vaan jankataan et se on liian arka ja herkkä ja se on paha asia.

onneks syksyllä alkaa eskari ja lapsi jo innoissaan odottaa sitä, siellä on tuttuja kavereita mm.naapurustosta ja edellisestä hoitopaikasta.

 

meillä lapsi myös todella arka, aina ollut. meidän vanhempien, sekä isovanhempien seurassa jopa villikko! Kavereita esim. kun tulee kylään niin aina itkettää ja syliin pitää päästä. Joskus voi mennä kauemminkin aikaa, että lapsi uskaltautuu lähtemään sylistä ja olemaan rennosti. Se on tosiaankin melko turhauttavaa välillä, mutta lapsi on sellainen, minkäs teet. Tottakai yhdessä taas tutustutaan vierailijoihin ja tsempataan lasta. Uskon silti, että ajan myötä arkakin lapsi reipastuu ja isompana asiat voikin kääntyä päälaelleen Päiväkodissa pitäis aloittaa syksyllä ja mietityttää että mitenhän se lähtee sujumaan.. Jos minulle sanottaisiin että lapseni voi olla jollain tapaa autistinen koska lapseni on arempi kuin muut, niin kyllä minun tapauksessani saiis henkilökunta kuulla kunniansa vaikka kuin tarkottaisivat hyvällä.

 

En tiedä, auttaako se mitään jos lapsi on kotona puhelias...meinaan jos ikätovereiden kanssa oleminen ei suju, ei osaa pitää puoliaan, kertoa mielipidettään, tai kommunikoida kuin omien vanhempien kanssa.

Sosiaaliset taidot on hyvin tärkeitä elämässä, ja ujous voi olla todella rajoittavaa lapselle itselleenkin.

Ujo on siis yhtäkuin epätoivottava persoona? Eikö ujoja ja arkoja pitäisi ymmärtää ja tukea ihan yhtälailla kuin näitä adhd-tapauksia vaikka sekin tuntuu olevan nykypäivänä hyväksytympää? Asenteet lähtevät aikuisista ja minua pelottaa näin negatiivisesti arempiin lapsiin suhtautuvat ihmiset.