Miksi päiväkodissa ei juuri siedetä arkoja lapsia?

Meidän poika on myös ujo ja varautunut, paitsi kotona tai ylipäätään oman perheen kesken. Äitini kutsui häntä jo vauvana hitaastilämpiäväksi ja samaa sanoi pk-täti ekassa vasu-keskustelussa. Tai hieman varoen toi tuo pk-täti tuota asiaa esiin. Ajatteli varmaan että pidän sitä huonona ja negatiivisena asiana. Nyt kun ollut jo pidempään samassa päiväkodissa ja samaissa ryhmässä on palaute hoitajilta jo toisenlaista, eli poika on päässyt viimein sinuiksi hoitajien yms. asioiden kanssa. Vaatii vaan vähän aikaa.

 

Juuh. Ilman muuta. Mikäs sen mukavempaa ku lapsi sulautuu sievästi tapetteihin eikä häiritse ketään. Koskaan.

Ei vaan tässä paljastuukin se jutun juju, nämä hiljaiset tarvitsee nimeomaan sitä HUOMIOTA ja KANNUSTUSTA, KEHUJA ja edelleen... HUOMIOTA. Ja vain ihminen joka ei todellakaan ajattele niiden olevan vain jotain vitun seinätapettia, osaa sellaista antaa.

 

Ei vaan tässä paljastuukin se jutun juju, nämä hiljaiset tarvitsee nimeomaan sitä HUOMIOTA ja KANNUSTUSTA, KEHUJA ja edelleen... HUOMIOTA. Ja vain ihminen joka ei todellakaan ajattele niiden olevan vain jotain vitun seinätapettia, osaa sellaista antaa.

Ehkä jos sitä huomiota ja aikaa antaisi ajoissa, ei lapsen tarvitsisi sitä kärvistellä luimistellen nurkissa =)

 

Ehkä jos sitä huomiota ja aikaa antaisi ajoissa, ei lapsen tarvitsisi sitä kärvistellä luimistellen nurkissa =)

Hohhoi, mielestäsi ei ole olemassa erityyppisiä ihmisiä?

 

Päiväkodeissa on eroja. Ei kaikissa siedetä niitäkään lapsia, joilla on kantava ääni ja energiaa enemmän kuin Laatokassa vettä. Välillä tuntuu siltä, että nykyään päiväkodin henkilökunnan päähän istuteen iso määträ tietoa kaikenlaisista poikkeavuuksista ja siitä millainen on normaalilapsi. Kaikilla päiväkodin "ammattilaisilla" ei ole reusursseja soveltaa tietoa käytännössä oikein. He näkevät kaikessa keskiverrosta poikkeavassa jotakin sellaista, joka pitää diagnosoida ja poistaa lapsesta.

Jäitä siis hattuun ja jos tilanne on kovin hankala ja olet perustellustu eri mieltä sinua painostavin tarhan tätien kanssa, vaihda toiseen päiväkotiin.

 

Ai että mua ottaa aivoon sellaiset jatkuvasti äänessä olevat, huutavat, itsekkäät lapset... Mutta ammattimainen pitää olla silti ja näyttää, että heistäkin tykkäisi...

 

Jos on hyvinkin arka lapsi, päiväkodissa ei välttämättä nähdä koko totuutta, ainoastaan se puoli, miten lapsi päiväkodissa käyttäytyy. Kotona lapsi voi olla hyvinkin reipas ja suunapäänä kaahkata menemään ja pulista kuin puuropata tuttujen seurassa. Päviäkodissa taas arastellaan kenties suurta väkijoukkoa ja sitä yleistä häslinkiä mikä siellä vallitsee. Jos lapsi on kotona normaali reipas ja höpöttelevä lapsukainen niin ei syytä huoleen. Päiväkodeissakin on epäpätevää hlökuntaa töissä ja pitkä koulutuskaan ei takaa asiallista näkökulmaa.

Näin juuri! Oma lapseni on juuri tällainen. Hän on vähän hitaasti lämpenevä, mutta menee kyllä leikkeihin mukaan eikä koskaan ole jäänyt äidin helmoihin. Tulee hyvin toimeen toisten lasten kanssa eikä jää alakynteen, jos joku esim. ottaa lelun kädestä, osaa pitää puolensa yms. Ei vain ole kovin puhelias päiväkodissa ja tästäkös hoitotäti oli heti tekemässä diagnooseja! Kotona pälpättää kuin papupata!

Itse olen ylpeä omasta rauhallisesta lapsestani ja tyytyväinen ettei ole samanlainen koheltaja kuin 90% päiväkodin muista lapsista on!

 

Ai että mua ottaa aivoon sellaiset jatkuvasti äänessä olevat, huutavat, itsekkäät lapset... Mutta ammattimainen pitää olla silti ja näyttää, että heistäkin tykkäisi...

* Ei tykkää tästä *

 

* Ei tykkää tästä *

ja kuka sanoi että JUST sun mielipiteellä on väliä?

 

jännä että näissä aletaan heti itse mollaamaan sitä toista ääripäätä mitä oma lapsi ei edusta. Mitä se kertoo myös vanhemmista? Sinun lastasi ei hyväksytä ja itse alat haukkua toisia lapsia...

Myös järkevä ja kouluttautunut vanhempi tietää, että erilaisia ihmisiä tarvitaan työelämässä. Arka ihminen ei ole varmasti aloittaja ja innovaattori, mutta yhteiskunta ei toimi ellei ole myös niitä jotka keskittyvät yksityskohtiin ja päättävät aloitetut projektit. Kaikkien ei tartte mennä asiakaspalvelutehtäviin.

 

ja kuka sanoi että JUST sun mielipiteellä on väliä?

Tietenkin on väliä.

Ootsä toi sama lh? Miten kehtaat tuoda julki et oot noin paska ammatissasi?

 

Ai että mua ottaa aivoon sellaiset jatkuvasti äänessä olevat, huutavat, itsekkäät lapset... Mutta ammattimainen pitää olla silti ja näyttää, että heistäkin tykkäisi...

Mun omassa ryhmässä näitä huutavia ja itsekkäitä lapsia on tällä hetkellä aika monta ja yhdessä ne on aikamoinen sakki. Yksitellen ihan kivoja lapsia, mutta ei silti haittaa vaikka ei heidän kanssaan enää ensi vuonna tarvite vääntää ja kääntää. Hiljaiset lapset tarvitsevat enemmän aikaa ja ammattitaitoista osaamista, jotta pääsee heidän kanssaan juttuun ja ns. samalle tasolle. Ehkä se selittää sen, että ap:stä tuntuu siltä ettei päiväkodissa siedetä arkoja lapsia, koska he tavallaan "vaativat" enemmän tullakseen huomioiduksi.

 

Mun omassa ryhmässä näitä huutavia ja itsekkäitä lapsia on tällä hetkellä aika monta ja yhdessä ne on aikamoinen sakki. Yksitellen ihan kivoja lapsia, mutta ei silti haittaa vaikka ei heidän kanssaan enää ensi vuonna tarvite vääntää ja kääntää. Hiljaiset lapset tarvitsevat enemmän aikaa ja ammattitaitoista osaamista, jotta pääsee heidän kanssaan juttuun ja ns. samalle tasolle. Ehkä se selittää sen, että ap:stä tuntuu siltä ettei päiväkodissa siedetä arkoja lapsia, koska he tavallaan "vaativat" enemmän tullakseen huomioiduksi.

Ei huutava ja äänekäs lapsi ole itsekäs suoralta kädeltä. Tsiisus mitä yleistyksiä "ammatti-ihmisten" suusta.

 

meillä on kans pari hitaasti lämpiävää, ujoa lasta. Kun aloitimme päivähoidon, niin "omahoitajan" syli oli pop tosi pitkään. Täällä onneksi on tapana, että "omahoitaja" käy kotona (jos vanhemmille sopii) tutustelemassa ja hän sanoikin, ettei uskois samoiksi lapsiksi.

 

Ei huutava ja äänekäs lapsi ole itsekäs suoralta kädeltä. Tsiisus mitä yleistyksiä "ammatti-ihmisten" suusta.

Sehän kirjoitti että huutavia ja itsekkäitä ei itsekkäitä huutavia lapsia. Kaksi eri asiaa

 

Ei huutava ja äänekäs lapsi ole itsekäs suoralta kädeltä. Tsiisus mitä yleistyksiä "ammatti-ihmisten" suusta.

Eihän tuo sitä tarkoitakkaan, että kaikki huutavat lapset olisivat itsekkäitä ja päin vastoin, mutta nyt vaan sattuu olemaan niin. Itsetehostusta riittää näissä mun ryhmän lapsissa vaikka toisille jakaa.

 

no mä en ainakaan voi tajuta, että ujo ja arka olis sama kuin autistinen tai autismi-kirjoon kuuluva. Musta ujoudessa ja arkuudessa ei ole mitään vikaa niin kauan kun se ei haittaa sitä lasta itseään liikaa. Eli jos huomaa, että lapsi on ahdistunut tms. silloin on syytä tehdä jotain. Mutta siis on syytä miettiä, miksi on ahdistunut, miksei uskalla tuoda itseään esille tms. Koska silloinhan on jotain vikaa ryhmän henkilökunnan toiminnassa, jos ei lapsi pitkänkään ajan kuluessa tutustu. Koska eivät ujotkaan ole ujoja tutussa seurassa. Siispä pitäisi järjestää paljon esim. pienryhmätilanteita ujomman lapsen kanssa.

Kuitenkin olen myös ottanut puheeksi epäilyjä juurikin johonkin autismi-kirjon tapaisiin tai muihin neurologisiin kehitysviiveisiin liittyen. Niitäkin kun lapsista löytyy, vaikka vanhemmat eivät haluaisi omasta lapsestaan sitä uskoa. Tutkimukset ja lisäresurssit tai terapiat eivät kuitenkaan varmaan koskaan ole haitaksi, joten joskus on vaikea ymmärtää niitä kohtaan esiintyvää vastustusta.

Sekin on varmasti totta, että kaikilla ei pk:ssa ole ammattitaitoa ja että kaikkea normaalista poikkeavaa epäillään. Mutta useinmiten sitä ammattitaitoa löytyy. Siitä huolimatta virhearviointejakin tapahtuu. Kukaan ei aina osaa hoitaa hommiaan täydellisesti.

 

En tiedä, auttaako se mitään jos lapsi on kotona puhelias...meinaan jos ikätovereiden kanssa oleminen ei suju, ei osaa pitää puoliaan, kertoa mielipidettään, tai kommunikoida kuin omien vanhempien kanssa.

Sosiaaliset taidot on hyvin tärkeitä elämässä, ja ujous voi olla todella rajoittavaa lapselle itselleenkin.

Tästä olen samaa mieltä. Toki lapsia on eri luonteisia eikä kaikki viihdy huomion keskipisteinä, joku on jo perusluonteeltaan hiljaisempi ja rauhallisempi. Mutta jos lapsi siis kotona ja tuttujen keskellä on eloisa ja sanavalmis joka omaa paljon näkemyksiä joita tykkää tuoda esiin, niin näisin surullisena jos hän ujouden takia ei päiväkodissa uskalla olla oma itsensä vaan joutuu vetäytymään syrjään.

Pahimmilaan se jatkuu vielä koulussakin niin ettei pysty tuntiosaamisessa tuomaan taitojaan esiin, on vaikea saada kavereita vaikka on pohjimmiltaan sosiaalinen ja kärsii yksinäisyydestä. Näkisin tuon hyvinkin rajoittavana ja harva lapsi varmaan nauttii ujoudesta, siis siitä ettei uskalla olla oma itsensä ryhmässä ja sanoa sitä mitä haluaisi.

 

Jaa-a. Mutta tuli tästä mieleen se, kun mulla oli tässä keväällä mahdollisuus tutustua lyhyesti erääseen ranskalaiseen päiväkotiin/kouluun (no siis se oli sellanen joku leikkikoulu/koulu tms. eli reilusti isompien puolella jo opiskeltiin, pienemmät keskitty leikkimiseen), ja siellä oli kyllä ihan erilainen meno kuin suomen tarhassa. Tottakai pihalla leikittiin hippaa ja ajeltiin pyörilla, mutta sisällä kukaan ei koheltanut tai huutanut (vaikka joku tappelukin syntyi lelusta), vaan kaikki tottelivat suht nätisti pk-tätien käskyjä (kun siellä oli esim. sillain että tietyt lapset teki yhden askartelun loppuun, toiset toisen ja loput leikki, niin heti kun kuului oma nimi, noustiin paikalta ja mentiin pöydän ääreen istumaan). Liekö sitten johtunut jännityksestä tms., kun me suomalaiset oltiin siellä, mutta kyllä tuntui satuhetkikin hieman erilaiselta, kun kaikki istua tapittivat lukijaa hiljaa kiinnostuneina, toisin kun sillon joskus kun olin itse tarhassa töissä (tosin sillon kyseessä sadepäivä, ja hetki oli iltapäivä, mutta kuitenkin varsinkin paria herraa oli kyllä vaikeaa pitää paikallaan)...

Vaikka sitten taas paikallisen lukion ruokalassa meno oli jo taas ihan toista...

se on kato kun suomessa on joku "pojat on poikia -geeni". Muualla ei ole mitään eroa, miten keskitytän ja kuunnellaan, suomessa pojat kasvavat pellossa.

 

Meidän lapsi sai lähetteen toimintaterapiaan päiväkodin erityislastentarhanopettajan taholta(jota en henk.koht. ole edes ikinä tavannut) koska lapsellamme nyt 4.5v on hahmottamisessa ongelmaa,no käytiin sitten siellä terepiassa muutaman kerran eikä tämä terapeutti huomannut sillä saralla mitään ongelmaa,päinvastoin!
Kotona ei myöskään huomattu että olisi jotain häikkää siinä eikä huomannut lähipiirikään,eli ei päiväkodin ammattilaiset ole aina oikeassa nekään..Lisäksi päiväkodin hlökuntaa tuntuu vaivaavan se kun meidän lapsi on aika varautunut tiettyjä ihmisiä kohtaan eikä ole heti suuna päänä menossa syliin suunnilleen,näin kärjistetysti..

Ymmärrän kyllä että pitää puuttua jos on tarvetta mutta sitten joskus mennään perse edellä puuhun niiden diagnoosien kanssa,tytöllä on kotona naapurissa paljon kavereita ja on myös päiväkodissa pidetty leikkikaveri.Hän vaan sattuu olemaan luonteeltaan vähän varautunut jos on uusia ihmisiä tai tilanteita,ihan kuin minäkin pienenä ja olen sellainen edelleen!

Tuntuu tosiaan välillä että ominaista luonteenpiirrettäkin pidetään jonain vikana..

 

Ujo on siis yhtäkuin epätoivottava persoona? Eikö ujoja ja arkoja pitäisi ymmärtää ja tukea ihan yhtälailla kuin näitä adhd-tapauksia vaikka sekin tuntuu olevan nykypäivänä hyväksytympää? Asenteet lähtevät aikuisista ja minua pelottaa näin negatiivisesti arempiin lapsiin suhtautuvat ihmiset.

Ahaa. No, mun tytön bestis on ujo ja hiljainen, enkä suhtaudu häneen lainkaan negatiivisesti.

Ymmärrän silti sen, että pk:ssa ja koulussa odotetaan aremmiltakin tietynlaista osallistumista.

Jos ujous ei ole "vika", vaan hyvä positiivinen luonteenpiirre muiden joukossa, niin miksi ujo lapsi tarvitsisi erityistukea ja enemmän ymmärrystä kuin joku muu...oppiakseen siitä ujoudesta pois? Se on aika hämmentävää minusta.

 

Ei vaan tässä paljastuukin se jutun juju, nämä hiljaiset tarvitsee nimeomaan sitä HUOMIOTA ja KANNUSTUSTA, KEHUJA ja edelleen... HUOMIOTA. Ja vain ihminen joka ei todellakaan ajattele niiden olevan vain jotain vitun seinätapettia, osaa sellaista antaa.

Joka ikinen lapsi tarvitsee noita asioita, ja oletan että päiväkodissa myös ei-arat ja hiljaiset lapset sitä saavat. Ja syliä, vaikka eivät itkisikään...

 

Lastentarhanopettajien työhön kuuluu puuttua, jos havaitsevat lapsessa jotakin erityistä. Kannattaa olla onnellinen, jos lapsesta välitetään. Diagnoosi on ainut keino saada tukitoimia myös myöhemmin elämässä.

 

Ainoa syy miksi voisi tarvita tukitoimia on jyräävä lto jota lapsi suorastaan pelkää. Määritteli lapsemme araksi heti ensivilkaisulla ja puhui sanat suuhuni vasu-keskustelussa. On muutenkin päättänyt, millainen lapsemme on, mitä ja kenen kanssa leikkii ja muuta ei ota huomioon kuin omia näkemyksiään tukevat asiat. Kummallista, että muiden lasta hoitaneiden mielestä lapsi on ihan erilainen.

Lastentarhanopettajien työhön kuuluu puuttua, jos havaitsevat lapsessa jotakin erityistä. Kannattaa olla onnellinen, jos lapsesta välitetään. Diagnoosi on ainut keino saada tukitoimia myös myöhemmin elämässä.