Mun on pakko saada kans kertoa oma kierteeni näiden vitun pillereiden kanssa (anteeksi, mutta mulla kirjaimellisesti mennyt hermot hormonaaliseen ehkäisyyn).
Aikanaan aloitin Cerazetella. Niiden kanssa ei alkuun pahempia ongelmia. Itkukohtauksia tuli toinen toistaan turhemmista asioista ja muutama finni tuli lisää. Painoni laski muutaman kilon, mutta sitä en laittanut pahakseni. Menkat tuli noin 2vk välein, mutta ne olivat niukat eivätkä haitanneet elämääni juuri lainkaan. Parin kuukauden käytön jälkeen menkat jäi kokonaan pois ja kaikki sivuoireet tasottuivat. No, kerran menin tekemään klassisen mokan ja unohdin yhden pillerin. Siitä se railakas alamäki sitten alkoi. Menkat kesti noin kaksvi viikkoa ja kolme päivää väliä ja sama rumba alkoi uudestaan. Vuosin kuin mikäkin teuraseläin, mutta tymänä päätin jatkaa. Elämääni ei todellakaan mahtunut muuta, kun noita saakelin välivuotoja. Olin jo todella huonolla tuulella ja äreä sen takia. Menin sitten hakemaan apteekista uutta pakettia Cerazetteja tyhmänä ihmisenä (olisin toki voinut soittaa neuvolaan, että haluan uudet pillerit) ja ne olivat loppu. Sain tilalle Desogestrel Sandozet. Sama lääke, eri valmistaja. Näiden kanssa alkoi todella rajut mielialavaihtelut. Olin jättämässä miestäni noin kuutena päivänä viikossa ja sain riidan aikaiseksi aiheesta kuin aiheesta. Vuoto sentään tasottui joka toiseen viikkoon, mutta aina kun vähänkin kiihottui tai harrasti seksiä niin verta vuoti muutaman päivän siitä ilosta. Näitä päätin kuitenkin taas tyhmänä jatkaa päässä toive siitä, että kyllä tämä tästä kunhan vain jaksan odottaa. Joku sai mut kuitenkin tajuamaan, että ei mun tarvitse tämmöistä verenvuotamis showta jaksaa, joten soitin neuvolaan ja sain Mini-Pillit. Nyt olen syönyt näitä yhden liuskan jonka aikana menkat tulleet kahdesti (epäilen ensimmäisten johtuneen edellisistä pillereitä). Toisten aikana vuosin viisi päivää kuin tapettava ja ne loppui kuin seinään. Nyt on olo ihan hyvä, en ole enää niin riidanhaluinen. Finnejä tullut taas muutama lisää ja painoa tullua imeelliset kilo lisää (minun kohdallani se nyt ei kauheasti haittaa, koska roikun muutenkin jo alipainon rajalla). Alussa koin hervotonta iloisuutta. Hymyilin kaikille ja leijailin seitsämännessä taivaassa. Kaikki tuntui liian hyvälle ollakseen totta (sivuoireena todellakin mainitaan euforia) : D Alavatsaan koskee välillä, tuntuu kuin menkat olisi alkamassa, mutta ei mitään. Pientä huonovointisuutta ja heikotusta olen havainnut, mutta en mitään niin oahaa ettenkö voisi elää sen kanssa. Vatsakipijakaan ei huomaa ennenkuin ns. pysähtyy paikoilleen kuuntelemaan kehoaan. Nyt mä todellakin toivon, että mä onnistun näiden pillereiden kanssa. Moni ihminen on saanut venyä mun takia, koska nämä tämä pilleri show on laittanut kaiken ihan uuteen uskoon.