Riippuu varmaan lapsesta, että millä tavalla noita asioita kannattaa käsitellä.
Mä olin lapsena kans sellainen murha- ja rikosmysteerejä rakastava.
Huume- ja ihmiskauppa, järjestäytynyt rikollisuus ympäri maailman, katulapset, raiskaukset ja henkimaailman jutut kiinnostivat myös.
Vanhempani yrittivät minulta joskus noita asioita käsittelevää materiaalia ottaa pois ja piilotella, mutta ei se oikein mitään auttanut, kun hankin silti materiaalin noiden aiheiden parissa viettämiseen jostain.
En saanut traumoja, mutta oonhan mä vähän "flipannut" ollut aina.
Tai riippuu kulttuurista, joissain mä oon ihan peruspera.
Mä olin lapsena kans sellainen murha- ja rikosmysteerejä rakastava.
Huume- ja ihmiskauppa, järjestäytynyt rikollisuus ympäri maailman, katulapset, raiskaukset ja henkimaailman jutut kiinnostivat myös.
Vanhempani yrittivät minulta joskus noita asioita käsittelevää materiaalia ottaa pois ja piilotella, mutta ei se oikein mitään auttanut, kun hankin silti materiaalin noiden aiheiden parissa viettämiseen jostain.
En saanut traumoja, mutta oonhan mä vähän "flipannut" ollut aina.
Tai riippuu kulttuurista, joissain mä oon ihan peruspera.