Ihan tolkutonta paskaa kyllä joutuvat jotkut lapset kestämään vanhempiensa vuoksi. Vanhempi poika meillä pelaa joukkueessa, joka sitten tekee turnausmatkoja ja pelireissuja lähes viikoittain. Joukkueenjohtaja on todella mukava ja omistautunut ihminen, tekee kovasti työtä kaiken sujumiseksi: varaa kentät, informoi kaikkia, sopii bussikuljetukset, kerää maksut, huolehtii ruokailuista, organisoi kaikki juoksevat asiat (sairastumiset, kokoonpanot, valokuvaukset, pelivaatteet, sponsorit jne.)
No, sitten hän ilmoittaa meilinä, että yhteen turnaukseen mennään toisen seuran kanssa yhteisbussilla, ja pelien välissä bussi ei ole meidän käytössämme. Joten hän tarjoutuu tekemään kotonaan useita isoja vuokia makaronilaatikkoa valmiiksi, ottaa ketsupit mukaan ja kertoo, että sitä voi sitten ainakin siellä hallilla lämmittää pojille. Voisiko joku tuoda paperilautasia ja ruokailuvälineitä? Kukaan ei vastaa viestiin. Joukkueessa pelaa kuitenkin 20 jätkää... Käsittämätöntä. Tietysti vein sitten ne ruokailutarpeet.
No, tämä ei riitä, vaan kun oikein puolivihaisena sitten hän sitten vielä edellisenä päivänä laittaa kaikille meiliä, että "kun en ole saanut vastauksia, oletan, että pojat syövät makaronilaatikkoa ja bussimaksu on sitten 10 euroa per poika."
Niin johan alkaa tulla sitten vastauksia. "Meidän Nicopetteri on tottunut viikonloppuisin syömään vähän paremmin" ja "meidän Jani-Justiina ahdistuu isoissa porukoissa, että me tullaan omalla autolla" (ja juuri se kyyditys oli laskettu maksettavaksi ilmoittautuneiden poikien kesken, joista kukaan ei ilmoittanut ennen edellistä päivää, että ei tule bussiin. Jopa alkoi tulla vastauksia, kun pyydettiin 10 euroa rahaa...)
ja näitä jatkuu. "Meidän Elmovilpertti on tottunut siihen, että hän saa aina liikunnan jälkeen olla hetken ihan rauhassa omissa oloissaan. Onkohan siellä hallissa sellaista tilaa meidän Elmolle?" Ja tämä on paras: Yksi äiti tuli katsomaan treenejä (TREENEJÄ; ei peliä) ja kommentoi sitten valmentajalle: "Kauhean rajusti nuo pojat pelaavat. Meidän poika on sillä tavalla arka, että ei tykkää kovista äänistä eikä ole tottunut että hänelle korotetaan ääntä. Voisitteko pelata vähän rauhallisemmin, ettei satu mitään?" Ja toinen äiti vinkuu joka pelissä, että hänen lapsensa ei saa riittävästi peliaikaa, mutta he maksavat kuitenkin harrastuksesta. No kidding, jos jätkä on tehnyt kahdessa kaudessa yhden tehopisteen ja senkin laukoi omiin, ei ole ihme jos ei sarjapeleissä ihan keskushyökkääjäksi laiteta. Mutta tämä ei käy äidille, tietenkään. Luulen, että tämä poika ei edes haluaisi pelata koko joukkueessa, mutta äidille se on tärkeää.
Sokerina pohjalla: Ystäväni piti kesällä riparitapaamista, ja 15-vuotiaiden piti kokoontua SRK-talolla, josta sään salliessa pyöräiltäisiin eräälle SRK:n eräkämpälle noin 10 kilometrin matka pitämään tätä tapaamista. Oli kesäkuu. Ja kirjeessä sanottiin ohjeeksi, että jos sataa ihan kaatamalla, pidetään sitten se tapaaminen siellä SRK-talolla eikä lähdetä pyöräilemään.
No, yksi äiti sitten oli itse pyöräillyt edellisenä päivänä sen reitin ja soitti ohjaajalle: "Kyllä se on niin vaikeaa maastoa (metsätietä, ihan autojen käytössä) että ei meidän poika varmaan voi lähteä. Ja sadettakin on luvattu." Poika lähti sitten kuitenkin, mutta äiti tuli saattamaan sinne SRK-talolle ja ohjeisti kovaan ääneen, että pyörää pitää sitten taluttaa jos mäet on liian jyrkkiä.
No, alkoi sitten tietysti tihuuttaa vettä kun olivat siellä eräkämpällä. Oli kuitenkin kesä, matka kohtuullinen pyöräillä, valoisaa, aikuiset mukana. Silti kolmen lapsen vanhemmat soittivat lapsilleen, että tulevat hakemaan autolla, koska sataa. Siis nämä lapset olivat 15-vuotiaita.
SIIS MITÄ HELVETTIÄ????
Eniten säälittää ne lapset. Oikeesti.
No, sitten hän ilmoittaa meilinä, että yhteen turnaukseen mennään toisen seuran kanssa yhteisbussilla, ja pelien välissä bussi ei ole meidän käytössämme. Joten hän tarjoutuu tekemään kotonaan useita isoja vuokia makaronilaatikkoa valmiiksi, ottaa ketsupit mukaan ja kertoo, että sitä voi sitten ainakin siellä hallilla lämmittää pojille. Voisiko joku tuoda paperilautasia ja ruokailuvälineitä? Kukaan ei vastaa viestiin. Joukkueessa pelaa kuitenkin 20 jätkää... Käsittämätöntä. Tietysti vein sitten ne ruokailutarpeet.
No, tämä ei riitä, vaan kun oikein puolivihaisena sitten hän sitten vielä edellisenä päivänä laittaa kaikille meiliä, että "kun en ole saanut vastauksia, oletan, että pojat syövät makaronilaatikkoa ja bussimaksu on sitten 10 euroa per poika."
Niin johan alkaa tulla sitten vastauksia. "Meidän Nicopetteri on tottunut viikonloppuisin syömään vähän paremmin" ja "meidän Jani-Justiina ahdistuu isoissa porukoissa, että me tullaan omalla autolla" (ja juuri se kyyditys oli laskettu maksettavaksi ilmoittautuneiden poikien kesken, joista kukaan ei ilmoittanut ennen edellistä päivää, että ei tule bussiin. Jopa alkoi tulla vastauksia, kun pyydettiin 10 euroa rahaa...)
ja näitä jatkuu. "Meidän Elmovilpertti on tottunut siihen, että hän saa aina liikunnan jälkeen olla hetken ihan rauhassa omissa oloissaan. Onkohan siellä hallissa sellaista tilaa meidän Elmolle?" Ja tämä on paras: Yksi äiti tuli katsomaan treenejä (TREENEJÄ; ei peliä) ja kommentoi sitten valmentajalle: "Kauhean rajusti nuo pojat pelaavat. Meidän poika on sillä tavalla arka, että ei tykkää kovista äänistä eikä ole tottunut että hänelle korotetaan ääntä. Voisitteko pelata vähän rauhallisemmin, ettei satu mitään?" Ja toinen äiti vinkuu joka pelissä, että hänen lapsensa ei saa riittävästi peliaikaa, mutta he maksavat kuitenkin harrastuksesta. No kidding, jos jätkä on tehnyt kahdessa kaudessa yhden tehopisteen ja senkin laukoi omiin, ei ole ihme jos ei sarjapeleissä ihan keskushyökkääjäksi laiteta. Mutta tämä ei käy äidille, tietenkään. Luulen, että tämä poika ei edes haluaisi pelata koko joukkueessa, mutta äidille se on tärkeää.
Sokerina pohjalla: Ystäväni piti kesällä riparitapaamista, ja 15-vuotiaiden piti kokoontua SRK-talolla, josta sään salliessa pyöräiltäisiin eräälle SRK:n eräkämpälle noin 10 kilometrin matka pitämään tätä tapaamista. Oli kesäkuu. Ja kirjeessä sanottiin ohjeeksi, että jos sataa ihan kaatamalla, pidetään sitten se tapaaminen siellä SRK-talolla eikä lähdetä pyöräilemään.
No, yksi äiti sitten oli itse pyöräillyt edellisenä päivänä sen reitin ja soitti ohjaajalle: "Kyllä se on niin vaikeaa maastoa (metsätietä, ihan autojen käytössä) että ei meidän poika varmaan voi lähteä. Ja sadettakin on luvattu." Poika lähti sitten kuitenkin, mutta äiti tuli saattamaan sinne SRK-talolle ja ohjeisti kovaan ääneen, että pyörää pitää sitten taluttaa jos mäet on liian jyrkkiä.
No, alkoi sitten tietysti tihuuttaa vettä kun olivat siellä eräkämpällä. Oli kuitenkin kesä, matka kohtuullinen pyöräillä, valoisaa, aikuiset mukana. Silti kolmen lapsen vanhemmat soittivat lapsilleen, että tulevat hakemaan autolla, koska sataa. Siis nämä lapset olivat 15-vuotiaita.
SIIS MITÄ HELVETTIÄ????
Eniten säälittää ne lapset. Oikeesti.
Viimeksi muokattu:
