mitä älytöntä/hauskaa olet sanonut synnytyksessä.. :D

Ponnistusvaiheessa oli hieman ongelmia ja kätilö oli kutsunut apuvoimia. Luulin opiskelijaryhmän tulevan sinne synnytyssaliin ja alan karjumaan: ette tuu tänne, ette helvetissä tuu tänne!!! Ne olikin kaksi kätilöö ja lääkäri. Katsoi kummissaan mua ja toinen kätilöistä vastasi, et kyl me nyt vaan tullaan tänne..

 

tätä ny ei sanomiseksi voi kuvailla mutta näytin kätilölle keskisormea kun en saanut sanaa suustani. pyysin kyl jälkeen päin anteeksi.

Herttasta :heart:

 

Hauskoja juttuja teillä. Mut pistettiin ekan aikaan portatiiville istumaan ku olin auennu 10cm. Ne sanoi et ei se ihan heti sieltä tule. No mä siinä punnasin ja miehelle sit hädissäni et soita kelloo, jotain tulee pian. Se soitti, hoitaja tuli niin mä hädissäni osoitin alapäätä ja kysyin et kuuluuko täältä tulla jotain?!

Tokan ponnistuksessa kysyin vaan koko ajan et onko mun pakko onko pakko. Muistin mille se tuntuu eikä olis yhtään huvittanut ponnistaa vauvaa ulos. Onneks se tuli nopeaan sieltä..

 

Mua sieppas ihan kauheesti ku kätilö kyseli jatkuvasti että "paljonko nyt koskee asteikolla 1-10 ja että, "ponnista tänne päin" Teki mieli sanoa, että ei kuule paljoa asteikkos kiinnosta ja ponnistan nyt helvetti ulos päin muut suunnat ei kiinnosta... Mut nauratti vaan.

 

Kolmannen synnytyksessä, mä sanoin kätilölle ponnistus vaiheessa:" Mä nyt vähä huilaan." Kätilö sit totes että jos nyt kuitenkin synnytät ja ponnistat vauvan ulos ja sit vasta nukut. Mä muistan ku oikeesti väsytti ja huilailin siinä vaan tyytyväisenä ponnistusvaiheen keskellä. Ilmankos se kestikin 24 min, ku äiti vaan nukku välil.

Ai niin ja mä kinasin kätilön kans. Olis väkisin halunnu repeämät tarkistaa ja mu rönkkii. Huusin vaan että pois sieltä, ei siel mitään vikaa oo. No kuitenkin oli pakko tarkistaa. Ja mä olin oikeessa. Pah. Mokoma utelias hiippari.

 

mie ilmoitin ponnistusvaiheessa kun ei oikein homma mun mielestä edenny, että ei tästä tule mitään mä lähen himaan, en mä osaa enkä mä halua XD
pikkasen kätilöt ja mies hymyili...
ja olin tosissaan jo punkemassa sängystä ylös ja ihan himaan lähdössä

En todellakaan muista, mutta varmaan aika paljonkin älytöntä ja hauskaa.

 

Epiduraalia laitettaessa löin kätilöä kyynärpäällä otsaan, kovaa :ashamed: Vahinkohan se oli, mut hävetti silti..

 

ekan kanssa olin epiduraalista ihan taju kankaalla, joten en liijemmin mitään sanonut. Ja nukahdin heti, kun vauva oli ulkona. Ja heräsin siihen,että makaan verilammikossa. Side ei ollutkaan paikoillaan. Kuopuksen kanssa sitten sitäkin enemmän kiljuin, huusin, huohotin ja kirosin. Ilman puudutteita. Ilokaasua en voinut käyttää, kun se alkoi välittömästi oksettamaan. Murisin varmasti kaikille huoneessa olleille. Ja olisin halunnut synnyttää alasti, mutta vanha kätilö komensi sairaalakoltun päälle. ja käski olla huutamati ja ponnistaa. ehkä mä tarvitsin sitten sellaisen käskyttäjän avuksi.

 

Hauskoja

Mulla ei ole mitään juttua kun en puhunut synnytyksen aikana.Ei tullut edes mieleen että olisin kiroillut siellä.

 

Minä en muistaakseni ole viidellä kerralla päästellyt (ainakaan pahempia) sammakoita, mutta toisella kerralla ensimmäistä päivää harjoittelussa ollut sairaanhoitajaharjoittelija sanoi minulle: "Älä lähde minnekään", kun sängyllä kiemurtelin ja sanoin että hae kätilö ja äkkiä, nyt se tulee...
Juu, ei tullut siinä vaiheessa mieleenkään lähteä...
Viidettä saadessa sairaalaan oli tullut käytäntö, että kaikilta synnyttäjiltä otetaan verikokeet. Kun hoitaja niitä tuli ottamaan ja sai kiristysnauhan käteen, alkoi "mukava" supistus ja minä kävelemään ympäri salia, sanoin hoitajalle että ota vaan verikokeet jos pysyt perässä...

 

Hauskoja

Mulla ei ole mitään juttua kun en puhunut synnytyksen aikana.Ei tullut edes mieleen että olisin kiroillut siellä.

mä luulen, että kiroilun määrä on verrattavissa lääkkeiden määrään... näin ainakin minun kohdalla. ja toki hyvä kotikasvatuskin auttaa asiaan.

 

tylsä tyyppi kun en ole laukonut mitään ja luomuna neljä. Yhtä tehdessä olin varma että syntyi jo ja kysyin että no kunpi on. Olin silloin vähän revennyt niin se varmasti pani uskomaan vauvan jo tulleen.
Hauskoja juttuja teillä kyllä ollut, oon tässä päivän iloks naureksinut. Ootte te aika rempseitä

 

mä luulen, että kiroilun määrä on verrattavissa lääkkeiden määrään... näin ainakin minun kohdalla. ja toki hyvä kotikasvatuskin auttaa asiaan.

Mulla oli epiduraali ja ilokaasua.Must se olis noloa huutaa ja kiroilla.

 

Mies sanoi jossain vaiheessa, että sillä on pää kipeä. Mie sit siinä tuskien keskellä sanoin kätilölle, et voisko se tuoda miehelle päänsärky pillerin. Ei se nyt niin hauskaa olt, mut mieleen on jäänny, et itekin tuskissaa kikertää ja toiselle pilleriä pyytää :kieh:

 

mä luulen, että kiroilun määrä on verrattavissa lääkkeiden määrään... näin ainakin minun kohdalla. ja toki hyvä kotikasvatuskin auttaa asiaan.

Mulla oli epiduraali ja ilokaasua.Must se olis noloa huutaa ja kiroilla.

nojoo. En mä mitenkään ylpeä siitä kiroilun ja huudon määrästä ole. Mutta siinä tilanteessa sitä on niin tuskissaan ilman puudutteita, ettei juuri kerkeä miettimään mitä suustaan päästää. Ja heti lasten syntymän jälkeen kyllä kiittelin kätilön ja miehen ihanasta vauvasta, joten kait mullakin jotain tapoja on.

 

Esikoista pungertaessani tuumasin että "ei tämä oo kivvaa, mie tahon kottiin". Kätilölle tuli vedet silmiin, eli ei tuo niin hauska lausahdus tainnut olla. Kolmannen ponnistusvaiheessa kysyin hätääntyneenä että "mitä nyt pittää tehä, ponnistanko vai mitä, kertokaa". Kätilö siihen että ei tarvi, pää tuli jo. En uskonut ennen kuin mies vahvisti.

 

mulla kolmannessa synnytyksessä vauva jäi jumiin hartioista kun pää oli jo ulkona,supistukset loppu ja sattu ihan saatanasti,huusin kätilölle.että revi se pois sieltä,ota vaan jotenkin se ulos...ponnistin kuitenkin lopulta ilman ponnistamis tarvetta.

 

En mie mitään älyttömän hauskaa sanonut, mutta lääkäriä nauratti silti, kun ärisin miehelle :| Ponnistusvaiheessa janotti ihan kamalasti ja mies juotti minnuu supistusten välissä. Mutta kun se juotti niin varovasti, etten saanut kun kielenkärkeä kostutetuksi ennen seuraavaa supistusta niin jossain vaiheessa rääkäsin miehelle: LISÄÄ!! :ashamed: Toisen kerran tiuskasin miehelle, ettei se saa valehdella miulle, kun parilla viimesellä ponnistuksella se hoki papukaijana kätilön sanoja, että seuraavalla tulee, seuraavalla tulee.

 

Mulla tuli vauva tosi nopeasti ja helposti. Ponnistusvaihe kesti 5min ja sen päätteeksi totesin: "Jos tää näin helppoa on ,haluun heti toisen!". Seuraavassa vuorossa ollut kätilö kävi myöhemmin kysymässä, että sinäkö se olit joka näin olit sanonut, kun oli kahvihuoneessa ollut puhetta.

 

nojoo. En mä mitenkään ylpeä siitä kiroilun ja huudon määrästä ole. Mutta siinä tilanteessa sitä on niin tuskissaan ilman puudutteita, ettei juuri kerkeä miettimään mitä suustaan päästää. Ja heti lasten syntymän jälkeen kyllä kiittelin kätilön ja miehen ihanasta vauvasta, joten kait mullakin jotain tapoja on.

hih

 

:attn: Nää on hauskoja, ois kiva saada lisää!

 

Käskin miehen tupakalle ja kun oli ovelle menny niin kirosin että mihin hel***tiin oot menossa. Potkasin kätilöä ja pyysin aspiriinia kipuun. Ponnistusvaiheessa itkin äitiä apuun. :xmas:

 

mäki pelkäsin että sekoon synnytyksessä mut en sanonukkaan mitää hassua vedin ihan hyvin synnytyksen läpi

 

Nää on hauskoja Mun laukomat jutut ei mielestäni ole hauskoja vaan pikemminkin noloja :ashamed: Esikoista synnytin muistaakseni 21 tuntia ja kun supistuksia oli kestänyt joku 15h niin siinä oli ärräpäät herkässä :ashamed: Kätilö tuli sanomaan mulle ku kävelin käytävillä keskellä yötä tuskissani että ´Voisitko olla hiljempaa kun muut äidit häiriintyy?´ |O Siinä vaiheessa huusin että ´Haista sinä pitkä paska´tms. :ashamed: Ja kun aamulla viimein lähin kävelee synnytyssaliin niin kävelin odotustilan ohi jossa oli äitejä menossa ultraan tms.Siinä oli kauhunsekaiset naamat mammoilla kun meikä sananmukasesti ryömi siitä ohi ja huusin että ´älkää hyvät naiset ikinä enää tehkö tätä,tää on ihan hullun hommaa´ :ashamed: Ja synnytyssalissa haistatin vee-sanan kätilölle joka yritti pakottaa mua ottaa ilokaasua mitä en halunnut ja lopulta kätilö sanoi että ´jos et ota tätä,et saa mitään´

 

Heti napanuoran katkaisun jälkeen hoonosoomi-puheinen mieslääkäri vei lapsen ja mä hätyytin miehen perään, ettei ne vaan vaihda lasta. Tiesin kyllä, että koko synnytysosastolla ei ollut muita synnyttäjiä sinä yönä, asiasta oli kätiöiden kanssa moneen kertaan keskusteltu.