Mitä ajattelet äidistä joka jää kotiin nuorimmaisenkin täytettyä kolme vuotta?

Ja aikoo olla kotona kunnes nuorinkin menee kouluun, satunnaisesti tekee jotain keikkatöitä muutaman kerran kuukaudessa.

 

-elää toisen (=miehen) rahoilla
-on tottunut löysään elämään eikä enää pysty sopeutumaan työelämän sääntöihin
-on ehkä jollain tavalla sairas tai vajaakuntoinen
-ei ole kunnianhimoinen tai työorientoitunut millään tapaa
-on jotenkin,alistettu

 

Tykkää olla kotona ja on kehittänyt jonkun kasvatusideologian, joka tukee tätä omaa toivetta.

 

Haluaisin tietää että miten niillä riittää rahat kaikkeen? Tuttavapiirissä on jokunen tällainen, jotka ovat olleet kotona jo 10v tai enemmän. Vaatekutsuilla he ostaa koko katraalle uudet kesäkamppeet. Perheessä on omakotitalo ja kaksi autoa, toisilla myös kesämökki.

Meillä molemmat käy töissä eikä palkkakaan ole ihan surkein, silti tuntuu että ei ole rahaa niihin kalliisiin lastenvaatteisiin ja kesämökistä ei tarvitse edes haaveilla.

Pidän tuollaista naista tosi etuoikeutettuna, jos elämä on taloudellisesti turvattua vaikka ei käy töissä. Onko se sitä en tiedä?

 

Tykkää olla lastensa kanssa kotona. Ei välttämättä koe päiväkotia lapselle ihateelliseksi paikaksi. Arvostaa kotihoitoa enemmän kuin omaa uraansa, sama juttu rahan kanssa, eli raha ei voi olla kovin isossa roolissa arvomaailmassa. Ei ole riippuvainen toisten mielipiteistä, sen verran varmasti saa kuulla ihmettelyä ja arvostelua ratkaisustaan.
Mä arvostan kovasti kotiäitejä, itse olen nyt nuorimman kanssa kotona kunnes menee eskariin tai ehkä siihen kun menee kouluun, mutta olen aikoinaan laittanut esikoisen vuoden ikäisenä hoitoon yliopisto-opintojen takia, joten näkökulmaa on toisenlaisestakin tavasta toimia.

 

Ja vielä aiheeseen liittyen, tunnetko yhtään äitiä joka on kotona vaikka nuorin lapsi kolme tai yli?

 

Ajattelen, että sillä muijalla ei ole elämää kodin ulkopuolella ja aika hatarat työllistymismahdollisuudet sitten joskus jos meinaa töihin yrittää. Ensisijaisesti pitäisin kuitenkin etuoikeutettuna, koska mieluummin minäkin kotona notkuisin, kuin töihin menisin, mutta on tullut naitua sen verran köyhä ukko ettei rahat riitä yhden ihmisen palkalla enkä ole rikkaasta suvustakaan. Lottovoittoa odotellessa- silloin tulisi minustakin kotiäiti. Jos taas molemmat vanhemmat roikkuu TARKOITUKSELLA työttöminä kotona ja ruinaa sossulta rahaa lapsilleen, niin pidän sitä halveksittavana ja lasten tulevaisuutta jokseenkin epävakaana-

 

Pelkästään noilla tiedoin että hän on lapsirakas ja huolehtiva.

 

Itse olen kotona. Meillä koululainen ja yli kolme vuotias. Rakastan olla kotona. Koululainen tykkää kun olen aamuisin kotona ja kun tulee koulusta. Maksan elämisestä kuten miehenikin. En tuhlaa. Minulla on säästöjä.

 

no mitä pitäs ajatella. olkoot kotona vaikka eläkeikään. hänellä on varmaan vara jäädä kotiin.

 

[QUOTE="...";30802402]Itse olen kotona. Meillä koululainen ja yli kolme vuotias. Rakastan olla kotona. Koululainen tykkää kun olen aamuisin kotona ja kun tulee koulusta. Maksan elämisestä kuten miehenikin. En tuhlaa. Minulla on säästöjä.[/QUOTE]

Piti vielä lisätä, että tuntuu minun kotona oloni vaivaavan osaa ihmisistä aika lailla. Ensimmäisenä ovat utelemassa että olenko jo töissä tai milloin meinaan mennä. Ei minulla ole kiirettä! Lapset ovat kerran vain pieniä.

 

Omasta perhetilanteesta peilattuna pitäisi äitiä hieman itsekäänä. Eibse työssä käynti nannaa ole -miehellekään, ja tuolla "tempulla" äiti omii itselleen oikeuden olla käymättä töissä. Ja samalla pakottaa perhee isän työjuhdaksi ja tienaajaksi.

 

Ajattelen, että tykkää olla lasten kanssa kotona. Erinomainen ratkaisu, jos isällä on vaativa työ tai matkatyö eikä pysty täysillä osallistumaan kotona.

 

Hän viihtyy kotona.

 

[QUOTE="tttttt";30802413]Omasta perhetilanteesta peilattuna pitäisi äitiä hieman itsekäänä. Eibse työssä käynti nannaa ole -miehellekään, ja tuolla "tempulla" äiti omii itselleen oikeuden olla käymättä töissä. Ja samalla pakottaa perhee isän työjuhdaksi ja tienaajaksi.[/QUOTE]

Mulle asia on ihan toisinpäin. Kotona joudutaan olemaan ja töihin pääsee
Itselleni on tärkeää, että se "työmaa" vaihtuu päivän mittaan, enkä ole kuukaudesta toiseen joka ikinen vuorokauden tunti siinä samassa ympäristössä tekemässä niitä samoja juttuja, jotka ei koskaan lopu. Lasten kanssa olisi ihan kiva olla himassa, jos rahat riittäisi myös päivittäiseen siivoojaan, sekä kokkiin.

 

Jokainen tekee niin kuin itse tahto.
En puutu toisten valintoihin. Kuitenkaan tuo ei tuhoa mitään.

 

Mulle asia on ihan toisinpäin. Kotona joudutaan olemaan ja töihin pääsee
Itselleni on tärkeää, että se "työmaa" vaihtuu päivän mittaan, enkä ole kuukaudesta toiseen joka ikinen vuorokauden tunti siinä samassa ympäristössä tekemässä niitä samoja juttuja, jotka ei koskaan lopu. Lasten kanssa olisi ihan kiva olla himassa, jos rahat riittäisi myös päivittäiseen siivoojaan, sekä kokkiin.

Näin. Muiden äitien valinnoista mun ei onneksi tarvi huolta kantaa, mutta omalle kohdalle en voisi kuvitella tuollaista ratkaisua. Toki vois toimia jos mies on superpaljon reissaava matkatyöläinen, mutta ei ei ei. Not my cup of tea.

 

Mä tunnen. Mun ystävä, yhden lapseni kummeista.

On kotona vaikka nuorin täytti viime vuonna 4. Ammatti löytyy, joskus, ei edes kerran kuussa tekee jotain lyhyitä maks. 2 viikon sijaisuuksia. Mieskin kotona (työtön tai työkyvytön, kun oli muutama vuosi sitten onnettomuudessa ja on uudelleenkoulutettu, muttei ole oman alan töitä saanut).

Rahasta on heillä tiukkaa, tosin eivät oo koskaan isosti tienanneetkaan, joten elintaso suht samalla tasolla. Ystävä ei vaan halua mennä töihin, on liian hankalaa jne.
No, omapahan on valintansa. Ihana ihminen ja todella läheinen mulle. En tuomitse, jokainen tekee niinkuin itse parhaaksi kokee.

 

Valinta on ehkä oma, mutta kyllä mun mielipide (ja sitähän tässä kysyttiin) naisen kotona olosta on aivan eri riippuen siitä onko mies joku hyväpalkkainen johtaja tms. ja naisen siksi mahdollista olla kotona vai onko vanhemmat sossupummeja ja elelee muiden rahoilla elämänsä.

 

.. Tavallaan on erikoista, ettei yhteiskunta tue paremmin kotona hoidettavien lasten vanhempia. Totuus on se, että yhteiskunta / siis kotikunta säästää sievoisen summan jokaisesta kotona hoidettavasta lapsesta. Kun lapsi on päivähoidossa päiväkodissa tms. Ja vaikka vanhemmat maksaisivat korkeinta päivähoitomaksua niin silti per lapsi se hoito maksaa kunnalle yli tonnin kk. Pitää myös muistaa, että kotona lasta hoitavalle äidille ei kerry eläkettä..kyllä jokaisen kotiin jäävän pitää varmasti tämä asia mielessään puntaroida- ajatellaan että perheessä on myös isä, joka käy työssä, tienaa ja eläkettä kertyy- lapset kasvavat ja tuleekin ero.. Mies ei osallistukaan mitenkään entisen puolisonsa vanhuuspäivien kustannuksiin.. Pitää olla aika hurskas, ellei yhtään siinä vaiheessa ketuta se, että hoiti lapsia ja kotia ne omat parhaat työvuodet. Olisiko järkevää siis saada kotihoidontukea ( joka olisi verrattavissa vaikka työttömyystuen määrään) siihen asti, kun lapsi on oppivelvollinen, ja että lasta hoitavalle vanhemmalla olisi joku nimellinen "työsopimus" kunnan kanssa, ja eläkettä kertyisi.. Oletetaan, että kaikki jotka ovat yli sen 3 v kotona nuorimman kanssa ei ole vakituista työpaikkaa johon palata,. Kannattavampaahan olisi ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi ja aina jollain syyllä jäädä työllistymättä (varmasti tällaisena aikana melko helppoa kun töitä haluavillekaan ei niitä tunnu riittävän) - nämä työttömän tuet kun ovat parempia kuin lastaan /lapsiaan kotona hoitavien tuet. Vaikka työttömästä kertyy ainoastaan kuluja, ja kotona hoitavista selvää säästöä- siis siihen asti kun lapset ovat kouluikäisiä..

 

Meillä eletään miehen tuloilla. Olen siis juuri tuollainen äiti joka ei laita lapsiaan hoitoon vaikka nuorinkin on jo kolme vuotias. Tai sanotaanko niin että meidän perheen lapsia ei vieraiden hoitoon laiteta, enhän minä yksin ole tätä päättänyt vaan yhdessä miehen kanssa näin päätimme.
Hyvin pärjätään eikä mistään ole jouduttu tinkimään.

Eläkkeeni tulisi olemaan jokatapauksessa sen verran pieni etten näe mielekkääksi uhrata lasten lapsuutta oman eläketuloni odottelun vuoksi. Elämme tässä ja nyt, emme tulevaisuuden toiveiden varassa.

Ja nyt menemme yhdessä ulos...tätä tämä kotiäitiys on (saa ihastella kevään merkkejä rauhassa ja jokapäivä!)

 

Tavallaan kadehdin tällaista äitiä. Varsinkin, jos kyse on täysin oma valinta eikä olosuhteiden pakotus. Ikävää jos tilanne kuitenkin tuo mukanaan rahasta pihistelyä tai mies ei tukisi äidin kotona oloa.

 

.. Tavallaan on erikoista, ettei yhteiskunta tue paremmin kotona hoidettavien lasten vanhempia. Totuus on se, että yhteiskunta / siis kotikunta säästää sievoisen summan jokaisesta kotona hoidettavasta lapsesta. Kun lapsi on päivähoidossa päiväkodissa tms. Ja vaikka vanhemmat maksaisivat korkeinta päivähoitomaksua niin silti per lapsi se hoito maksaa kunnalle yli tonnin kk. ..

Kyllä mä siellä töissä olleessaan kartutan valtion/kunnan verokirstua tuloveroilla enemmän, kun mikä on pk-maksun oman osuuden ja todellisen hoitokustannuksen erotus. Lisäksi mulla on enemmän tuloja käytössä -> kulutan enemmän -> kerrytän valtion kassaa.

Eihän sitä kunnan säästöä voi niin yksipuolisesti laskea, että ainostaan hoitokustannus otetaan huomioon. Myös menetetyt verotulot pitää huomioita. Ja vaikka sekin, että se pienelle eläkkeelle jäävä äiti tarvitsee silloin eläkeikäisenäkin vielä valtion tukea.

Suomen valtio tukee tarpeeksi kotihoitoa jo nykyisellään.

 

Mielipiteeni on: MAHTAVAA!

Jos äiti omasta vapaasta tahdosta tekee näin, on lapsille todella suuri etuoikeus nauttia lapsuudestaan kiireettömästi ja nauttia rauhallisesta rytmistä.

Kukaan ei voi moralisoida toisten valintoja jäädä kotia tai viedä lapset päiväkotiin heti, kun äitiysloma loppuu. Jokainen voi vain tehdä parhaansa ja yrittää elää valintojensa kanssa. Lähes jokaisella on oikeus minituloihin jopa yhteiskunnan varoilla ja lähes jokaisella on oikeus käydä töissä tienatakseen vähän enemmän.

On etuoikeus käydä töissä, on etuoikeus olla kotona lasten kanssa, on etuoikeus ylipäätään saada lapsia. Mikään asia ei loppupeleissä ole pois keneltäkään.

Itse joudun olemaan pakon sanelemana kotona ja antaisin euron joka tunnista jonka terveenä voisin tehdä töitä, haluaisitko sinä, joka karehdit kotona olevia äitiä, vaihtaa osia kanssani? Minä en saa valtion tukea sairauteni vuoksi ja kotihoidontuki loppui vuosi sitten. Mieheni ei ole työjuhta ja tienaa juuri sen verran, että leivän syrjässä elämme. Silti olemme onnellisia saadessamme seurata tunti tunnilta lasten kasvamista ja kehittymistä.

 

Hän on vieraantunut työelämästä ja sosiaalisesti rajoittunut reppana