selkeesti nimi annettu ensimmäisen, jo kuolleen, lapsen mukaanJoku perhe on menettänyt kaksi lasta, mutta miksi heillä on (melkein) sama nimi?? Ja missä sukunimi?
Tuntuu vähän pahalta vanhmpien puolesta.
Niin minäkin luulen. Äitini veli nimettiin aikanaan vauvana kuolleen veljensä mukaan. Se taisi olla tapana viime vuosisadan alkupuolella.selkeesti nimi annettu ensimmäisen, jo kuolleen, lapsen mukaan
Ei ole minun lapseni eikä lapsenlapseni. Poikani kuoli 90-luvulla ja tyttärentytär 2007.Vai oliko tämä mummeliisan oma lapsi joka on kuollut ja lapsenlapsi nimetty hänen mukaan ja menehtynyt myös?
On aina surullista että pieni lapsi menehtyy..
tuskin on mummeliisa ollu edes syntyny tuolloin vuosiluvut 1900 luvun alussa..öVai oliko tämä mummeliisan oma lapsi joka on kuollut ja lapsenlapsi nimetty hänen mukaan ja menehtynyt myös?
On aina surullista että pieni lapsi menehtyy..
En ollut en. Olen vanha kuin taivas, mutta numeroilla mitattuna syntynyt vasta 1965.tuskin on mummeliisa ollu edes syntyny tuolloin vuosiluvut 1900 luvun alussa..ö
No voi hitto, katoin et mennään 2000-lukua..tuskin on mummeliisa ollu edes syntyny tuolloin vuosiluvut 1900 luvun alussa..ö
Vai oliko tämä mummeliisan oma lapsi joka on kuollut ja lapsenlapsi nimetty hänen mukaan ja menehtynyt myös?
Lähde?Tuohon aikaan kun kuolema ei ollut samanlainen tabu kuin se on nykyään, oli aika tavallista antaa seuraavalle lapselle jo kuolleen lapsen nimi. Silloin vain ajateltiin, että jos nimi on hyvä, niin ihan hyvin sitä voi käyttää uudestaan, kun elossa olevaa ei enää ole. Tuo perhe on hyvin voinut saada kolmannen Toivo Aleksanderin, joka jäi eloon. Tuota toista lasta ei siis hyvin mahdollisesti ole ollenkaan nimetty aiemman lapsen muistoa kunnioittaen, vaan ihan vaan siksi, että nimi oli vanhemmista hyvä. 1900 alussa 50 % lapsista kuoli 15 ikävuoteen mennessä. Kuolema oli siis läsnä ihan koko ajan, eikä se ollut vierasta.